Maalismölinät

Hyvä luoja mikä aamu. Yhtä huutoa ja kiukkua. Alkoi neuvolassa jo ja paheni vain koko ajan. Missään ei ollut hyvä paitsi mun sylissä, pää pystyssä ja liikkeessä. Jos yritti istua keinutuoliin niin kitinä alkoi. Ilmeisesti johtui tuosta rokotteesta kun neuvolastakin sanoivat, että saattaa aiheuttaa ärtyneisyyttä. No juu, niin aiheutti. Ja tissikään ei kelvannut vaikka kaverilla oli varmaan ihan sairas nälkä kun kuudelta aamulla oli syönyt viimeksi. Ja siis vihdoin sain tisun suuhun ujutettua tossa vähän kahentoista jälkeen(piti laulaa, hytkyttää ja kävellä samaan aikaan ja pitää kaapoa hieman pystyasennossa). Jos oltiin normi-imetysasennossa niin huusi vaan eikä suostunut tisulle. Nyt sain sen vaunuihin tainnutettua ja toivottavasti pikku päivänsäde on paremmalla tuulella kun herää.

Retulle vaan tervetuloa takaisin. Mä en sua muistakaan kun en ihan alusta asti täällä kirjoitellut vaan jostain rv15(?) asti.

Ihania treffejä pk-mammoille. Harmittaa kun ei päästy mukaan kun ollaan vielä täällä Helsingissäkin sopivasti, mutta toisaalta ihan hyvä ettei lähdetty kun Kaapolainen on tänään mitä on.

Voi Iona! 2h maksimiunet! Mahtaa tosiaan väsyttää. Toivottavasti helpottaa kohta puoliin jos aloitatte sitten sen vellinkin. Voithan sä imettää päivät + reissatessa ja illalla antaa velliä yöunien pidentämiseksi. Mustakin tää imetys on ollut tosi kätevää, että oli missä vaan niin tissi esiin ja pöytä on katettu.

Ainiin, unohtui ne mitat kertoa! Tasan keskikäyrällä mennään 5750g ja 60,4cm ja py 40cm. Sopusuhtainen vesseli kuulemma! :)

Meillä pitää iltaisin vähän nukutella: kiikutaan keinutuolissa ja lauletaan ja sitten puoli nukuksissa omaan petiin ähisemään. Päikkäreille senkun viskaa sänkyyn kun huomaa pojun väsyneen ja sinne sammuu.

Jeps, nyt ulkoilemaan kun on tollanen ilma!
 
Heippa vaan!

Ja terveisiä Delux-neuvolasta! Tälläkertaa siellä oli käytävällä pari ihan oikeeta lasta... Noooo, tyttö on kasvanut ja ei se niin gramman päälle tuo paino ole, kerta hyvältä näyttää, sanoi täti ja merkkasi korttiin 6810 g. Pituutta venyttivät sille iskän kanssa yht. 64 senttiä. Mutta päänympärys millilleen 42,2!!! Sitten mieheni kysäisi, että onkos meillä nyt UUDET kasvukäyrät? Telkkarissa kun oli juttua, että joissakin neuvoloissa seurataan kasvua vielä 70-luvun verrokki käyrillä!!! Ja piikkiä tuli. Se diipadaipahib, mikälie kirjain yhdistelmä. Sanoi, että saa laittaa "oletus"-kipusupon, kun kysyin. Illalla oltaissiin menossa kuuntelee sitä PAKOLLISTA vauvauinnin infoa. Eikä ole kivaa jos tuo on kuumeessa...että varulta suppoa!?!?

Taidan ottaa itsellenikin tuon asenteen, että ei se niin grammalleen, kerta hyvältä näyttää!!!! Oli tädillä varmaan ollu mukava naistenpäivä eilen!

Ihana naistenpäivän illallinen oli minullakin. Mies taas taikoi parastaan. Ensin tuli ne kukkaset siihen mun leivoskautassen viereen ja sitten iltapalalan aikaan alkoi keittiöstä kuulumaan kippojen kilinöitä... Tulin vauvaa nukuttamasta ja kynttilän valo huojui huoneessa. Pöytä oli katettu, lautasliinat taiteltu, viinilasit, kuoharilasit ja snapsilasit pöyhkeästi jonossa lautasen takana! JA sitten sitä  evästä rupes tulee! Minä tökötän kylpytakissa ja hieron unisia silmiä, kun tää kiikuttaa kulhoja mun eteen. Lohta, marinoituja herkkusieniä, parsaa, grillattua artisokkaa, savustettuja ostereita, valkosipulietanoita, simpukoita, mustekalaa, patonkia, sitruunamajoneesia.... Siinä ILTAPALAA syödessä älysin KIITTÄ elämää ja kohdalleni osunutta onnea. Kaikkinensa! Välillä en voi käsittää, miten tämmönen töpeksivä akka on saanu tuommosen miehen ja ihanan lapsen ...

ASIAA:
nukuttamista en painota ennenkuin lapset on vasta yli vuoden vanhoja. Siihen mennessä on jo ne kiinteet aamu-päivä-valipala-iltaruoka-iltapala hetket ja siihen kun torpaa unet niin se on nukuttamista. Tuommosta pullovauvaa on ihan turha alkaa väkisin nukuttamaan. Hermo siinä vaan menee! Ja samoin, jo Venlan äänestä pääsee  jyvälle, aikooko hän jatkaa unia vai ei. Sillon kun jatkaa, niin se on tissi suuhun, muuten noustaan ylös. Niin ja tissille se yleensä nukahtaa. Tai sinne keinun heilutukseen. Rutiineista meillä on käytössä vasta ILTARUTIINI. ELi SUIHKUUN, ihohoitoa äidin kylpytakin sisällä ja hiljasta laulua. Biisi: pieni tytön tylleröinen.... Sitten yöpuku ja tissi. YLEENSÄ se riittää. Nukahtaa isoon sänkyyn,josta varovast siirrän pikkusänkyyn. Ellen sitten joudu tarjoamaan hetkenpäästä kuuluvaan vä-ä-äää äneen lisää tissiä!

Ainiin... olihan kaikkien aikojen RINTARAIVARI kun tultiin neuvolasta. Just niikun Tuikilla! Vihdoin, sylissä, kun minä kävelin eestaas tissi esillä pitkin tupaa, tyttö roikkuu siinä käsikoukussa pää punasena, nappaa vahingossa nännin suuhun. Oho, ilmeiseti säikähtää tulevaa maitoa ja hoksaa, että nälkäkin on. Imettelin uutaman minuutin tuossa oudossa asennossa, kunnes uskalsin kammarin puolelle... Siellä hän on nyt pari tuntia nukkunut ja kuuluu heräilevän. Mitenköhän kärtty se nyt on tän illan? Meenkin HETI tarjoomaan tissiä.

oottakaa...
 
Ainiin:

RETU messiin vaan!

PRANAMETRI onnea uusille ihmisuhteille!

IONAN unet! Voi ei!!!! Miten ihmeessä sä jaksat?
 
Kukkupöö! Minä olen tässä keskittynyt lähinnä ulkoilu/ muihin homiin ja millään en kyllä saa luettua kaikkia teiän kirjotuksia.

Tosta rokotehommasta, mua kehotettiin antamaan jo vähän ennakoivasti sitä panadolia suppona, neitille kun annetaan 2 rokotetta kerralla (niin kai muillakin paikkakunnilla...) niin voipi olla aikasta ärtyisä sitten illan päälle...

Minäkin olen koittanut välillä antaa paljaan tissin neitille suuhun, että pääsis eroon siittä kumista mutta ei se osaa ottaa sellasta oikeanlaista otetta... vähän aikaa sai vahingossa imettyä mutta totesin, että ei nyt jaksanu sitte enempää toista kiusata, kokeilen sitten taas myöhemmin miten se onnistuis...

Miksi väsyttää? Saan nukuttua huikeat yöunet jopa 7h yössä ja imetyksen jälkeen mahd3 vielä päälle, silti väskättää aina välillä...?
 
Moi!

Täällä taas päivä lens siivillä! Ensin hiihdettiin Halipossun kanssa kaupunkiin asti (no siis ei hiihdetty vaan junalla mentiin) ihan vain käydäksemme kaksin kahvilla :D Muita ei tän päivän treffeille eksynyt :) Sitten treffasin vielä Joonan kummitätiä ja yhtäkkiä kello olikin jo yli kuus, ja me oltiin edelleen kaupungilla. Ounou, kiiren vilkkaa kotiin ja kostautuihan se sitten... junassa Joona alkoi känistä, sylissä suostui sentään olemaan jokseenkin hiljaa, mutta kun laskin vaunuihin takas, niin palosireeni käynnistyi. Sopivasti huus tuolla kävellessä ja kotiovella loppui sitten patterit... Olihan se melkein koko päivän nukkunutkin ja syönyt tavallista vähemmän, kotona taas olikin heti hirveä nälkä. Nyt syötettynä, kakanneena ja pukluinen paita kuivaan vaihdettuna tuo tuossa vieressä köllii sitterissään ja "laulaa" soittorasian mukana. Ennen se on kyllä mun laulaessa aukonut suutaan ja muutaman äänen päästänyt, mutta nyt ulisee ja ölisee soittorasian kanssa, hassu poika! Kohtahan se onkin sitten taas aika iltapuuhien ja sänkyyn kölläyttämisen.

Tuikille varoituksen sana, että meilläkin tuo rota aiheutti "pientä ärtymystä"... Eli ei juuri koskaan känisevä ja itkevä poika oppi sitten sen jalon taidon ja sitä jatkui päiviä, samoin pulauttelua (sellaista kokkarepiimämäistä, ei niinkään juoksevaa kuin yleensä. Toivottavasti Kaapo ei vedä ihan samalla raivolla! Ja ihana teidän minipoika, voooi! Kutakuinkin samankokonen ku meidän apina oli 8vkon ikäisenä ^^

Hoopolille tsempit pippurisen vauvan kanssa! Täälläkin temperamenttia löytyy, vaikka onneksi kyllä on kohtuu helposti tyynnyteltävissäkin (ainakin törkkäämällä pullon suuhun ;)) Ja jeet vauvauinnille, tuskin maltan itse odottaa tuon oman mukelon raahaamista veteen! Toivottavasti on samanlainen vesipeto kuin äitinsä <3 (ja joo, altaille mennessä pitää aina pestä meikit ja hiukset ja kroppakin hyvin, miettikäähän, että se vesi on kuitenkin aika lämmintä ja siellä päivän aikana ehtii sen verran monta aikuista ja pissivää vauvaa lillua, että on ne puhdistussysteemit aika kovilla. Eli ihan terveyssyistä siitä peseytymisestä ennen allasta/saunaa vaahdotaan! Samoin kuin etenkin kloorilla puhdistettavissa halleissa on tärkeetä ottaa se uimapuku sinne saunaan mennessä pois ihan kokonaan; kloori höyrystyy sinne ilmaan, eikä oo kovin terveellistä sekään. Sori paasaus, tulee vaan takaraivosta, kun ohjaajana oon kans joutunut läksyttämään niin lapsia kuin aikuisiakin ;) Vaan eihän sitä välttis tuu ajatelleeks, jos ei kukaan oo sanonu :))

Elegia, täällä pipo kans aina silmillä, tosin kypärämyssy on nyt sit riittävän hyvin istuva, ettei ihan kauheen pahasti silmille valahda. Kukahan se oli, kun sanoi että sellainen "lintumallinen" (eli w-väärinpäin otsalla) oleva pipo pysyis paremmin päässä, eikä pyöris silmille? Itsellä ei tästä kokemusta, vaikka meilläkin pari sen mallista pipoa tuolla kevättä oottelee :)

Vai maarinen ei ookaan privaattineuvolan asiakas! No hyvä, ettei teidän sit tarviikaan ihan heti alkaa uutta mukeloa väsäämään ihan vaan neuvolan tarpeiksi ;) Ja oi mitkä herkkuillalliset siellä on taas pöytään kannettu... huoh, pitäiskö kuitenkin laittaa toi kokkaustaidoton ukko vaihtoon? (Tosin muuten noin ihanaa ei kyllä varmaan löytyis... eli taidan pitää tän, saahan sitä ruokaa ravintolastakin ;)) Ja Venlalle myöhästyneet 3kk onnittelut, niin se aika on vaan möyrynnyt eteenpäin! Perässä tullaan (ja jotkut jo edelläkin, sattui vaan sun tikkeri osumaan silmään ;))

Rinkku, ehkä tää valoisuus sinne pohjoseenkin hiljaa hiipii ja väsymys kaikkoaa? Mutta sillä aikaa kannattaa pohtia, että onko hemoglobiini kohdillaan.... jos epäilyttää, niin pyydä neuvolassa, että tsekkaisivat sen sulta samalla - ja jos tarpeen, niin lisärautaa kehiin vaan!
 
Joo siis täälläkinhän on jo ihan valoisaa heti aamusta... tosin tuon hempan vois tarkistaa vaikka se kyl viimeksi olikin 141 mutta sattaahan se äkkiväkkiä tietty laskeakin...
 
Tiistai-iltaa!

Tilitystä menneistä muutamasta päivästä...
Täällä alkaa reissuleskeys olla kohta ohitse. Jihaaaaa! Ihanaa tietää, että rakas mieheni on tällä hetkellä lentokoneessa palaamassa kotiinpäin. Tälle mammalle alkaakin jo riittää tämä yksinäinen elo (yhdessä poikasen kanssa) täällä kotosalla. Olen aina sanonut miehelleni, että parasta lähtemisessä (noille työmatkoille) on ehdottomasti paluu...kotiinpaluu! Onneksi tällä kertaa sain pehmeän laskun tähän reissuleskeyteen...mies oli tosiaan poissa kuvioista vain muutaman yön. Yleensä reissut tuppaavat kestämään viikon. Niitä tulevia reissuja täällä jo valmiiksi panikoin. :/

Täällä on jakseltu ihan mallikkaasti. Sunnuntai meni hujauksessa, samoin kuin eilinen päivä, vaikka eilen pitikin nousta sängystä aikaisin ilman kunnollisia yöunia. Eilen olin sitten ahkera mamma päivällä: pyykkäsin ja puunasin, vein hauvaa ja kävelin pitkät lenkit (koska oli pakko) ja tein jopa ruokaa! (Siis meillä se kauha on yleensä miehen kädessä;) Eilen lopulta alku illasta alkoi se rankka osuus. Pikkuinen oli valvoskellut lähes koko päivän ja illan hämärtyessä väsymys ilmeni kitinänä ihan niin kuin yleensä tuppaa tapahtumaan. Suhteellisen helpolla kuitenkin pääsin, mutta väsymys alkoi painaa myös äidin silmäluomia, kun ainoat kunnon unet pikkuinen oli vedellyt vaunuissa silloin, kun vein hauvaa lenkille. Joka kerta, kun vaunut pysähtyivät lenkin päätteeksi, poikasen silmät aukesivat. (Elegialla sama kohtalo...harmillista...) Tämä äiti oli hyvin väsynyt, kun torkkujakaan en ollut saanut nauttia enempää kuin 10 minuuttia. Yhdet kyyneleet siinä illan aikana vuodatin, niin sitten taas jaksoin. Illalla karmaisevan ja lohduttoman huudon siivittämänä, kun kaikki keinot oli käytetty pikkuisen nukuttamiseksi, koitin ensimmäistä kertaa "suoraan sänkyyn" nukuttamista. Alkuun makuuasentoon laitettaessa huuto alkoi aina alusta ja mietin jo huolissani, sattuuko pikkuista johonkin. Toisella kerralla, kun laitoin pojan sänkyyn, hän rauhoittui ja lopulta nukahti. Olin väsynyt ja onnellinen. Ajattelin, että vaikka saisin nukuttua edes puolisen tuntia, se olisi suuri palkinto. Sain vielä paremman palkinnon jaksamisestani. Unta riitti aina aamuun saakka ja sain lopulta nukkua melkein seitsemän tuntia. Ihan huippua! Tänään sitten poikanen nukkui melkein koko päivän. Ilmeisesti hän oli todella väsynyt pitkästä valvomisrupeamasta. Käytiin päiväkaffella keskustassakin ja siellä pikku Aleksi heräsi syömään ja melkein samantien hän sitten nukahti uudelleen. (Ei minun lapsukaiseni koskaan ole näin rauhallinen noilla reissuilla!) Yleensä viimeistään kotimatkalla junassa alkaa kitinä ja joudun ottamaan pienokaisen syliini, jotta säästäisin muiden matkustajien hermoja. Junassakin kopasta kuului pelkkää zetaa. Täydellistä! Olin ihmeissäni. Ja sitten kotiin päästyäni vaunut jälleen pysähtyivät ja "pling" pienet siniset silmät tuijottivat minua kopan pohjalta. "Helppoa elämää", ajattelin, mutta sitten sen jälkeen onkin taas ollut paluu arkeen. Tänään tuossa muutama tunti sitten sain kohdata tähän asti suurimman itkuraivari kohtauksen. Lopulta riisuin pojan alasti, kun mikään muu ei auttanut ja olin ihan neuvoton. Siihen se pikkuinen rauhottui. Vaihdoin siinä sitten rauhassa vaipan, pesin pyllyn ja aloin pukea vaatteita takaisin päälle...huuto alkoi uudelleen. Aleksi oli jo muuttumassa sinertäväksi, kun yritin taas työntää tissiä suuhun...ei mitään reaktiota. Lopulta yhdellä kädellä taiteilin korvikkeet mikron kautta pulloon ja työnsin pullon suuhun. Tuli täysi hiljaisuus. Parikymmentä milliä imaisseena poika nukahti. En nyt ihan pysy perässä! Oliko kyse taas pelkästään yliväsymyksestä? Ei tällaista ole ennen tarvinnut kohdata... Ja taas täällä on herätty ja kitinää ilmassa. En ihan tajua! Kohta lähden koiran kanssa iltalenkille, joten saapahan sitten taas otettua vaunussa unoset. Vielä muutama tunti, niin sitten syön iltapalaa, menen makuuhuoneeseen, vedän oven kiinni perässäni ja lähden moikkaamaan hyvällä omallatunnolla Nukkumattia. Mies hoitakoot huutavan lapsen :D Tällä ajatusleikillä koitan jaksaa vielä tätä kitinää... Ja pakko mainita, että pelkästään se, että on tiennyt apua olevan tarjolla (mm. SannaKoon suunnasta) on auttanut jaksamaan eteenpäin. On tiennyt, ettei tarvitse pärjätä ihan yksin, jos tulee tiukka paikka. Ihanaa, kun on rakkaita ihmisiä ympärillä! <3

Mun piti kirjoitella kivoja asioita ja sitten tää meni tällaiseksi kitinä-valitukseksi. Anteeksi vain!

Pipo-ongelma: Täälläkin oli aiemmin havaittavissa pipokitinöitä. Puin pojan ulkovaatteisiin sillai, että kaveri makasi selällään. Aina tuli tuossa asennossa piposta kitinä. Tuolloin käytin sellaista myssyä, joka helposti oli hetken päästä vielä silmillä. Muutaman kerran pojalle puettiin sitten myssy (miehen kanssa) siten, että Aleksi oli tuossa olalla pystyasennossa. Silloin ei tullut kitinää...pipokin oli vaihdettu toiseen. Nykyään puen taas mallikkaasti pipoa ilman kitinöitä sillai makuuasennossakin. Ehkäpä tuo poikanen vain yhdisti sen pipon siihen ikävään kokemukseen, kun myssy on silmillä...en tiedä.

Piu-pau...tää ottaa nyt kitisevän lapukaisen taas syliin, pukee sille ulkotamineet päälle, nakkaa sen vaunuihin ja lähtee tuonne pimeään lykkimään taas noita vaunuja samalla, kun koirulainen kävelee mallikkaasti sivulla... Blaaaaaaah! (Kohta palaa käämit...)

Ensi kerralla kirjoitettaessa on toivottavasti parempi mieli.

EDIT: Mä olin ainakin siitä w-mallista myssyä kehunut. Nyt meillä on kuitenkin ollut sellainen puuvillainen "normaalimallinen" myssy käytössä ja sekin pysyy loistavasti pois silmiltä...kai se vaan riippuu piposta, miten se päässä kieppuu... :)
 
Huomenta vaan... oon pari päivää vaan käyny lukemassa. en oo viittiny kirjotella kun tuntuu että ei ole mitään kivaa sanottavaa.... [&o]
Täällä on nyt kaks päivää yritetty imettää ilman rintakumeja.. ISO HUOKAUS!!! vasen tissi. nolla onnistumista! oikea tissi kolme onnistumista. sen seurauksena iso punanen fritsun näkönen läiskä rinnassa. nänni vesikelloilla ja hillitön kipu! että se sitten siitä. imuote on mun ja miehen mielestä ihan oikee, mut ei tolla tuloksella voi olla!!! epätoivo iskee oikeesti.
Eilen kävin ostamassa Aventin pulloon niitä uusia pullotutteja. ja yllätys yllätys kakosvirtaukset oli loppu. Otin sitten kolmosia. Eilen illalla imetys oli taas yhtä katastrofia. Ei kelvannut tissi kumilla eikä ilman. Huutoa ja itkua puolisen tuntia. Sit kaivoin nanit esiin ja tyrkkäsin uuden tutin pulloon ja pullon tytön suuhun. JA VOITTEKSTE KUVITELLA, SE SÖI SIITÄ PULLOSTA!!!! maito virtasi kyllä hirveeseen tahtiin, mut 80ml hupeni masuun hujauksessa ja kolme isoa röyhtäystä päälle. sit lupsahti silmät kiinni ja neiti vaipui yöunille. MITÄMITÄMITÄ????!!!! pullohan ei oo kelvannu ikinä!!! miks se nyt siitä söi? eeeei ymmärrä. mut siis hyvä jos alkais kelpaamaan. Oon nimittäin nyt vielä suuttuneempi ja kyrpiintyneempi tähän imetystouhuun. tissit ruvella ja kipeenä nyt sitten loppuviikon. Kumista ei siis todellakaan voi luopua. Ja suihkutissejä ei oo.. HALIPOSSU tais sitä kysellä...
Että tämmöstä....

Ja ihan vaan lohdutuksen sana IONALLE... meilläkin syödään tunnin-kahden välein 24/7. että ei noi unet oo vahingossakaan täälläkään yli kahden tunnin päässy menemään. Väsymys on kova. Varsinkin kun tosiaan eilen toi pullo kelpas ekaa kertaa. eli ei oo miehestä ollu syöttöapuja että saisin ite nukuttua. Toivottavasti tilanne kohta helpottais koska aikas loppu tässä aletaan oleen [:(]
 
Huomenta!

Voi Sinttu! Jaksamista sinulle! Ei ole helppoa ollut alkutaival teillä päin...koko ajan on jotakin [:(]
Harmi juttu, mutta sulla on ne parhaat hetket vielä edessä ja ajan myötä helpottaa.

Itse mietin tässä "Oi niitä aikoja kun sai nukkua pitkään...silloin joskus..ja ylipäätään yhtenäistä unta useammankin tunnin..." Ehkäpä sitten kymmenen vuoden päästä jälleen [:D]...että sitä odotellessa!

Olin kyllä ihan seitsemännessä taivaassa tänä aamuna herätessäni, vaikka herättiinkin jo kuuden jälkeen, KOSKA mies hoiti ihan oma-aloitteisesti yösyötöt! Jippii! [:D]
Paras lahja, jonka voi tällä erää minulle antaa, on tuo kun sain nukkua kerrankin kunnolla!
Olin vielä ajatellut eilisen väsymyksen jälkeen, että olisi ihanaa jos mies joskus hoitelisi yöllä, etenkin kun valvoo muutenkin yömyöhään...(hän ei herää mihinkään unestaan yleensä ja voi vaikka pommi pudota, niin ei...siksi ei tule mitään noista syöttöpuuhista yöllä hänen osaltaan...), mutta en kuitenkaan sanonut miehelle mitään. Hänpä luki ilmeisesti minun ajatukset, kun tuollalailla yllätti! [:D]
Mies on vielä kovassa flunssassa, niin sillä en ajatuksillani viitsinyt vaivata. Olin koko eilisen päivän niin väsynyt, että hyvä jos kättä jaksoi nostaa...poika ei nukkunut juuri päiväunia, mitä nyt sellaisia torkkupätkiä, mutta ei puhettakaan, että siinä olisi mamma päässyt maaten...
Itselläkin flunssainen olo.

Mutta tuon yllärin jälkeen aamu alkoi aurinkoisesti! Ja energiaa riittää. Herättiin Jonnen kanssa puuhastelemaan jo kuuden jälkeen ihan pirteinä ja heti aamusta oli taas kakkatouhut. Nyt maitosatsin jälkeen pieni mies simahti sitten justiin, kun ajattelin napata hänet vaunuun ja lähteä kauppaan etsimään uusia tulppaaneja. Ihana Aurinko, ihana Valo, ihana Kevät! [:)]
Me ei olla nyt pariin päivään ulkoiltu, ja sen kyllä huomaa, kun keho suorastaan huutaa happea! Ja vaikka pääsisin nyt kauppaan ilman lasta, niin tekee nimenomaan mieli lähteä lykkimään kärryjä tuonne alkavaan kevätpäivään, ihanaa!

Tuo Aurinko vie ajatuksia jo kesään. Ihana kesä tulee!
Ja pakko alkaa vissiin jo uusia lankoja haalimaan, jos vaikka kevyemmän kesäpeiton pienokaiselle vaunuihin väsäisi...
Kohta on Pääsiäinen (ensimmäinen pojalle) ja Vappu siihen sitten perään (sekin on iloinen ja ensimmäinen...) [:)]
Kaikki on niin toisin ja kaikki on saanut ihan uudenlaisen merkityksen! Juhlatkin korostuvat erilailla, ja lapsen iloa on ihana seurata! Vielähän tuo on pieni, että ensi vuonna on jo ihan eri meininki, mutta kaikki saa ihan erityisen merkityksen, koska kaikki jutut ovat Pienelle niitä ihan ekoja! Ai että...tälläisiä täällä vaan mietitään....

Vauvauinteja..niäin se aika tosiaan rientää...nyt alkavat jo nuo harrastukset! Meillä on ensi viikolla ensimmäinen vauvamuskari, ja on se vaan jännittävää! Ihanaa!

Kiukkukohtauksia...Hmmm...meillä on nyt heräilty aamuyöstä ihan kauhealla itkulla, joka ei ota rauhoittuakseen edes sylillä, vaan päinvastoin yltyy vain!
Niin kovaa itkua, että kun maitopulloa pitäisi lähteä lämmittämään, niin ei meinaa tulla mitään...melkein hysteeristä!
Voisi kuvitella Jonnen heräävän pahoihin uniin tuolla itkulla, mutta tuskinpa sentään...ja ylikova nälkäkään ei voi olla, kun edellisestä syötöstä on yleensä hyvä jos pari tuntia!
Taitaa olla vaan ihan sitä, että hänen mielestään unet oli siinä ja nyt olisi ihan PAKKO päästä pois sängystä ja HETI! [:D]
Kyllähän se siitä sitten rauhoittuu milloin milläkin keinolla (mobiilia ja valoja ja helistimiä...) ihan kuin havahtuu, että mitäs mä tässä nyt taas huudankaan?!? Ja kohta on niin iloinen, että uskomattomalla tavalla heittää nuo fiilikset ihan laidasta laitaan ja sekunnin murto-osassa.
Ei jää epäselvyyksiä tuon pikkumiehen kohdalla, jos ja kun hän jotakin tahtoo...se kuuluu ja Kovaa! [:D]

Jaahas...pieni mies heräsi ja meidän suunta käy nyt kohti kauppaa!
Aurinkoista Päivänjatkoa ja voimia sinne itsekullekin!

 
Hyvää huomenta!

Tyttö syötetty puol seiska. Minä jäin miettimään hämärään huoneeseen ja ilmaisesti mietin liikaa, koska en saanut enää unenpäästä kiini. Ottaa päähän. No, aurinko paistaa, pyykkikone suorastaan huutaa ilosta ja kahvi tuoksuu yhtä hyvältä kuin aina!

Eilen tosiaan oli se vauva-uinti-info. Ja se rokotus juttu aamulla. Kaks jännää samalle päivälle. Odottelin, että olis kuume kovastikin nousuu, mutta ilmeisesti se vaan teki pienen mutkan ylös? Iski päälle siellä infossa juuri sopivasti. Tulipahan todistettua, että meidän neidillä on vissiin porukan kovin ääni (äidin tyttö). Ja johtajan ominaisuuksia (isin tyttö)(vai äidin?) sillä eksasta parkaisusta sai koko imeväisten lauman kitisemään. Siitähän minä sitten toiseen huoneeseen imettelemän ja rauhoittumaan. iskä jäi kuuntelee infoa. Tulen takaisin hetkenpäästä punaposkisen, syötetyn työtö kanssa. Nosta olalle ja JUMA mikä päät käntävä RÖYHTÄYS!!! (äitin tyttö) Ja sitten, kuin hiljaista hetkeä odottaen kesken dia-esityksen, alkaa vaipan seudulta kuulumaan KUNNON MÄRKÄ ROPLATUS!!! (isin tyttö) SE siitä. Infon tiedot omaksuttu. Uikkari ostettiin hätäpäissään esittely malleista ja tökättiin rahat johonkin vihkon reunan alle ja lähdettiin kotiin. Kivalta vaikutti ja lauantaina SE ALKAA. Meidän perhe menee uimaan!

Vaihtelevaista on vauvan elämä. Sen kertoo napakasti nuo muutamat edelliset viestit. Toisaalla tapellaan ja ihmetellään syömisiä ja pulloja. Toisaalla taas nukkumiset menee miten sattuu. JA KUITENKIN: kun katukuvaa katsoo, niin siellä kulkee vaan ihania äitejä työntämässä vaunuissa ihania vauvoja!!! Muistatteko, miltä tuo just näytti, kun ite vielä odotti? EI näistä arkipäivän murheista ollu edes aavistusta. Nyt on arki niin omakohtaista, että hartioita pakottaa. JA SILTI NIIN IHANAA. JA tämä äiti täällä lähettää sympatia haleja ympäri maan. Ottakkee vastaan! Kyllä se siitä. SYökööt mitä syövät, kasvavat mitä kasvavat ja nukkuvat sillon kun nukkuvat. Niitä pitää vaan rakastaa kokoajan ja lakkamatta! JA TÄÄLLÄ PITÄÄ PÄÄSTÄ PURNAAMAAN JA PURKAMAAN; ETTÄ JAKSAA RAKASTAA!!! KOKOAJAN; LAKKAMATTA.

Huh. puol kymmenen kello, meen herättää isännän aamukahville, tähän vaahtokarkin näköisenä nousevaan päivään!
 
Sinttu - nukkuiko vauvanne yhtään pidempään pulloilun jälkeen? Mä ostin meidän pojalle niitä 3+ pullotutteja ja ihan perseestä, kun meinaa tukehtua siihen, kun maitoa tulee niin vauhdilla ja saa siitä hirveet rykärit, eikä suostu ottamaan enää. Eli ehkä teidän pienokainen oli haltioissaan, kun maitoa tuli hujauksessa ilman sen suurempaa työtä... [:)]

Oletko sinttu kokeillut(sori vaan jos olet kirjoittanut asiasta, en kaikkea lukemaani muista[:)]) kapalointia, vieressä nukuttamista?

Ei varmaan yhtään auta, mutta jossain vaiheessa helpottaa ja saat nukkua pidempiä pätkiä... Puhu neuvolassa asiasta, sitä kautta osaavat auttaa, jos voisitte saada hoitoapua. Esim. hoitaja lykkimään pienokaista ulos ja sinä untenmaille. Unenpuute on kyllä sellainen, että se saa kaikki muutkin asiat kaatumaan päälle.Tsemppiä ihan hirmuisesti sinne!
 
Päivää!

Tulin vain pikavisiitille huikkaamaan sintulle jeet, että Veera söi pullosta! Kuten Riikkakin kirjoitti, niin tais neiti olla aika iloissaan, kun ruoka tulikin helpolla, eikä tarvinnut taistella? Josko se pullo alkaisi maistua ja unet pitenisi, jos se tarkoittaa sitten imetyksen loppumista, niin älä sure sitäkään (hyvähän se on sanoa, kun itse tiedän ettei se toteutus oo suremattomuudessa mitenkään helppoa).

Elegialle, toisen lapsen äitinä tätä ootte varmaan jo koettaneetkin, mutta naputtelen silti, jos vaikka olisi unohtunut yrittää; kohottakaa sitä vauvan oman sängyn päätä, että on sitten vähän korkeammalla ja tukkoisuus ei välttis pääse nenään? Toinen mikä kyllä hiipii nyt mieleen... pk-seudulla ainakin on ollut tosi paljon tota rs-virusta, ja siitä ovat kertoneet, että limaisuus on saattanut olla ainoakin normista poikkeavuus, että muutoin ei oo ollut kipeän oloinen lapsi, ja sitten joutunutkin ihan sairaalaan osastolle että siellä imevät limaa pois. Ja vaikka ei oiskaan noin paha tilanne, niin jos viikkoja on limaisuus jatkunut, niin onhan se saattanut jäädä muutoin vain pienen ahtaisiin nielu/korva/yms käytäviin ja siellä sattuu ja siks itkettää vauvaa. Väsyneenä pieni varmaan saa kivusta huolimatta nukuttua sen ekan pätkän, mutta sitten ei enää väsymys riitäkään "kipulääkkeeksi". Nämä siis vaan ajatuksia, mitä nyt voisi tulla mieleen! Se, että päivällä ei kuitenkaan itkeskele, niin ei kyllä välttis sovi tähän yhtälöön...
Muistakaa miehen kanssa, että vaikka välillä onkin rankkaa, niin onneksi teitä on kaksi jakamassa myös tätä hankalampaa ajanjaksoa! Tsemppiä!
 
Mahtavaa, kuinka ilma on keväinen. Jussi nukkuu päiväuniaan pihalla. Pakko hehkuttaa tämän pienen miehen unenlahjoja. Eilen nukkui ulkona vaunuissa yli viisi tuntia[:)]. Aikaisemmin joku kirjoitti, että oli saanut neuvolasta ohjetta herättää lasta "liian pitkiltä" päiväunilta. Miksi herättää? Ei mielestäni tämän ikäiseltä verota yöunien pituudesta. Varmaan toki on yksilöllistä. Meillä pätee tämänkin vauvan kanssa, että yöt nukutaan hyvin, jos päivälläkin on hyvät unet nukuttu.
 
Tsemppiä Sintulle ja Ionalle, että jaksatte 2 tunnin unenpätkillä. Toivottavasti vellillä saisi pituutta uniin edes yöaikaan. Ja suuri helpotus olisi jos maitoa menisi välillä pullostakin, korviketta tai omaa tuotantoa. Vai riittääkö maitoa lypsettäväksi, kun imettää tiheästi?
 
Onkohan niitä tissiraivareita vai mitä lie, kun Jussi on muutaman kerran huutanut suoraa huutoa tissillä. Ekalla kerralla helpotti, kunhan sai korviketta pullosta ja viimeyönä annoin vaan tutin suuhun. Tutilla jatkettiin unta sitten yli tunnin. Toki eipä sittenkään tissi kelvannut, joten maitoa lämmittämään. Aamulla sitten jo tissikin kelpasi, ihme hommaa[:-]. Eipä näitten pienten aivotuksia ymmärrä.
 
Elegialle tuli myöskin mieleen ohje sängyn päädyn nostamista, jota Sanna jo ehdottikin. Jussilla on pino kirjoja päädyn jalkojen alla. Hyötykäyttöä luetuille kirjoille.
 
Uusi vanha tuttavuus Retu tervetuloa. Olen pitkään (alkusyksystä)seuraillut vierilijana taustalla ja vasta vähän aikaan ollut aktiivinen käyttäjä. Ja "koukussa" niinkuin SannaKoo arvasi tapahtuvan.
 
Taidan ottaa pienet päiväunet, kun talo hiljainen. Isompi vekara on kerhossa, eikä tarvi olla sille "ohjelmatoimistona". Vaatii ihan oikeutetusti huomiota silloin kun vaaveli nukkuu, ja myöskin sitä saa, vaihtelevalla menestyksellä. Hänen mielestään tietenkin liian vähän.
 
Elegia Valolla on ollut tukkoisuutta ties kuinka kauan,vaihtelevasti. Ja juuri aamuyöstä pahinta, tuntuu että aamulla herää just siihen että ei tahdo ilma kulkea jouhevasti. Kokeilimme sängyn päädyn nostamista ja auttoi kai vähän. Mutta sittemmin on nukkunut vieressämme ja aamusta se räkä pakkaa nieluun. Kuitenkin on helpottanut iän myötä, olisko nekin röörit jo isommat vai osaisiko vauva jo jotenkin aivastella tehokkaammin? Myös se on auttanut, että yöllä nousen istualleen imettämään, josko ei jäisi maitoa niin nieluun? Kaikkea kokeillaan ja joskus jokin auttaa. Teillä taitaa kuitenkin olla kyse isommasta vaivasta, kuulostaa siltä. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin räkää on tullut aamuisin jo pari kuukautta nenästä, eikä tuo kipeä ole[:)]

Vaihtelevaa vauva-arkea tosiaan[:D] Hauska tuo maarisen uintiopastus vai mikä se oli.
Kiitos kaikille uni ja nukahtamisjutuista. Kaikesta kokemuksesta oppii jotain.

Valo on oppinut ottamaan tutista kiinni! ja tänään, todistettavasti koittanut pari kertaa laittaa sen itse takaisin suuhunkin käden avulla, ei vain päätä kääntämällä kuten ennen. IIISo poika. OHO! Ihan just sai ensimmäisen kerran tutin itse takaisin suuhun! VOI<3 Onnistui ainakin sitterissä.

Ja nyt syömään
 
Piti vielä tulla kiittelemään tästä hyvästä palstasta. Oikeasti saa tukea ja vinkkejä, tervetulleita kaikki tyynni! Kiitti taas[:)]

Resepteistä kanssa sananen. Nuo kookoskeot on vanha resepti ja suussasulava! Lapsuus tuli mieleen ja vesi kielelle. Niitä pitää tehdä. Myös pikkuleipäohje on tallessa jo.
Löysin suklaabanaanikakun ohjeen ja testaan ensin ja laitan sitten tänne.
 
Mun oli ihan pakko kommentoida tuota nukkumisasiaa.... Nauttikaa jos lapsukaisenne vetelee pitkiä päikkäreitä, älkääkä herätelkö(paitsi tietty jos siihen on jokin syy miksi on heräteltävä, siis oikea syy) meillä poika nukkui joitakin kuukausia sitten niitä 2-5 tunnin unia, mutta eipä enää. Pieniä pätkiä.. tänään esim. 3x15-25 min. unia. Eli NAUTTIKAA! [:)]
 
Meilläkin tuo naistenpäivä meni mukavasti, hieman olin kyllä pettynyt.. Heti aamusta mieheni tuli ruusu suunpielissä suutelemaan otsalle, ihana herätys!
Sitten mentiin aamiaiselle, aamiainen sisälsi: kevyt leikkele ruohosipulimunakokkelilla ja tomaattipavuilla tai vaihtoehtoisesti Kermajuustoa, Brietä ja basilikalla maustettua raejuustoa  [:'(] Tuhtia, mutta lähtipähän päivä hyvin käyntiin kun sai tankattua kunnolla! [:)] ja sitten aamiaisen jälkeen (lähes heti syötyäni) soi ovikello..Yllätyksekseni ovella oli kukkalähetti joka toi tusinallisen lempi ruusujani IHANAA, sitten katseltiinkin televisiota ja hoidettiin vauvaa muutama tunti, kunnes yllätyksenä mieheni äiti tuli noutamaan vauvan hoitoon..VAUVA VAPAA PÄIVÄ! [:D] Juotiin tuplaepressot aidolla italiaisella maatilakermalla.. Anopin lähdettyä sain istuutua valmiiksi katettuun pöytään, odotin mieheni kokanneen ties mitä herkkuja, mutta ei.. Savustettua kalkkunanrintaa, kinkkua ja maalaispateeta hanhenmaksapalleroilla ja hyvää 1200-luvun viiniä berliinistä.. ruokalevon jälkeen, ennen kun ehdin edes pukeutua kunnolla mies repikin jo pihalle, jossa odotti limusiini jolla matka jatkui helsingin keskustan ulkoluistelu jääradalle, luistelimme lempi bändini tähdittämänä yönpikkutunteihin asti, istuimme radan laidalle piknik pöydän ääreen kynttilän valossa vain me kaksi ja kuu (romanttisinta ikinä!) tarjoilija toi ruokakorin jonka mieheni oli aamutuimaan toimittanut heille, aloimme syömään ilta/yö palaa, kylläpäs hiukoikin rankan luistelun jälkeen.. napostelimme Ravunpyrstöjä, tomaattia, neulapapuja, lime - jogurttikastiketta ja taivaanrannan kurkkusalaattia ja läkiruoaksi marenkia ja hillottua appelsiiniä, juomaksi Ranskalaista zind humbrecht pinot gis vielles vignesiä, eli puolikuivaa punaviiniä..menimme kotia ja nukuin paremmin kuin ikinä, kiitos ihanan naistenpäivän jonka mieheni soi minulle! [:)]
 
No niii!
Minkähän piikin meijä kohukaunotar lie eilen neuvolassa saanut? Hiljainen, kiltisti nököttävä penska meillä on tänään kuitenkin ollu! Päästy käymään kaupoillakin peräti kahteen eri otteeseen!!! Edistystä. Tää lapsonenhan ei ole kertakaikkiaan ollut mikään automatkustaja! Oisko kehitystä ja kasvua?

Samoin tuntuu, että päästään kohta eroon tissillä rähinöinnistä.Huokaisee täällä....(kirjoittaa vauva sylissä)

Ainiin, se nokkamuki homma. Kiitos Riikka vinkistä! Minulla vaan oli vissiin silmä pimeessä paikassa, koska en löytäny kun yhden tosi oudon nokka-osan. Ja sehän ei meidän pulloihin sopinut. Ostettiin sitten kerralla koko muki, kun ei viittiny taas ottaa yhtä uutta tuttipulloa kaappiin seisomaan. Jos sitä rupeis huomenissa harjottelemaan humppa-illan toivossa!

Tänään otetaan kolme ÄSSÄÄ: syömän, saunaan ja yllätysyllätys, suihkuun.

(tuijottaa omaan napaan tämä täällä, anteeksi vaan) ja missä on Ailime?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top