Sanko; tuohon ei taida olla mitään yhtä oikeaa tapaa, missä muodossa sitä sormiruokaa antaa. Riippuu paljon ruoka-aineesta ja vauvan taidoista. Minusta ainakin esimerkiksi kovahkot hedelmät, kuten omena ja päärynä oli alussa helpompi tajota kuorineen, koska kuorittuina ne olivat liian liukkaita eikä poika saanut pidettyä niitä kädessään. Nyt taas kun on jo hampaitakin ja poika saa purtua jo ihan kunnon palasia irti, ne kuorenpalat tahtovat jäädä tuonne suuhun pyörimään, joten olen antanut noita kuorittuinakin. Ja motoriikkakin on parantunut jo sen verran, että poika saa ne pysymään käsissään. Kovakuorisia hedelmiä, kuten avokadoa olen antanut kuorineen (hyvin pestynä), koska siitä poika ei saa purtua paloja.
Kasviksia olen antanut lähinnä keitettynä, mutta niitäkään ei kannata keittää ihan mössöksi, koska muuten ne hajoavat ennen suuhun pääsemistä. Kurkkua, tomaattia ja paprikaa olen antanut ihan raakana, ja nämä taitavatkin olla ainakin meillä ne lempparit. Kurkkua tuo poika söisi vaikka kuinka paljon. :D
Ruoanpalojen kannattaa olla aluksi aika isoja, suunnilleen niin, että puolet kahvaa ja puolet sitä syötävää osaa. Hyvä sääntö tässä on se, että jos vauva osaa poimia palasen käteensä ja viedä sen suuhunsa, on se todennäköisesti sopivan kokoinen syötäväksi. Meidän pojalle eivät nuo kaikkein isoimmat palaset enää edes kelpaa, vaan jätkä hajottaa ruoan pienemmiksi palasiksi ja poimii sitten niitä suuhunsa... Niissä isoissa ei varmaan ole enää tarpeeksi haastetta. Rusinoita, pähkinöitä yms pieniä, kovia ruokia ei kannata antaa. Tärkeintä turvallisuuden kannalta on, ettei lasta jätetä valvomatta syömään, ja ettei lapsi ole syödessä takakenossa. (esim. sitterissä ei saa syödä) Suu kannattaa myös aina syömisen jälkeen tutkia, koska kitalakeen ja poskipusseihin varastoituu ainakin meillö helposti ruoanpaloja.
Oho, tulipas pitkä sepustus.
Kumma, miten sitä jaksaa intoilla jostain vauvan ruokinnasta tällä tavalla.. Ehkä se on joku mökkihöperöitymisen oire. :p Mutta joo, jos sormiruokailu kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti lukea Gill Rapleyn
Omin sormin suuhun. Myös tämä
blogi oli minulle ainakin tosi hyödyllinen kun tutustuin sormiruokailuun, vaikkei olekaan enää aktiivinen. (toivottavasti linkki toimii) Omakin löytyy (
http://sormiruokakunta.blogspot.com/), muttei ole niinkään informatiivinen, kunhan kirjoittelen omaksi ilokseni. :)
Vesimeloni, kurjalta kuulostaa tuo teidän tilanne. :/ Onneksi teille on kuitenkin löytynyt vauvan oloa helpottava hoito, ja pieni kehittyy normaalisti. :)
Sata muutakin asiaa on mielessä, mutta en nyt kaikkea kaada kerralla teidän niskaan. ;D (joo, mulla ei pahemmin ole sosiaalista elämää nykyään... Keväällä jos pääsisi sinne äiti-vauva jumppaan)