Maaliskuun mutinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Yohanna
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ainiin piti vielä lisätä, että sukupuolesta aiotaan kysyä ja myös halukkaille sitten tieto kertoa, jos meidän papunen vaan suostuu itsensä paljastamaan emoticon  ainiin ja onhan neuvola toki jo ensiviikolla niin pääsee ainakin sydänäänet kuulemaan, hiiiih emoticon
 
Kcatri: mulla ei ainakaan ne itse supistukset olleet kipeitä. Mulla sattui ihan hirveästi alaselkään ja nivusiin, se oli semmonen kohtausmainen olo. Sitten se vatsan olo tuntui enemmän vasemmalla. Vatsa meni välillä ihan kovaksi ja olo oli semmoinen kireä ja ahdistava. Sitä on vähän hankala kuvailla. Ei löytynyt oikein hyvää asentoa, paleli ja oli epämiellyttävä olo. Jotenkin tuntui siltä, että pikkuinenkin aivan väsyi niistä, kun ei sitten illalla riehunut normaaliin malliin. Jotakin liikettä tuntui, muttei kunnon semmosta jumppaa.
 
hhuhheijaa,
taisin tuuletella liian aikaisin että onpa mahtavaa kun ei ole ollut lainkaan raskauspahoinvointia.. Onnistuin saamaan vatsataudin! Meillä on töissä riehunut noro-virus ja toivon ettei tämä ole sitä. Yhtäkkiä tulin kesken työpäivän huonovointiseksi. Nyt mä olen juonut mustikkakeittoa ja jaffaa. Juuri kun kuvittelin et kauravelli pysyy vatsassa, piti taas juosta posliinialttarille. Että ei pidä nuolasta ennenku tipahtaa, sain edes pienen osani yrjöilyistä. Soitin tietysti neuvolaan että pitääkö minun huolestua, mutta sanoi vain että me mamat ollaan vaan just se maaperä mihin kaikki kiertävät pöpöt haluaa muuttaa.

Masun asukki ilmoitti liikkeistään varmuudella lauantaina. Nyt on mukava vain kuulostella kun se möyhää. 25.3 on rakenneultra ja me odotellaan sitä kamalasti. Puoliso ei halua tietää sukupuolta joten sovittiin että jos se näkyy niin näkyy, mutta ei pyydetä kertomaan. Aika vahva poikafiilis meillä on jostain kumman syystä. Vitsi, ois kyllä tytöllekin kiva nimi..hm..

Hyvää viikkoa kaikille!

t. yrjö-pirjo
 
Yääh, mulla vaan tuo iltapahoinvointi jatkuu! :( Jos syön mahan liian täyteen, niin turvottaa ja on huono olo, ja hammastahnasta jää kamala jälkimaku. Lauantaina sitten sänkyyn mennessä ehdin maata ehkä puolisen minuuttia, kunnes oli pakko nousta ylös ja mennä vessaan varmuuden vuoksi. Päänsärky pahensi asiaa... Eikä kyllä kauaa tarvinnut lattialla istua pidättelemässä kun 3 tuntia sitten syömäni sipsit ja karkit tulivat vauhdilla ylös.emoticon Mukavaa. Päätä mulla särkee muutenkin tosi helposti, jos menen ulos minuutiksi ilman pipoa plussakelillä, jos itken vähänkin, jos hartiat ovat jumissa...
Mutta positiivisia uutisia: tunsin eilen ekaa kertaa kun vaavi potki! emoticon Ensin oikein söpö muljahdus, ihan kuin pikkuinen olisi kuperkeikan heittänyt<3 ja vähän myöhemmin ihan selkeitä potkuja. :) Kihlattuani vähän harmitti, kun ei ollut paikalla, vaikka ei hän niitä olisi tuntenutkaan. Heti koulusta tultuaan hän kellisti mut sängylle ja sanoi mahalle vaativan näkösenä: Potki mulle! :D Eipä meidän jäärä halunnut potkia. :)
Rakenneultra olisi 28.3, ja aiotaan kysyä sukupuoliarvio. Kivempi ostaa tarvikkeita vauvalle kun vähän tietää minkä väristä ostaa. :) Eikä aiota pitää sitä salassa, se olisi aika hankalaa kun mummot kuitenkin osallistuu tavaroiden hankintaan :D
 
Voi kakka TAAAAAAS hävis koko teksti kun olin tässä ihan intopiukkana yhen novellin verran näpytelly :/
Onnea leluponi!  Ensipotkut on kyllä aivan ikimuistoisen ihania!
sisita:  Mulla oli vauvauinnin kanssa samanlaista kun sulla perhekerhossa.  Tuntu että muut tunsi jo toisensa entuudestaan, yhteenkään perheeseen ei olla tutustuttu :(  Eipä siellä toki hirveesti aikaakaan siihen ole mutta silti.  Ihan satunnaisia lauseita ollaan joidenkin äitien kanssa vaihdettu.  Sen sijaan osallistuin pojan kanssa neuvolan ja srk:n yhteiseen Ekan vauvan kerhoon.  Hirveen varauksella suhtauduin siihenkin mutta onneksi lähdin mukaan!  Tää kerho kokoontui viime syksyn ajan ja ollaan samalla porukalla kokoonnuttu sitten oma-aloitteisesti siitä lähtien.  Koko poppoo oli nimenomaan siellä kun ei tuntenut muita vertaisia alueelta.  Tänään olisi tarkoitus mennä tutustumaan avoimeen päiväkotiin - sinnekin on vauvakerhosta ystäviä tulossa joten tuskin tarttee seinäruusuna uiveloida.  Perhekerho mua vielä vähän pelottaa kun siellä suurin osa (lapsista) on vissiin kuitenkin isompia ja j´äätäs suotta jalkoihin.
Harjoitussuppareista...  Mä olin edellisellä kerralla ihan vakuuttunut ettei mulla semmosia ollutkaan.  Synnytyssalissa epiduraalin turruttamana havaitsin olleeni väärässä.  Sillon ei tuntenut mitään ja oli pakko oikein kuulostella koska oli supistus että tiesi ponnistaa.  Maha meni tosiaan ihan kovaksi silloin, vähän tuntui puristusta, ei muuta.  Näitä tuntemuksia mulla oli viimeisellä kolmanneksella kyllä ollut melko useinkin, en ollut niitä vain supistuksiksi tunnistanut.  Se miltä ne tuntuu on yksilöllistä, toisilla saattavat olla hyvinkin kivuliaita.  Sillon kannattaa olla ehdottomasti yhteydessä neuvolaan!
Mulla ei noihin supistuksiin liittyen ole ollut mitään pahoinvointia.  Sen sijaan saattaa iskeä liikkeellä ollessa semmonen ahistus - tuntuu että pitäis päästä istumaan tai pitkäkseen, pulssi saattaa kiihtyä jne.  Mulla nää kohtaukset liittyy nestehukkaan tai matalaan verensokeriin.  Mulla raskaus aiheuttaa jonkun tuntemattoman "hormonijanon" jonka takia jouduin edellisellä kerralla kaiken maailman ylimääräisiin lääkäri- ja labrakontrolleihin.  Mulla kun päivittäinen vesiannos oli 6-7 litraa.  Pitäis jo pikkuhiljaa oppia pitämään vesipulloa mukana, kovin usein joutuu ostamaan sitten jonkun mehupurkin kun on pakko saada juotavaa.
Toinen tämmönen erikoisempi raskausoire mulla on kutiseva ihottuma käsissä.  Käsivarsiin ja kämmenselkiin tulee semmosa läikkää joka kutiaa ihan hirveesti.  Se ei ole mitään tarttuvaa, ärsyttävää lähinnä.  Tiedä sitten mistä johtuu...  Jonkun verran nettiä selanneena olen huomannut että joillain muilla sama ongelma.  Onneksi se lähtee sitten itsestään myös pois.
 
Ai niin joo selvispä noi työasiat sitten...  Eli pääsin entisen esimieheni pomon juttusille.  Mun kohdalla ei siis ollu mitään merkintää mistään vuosilomasta ja verokorttikin ilmeisesti hukassa...  Tämä ex-esimiehen esimies sitten jotain raporttia laittoi että alkaisi sitten loma eilisestä.  Saas nähä mitä tapahtuu.  Tän siitä saa kun on tämmönen näkymätön työntekijä :/  Se alkuperänen pomo kyllä hoiti kaikki hommat aina, mutta se olikin mut itse palkannut ja tapasi mua töissä.  Tämä viimeisin ja nykyinen vissiin unohtaa tämmösen hoitovapaalaisen kun ei ole koskaan tavannukaan :/  Toivottavasti nyt kuitenkin noi hommat oikeesti ratkeaa ja tulee lomarahat oikein.  Mutta varautukaapa, tytöt, omituisuuksiin kun jäätte pitkälle vapaalle!  Onneksi ei sentään käynyt niin kehnosti kuin yhdelle tutulleni joka tietämättään jäi työttömäksi hoitovapaansa aikana.  Se firma meni konkkaan mutta kukaan ei siis vaivautunut tälle kaverille kertomaan asiasta.  Älytöntä, ihan yhtälaillahan hoitovapaalainen on työntekijä kuin ne "töissäkäyvätkin".
 
Moon, hyvä että asiat selvisivät töissä!

Itsellä ollut nyt viime perjantain jälkeen aivan uskomattoman hyvä olo ja välillä aivan itkettää ku on niin onnellinen tän pienokaisen takia. Nyt vasta uskaltaa olla onnellinen ku tietää että kaikki on hyvin. Ensimmäisellä kolmanneksella nyt olin tietenkin varovainen, enkä uskaltanu vielä riemuita ja sitten ku niissä seulonnoissa jäi vielä niin pahasti kiinni ja pelkäs sen takia niin ei uskaltanut riemuita. Nyt sitten ku selvis että kaikki on hyvin, niin tulee kaikki onni kerralla pintaan vähän väliä ja rupeaa itkettää, mutta nää on onnen kyyneleitä emoticon

Huomenna on neuvola ja pääsee kuuntelemaan pienen sydänääniä ensimmäistä kertaa ilman huolta, veikkaanpa että taitaa tulla tippa linssiin emoticon
 
Moon: Hyvä, että saat ne lomarahat, ei tarvitse niin kireällä kituuttaa menemään. Mulla on kans koko ajan kova jano, enkä mene kyllä hanan ohi ikinä juomatta siitä. Tuntuu, että suurin osa on nestettä mitä kurkusta alas kiskon; vettä, mehua, soijajuomaa, kaakaojuomaa, limpparia, melkein noilla nestemäisillä nälkäkin pysyy poissa :D.

Sun_: Onpa suloista luettavaa tuo sinun itkustelu <3. Olette kyllä ilon ja onnen ansainneet hankalan alun jälkeen. Nyt vain täysin rinnoin raskaudesta nauttimaan!

Täällä tulee iltaisin edelleen harjoitussuppareita. Helpottavat kuitenkin aina, kun rauhotun ja menen sänkyyn. Olen nyt kahtena iltana mennyt ennen kymmentä nukkumaan ja nukkunut pitkät yöunet. Päivät jaksaa touhuta aivan normaalisti mutta illalla seiskan kasin aikaan tulee kunnon vetämätön olo ja muutenkin semmoinen huono. Mulla on onneksi neuvola huomenna ja meinaan kysyä noista supparihommista. Meidän äiti meinas, että jos näin aikasessa vaiheessa jo supistaa, niin se tietää paskamaista loppuraskautta. No, se jää nähtäväksi. En ole kuitenkaan stressaantunut, olen yrittänyt ottaa hullun rennosti ja olla ajattelematta koko asiaa.
 
Hessan vaan kaikille! Pari kolme viikkoa meni etten ehtiny/jaksanu käydä lueskelemassa teidän kuulumisia ja kaks iltaa sitten istuinkin nenä kiinni näytöllä... emoticon
Kyllä vaan on kiva kuulla että osalla on alkanut jo liikkeet tuntumaan, maha on kasvanut ja odotus muuttunut todellisemmaksi!

Täällä on päänsäryt alkaneet pikkuhiljaa hellittämään. Tajusin jossain vaiheessa että yksi selkeä syy niille oli puhtaasti yliväsymys. Helmikuussa työtahti ei ollut mitenkään kiireinen (ja se kyllä näkyi tilipussissa...) mutta yhden päivän vapaat tekivät sen, etten ehtinyt levätä tarpeeksi ja yhtälö oli selvä. Viimeksi neuvolassa th:n kassa juteltiin ja hän sanoi suoraan että jos tilanne ei muutu, muutaman viikon saikulle vaan. No, nyt on sitten töissä tosi paljon kiireempää, mutta kyllä huomaa heti että väh. 2 pvän vapaat ja työvuorojen välissä kunnon lepoajat auttavat asiaan kummasti. Selvennyksen vuoksi, jos jotakuta kiinnostaa, olen töissä paikallisella "huoltiksella" eli liikennemyymälässä. Työvuorot ajoittuvat aamu 5.30 - ilta 0.30 väliselle ajalle ja periaatteessa meillä on 3-4 vuorotyö, ja 110% seisomatyö...emoticon
Kyllä huomaa ettei itse enää ole nuori ja "elämänsä kunnossa"...

Maha on täälläkin alkanut pikkuhiljaa kasvamaan ja näkymään, vaikkei ihan niin paljoa kuin joillain muilla. Housut alkavat pikkuhiljaa kiristään, mutta olen alkanut käyttään niiden kanssa masutuubia tän "välivaiheen" kun äippähousut tuntuvat vielä vähän "turhilta". On muuten aika näppärä keksintö toi masutuubi emoticon . 
Liikkeitä en tunnusta vielä tunteneeni, kaiken näköistä elämää mahan alueella kuitenki tuntuu olevan. Olenkin vielä uskotellut itselleni niiden olevan niitä "eksyneitä pieruja", niinkuin joku kommentoi aiemmin, heh heh. Eiköhän ne liikket ala tuntumaan sitten kun on aika.
Harjoitussuppareita... ööö, miltä ne tuntuu...Eli ei ilmeisestikään ole ollu. Pissan karkailua...ei ainakaan vielä ole lirahdellu...
Neuvolassa kävin viimeksi kuun alussa ja vauvan sydän löi n. 145 krt/min, painoa on tullut alusta asti vain 1,5 kg, hb ja sokerit hurjan hyvät (th:n kommentti...) Verenpaine kohollaan niikuin joka kerta. Mun verenpaine nousee heti kun avaan sairaalan oven ja olenkin kotiseurannassa sen vuoksi. Kotona arvot on kohdallaan emoticon. Rakenneultra huhtikuun alussa, mies haluaa tietää sukupuolen, minä en välttämättä. Katsotaan päästäänkö johonkin kompromissiin tai toivotaan että vauva ei suostu näyttään sukukalleuksiaan.

Täytyy kyllä myöntää että ihan turhasta kyllä itse valittaa kun lukee teidän taloudellisista tialnteista. Varsinkin raha-asiat on sellaisia jotka koettelevat parisuhdetta ihan varmasti, varsinkin jos siitä rahasta on jatkuva puute. Itsekin on ollut ja välillä on vieläkin vähän heikompi kuukausi raha-asiossa, varsinkin kun esim. autosta hajoaa lohkolämmitin ja pakkasta -36 astetta ym. mutta aina on selvitty jotenkuten.
Olemme miehen kanssa molemmat vakituisessa työssä, mutta kaikkien normaalikulujen jälkeen on vielä muhkea mökkilaina maksussa. Tässä onkin mietitty mitäs tehdään heinäkuun jälkeen kun minun tulot romahtaa, myydäänkö vai laitetaanko mökki vuokralle.
Onneksi pahimmilta riidoilta ollaan vältytty, kun tietää mitä toinen ajattelee eikä ala aukoa päätä mistä ja milloin sattuu. Johtunee varmaan siitä että tunnemme toisemme niin hyvin lähes kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Tämän takia koen myös että olen ainakin toistaiseksi säästyny myös suuremmilta itku-potku-raivareilta hormonien takia...emoticon  

Iloista ja aurinkoita kevään alkua kaikille! Nautitaan näistä ihanista päivistä ja pelätään pahinta... (hellekesää...)
 
Kutvonen, miulla on myöskin tuo sama ongelma, että verenpaineet nousee taivaisiin kun astun neuvolan ovesta sisään. Nyt kuitenkin saatiin tuo hallintaan sillä, että th mittaa verenpaineen siinä kaiken jutustelun ja muiden tutkimusten keskellä. Paineet onkin nyt olleet aika tasan  120/80 joka kerta. Olen myös huomannut, että lopetan hengittämisen kun verenpainemittari laitetaan käteen.

Harjoitussuppareita minulla tuli viimeeksi vain jos tein jotain rankempaa. Esim. muuton aikana niitä tuli ihan koko ajan ja loppua kohden aina iltaisin supisteli paljonkin. Mutta kyllä sen tietää, jos niitä on ollut. Luulisin. Ainakin itselläni ne olivat lähinnä puristava/pakottava tunne vatsan seudulla ja vatsa kovettui.

Eilen oli neuvolakäynti meillä ja kaikki arvot olivat hyviä. Vauvan sydänääniä kuunneltiin muutama sekunti ja sydän löi 150krt/min. Hirveä huuto alkoi meidän neidiltä kun äitiin laitettiin jotain mömmöä ja tökittiin jollain jutulla. Hakkasi terveydenhoitajaa ja piti sitten nostaa viereeni istumaan ja itkemään. Oli kovin suloinen pieni, mutta vähän tietysti häiritsi sitä muuten ihanaa hetkeä. Seuraavaksi on sitten rakenneultra 15.4. ja seuraava neuvola vasta 28.4. ja sehän onkin jo melkein kesä!

Mahaa kaipailen edelleen. Mies kyllä väitti eilen, että on jo vauvamasu, ehkäpä maha on sitten enemmän pyöristynyt makkaroiden sijaan, mutta ei se kyllä vielä mihinkään näy. Pahoinvoinnin aiheuttama painon lasku jäi nyt virallisesti sitten 4 kiloon ja siis edelleen hyvin menee kaikki entiset vaatteet päälle. Äitiyspaitoja tilasin netistä pari kesäksi, mutta housuja pitää katsella sitten kun näkee tarvitseeko niitä edes vai mennäänkö taas lähes loppuun asti tavallisilla housuilla.. Viimeeksi oli ongelmia vain vyön kanssa, kun aina kun istui, se puristi mahaa ikävästi, eli farkkuja lukuunottamatta ihan samoja housuja käytin vielä rv42 vaikka kahdet äitiyshousutkin omistan. Mutta eipä sitä painoa viimeeksi tullutkaan kuin lähinnä vauva, lapsivesi ja ylimääräinen veri, kun synnäriltä lähtiessä oli yksi lisäkilo jäljellä.
 
Tänään oli neuvola pitkästä aikaa, edellinen taisi olla tammikuun alkupuolella. Ekaa kertaa pääsin kuuleen vauvan sydänäänet ja ihanaahan se oli . emoticon Kaikki oli niinku pitää ja kohtuki oli kasvanu ihan käyrällä. Vähä jänskätti etukäteen ku mitään selviä potkuja en oo vielä tuntenu. Rakenneultra on reilun viikon päästä, maltan tuskin oottaa sitä! Maha on kasvanu jo kovasti ja on mun mielestä nyt "parhaimillaan" - näyttää ihan selvästi vauvamahalta, mutta ei vielä hankaloita elämää millään tavalla. On tämä raskaana oleminen ihanaa!!
 
Hei taas!

Tosi erilaisia vatsojen kehityksiä kyllä on: mulla on maha jotenkin niin alhaalla(?) että otin molemmissa raskauksissa äitiyshousut käyttöön jo viikoilla 13-14! Ja varsinkin ekassa raskaudessa maha alkoi muuten näkyä vasta kuukautta myöhemmin, mutta mua vain häiritsi niin että housunreuna painoi istuessa alavatsaa jo niin varhain. En voisi kuvitellakaan käyttäväni enää tässä vaiheessa tavallisia housuja. Ja olen siis normaalipainoinen, jolle esikoisen kanssa tuli 12kg lisää painoa. Hassau että on niin erilaisia kokemuksia. Toisaalta kuitenkin kohtu ei paina virtsarakkoa, koska en missään vaiheessa viimeksikään joutunut ravaamaan vessassa...

Nyt huomaan että tissit on kasvaneet, ja ovat vähän aratkin, enismmäistä kertaa. Pahoinvointi on pääosin selätetty, mutta vatsa on tosi herkkä edelleen. Täytyy vähän katsoa milloin uskaltaa syödä happamia ruokia tai paljon makeaa, ja suklaasta mulla tulee edelleen helposti paha olo - minuööa joka olen elänyt viimeiset 2 vuotta sulkaalla! Eilen sorruin vihdoin ja viimein jättimäiseen marenkiin, nam... Täytyy vaan syödä sitä salaa, koska tuo pikkuinen tyttö on kärppänä paikalla jos äiti syö jotain jota ei varmasti ole luokiteltu kunnon ruuaksi. :)

Supistuksia ei ole vielä juurikaan ollut. Mulla ne ovat ihan kivuttomia, maha vain menee ihan kovaksi ja kireäksi vähäksi aikaa. Muistan kun viime raskaudessa mulla oli ollut niitä varmaan kuukauden verran, ennenkuin tajusin että ne ovat juuri niitä harjoitussuppareita!
Aivastaessa tai yskiessä pitää kyllä mennä vähän kyyryyn, koska muuten sattuu ja kunnolla. Pahinta on jos makaa sängyssä ketarat levällään, ja aivastus ehtii tulla ennenkuin olen kääntynyt kyyryyn, silloin tuntuu kuin vatsa repeäisi. Tuon kyllä oppii kerralla. :)

Hei kohta ollaan puolessa välissä! Tai jotkut jo tietysti onkin. Ka aivan ihanaa kun kevät tulee, tuntuu kuin uutta energiaa virtaisi suoniin kun aurinko paistaa ja kadut on osittain jo kuivat! Tosin nyt sataa lunta, lisää... Ja meidän kotimäki on aivat kamalan liukas, kun hiekat painuu auringossa jään sisään, ja illalla taas pakastaa. Kerran liukastuin lapsi sylissä, joten sen jälkeen olen ollut tosi varovainen.

Ootteko muuten te olleet herkkinä? Taisin mä vähän olla viime raskaudessakin, mutta nyt OIKEASTI itken ihan pienestäkin syystä! Kuten naistenlehtiä tai yleisönosastokirjoituksia lukiessani... En uskalla mennä mihinkään leffaankaan, kun tää on jo vähän piinallista. Itkin viimeksi mm. Kuninkaan puhetta katsoessani, eikä se todellakaan ole mikään nyyhkyleffa!
 
Meki käytiin neuvolassa torstaina. Edellisen kerran oltiin joskus tammi-helmikuun vaihteessa. Pitkä väli. Kaikki oli hyvin. Kohtu on kasvanut roimasti, on kaksi sormen leveyttä navan alla ja sydänäänetkin saatiin kuuluviin. Syke oli 142. Terkka sano heti, että tyttöhän sieltä tulee ja minä nauroin, että ei tule. Itsellä oli kans verenpaineet ok ja sain ohjeistuksen noiden harjoitussuppareiden osalta, että töissä voin vielä käydä, mutta illat täytyy pyhittää levolla ja vettä täytyy juoda ja paljon. Olin taas laihtunut. Painan nyt vähemmän kuin ennen raskautta. Mulla siis roimasti ylipainoa. Tavoitteena on, ettei yhtään lisäkiloa tule. Mutta tuskin tulee onnistumaan, ei ainakaan tällä ruokavaliolla... nimim. suklaata, kebabia, sipsiä, kiinalaista, om nom nom.

Nyt mulla on tullut seksin kanssa ensimmäisen kerran ongelmia. Ennen nautin kovasti, mutta nyt en vain jostain syystä pysty keskittymään. En voi olla alla, koska maha ahdistaa, en voi olla päällä, takaapäin en niin innostu ja ja ja. Jokatapauksessa, halut 0.
 
Hih, Nia kirjoitti just samaan aikaan kuin minä. Meillä on seksi ollut vähän paitsiossa, kun haluja olis kyllä ollut vaikka kuinka (heti kun pahoinvointi helpotti), mutta kun mä menen samaan aikaan nukkumaan lapsen kanssa, kun en muuten jaksa olla töissä, niin jää kahdenkeskinen aika aika olemattomaksi. Yöllä kyllä valvon, mutta mies nukkuu, ja mäkin nukahdan aamuyöstä uudelleen ja herään kun lapsi herättää. Että se siitä. Nyt alkaa kyllä ehkä mahakin olla jo tiellä... jotain täytyy kyllä tehdä asialle, ettei meille tule vuoden selibaattia!
Meillä oli neuvola jo pari-kolme viikkoa sitten ,ja seuraavaksi odotellaan sitä 2. ultraa, joka on 2 viikon päästä. Tulisi jo! :))
 
Sonja09: Mää aattelin kans tänään kunnostautua tuon seksin saralla. Saakeli, minähän järkkään meille molemmille hyvät kyydit vaikka saisin jyystää hamaan loppuun asti :D. Ei me kyllä ennenkään kauhean usein olla, siis tyyliin kaks kolme kertaa viikossa. Mies on yleensä aika kipeä ja häntä ei silloin huvita. Ja nyt sitten on jäänyt siihen kerta viikossa tahtiin. Mulla on aina ollut kovasti haluja, voisin vaikka kahdesti päivässä joka päivä... Täytyy ilmeisesti vaan tottua tähän tahtiin. Mies ei ainakaan valita. Olen kyllä pitänyt hänet käsivoimin tyytyväisenä. Eipähän tarvi muita naisia alkaa katteleen :D. Nyt vaan jotenki itellä semmonen, että orgasmit ei tunnu samalta. Sitä ite jotenki varoo, ettei ala supistelemaan ja koko ajan on tietoinen siitä mahasta ja kuinka hankala se on ja tiellä.
 
Täällä on seksi jäänyt aika olemattomaksi.  Mieli tekisi kyllä ja usein mutta "väärään" aikaan.  Useimmiten siis päivällä virkeänä ollessa, mutta sillon on myös esikoinen virkeä ja mies töissä...  Illalla olen niin naatti etten enää jaksa seksiä ajatellakaan ja jos en jostain syystä itse ole niin sitten on mies...  Höh.  Pitäis yrittää päästä enempi "ihmisten aikoihin" nukkumaan, josko se siitä sitten.
Neuvolaa saa vielä odotella.  Edellinen käynti siis 30.12. ja 11.4. seuraava.  Kerkee rakenneultraankin ennen sitä.  Vissiin tiukilla kunnan talous.
 
Huh, moonilla on pitkä väli edellisessä ja seuraavassa neuvolassa! Mulla on nyt 5 viikon väli taas, ja neuvolatädin mukaan menee vähän pitkäksi. :D
Pikkuinen on ryhtynyt aika vilkkaaksi! Tai ei se oikeastaan hirveesti potki, mutta useaan kertaan päivässä tunnen liikkeitä. Kiva kun ne tuntuu niin helposti kun on istukka takana. :) Maha ei ole vielä hirveästi kasvanut, aamuisin on vain pieni pömppö, mutta päivän mittaan kasvaa kyllä selkeäksi vauvamasuksi. emoticon
Tällä hetkellä mä kärsin selkäkivuista + niska ja hartiat aivan jumissa... Poikaystävän sänky on niin kova että molemmilla on paikat kipeenä, eikä ole rahaa ostaa uutta. Kesän lopussa poikaystävä saisi kesätyörahat, mutta osa kuluu kuitenkin vauvaan ja syksyllä me ei siinä sängyssä edes kamalasti nukuta. emoticon Olisi kuitenkin kiva nukkua kevät ja kesä hyvässä sängyssä, kun toista vaivaa iskiaskivut ja mulla nyt muuten vaan kipeytyy paikat helposti... Eikä tuolta yksinhuoltajaäidiltä raha-avustusta tod.näk. saa. emoticon
 
Meilläkin seksi on jääny olemattomiin. Itse kyllä haluaisin sama mihin vuorokaudenaikaan tahansa, mutta tuo mies on kyllä semmonen pihtari että voi vittu! Ite oon aina ollu meistä se seksuaalisempi osapuoli ja nyt vielä omat halut kasvanu ja miehen laskenu tän raskauden myötä. Viimeksi tänään riideltiin siitä seksistä ja sen puutteesta. Onhan oma käsi iha kiva mutta ei se oo sama... Toivottavasti tää ei ole jatkossa aina tämmöstä.

Mulla kans noita harjotussuppareita alkanu tulemaan ihan viime päivinä. Ei oo mitenkää kipeitä, vatsa vaa kiristyy ja menee kovaksi ja sitä kestää muutaman sekunnin.
 
Moi. Tietääkö kukaan,mistä mahtaisi johtua kun minulla kutisee kädet tosi paljon ja niihin on nyt noussut tollaisia ihan minimaalisia vaaleita näppyjä.. Mulla on tosin ollut aina atooppinen iho,mutta se on aikuisiässä helpottanut aika lailla ja ihottumaa ollut ennen vain kaulassa,taipeissa ja mahassa.. Kyllä minä tuon kestän,mutta pelottaa kauheesti jos on joku raskaushepatoosi vai mikä se nyt oli. Pitää varmaan soittaa lääkäriin ja kysästä, tai sitten kestän tuonne ens neuvolaan joka on huhtikuun alussa.

Muuten kaikki ihan ok, ihanasti tuntuu liikkeet jo:) Väsymystä tosin aika lailla..
 
aamutar:  Raskaushepatoosiin liittyvä kutina ei ole sellaista ihottumatyyppistä vaan enemmänkin "ihonalaista" kutinaa, sitä ei myöskään raapiminen helpota.  Näkyvä ihottuma ei siis ole raskaushepatoosia.  Mulla on kanssa raskauden tuomaa kutiavaa ihottumaa ja nimenomaan käsissä.  Sama ihottuma ilmestyi jo ensimmäisessä raskaudessa ja nyt taas.  Mulla se pysyy kurissa kun muistaa rasvata säännöllisesti.  Mä vaan olen maailman huonoin muistamaan rasvata...
Täällä kutisee käsien lisäksi myös tissit...  Etenkin nännipihat.  Se taas on tota ihon venymisestä johtuvaa.  Ah ihana raskaus <:)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top