Maaliskuun mutinat

meemi, kiitos linkistä! Onko teillä käytössä? Sopivatko nepparit useampien valmistajien kanssa yhteen?

Meillä valvotaan täällä kun poika ei nuku. Nyt on mennyt jo 2 kk ilman suurempia valvomisia yöllä, mutta nyt taas ollaan niin pirteänä että... Luovutin ja pistin pojan reppuun - ei se nuku ennen kun taas syöttää kohta.
 
Joo, meillä on nuo Vekaravintin bodyn jatkopalat käytössä joka päivä. Nepparit saa istumaan kaikkiin bodeihin mitä meillä on (Tutta, Pikkuset, Ciraf ym.). Ne ei ehkä täysin natsaa kaikkiin, mutta saa laitettua kuitenkin kiinni, voi olla että jompaa kumpaa kangasta joutuu hieman rypyttämään, mutta eipä se haittaa mitään. Tykkään erityisesti tuosta joustavasta haaraosasta - helpottaa vauvan liikkumista.
 
Tuota.... eilen kun päästiin näihin runoihin. En pääse aiheesta irti, minä kun olen haalinut näitä äitiys- ja vanhemmuusrunoja vinot pinot niin  pitäisikö avata ihan oma pinkka vai menevätkö tässä muiden juttujen seassa piristeenä. Laitan kumminkin tähän taas yhden parhaimmistosta. Olen kerännyt näitä kirjoista ja netistä, joten niitähän löytyisi... Anteeksi, että tämä on näin pitkä. Enkä osaa tiivistää, kun tekee aina tuon ison välin enterin jälkeen.

JOKU SANOI...
Joku sanoi, että äiti on ammattitaidoton työntekijä
. . . joku ei ole koskaan kylvettänyt kiemurtelevaa pienokaista.

Joku sanoi, että kestää noin kuusi viikkoa palautua normaaliin, sen jälkeen kun lapsi on syntynyt
.... joku ei tiedä, että kun sinusta on kerran tullut äiti, “normaali” on historiaa.

Joku sanoi, että äidin työ on nenien pyyhkimistä ja vaippojen vaihtamista
… Joku ei tiedä, että lapsi on paljon enemmän, kuin vain kuori, jossa hän elää.

Joku sanoi, että opit äidiksi vaistonvaraisesti
. . . joku ei ollut vienyt koskaan kolmevuotiasta ostoksille.

Joku sanoi, että äitinä oleminen on tylsää
. . . joku ei ollut koskaan istunut juuri ajokortin saaneen teini-ikäisen kyydissä autossa.

Joku sanoi, että opettajat, psykologit ja lastenlääkärit tietävät enemmän lapsista, kuin heidän äitinsä
. . . joku ei ole investoinut sydäntään toiseen ihmisolentoon.

Joku sanoi, että jos olet ”hyvä äiti”, lapsesta tulee ”kunnollinen”
. . . joku ajattelee, että lapsi on kuin paketti kipsiä, jonka mukana tulee ohjeet, muotti ja takuu.

Joku sanoi, että äitiys on jotain, mitä teet vapaa-aikanasi
. . . joku ei tiedä, että kun olet äiti, olet äiti KOKO ajan

Joku sanoi, että ”hyvät” äidit eivät koskaan korota ääntään
. . . joku ei tullut koskaan takaovelle nähdäkseen juuri, kun hänen lapsensa heittää golfpallon naapurin keittiön ikkunan läpi.

Joku sanoi, että ollakseen äiti ei tarvitse koulutusta
. . . joku ei ole ikinä auttanut neljäsluokkalaista matematiikan tehtävissä.

Joku sanoi, että viidettä lasta ei voi rakastaa yhtä paljon, kuin ensimmäistä
. . . jollakin ei ole viittä lasta.

Joku sanoi, että äiti voi löytää kaikki vastaukset lastenkasvatus kysymyksiinsä kirjoista
. . . jonkun lapsi ei koskaan täyttänyt sieraimiaan pavuilla.

Joku sanoi, että vaikein osa äitiydestä on synnytyskivut ja synnytys
. . . joku ei ollut koskaan katsellut, kun hänen “vauvansa” nousee bussiin ensi kertaa mennäkseen eka päiväksi esikouluun.

Joku sanoi, että äiti voi tehdä työnsä silmät suljettuina ja yksi käsi selän taakse sidottuna
. .. . joku ei ole koskaan valmistanut seitsemää kikattavaa partiolaista myymään keksejä.

Joku sanoi, että äiti voi lakata huolehtimasta, kun hänen lapsensa menee naimisiin
. . .joku ei tiedä, että avioliitto lisää uuden pojan tai tyttären äidin sydänlankoihin.

Joku sanoi, että äidin työ on tehty, kun hänen viimeinen lapsi lähtee kotoaan
. . . jollakin ei ole koskaan ollut lapsenlapsia.

Joku sanoi, että äitiys on lisuke elämän lautasella
. . . joku ei tiedä, mikä on täyttävää.

Joku sanoi, että äitisi tietää, että rakastat häntä, joten sinun ei tarvitse kertoa sitä hänelle
. . . joku ei ole ÄITI.

 
Ihania on nämä runot! Ostin vähän aikaa sitten Ipanapa Iltalaulut-levyn, ja siinä on monta aivan ihanaa laulua. Eniten kuitenkin kolahti Aki Sirkesalon tekemä ja Maarit Hurmerinnan laulama laulu "Pikku ihminen". En oikein vieläkään voi kuunnella sitä ilman ettei silmiin tule kyyneleet. Vaikkei tämä nyt varsinainen runo olekaan, kirjoitan ne sanat tähän..

Sun puhees täyttää huoneen, en siitä ymmärtää voi sanaakaan.
Mut ehkä samaan juoneen minut tuut jo pian tempaamaan.
Hei, me eletään nyt aikaa pienten ihmeiden.
Elämä on taikaa, sä tiedät sen pikku ihminen.

Kädet ilmaa kahmii, jalat polkee, suu selittää.
Katseesi kaiken ahmii, mitä miettiikään sun pieni pää.
Hei, me eletään nyt aikaa pienten ihmeiden.
Elämä on taikaa, sä tiedät sen pikku ihminen, 
sä tiedät sen pikku ihminen.

Oon yksi miljoonista, miksi juuri minut valitsit?
Tän pallon tallaajista, miksi juuri minut kesytit?
Hei, me eletään nyt aikaa pienten ihmeiden.
Elämä on taikaa, sä tiedät sen pikku ihminen,
sä tiedät sen pikku ihminen.
 
Voiku ihania runoja ootte kirjoitelleet! <3 Mä tykkäisin kovin jos näitä olis ihan omassa ketjussa, jotta myöhemmin löytää halutessaan. Jos vaan viittisitte nuo samat kopsata ihan omaan ketjuun niin olis ihanaa. Sinne sit vois aina myöhemminkin lisäillä uusia löytöjä.

Ääh... en taaskaan näe viimeisiä viestejä. Voi tätä palstaa. :-/ Ja hippasen nyppii kun ei pääse suoraan vikalle sivulle kun täällä Lapissa mokkulalla = hitaalla yhteydellä yrittää pärjäillä...
 
Kun rotarokotteen vatsaoireet helpotti, niin alkoikin flunssa tehdä tuloaan... On ollu koko perheessä paitsi mussa. Nuhaa ja yskää, muttei lämpöä. Lima on juoksevaa onneks, niin pärskien tulee pois, ja pystyy imeen nenästä.. mut ei oo kivaa :(. Yöt on kohtuullisesti kaikesta huolimatta menny, lähinnä päikkäreillä yskä häiritsee oloa. Toivottavasti menee ohi itestään.. ja ettei korviin menis.. Jaksaa kuitenkin hymyillä ja seurustella tuttuun tyyliin. :)

Meidän neidolle menee kaikki vaatteet hyvin päälle, eikä pyykkiäkään paljoo tuu, ku eihän sitä kakkaakaan usein tule! :D Pikkukuolat ja puklut oon vaan pyyhkässy..
 
Äh, tylsää Myy, että jatkuvasti on jotain vaivaa. Toivottavasti pian helpottaa!

Vinkkinä muuten: meillä käytetään Metellä kaulassa lähes jatkuvasti noita pieniä kankaisia ruokalappuja, joissa on leveä reuna myös kaulan ympärillä. Siis puklujen takia. Meillä ne kulkeekin nimellä puklusieppari. :) Ei tarvi koko vaatetusta jatkuvasti vaihtaa. Toki siihen ei kaikki puklut jää, mutta vähentää pyykkiä huomattavasti.

Huomenna olis sitten taas Piitkä ajomatka edessä. Tänään pitäis täällä siivoilla ja laittaa paikat kuntoon. Aamuyöstä sitten startataan huomenna.

Tänä aamuna 5.30 herättiin kovaääniseen, iloiseen jokelteluun. Mette jutteli unirättinsä kanssa, muisti jopa antaa sille välillä puheenvuoron. ;) Me miehen kanssa yritettiin pidätellä naurua sängyssä, oli niin huvittavan kuuloista. Toivottiin, että vielä nukahtais takasin. Tuo on ihan paras tapa herätä, vaikkei kyllä tarttis ihan 5.30 vielä...
 
Aamupäivää!
Tulin vain kertomaan, että nyt jännittää niin pahuksesti. Aion nimittäin harrastaa extremeä... pakkaan kolme tenavaa autoon ja hurautan kylälle perhekerhoon. Leevi ei olekaan aiemmin siellä käynyt ja muutenkin eka kerta näin pienen kerholaisen kanssa, kun aiempien kanssa on aina aloitettu vasta joskus 7-8 kuukauden iässä nuo kerhoilut. Mutta nyt lupasin tuolle tytölle, kun häneltä meni toinen kerhopaikka alta, kun ei ehtinyt käymään niin mennään edes tuolla perhekerhossa pyörähtämään. Kerron sitten kuinka meni.

Perjantaina oli koko poppoo (siis kolme pienintä) ekaa kertaa yksin matkassa kaupassa ja etenkin tuon kaksivuotiaan käyttäytyminen ja jaksaminen jännitti etukäteen, kun joutui kävelemään koko ajan... mutta hyvin meni, onnellisena isona miehenä lykki pikkukärryjä ja keräsi mitä sai.

Meidän koirakin alkaa olla oma itsensä, juoksut loppuivat ja sulhanenkin haettiin kotiin, eli yötkin alkavat olla taas ihan siedettäviä. Tästä olen satuillut enemmän toisaalla...

Nyt pitää alkaa laittaa kerholaisia kuntoon, eli mukavaa maanantaita kaikille.
 
Nyt tää mamma on ihan ihmeissään. Kasperi heräs aamulla ihan normaalina hyväntuulisena ittenään. Tehtiin normaaleja aamujuttuja ja poika jutteli ja kujerteli ihan niin kuin normaalisti. Otti sitten aamun ensimmäiset nokkaunet ja ku niiltä heräs ja yritin laittaa lattialle, että ois leikitty vähän, Kasperi alko itkeen.. No aattelin, että ei vaan nyt kiinnosta lattialla pötköttely, ja nostin pojan syliin. Yleensä rauhottuu siinä vaiheessa, mutta nyt itku vaan kiihty ja kiihty. Ei auttanu hyssyttelyt, ei rinta eikä mikään, huusi vaan selkä kaarella ja pää punasena. Ikinä ei oo tuollasia raivareita saanu. Mikä ihme sille tuli? :o Ei rauhottunu ollenkaan ennen ku nukahti omaan huutoonsa, ku rymistelin vaunuilla rutatun maton yli. Huusi yli tunnin yhtä soittoa. Tietysti tuli mieleen, että se ois kipeä, mutta voisko sekään noin yhtäkkiä alkaa.. Korvatulehdus ois kyllä siinä mielessä ihan mahollinen, että Kasperi on taas pari viikkoa yskiny ja pärskiny, mutta mutta.. Ei kai nyt korvatulehduskaan voi ihan yhtäkkiä alkaa. Ääh, kyllä tuli melko avuton olo, ku toinen vaan huutaa ja huutaa, eikä osaa auttaa. :/

Sori, tää nyt oli vaan tämmönen purkaus.. Pitää nyt kattoa millä mielin tuo herää, ja viedä lääkäriin jos päivä jatkuu yhtä kiukkusena. Ymmärrän kyllä taas vähä paremmin koliikkivauvojen äitejä..
 
Zoe: huh, tuollanen huuto kuulostaa pelottavan tutulta. Meni kylmät väreet selkää pitkin kun tuosta kirjoitit. Just tuollasta selkä kaarella huutoa se oli... Niin tuli mieleen, että voisko olla vatsakipuja kun niissähän vauvat usein vetää selän kaarelle? Varsinkin jos noin yhtäkkiä alkoi, niin olisko tullut jotain pahoja kipristyksiä vatsaan?

Mäkin olen vähän epäillyt korvatulehdusta Metellä. Se on tavallista itkuisempi ja vähän nuhainen ollut jo pitkään. Lisäksi korvista tulee mun mielestä aika paljon eritettä. Mitähän merkkejä korvatulehduksesta osais tarkkailla?

Nyt on iso väsy... Mette nukkuu, mutta herää varmaan justiinsa, joten ei auta mennä unille. Pakko jaksaa pakata ja siivota tänään, että päästään lähtemään huomenna. Tänään kyllä yritän mennä ajoissa nukkumaan.

 
Meemi: ota korvalehdestä sormin kiinni ja vedä varovasti alaspäin. Jos tekee kipeää, niin ainakin se on korvatulehduksen merkki. Ihan pientä tulehdusta tosin tuokaan ei ehkä paljasta.
 
Tosta korvatulehduksesta tuli vaan mieleen, että kyllähän se kipu alkaa aika yhtäkkiä. Tai no näin aikuisiällä olen sen kokenut niin. Ensin on pikkusta tuntemusta korvassa, josta olen tiennyt että nyt se tulehdus on päällä, mutta ei se ole sattunut. Tuntunut vain hiukan tukkoiselta, ei mitenkään häiritsevää. Sitten se kipu iskee kuin kirves takaraivoon. Mutta siis ei liittynyt oikeastaan siihen, olisiko itku tulehdusta vai ei, tuli vain mieleen :) Eivätkä kaikki vauvat edes reagoi korvatulehdukseen mitenkään. Kannattaa varmaan vähintäänkin seurata tilannetta, että toistuuko vai oliko se vain joku hetken känkkäränkkä.

Aleksi hieman vierasteli meidän sukulaisreissulla. Varmaan meni siis vaan hämilleen, kun yhtäkkiä oli paljon vieraita kasvoja, kun on kotona tottunut vain meihin. Meni alkuun naama ihan väärinpäin aina kun joku muu tuli naaman eteen. Nenä on edelleen jonkin verran tukkoinen, seitsemäs viikko menossa... Serkkupoika oli viime syksynä saman ikäisenä myös koko ajan tukkoinen, joten lienee ihan normia. Ja vähentynyt on reilusti, lähinnä iltasin niistetään ja laitetaan tippoja.

Ja sitten. Eilen tasan 3kk ja 2vkoa synnytyksestä alkoi kuukautiset. Jes. Blaah. Ei ois tarvinnu. Toivoin kovasti, että imetys ois pitäny poissa, mutta ei näköjään. Mutta kipuja ei ole minkäänlaisia, eli se sais pysyäkin sellasena :) Katsotaan koska tulee seuraavan kerran. On kuulemma normia täysimeyksellä, että menkat tulee tälleen pari kuukautta synnytyksestä ja sitten ei taas pitkään aikaan tuukaan. Aika tarkkaan siis vuoden pysyi poissa. Edelliset kuukautiset alkoi 1.3 :)

Aleksi yrittää asetella itseään konttausasentoon :O Katsotaan josko nelikuisena lähdettäisiin jotenkin eteenpäin. Tai vaikka taaksepäin. Kauheeta ähellystä toi kyllä on, käy ihan sääliksi kun toisella palaa pinna ihan totaalisesti. Oman akselin ympäri hiukan pyörii, mutta luulen ettei A ole ihan täysin tietoinen siitä. Sen verran on tuuripeliä, vaikka ihan itse käsiään siirteleekin sivuille vuoron perään. Ja sylissä punkee koko ajan istumaan pieneksi hetkeksi. Tästä olen hiukan varuillani, kun ei kuitenkaan ole varsinaisesti valmiuksia istua vielä pariin kuukauteen. Toisaalta kun itse sitä tekee, niin ei ole haitaksi, hyvää harjoitusta tietysti vahvistaa lihaksia. Eikä siinä kauaa jaksakaan olla, mutta pumppaa edestakaisin sitten :D Pöhkömaakari. Taas on päiväunetkin hallussa ja oma pää sen verran kasassa, että osaan taas kuunnella milloin on oikeasti väsynyt. Sillä seurauksella ei enää huutoja vaunuihin mentäessä, vaan silmät menee heti kiinni. Jes, olen oppinut taas jotain enkä ole ihan luuseri :D

Huihai, luin puhelimella noita teidän juttuja ja olin kirjottanut vastauksenkin osittain, mutta jostain syystä puhelin ei näytä mitä on kirjoittanut, eli ihan sokkona kirjoitin ja sitten se meni päin persettä ja poistin, joten täytyy jossain välissä jaksaa uudelleen muistella mitä olin kommentoinut.
 
Pääskynen: Mulla meni tasan 10 viikkoa synnytyksestä, kun alkoi menkat, kestivät viikon. Sitten viikko väliä ja seuraavat alkoivat 12 viikon kohdalla, kestivät vajaan viikon. Edelliset olivatkin syyskuussa 2009. Ihan täysimetyksellä täälläkin ollaan. Kertaakaan en ole mitään muuta antanut.

Olen aloittanut minipillerit. Viimeksi, kun käytin niitä ennen raskautta oli ensin 3 viikkoa putkeen menkkoja, sitten yhdet normaalit, jonka jälkeen loppuivat. Tulin heti raskaaksi, kun lopetin pillerit, joten siksi mulla on niin pitkä väli noista edellisistä.
 
Mulla ei ole menkat vielä alkaneet. Ei kyllä ole mikään kiire alkaakaan... Täysimetyksellä siis täälläkin. Toivottavasti pitkälle pääsen ilman tuota riesaa. Menkkamaisia kipuja on kyllä ollut, mutta ne taitaa olla edelleen noita jälkisupistuksia. Niin ainakin lääkäri sanoi. Niin ja lantionseutu, erityisesti lonkat kolottelee. Oiskohan tämäkin synnytyksestä ja raskaudesta palautumista? Muilla vastaavaa kolotusta? Mullhan oli se massu niin järkyn iso, että kyllä siinä lantio ja lonkat on joutuneet paljon muokkaantumaan... Tiedättekö, nyt harmittaa, ettei mulla ole yhtä ainutta kuvaa siitä raskausmahasta. Olisi kiva muisto ollut. Silloin vaan olo oli niin tukala, etten halunnut kuvattavan. Raskausvatsaa ei ole kyllä tipan tippaa ikävä...

Synnytyksen käsittely on mulla edelleen keskeneräinen prosessi. Mulla tais olla suurin järkytys se kipu kun se ei mulla lisääntynyt asteittain, vaan täysi kipu tuli päälle heti kalvojen puhkaisusta. Niin ja kun siihen en kokenut lievitystä saavani. Kättärillä oli niin hirveä kiire, ettei kukaan ehtinyt neuvomaan tai antamaan kivunlievitystä. Tai edes pienentämään oksitosiinitippaa, joka aiheutti turhan isoja supistuksia. Mulle lykättiin jossain vaiheessa ilokaasumaski käteen, muttei ehditty neuvoa sen käytössä. Käytin varmaan väärin ja olo meni aivan kaoottiseksi. Muuta kivunlievitystä ei tarjottu, vaikka etukäteen olin jo toivonut. Epiduraalia lopulta pyysin ja jouduin odottamaan sitä äärettömän pitkään - pari tuntia. En ole koskaan sellaista kipua voinut edes tajuta, että lopulta sattuu niin, ettei jaksa edes huutaa, vaan kaikki hämärtyy ympärillä. Joo, sori purkaus. Kylläpähän te olette synnytyskivun kohdanneet. :)
 
Huhhuh! Kylläpä helpotti oloa tuo Pääskysen kommentti... Mulla tuli tosiaan yhdet menkat tasan 2kk synnytyksestä, kestivät viikon. Nyt oon sit oottanu ja oottanu, mut seuraavia menkkoja ei oo kuulunu. Meinasin nimittäin alottaa nuo minipillerit heti ku alkaa ne toiset menkat, ja nyt oonki sit pelänny, että me tultiin jo uudestaan raskaaksi... Tarttee nyt ihan oikeasti hankkia raskaustesti, että voi alottaa ne pillerit... Onneks on siis kuitenki mahdollista vielä, että onki vaan hormoonit sekaisin (sitä olen takaraivossa toivonut).

Meillähän kävi tämän Oliviankin kanssa niin, että heti kun annettiin lupa tulla, niin toisten menkkojen jälkeen oltiin raskaana. Ja mun menkat on aina toimineet ku kello, tarkalleen 28 pv kierto, melkein kellonajankin on voinu sanoo, et koska alkaa.

Ja mulla on mielestäni kans lonkat vielä vähän kipeät. Ei mitenkään pahasti, eikä juuri häiritse oloa, mutta joskus kun sattuu johonki tiettyyn asentoon, niin käy kipeää. Ja jos makaa liian kauan kyljellään, niin lonkat sattuu ensimmäisenä.

Nyt on mentävä syömään, kun sain tuon tiitiäisen partsille nukkumaan. :)
 
Meemi: Kurjaa, että sulle jäi sellaiset kauhukuvat synnytyksestä! :( Mulle kävi juuri samalla lailla niiden kipujen kanssa, eivät alkaneet pikkuhiljaa vaan pam, kerralla ihan täyteen mittaansa. Jälkeenpäin olin todella helpottunut siitä, miten synnytykseni lopulta sujui (pitkä selonteko siellä synnytysketjussa), mutta siinä hetkessä olin peloissani, sikäli kun pystyin mitään ajatella siinä rytinässä. Kauhistelin nimittäin sitä, että apua, kun nämä tästä vielä kovenevat. Kuvittelin niiden nimittäin olevan niitä alkusupistuksia, jotka vain pahenevat ja pahenevat, enkä tajunnut, että se järjen ja liikuntakyvyn vievä kipu oli jo sitä ihan lopullista, vaikka kyllä se kätilö siinä monta kertaa sanoi sekä mulle, että muille, jotka siinä kävivät, että kyllä tää varmaan tekee nyt ihan kamalan kipeetä, kun näin nopeasti käy.

Mulla oli vielä edellisenä yönä paikat ihan epäkypsät, eikä vauva ollut edes laskeutunut ja sitten ruts, kun supistukset alkoivat (ja jatkuivat vain parin sekunnin taukojen kera), paikat rusahtivat auki siinä muutamassa minuutissa, jona minua kärrättiin osastolta saliin saamaan kivunlievitystä (mikä ei ehtinyt kuin ponnistukseen). Siinä matkalla siis ekat 4cm ja vartin sisällä, epiduraalin laiton aikana loput 6.

Silloin tosiaan pelotti, kun ei ollut aiempaa kokemusta ja luulin, että tässä vasta aloitellaan, ja nyt jo muiden pitää liikutella mua, kun mikään ei toimi. Olin jo silloin sellaisessa omassa kuplassani ja ajattelin, että tässä hommassa lähtee vielä taju. Kuitenkin heti, kun synnytys oli ohi, olin helpottunut ja vitsailin kätilön kanssa.

Ainoa, mikä jäi harmittamaan tossa nopeassa synnytyksessä oli se, että olisin halunnut ehtiä niin sanotusti "nauttia" siitä. Jos saan toisen lapsen, toivon, että synnytys on pidempi ja supistukset alkavat itsestään ja maltillisesti, jotta ehdin tuntea kroppani ja opettaa sen sietämään kipua ja rentoutumaan. Nyt rentoutuminen oli mahdotonta, ehdin ainoastaan vetää pari kertaa henkeä syvään.

Jaahas, kyllä se näköjään silti mietityttää tuo synnytys, vaikka sen niin postitiivisena koinkin, kun unohduin sitä näin pitkälti pohtimaan. :)

Mulla on aika isokin ikävä vauvamahaani. Haluaisin tuntea pikkuhiljaa voimistuvat liikkeet ja nähdä taas peilistä kauniit muodot. Litteänä oon niin tylsän näköinen. :D Olisin fyysisesti ja henkisesti ihan valmis uudelleen koko hommaan. En kuitenkaan halua toista lasta vielä siihen saumaan, kun pikku-ii opettelee kävelemään, vaan haluan keskittyä häneen ensin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top