Mä niin kadena luen noita juttuja,että lapset käynny illalla 23 nukkumaan ja vasta aamulla 6 ylös!

Ehkä meillä tosiaan meni alku "liiankin" helposti,kun nykyään syö yöllä hyvinkin tasaisesti 2h välein. Joskus käy joku erehdys ja saattaa mennä reilu 3h kerralla,mutta harvemmin. Vain muistoissa on ne 5h ja ylikin putkeen....

Toisaalta olen kyllä myös oppinut nukkumaan erinomaisesti samalla kun syötän. Poika rinnalle ja samalla menee itseltäkin taju. Sitten 1-2h päästä havahdun rintapaljaana ja käsi puuduksissa tyytyväisesti puhiseva poika kainalosta. En siis toisaalta voi kuitenkaan valittaa,että valvottua tulisi kauhean paljon.

Meillä pikkumies käy myös iltaisin pinnasänkyyn nukkumaan ja välillä jopa ihan nätisti vaikka olisi ihan hereillä kun sinne vie. Laiskuuttani ja helppoutta tavoitellen hän kuitenkin nukkuu viekussa ekasta syötöstä eteenpäin. Muutenkin muuttunut pienellä unirytmi taas kerran. Aiemmin nukkui päivällä vain yhdet kunnon päikkärit (4-5h) ja ehkä illalla lyhyen pätkän lisäksi. Nyt nukkuu 2x n.2h päikkärit päivällä ja mahdollisesti illalla vielä n.1h lisäksi. Jännästi nuo unirytmit ja unentarpeet vaihtelevat. Päivälläkin tuntuu,että hän nousee vain tankkaamaan unien välissä ja sitten kohta takaisin unille, mutta hankala häntä on ennen ensimmäisiä unia "pakkosyöttääkkään" jotta maha olisi täydempi ja jaksaisi paremmin nukkua.

Toivottavasti kiinteät tuovat apua tähän pätkänukkumiseen. Nyt on juniori kahtena päivänä saanut vähän peruna-maidonkorvike mössöä maisteltavaksi. Kyllä on ollut näkemisen arvoisia ilmeitä!

Määrät ovat vielä niin pieniä,että eipä tuo mihinkään vaikuta,mutta ehkä tämä tästä hissukseen.
Ei meilläkään kunnolla vielä kääntyillä. Välillä vahingossa saattaa mennä parikin kertaa sängyllä vatsalta selälleen peräkkäin ja aina joskus kääntyy selältä vatsalleen ja saa jopa kädenkin sielä alta jo pois, mutta aika satunnaisesti noita on vielä tapahtunut. En siis usko,että hän on vielä ihan ymmärtänyt mikä on homman juju.

Mahallaan on ruvennut nyt viihtymään hieman paremmin ja silloin selkeästi halu olisi eteenpäin ja hienosti kädet ja jalat kuopivatkin,mutta eivät tee yhteistyötä joten etenemistä ei kuitenkaan tapahdu.

Ympäristökin kiinnostaa selvästi hetki hetkeltä enemmän. Perheen koiratkin on jo tutkittu läpi monta kertaa ja välillä jopa autossakin on hereillä kun vain katselee ikkunasta ulos. Niin on suuri ja ihmeellinen maailma pienelle.

Esineetkin kestää hyvin käsissä ja nyt on keksitty,että äitiä on kiva tukistaa hiuksista.
Nahka on kuitenkin ruvennut nyt kuukauden sisällä kuivumaan sieltä ja täältä. Aiemmin kesti ihan siistinä eikä muuta kun aamupesulla öljyllä putsattu taipeet yms. ,mutta nyt joutuu öljyämään ja rasvailemaan välillä enemmänkin taipeita ja välillä muualtakin kuivia kohtia. Toivottavasti tämä on vain joku vaihe. Miehelläni on huono nahka ja hän on aika murheissaan,että jos toisella on näin pienestä asti noin kuiva iho. Onko teillä useamman lapsen omaavilla huomioita siitä voiko tämä ehkä olla ohimenevää vaiko ei? Ensiviikolla on kyllä onneksi lääkärineuvolakin, jossa ajattelin asiasta kysellä, mutta kuulen mielellään teidänkin ajatuksia.
Meillä on käytössä tuo Liberolta lahjalaukkuna tullut vihreä kassi. Sen olen kokenut ihan hyvän kokoiseksi tässä vaiheessa. Halajaisin kyllä jonkun vähän lokeroidumman ja ehkä hieman isomman kassin pidemmän päälle, mutta mieleistä ei oikein löydy tai sitten ne maksavat maltaita. En kuitenkaan raaski vaippakasiista ihan kauheasti maksaa.
Minulla iski melkein ahdistus aamulla.

Ollaan miehen kanssa lähdössä perjantaina hieman tuulettumaan ja rupesin sitten katselemaan,että mitäs päällepantavaa kaapista löytyisi. Pari kivaa mekkoa löysin,jotka ennen raskautta hommattuja,mutta periaatteessa menisivät jo päälle.. Paitsi että, rinnat ovat niin suuret,että ei toivoakaan saada vetoketjuja kiinni rintojen kohdalta!

Aargh. Nyt onkin sangen mielenkiintoiset ajat, kun äitiysvaatteet ovat isoja, ennen raskautta vaatteet kiristävät rinnoista,mutta toisaalta ei raaskisi ihan kauheasti uusiakaan ostella kun ei ole vielä takaisin lähtöpainossaan ja imetystäkään ei kestä ikuisesti. Olen nimittäin aika laiska shoppailemaan vaatteita. En raaski tuhlata varojani niihin.

Onko muilla samanlaisia vaateongelmia?
kauheaa... vai pitäisi töitäkin jo ruveta ajattelemaan ja hoitoa. En ole edes tajunnut,että hoitopaikat tosiaan pitää ehkä varata jo aika ajoissa....

Näillänäkymin jään kuitenkin vielä kotiin äitiysloman päätteeksi,jotta pienen ei tarvitsisi mennä vielä elokuussa hoitoon. Osittaista hoitovapaata pohdittiin ja pohditaan, mutta se on aika hankala loppupelissä. Parissa päivässä pitäisi tienata niin paljon,että sillä kattaa hoidon, työmatkat ja vähennetyn hoitovapaakorvauksen ja olisi kiva,jos siitä jäisi verojen yms.jälkeen vielä jotain itsellekkin että ei ihan hyväntekeväisyytenä tarvitsisi tehdä.

Voipi siis olla,että tuo työnteko tulisi kalliimmaksi kuin kokonaan kotona olo ja saatankin jäädä siksi kokonaan kotiin tai sitten tehdä vain jotain sunnuntai keikkoja silloin tällöin. Silloin ei menisi rahaa hoitoonkaan kun isä voisi vahtia poikaa. Töihin ei kuitenkaan ole ainakaan vielä yhtään ikävä ja suorastaan kiirettä pitää näin vapaillakin,joten kotona olo sopii minulle kyllä vallan mainiosti. Ja minusta on ihanaa olla mussukan kanssa yhdessä ja seurata mitä kaikkea uutta hän aina oppii. Rehellisesti on todettava,että en olisi tätä itsestäni ikinä uskonut. Niin kova olen aina ollut menemään ja tekemään!

Ehkä äitiys siis sopiikin minulle paremmin nyt +30v kuin olisi sopinut 5-10v sitten.
Tulipa pitkä sepostus. Ehkä pitäisi kirjoitella tänne vähän useammin,että ei tarvitsisi kerralla naputella tällaisia romaaneja.
