Nuo Joonan näppylät on minullakin päällimmäisenä mielessä. Aika hurjan näköistä varmaan. Onneksi on palstalla tietäväisiä naisia ja syy selviää :)
Venlan kassi- ja rasvaintoilu on herttaista :D Valo on innoissaan rasvaamisesta myös, äitiään matkii. Jos erehdyn raapimaan itseäni jostain, Valo näyttää käsimerkein, että rasvaa, äiti, rasvaa! Naamaansa se siveli myös ja sai Venlan tavoin tyhjän naamarasvapurkin aarteekseen. Kaiken nuo matkii.
Puhe ja muut taidot taitavat tulla aaltoillen, oletan. Valo otti joku aika sitten vahingossa askelia tukematta, eikä tajunnut sitä itsekään, vaan nyt ei ole sellaista vahinkoa päässyt tapahtumaan. Puhua pälpättää omiaan ja joitain selvempiä sanantynkiäkin mahtuu mukaan: äiti, hauva, äng (=ankka tai oma uninalle) ja uvvi=Muhvi-kissa. Äänenpainot vaihtelevat hienosti ja isin tai äidin komentamiseen vastataan usein samalla paatoksella :D
Onko kevättä enemmänkin ilmassa vai miksi tuntuu että teistä kovin moni rymsteeraa ja laittaa joko ihan uutta kotia kuosiin tai parantelee vanhaa? Kuulostaa kivalta. Minä olen melkein luovuttanut jo. Koti on lähes sillään millä oli kun reilu vuosi sitten muutettiin pienen vauvan kanssa ja täysi työ on jo siinä että edes jonkinlaisessa siivossa yrittää pitää. Olisihan putipuhdas koti aivan ihana, mutta jos haluan myös lukea ja neuloa ja ommella, niin jostain on karsittava. Mieluummin lattianpesusta sitten.. Onko muilla keittiönlattia karhea ruuanjämistä vai olemmeko harvinaisen sottaista porukkaa? En vaan joka välissä vaivaudu luuttuamaan Valon jäljiltä. Vielä kun ilmassa on välillä muutto miehen kotikonnuille, niin mietin viitsinkö näitä nuhjuisia tapetteja alkaa vaihtelemaan ollenkaan vai josko kuitenkin, ollaan tässä sitten pari vuotta tai ei.
Ampulle vielä tsemppiä lisää sen rakkausmasun kanssa<3
Meillä ei ole vielä vessanpöntöstä löytynyt mitään. Toistaiseksi isin pissalla käyminen on niin hauskaa seurattavaa, että Valo tyytyy seisomaan kädet pöntönreunalla ja mies väistelee suihkunsa kanssa, ettei osu toista päähän. Vessan vetäminen saa aikaa riemukkaan naurun. Pönttö kiinnostaa siis.
Olin muuten shoppailemassa itselleni housuja. Ei löytynyt haluamiani, mutta ihana farkkuhame lähti matkaan. Juuri sellaista olen katsellut jo kauan!
Voisin kyllä Maarisen tapaan koittaa jotain tehdä kroppani kanssa, hukkaan heitettyä energiaa se itsensä manaaminen ja entisen peräänkin haikailu on. Vähän uhosin miehelle, että kunhan asfaltti kuivuu, alan lenkkeillä iltaisin, edes vähän...noinkohan. Muistan vaan, että hyvää se tekee!
Voikaa hyvin :)