Hei,
Pikku tyttönen Ella ja äiti Miia ilmoittautuvat vielä joulukuisten mammojen ihanaan joukkoon. Olen seurannut palstaa viime keväästä asti, mutta en ole saanut aikaiseksi rekisteröityä aikaisemmin. Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni, kun äitini on lapsenvahtina pitkästä aikaa. Toivottavasti näemme ehkä jotkut teistä livenä PK-tapaamisessa joku kerta. Tässä hieman taustatietoa meistä.
Olen 32 v. esikoistyttö Ella Sofian äiti. Asumme Hesassa rivarissa amerikkalaisen mieheni ja mopsi-koiran kanssa. Muutimme Teksasista Suomeen 3 vuotta sitten. Menimme naimisiin länsi-Teksasissa Lubbockin kaupungissa ja asuimme Dallasissa 5 vuotta. Tapasimme Saksassa opiskelun merkeissä. Halusin muuttaa Suomeen perhettä perustamaan (että olisi oma perhe, äiti ym., lähempänä turvana ja tukena). Ehdimme olla 8 vuotta naimisissa ennen Ellan tuloa, joten onhan tässä ollut totuttelemista! Kaikki luulivat jo, että olemme liian itsekkäitä saamaan lapsia, hehe. Nyt on harrastuksille jäänyt zero aikaa, mutta tykkään puutarhan hoitamisesta (nolo jos nyt tätä rivarin plänttiä voi edes kutsua puutarhaksi, heh heh), lukemisesta, koiran lenkittämisestä, leffoista, laulamisesta, käsitöistä, joogasta/pilateksesta..
Mun LA oli 20.12.2009. Lapsivesi meni 16.12. illalla ja odottelimme aamuun ennenkuin lähdimme Naistenklinikalle. Supistuksia ei edelleenkään kuulunut, joten meidät siirrettiin osastolle odottelemaan. Samana iltana minulle laitettiin sitten kohdunkaulaa kypsyttävä pilleri ja yön supistelujen tulos oli aamulla se, että kaula oli hävinnyt ja olin 3 cm auki. Olisimme saaneet siirtyä synnytysosastolle, mutta siellä olikin tungosta ja sulku päällä, niin jouduimme kärvistelemään ja odottelemaan vielä sen päivän klo 16 asti. Sitten synnytysosastolle päästyämme minulle laitettiin oksitosiinit virtaamaan ja paria tuntia myöhemmin happi-ilokaasua hönkäiltyäni pyysin epiduraalin. Se auttoikin ihanasti ja 3 tuntia myöhemmin olinkin avautunut kokonaan ja vauva laskeutunut. Vaavin sydänäänet laskivat yhtäkkiä tosi alas ja ryhmä kätilö, hoitsuja, lääkäri rynnistivät huoneeseen ottamaan vauvan päästä verinäytteen. Happiarvot olivat kuitenkin ok, niin sain jatkaa. Kätilö sanoi, että vauvalla on varmaan napanuora kiertynyt kaulan ympärille. Olen jälkeenpäin miettinyt, että kuinkahan lähellä hätäsektio oli ollut.. No, sitten klo 21.21 18.12.09 syntyi ihanan ihana pikku prinsessamme muutaman supparin ponnistusten jälkeen mitoin 3268g, 48cm.
Imetyksestä sen verran, että en saanut juurikaan mitään tukea imetyksen alkuun, joten en tiennyt herumisista, oikeista imuotteista, ihokontakteista, tiheästä tissin tarjoamisesta ym silloin alussa. Seurauksena oli, että annoimme vauvan nukkua liikaa ja omassa kopassaan ja minulla ei sitten alkanut tulla tarpeeksi maitoa. Annoimme korviketta noin 3 viikkoisesta 7 viikkoiseen. Mieheni perhettä oli vielä kyläilemässä vkot 4-6, ja tietty he halusivat pidellä vauvaa koko ajan. Sitten Ella olikin jo 7-viikkoinen ja päätin, että aion vielä yrittää kaikki konstit täysimetykseen päästäkseni, joten join alkoholitonta olutta, sarviapila-teetä, söin kaksi lämmintä ateriaa päivittäin ja join kovasti vettä. Niin ja laitoin vauvaa usein tissille, ihan täysin lapsentahtisesti. Maito alkoikin herua ja lisääntyä enemmän ja enemmän ja noin viikon jälkeen Ella ei enää huolinut pulloa ollenkaan! Sitten tietty tulikin painetta, että nyt olen sitten täysin vastuussa lapsen kasvamisesta oman rintamaitoni kanssa. Nyt Ella on melkein 3,5kk ja edelleen on oma maito riittänyt ja hienosti vauva kasvanut. Ihan rehentelemättä olen tosi iloinen, että yritin niin kovasti, vaikka välillä olinkin ihan poikki ja itkuinen. Nostan tosiaan hattua niille, jotka jaksavat osittaisimetystä, pulloa ja tissiä. Tiedän kuinka paljon siinä on työtä.
Kiinteiden aloittamisesta neuvolassa minulle sanottiin, että saa aloittaa kun Ella on 4kk ja täysimetystä vielä 6kk asti. Olen kuitenkin tarjonnut jo vähän pottua, bataattia ja kerran banaania viime viikosta lähtien. Pottu ei maistunut ollenkaan, joten annoin bataattia. Nyt tosin mietin, että aloitimmeko liian aikaisin, kun tuntuu olevan Ellalla kakan tulon kanssa enemmän töitä kuin tavallisesti. Onko teillä muilla miten vaikuttanut kiinteät tuohon kakkaamiseen/paukutteluun?
Ella on oikea kakkamasiina, hehe. Tavaraa tulee melkein joka syötön yhteydessä! Siksi meillä onkin aamuyöt aika kiemurtelua. Olemme nyt perusrasvaan kastetulla pumpulitupolla yrittäneet vähän edesauttaa kakan tuloa öisin, että pääsisimme kaikki taas unten maille. Ella on nukkunut vieressäni alusta asti, koska syö aamut yöt noin 2 tunnin välein edelleen. Mieheni nukkuu alakerran futoonilla, että jaksaa sitten töissä paremmin ja iltaisin tekee ruoan ja muita kotihommia.
On ihanaa katsoa, kuinka joka päivä opitaan uutta. Meilläkin päristellään, opittiin ihan muutama päivä sitten. Ella on myös jo kääntynyt masulta selälle viitisen kertaa. Ei oikein viihdy masullaan kovin pitkiä aikoja kerrallaan, ja höpöliini kun ei osaa kääntää päätä sivulle, vaan upottaa naaman alustaan ja pökkää sieltä sitten kaulan kaarelle suoraan ylös henkeä saadakseen. Muuten minäkin yrittäisin varmaan aamuöisin laittaa Ellan masulle, että saisi paukut ulos. Ja ne kädet, kaikkeen tartutaan ja joitain juttuja yritetään vielä suuhun. Kuten koko nyrkki niin että välillä tulee kakomista, kun on mennyt liian syvälle, heh. Ja tutti ei sitten kelpaa yhtään, ei minkään sortin tutti. Niitäkin tuli sitten ostettua varmaan lähemmäs kymmentä eri sorttia....oopsis. Mutta en vielä ole antanut periksi sen tutin kanssa, tosin riepu taitaa olla kivempi, kuten Pranametrin poitsulla kuvassa näkyi. Ja kuola valuu ja valuu. Onko näin pienillä tosiaan jo hampaita tulossa??
Vaunuissa nukkuminen ei meinaa enää sujua samaan malliin kuin pakkasilla. Olen yrittänyt vähentää vaatetusta (nyt on kotivaatteet, fleesihaalari ja ÄP:n makuupussi). Tyttö on saanut isiltä lämpimän veren. Mutta tosiaan, kun tullaan lenkiltä ja vaunut pysähtyvät, tirpakalla on silmät selkosellaan. Tai jos saan hetkuteltua vielä sen verran vaunua, että uni tulee uudestaan, niin sitten vajaata tuntia myöhemmin alkaa ilmavaivat vaivaamaan sen verran, että siihen sitten herätään.
Päiväunia Ella ei osaa ottaa juuri lainkaan. Neiti kun on sellainen tissimaakari, että tissille nukahdetaan sekä päivisin että öisin. Tosin päivisin nukutaan noin 30 min maksimissaan kerralla. Jos on leikitty kovasti, mutta ei ole vielä nälkä, niin sitten voi nukahtaa syliin. Olenkin kateellisena lueskennut, kuinka esim. SannaKoon ja Ampun vauvat nukkuvat jo niin hienosti ja vielä itsekseen omissa sängyissään. Eli toisaalta siis meidän imetyksessä mentiin ojasta allikkoon, kun ei enää tarvitse pullojen kanssa touhuta, mutta nyt tarvitaan sitten tissiä joka asiaan; nukahtamiseen, kakkaamiseen, syömiseen.
Onko teillä muilla ollut isin hylkimiskautta? Eli siis isi ei kelpaa tuudittamaan, sylittelyyn kuin vain viikonlopun päiväsaikaan. Meillä kun mies on päivät töissä, niin illalla sitten tulee poru, jos isi yrittää pitää sylissä niin että äiti saisi jotain omia juttuja tehtyä, tai edes käytyä iltapesulla!
Sori, tästä tulikin oikea maratoniviesti... Voisikohan joku vielä neuvoa, miten helpoiten käy tuo kuvien lataus tuonne kuvagallerian puolelle, niin laitan Ellan kuvan sinne muiden suloliinien joukkoon.
