Maalismasut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja piia84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei, ja onnea vaan uusille tulokkaille ;)

Mites muiden oireet ja millä viikoilla mennään? Vai onko muita yhtä oireettomia kun mä? Mulla alkoi toi kiukuttelu pienistä asioista, pinna selvästi kireellä...Iltasin oon valmis menemään nukkumaan aikaisin, mutta sen ihmeempää väsymystä ei ole ollut yhtä päivää lukuunottamatta. Vähän seesteisempi olo kylläkin... Itsellä viikot 5+5 menossa ja tuntuu kun ei raskaana oliskaa...Muistelen että esikoisen kohdalla pahoinvoinnit alko kans aika myöhään, ja silloinkin ihmettelin että missä se pahoinvointi viipyy...Vähän on pimennossa toi alku, ja voihan tää tietty mennä ihan erilailla muutenkin.

Oispa jännää jos tässä ryhmässä joku odottais kaksosia ;). Oltiin tossa yks päivä HopLopissa, ja siellä oli kaksi vuotiaat kaksostytöt vaihdissa, oli jotenkin niin ihana kattoa niiden menoa ja mietin vaan että kiva kun niistä on noin seuraa toisilleen...Mut ihan varmasti se on rankkaa puuhaa varsinkin kun on pieniä.
 
Anksu, sulla on onneks vielä paljon aikaa onkia tietoa! ;) Olin itsekin hyvin pihalla kaikesta kun esikoista aloin odottaa, niin varmaan kaikki =). Se 1,5 h venyi meillä ainakin jopa yli tuolloin, vaikka itse kans ihmettelin että miten voi olla noin pitkä eka käynti...Kyllä siinä asiaa tulee paljon (:
 
tänään viikoilla 6+1. Seitsemäs viikko siis lähti käyntiin :) Jumalaton väsymys päällänsä ja se etovaakin etovampi olo vaan nostaa päivä päivältä enemmän päätään... Kauhulla odotan että miten pahaksi tämä vielä äityy....

Tänäään mennäänki kattomaan semmosta karvasta vauvaa <3 elokuun alussa sitte pitäs semmosenki kotiutua :)

viikonloppuna käytiin lindexillä ja ostettiin miehen kanssa tulevalle yöpuku! mä menin kattomaan siihen yökkäreiden eteen niin mies siinä totes että hänki oli sitä jo ihastellu, ja kokeillu miten pehmeälle se tuntukaan, niin lähtihän se toki sitten mukaan kun mieskin oli pukuun ihastunut ;)

Nyt vielä hetkeksi touhuamaan ja ruoan tekohon. Sii juu!
 
Adely: Mulla kans oireet on hyvin vähäisiä. Väsymystä pitkälti, mutta mitään oloja ei ole. Hajuaisti on herkistyny, mutta oikeastaan mitään sellaista oiretta ei ole mistä voisi sanoa selvästi, että raskauden aiheuttama.

Anksu: Ensiodottaja täälläkin. :) Tiedon halu täälläkin suuri. Kannattaa olla välillä hieman kriittinen nettitietojen kanssa, ettei kaikkea usko mitä siellä kerrotaan, kun pian itselleen voi niiden perusteella diagnosoida vaikka ja mitä. :D
 
Piia84 - minulla on myös väsy. Olin nukahtaa töihin tänään. Yökkiä torjun sillä, että minulla on pientä naposteltavaa käsillä. 1-2 tunnin välein, kun syö ihan jotain pientä.. omppu, välipalakeksi tms niin pysyy olo kohdallaan. Onneksi istun töissä niin, ettei kukaan kiinnitä huomiota mutusteluun.. muuten tulisi taatusti ihmettelyä. Mansikat muuten poistaa myös turvotusta , kuten myös vesimelooni !
Rinnat on myös niin arat, että ilman liivejä olo ei onnistu ja pakko pitää t- paita liivejä ellei halua huomiota.:smiley-ashamed008
Pohdin varhaisultraan menemistä, josko se vähän rauhottaisi. Tosin tietty voisi kysyä neuvolasta ensin, kunvaan saisi soitettua.
Soittoaika on niin hölmöön aikaan, että se tuottaa hankaluuksia. Josko sitten loman alussa soittaisi.
Taidan jotenkin alitajuisesti odottaa huonoja uutisia. höh..
 
mitä te muuten käytätte tekosyynä, kieltäytyessänne alkoholista? Kesä ja syksy täynnä kaikennäköistä 'kissanristiäistä' , joten jotenkin pitäisi keplotella.. Vai menettäkö vaan kuskin roolissa joka paikkaan ? :)
 
Kaethe: juu, ehdottomasti kriittinen pitää olla, mutta saa edes vähän suuntaa antavia vinkkejä tilanteeseen, esim. koska pitäis soittaa ja minne ja millon pitäis mitäki tehdä jne. Saattaa tässä kasvaa nettiguruksi kun 9kk erottelee jyviä akanoista :D

Mitä oireisiin tulee niin väsymys on aivan hillitön! Nukkua tekis koko ajan mieli, mutta uni ei tuu. On vaan ns. veto poissa. Muutamana yönä vaivannut vellova tunne, mutta onneks kyökkimiseltä on, vielä, vältytty. Jotenkin sitä ehkä toivois enemmän oireita, että tää koko homma konkretisoituis, niin hullulta kuin se kuulostaakin :)
 
Täällä ilmoittautuu yksi maalismasu :) Todella hailakkaa plussaa testi näytti 30.6 joten en ollut varma olenko raskaana vai en, mutta reissun jälkeen tein testin lauantaina 6.7 (itse asiassa kaksikin testiä) ja selvää plussaa näytti. 5+0 mennään LA olis 10.3 ja tämä olisi ensimmäinen lapsi. Itse olen 21, mies 20. Pillerit jätin toukokuun lopussa pois joten heti tärppäsi. Toivottavasti pirpana vaan pysyisi sisällä.

Jo ennen kuin tiesin olevani raskaana välillä yrjöä noussut kurkkuun hieman, muttei sen kummemmin. Viikko sitten tiistaina reissussa heräsin törkeän kipeään alaselän kipuun. Meninpä vessaan tsekkaamaan jos menkat ois alkanu, mutta ei ollu. Makoilinpa vessan lattialla 10-15 minuuttia jalat pytyn päällä ja kyllä se olokin meni ohitse. Reissun lopulla aloin jo tulla kipeäksi, nielu turvoksissa ja korvaakin särkee ja hieman kuumetta ollut. Samaa ollut noin puolen vuoden välein jo 2 vuotta, rasittavaa ja haluaisin nielurisa leikkaukseen tämän takia. 4 vuotta sitten sama ajoi minut sairaalaan tiputukseen. Joutunut ottamaan buranaa kipuun vaikka tiedän ettei kannattaisi ottaa raskauden aikana, mutta toivotaan ettei vaikuta mitenkään.

Neuvolan varasin tänään ja aika olisi 30.7, eli kolmen viikon päästä kun ollaan jo 8+1
 
Niistä oireista vielä...
Meikäläinen on ollut ilman raskauttakin äärettömän itkuherkkä, mutta voi pyhä sylvi sentään nykyään! Ei kuuppa oo moneen viikkoon kestänyt mitään poikkipuolista tai surullista, padot aukeaa heti. Ja mikä olikaan itkupotkuraivarien taso äsken, kun seksin jälkeen paperiin ilmestyi rusehtavaa limaa... :/
Jos ensi yön tämä hysteerikko saa nukuttua niin sen seitsemäs ihme on tapahtunut!
 
Yksi ensiodottaja varovasti liittyy joukkoon (: tänä aamuna plussasin, viikkoja 5+1. Ensimmäiseen ultraan joutuu sitkuttelemaan vielä 5 viikkoo /: 13.8 sain ajan
 
Kerroimme eilen vanhemmilleni ja äitini reaktio oli kyllä näkemisen arvoinen :) Ensimmäinen lapsenlapsi siis heille tulossa. Emme olisi halunneet vielä kertoa (mulla siis menossa nyt 6+1), mutta koska hääpäivämme siirtyi aikaisemmaksi, totesimme, että parempi varmasti kertoa asiasta mahdollisimman pian.

Eilen koin ensimmäisen kerran, mitä aamupahoinvointi tarkoittaa. Tänään onkin ollut paljon parempi aamu, ei pahoinvointia lainkaan. Mistä lie sekin johtuu... Huomaan, että olen jatkuvasti kovin huolissani ja mietin mitä kaikkea kamalaa tässä voikaan vielä sattua. Ultraankin pääsen vasta 22.8.

Onnea kaikille uusille plussaajille!
 
Täältä ilmoittautuisi yksi odottaja mukaan joukkoon. Laskettu aika olisi 3.3 eli viikot nyt 6+1. Esikoistyttö täyttää pian vuoden ja nyt olisi sitten toinen lapsi tulossa. Ensimmäistä kertaa raskautuminen vei lähes vuoden, nyt kävikin sitten niin, että tärppäsi heti kun ehkäisy jätettiin pois. Testin tekoa lykkäsin melko pitkään, ei oikein miehen kanssa kumpikaan uskottu että olisin todellakin jo raskaana, mutta sittenhän ei tarvinnutkaan viivoja juuri odotella, niin selvät kaksi viivaa piirtyi testiin heti. Iloinen yllätys siis.

Edellinen raskaus oli alussa oikeastaan oireeton, nyt sitten onkin väsymyksen lisäksi etovaa oloa lähes ympäri vuorokauden, mutta toistaiseksi ainakin on pysynyt sapuskat sisällä. Kenellekkään ei olla vielä uutisia kerrottu, tytön kohdallakin odoteltiin että 3kk oli täynnä.. mutta saa nähdä kuinka pitkään tätä nyt pidetään salassa jos pahoinvointi yltyy. Itseasiassa olen äidilleni jo meinannut lipsauttaa jatkuvasta huonosta olosta, mutta viime hetkellä tajusin olla sanomatta.

Ensimmäinen neuvola on 7.8, sitä odottellessa... :)
 
Onnea uusille plussanneille! <3

Sammanan** meilläkin esikoistyttö joka nyt 1v1kk :)

Minäpä kerroin sitten äidilleni ja kahdelle parhaimmalle ystävälle uudesta tulokkaasta. En olisi muuten kertonut, mutta edellisellä kerralla äitini syylisti kuinka hänelle kerrottiin niin myöhään (kerrottiin isänpäivänä, kun viikkoja oli 13 ja oltiin oltu jo ultrassa) ja läheisimmät ystäväni käyvät lapsettomuushoidoissa ja halusin olla heille rehellinen, ettei tule tieto muuta kautta tai itse huomaavat. Ystäväni olivatkin tosi iloisia puolestamme, mutta äitini ihanat kommentit "oletko ihan varma" ja "et sä paljon ehdi ammattias harjoittaa" ja "eiks lapsille tule ihan liian pieni ikäero ja, että olenko miettinyt esikoistamme yhtään", pahotti mieleni kyllä kunnolla. Ikäeroa lapsille tulee sen 1v ja 9-10 kuukautta, ettei nyt ihan miniväli, mutta kyllä tuli paha mieli, ärsyttää kun mitä tahansa tekee tai miten tahansa toimii, niin silti se ei koskaan miellytä äitiäni :sad010
Valmistuin melkein suoraan äitiyslomalle, että sinänsä ammatinharjoittamisessa on perää, mutta toisaalta eläikään on aika paljon matkaa ja itse asiassa opiskelen tässä toista ammattia kotonaolon ja lauantaitöiden ohella :laughing002

Meillä on muuten "kovat" pottatreenit menossa. Neiti vaan käy pisulla aina potan vieressä, huutaa äitiä ja nauraa perään, että näin meillä :laughing002 Tänään pitäisi mennä ottamaan vielä perhepotretti ja 1v kuvat esikoisesta, hassua, kun todellisuudessa perhepotretissa meitä on jo neljä! <3
 
Voi ei Lintuset1214. Ompa äitisi sanonut tympeästi. :( Koita jättää nuo sanat omaan arvoonsa.

Meilläkin oli eilen jännä päivä. Ensin aiottiin vakaasti, että kerrotaan vasta aikaisintaan varhaisultran jälkeen, mutta päädyttiin kuitenkin kertomaan jo nyt heti (rv 4+1). Aateltiin, että on helpompaa kun ei ole salaisuuksia ja sitten jos jotain ikävää sattuisi, niin saisi heti tukea ympäriltä olevilta ihmisiltä!

Kerrottiin siis mun puolelta vanhemmille ja miehen puolelta vanhemmille ja isovanhemmille. Seuraavaksi kerron ystävälleni parin viikon päästä, kun näemme ennen hänen muuttoaan, mutta muuten kerromme aikaisintaan ensi kuussa muille (esim. sisaruksillemme). Yleiseen tietoon raskausuutinen päätyy sitten kun siltä tuntuu, eli luultavasti sitten kun ollaan käyty toinen ultra.

Mun äidin reaktio oli aivan ihana. Hän vaan nauroi ja itki (eka lapsenlapsi).. :D Oikeastaan naurua riittikin sitten koko illaksi. Äiti ja isä ovat kuulemma vasta puhuneet siitä, että ei heistä taida vielä vuosiin tulla isovanhempia.. Äiti kysyikin varovasti, että oliko tää vauva toivottu? Huomasi ihan selvästi, että ovat jo kaipailleet näitä uutisia ja olivat ihan pihalla, kun kuulivat, että olemme yrittäneet jo näinkin pitkään.

Annettiin vanhemmilleni isovanhempien rakkaat muistot -kirjan ja katseltiin ilmeitä, kun avasivat pakettia. Sitten löin heidän käsiinsä kortin, jossa oli selitys runon muodossa. Oli ikimuistoinen hetki! Äiti halasi mua ja alkushokin jälkeen lähdettiin kaikki neljä kävelylle ja puhuttiin paljon :) Miehen vanhemmat ja isovanhemmat ottivat myöskin uutisen iloisesti vastaan. Varsinkin miehen isä on odottanut ekaa lapsenlasta jo pitkään :)

Millainen sun äidin reaktio oli Hämeenneito?:)

Oon niin huojentunut, kun muut tietää tästä ja saan puhua omista tunteista avoimemmin. :) Huh! Olisi ihana lukea, miten te muut kerroitte ja millainen se tilanne oli..

Tällä hetkellä ainoat raskausoireet on se, että tissit on herkät ja oon koko ajan tietoinen kohdustani. Vähän sellane olo, ku olis menkat, mutta olis ottanut kipulääkettä niin, että tuntee, että jotain tapahtuu, mutta ei tunne kipua :D Mites teillä muilla? Onko alavatsassa tuntemuksia? :)
 
Hello! Täälläkin yksi 25-vuotias Vantaalainen plussannut! Tarkalleen ottaen su 7.7 tuli viikko kun menkat myöhässä ja olin päättänyt testata jos niitä ei kuulu, ja selvisihän syy ;) ma tein toisen testin viikkonäytöllä 2-3viikkoa <3 eli la näillä näkymin laskurin mukaan 6.3... 3viikon päästä eka neuvola ja kamalasti mietityttää mennäkö vai eikö mennä varhaisultraan. Aika oireeton olen tällä hetkellä 5+2 viikolla väsymystä, vatsa turvoksissa, illalla tissit ja vatsa kipuilee milloin mistäkin kohtaa ja olen aivan poikki iltaisin. Nyt tullu nuhaa ja kurkku alkanut kipuilla. Muuten on autuas olo ja tekisi mieli kuuluttaa koko maailmalle, mutta 12 viikkoon saakka yritän pitää tämän miehen ja minun välisenä pikku salaisuutena :D jotenkin jännittää onko siellä masussa kuitenkaan mitään ja pelottaa, että petyn. Olen siis ensimmäistä kertaa raskaana :)
 
Eea, me ojennettiin vanhemmilleni hääkutsu, jossa luki isoäiti ja isoisä. Siis äiti meni aivan sekaisin, ei meinannut uskoa, että olen raskaana (koska mulla tosiaan endometrioosi ja vaikea kevät takana terveyden kanssa, laparoskopia, dermoidikysta, hydronefroosi ym.ym.). Hirveän onnellinenhan tuo oli ja alkoi itkeä, sitten nauraa, sen jälkeen huolehtia ja stressata. Isäni taas otti tyypillisellä tyyneydellään kaiken vastaan, mutta oli kovin iloinen. Äiti on vihjaillut lapsenlapsista jo pitkään.
 
Maalismasukki87

Asutaan näköjään samoilla huudeilla ;) ja ikääkin saman verran sekä esikoinen aluillaan, vkot 4+5.
Varasin varhaisultran ens vkolle silloin vkoja on jo 6+0. Pikkuisen jännittää ja aika rauhallinen alku ollut tähän asti oireiden osalta. Todnäk. nautittava nyt kun varmasti "tyyntä ennen myrskyä" ;) hehe!

Oon kertonut vasta 3 hyvälle kaverille, lähisuku saa odottaa varhaisultran tulosta :) Välillä tekee mieli huutaa koko maailmalle mut pikkuisen säikäytti keväinen km niin otetaan nyt rauhassa. Onneksi on työelämä nyt parempi ja saa keskittyä olemaan stressaamatta täysin :)
 
Pömpylä paljon onnea Sinullekin! Oletko menossa yksityiselle varhaisultraan? Missä euroissa mennään, jotta saa tiedon löytyykö sieltä vatsasta mitään? :D ja kiva kuulla että on näitä muitakin " oireettomia" odottajia, kun tuntuu että muilla pahoinvoinnit alkaneet ajat sitte ja näin ollen " varmuus" masuasukista selvempi :S ja oletteko alkaneet jo miettimään missä haluatte synnyttää? Kamalan ajoissa sekin pitää jo päättää :D
 
En muista olenko tänne jo kirjottanut tästä, mutta jostain syystä itellä pelko vähäisten oireiden takia että tämä olisi tuulimuna. Eihän se oireettomuus tietenkään sitä tarkoita, mutta jostain olen saanut nyt päähäni että tyhjää odotan. :/ Typeräähän näin on ajatella, mutta itselleen ko ei mitään voi..
 
Onnea uusille tulokkaille <3 kaikille paljon vauvaliimaa, jotta pysytään messissä!

Täällä kyllä edelleen tissit on kipeät ja huonoa oloa ilmaantuu aika-ajoin... Kävin tänään vaa'alla ja VOIKO olla totta, että paino on noussut about kuukaudessa näin paljon? tai paljon ja paljon, mutta kaksi kiloa?? kun en todellakaan ole syömistottumuksistani oikonut eikä elämä muutenkaan muuttunut ulkoisesti...


Meillä tietää myös yksi siskoni, äitini ja isäpuoleni, sekä miehen puolelta isän perhe. Ollaan kuitenkin sanottu etteivät hiisku sanallakaan mitään, kun ei tiedä mitä vielä tapahtuu, jos vaikka menisikin kesken tai jotain...

Viikko on odottavalla pitkä aika! viikon päästä siis ultra, jossa nähdään onko tuolla lopulta oikeaa elämää...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top