Maaliskuun mutinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lillii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ihan nopeesti on pakko kommentoida, että Suomessa tutkitaan paljon enemmän kuin täällä Ruotsissa. Täällä ei siis tapaa lääkäriä missään vaiheessa jos on ns. Normiraskaus. Siis pelkästään kätilöä tapaa, ei mitään tutkimuksia esim. synnytystapaa ajatellen eikä edes synnytyksessä näkynyt lääkäreitä... Silloin esikosta olin ihan paniikissa kun vertasin Suomen systeemeihin. Mä kävin viikolla 11 kätilön luona neuvolassa kirjautumassa ja seuraava aika on viikolla 25. Kaksi ultraa mahtuu tohon väliin, mutta tosi harvoin pääsee kontrolleihin. Tänään 16+3 ja pientä paniikkia havaittavissa kun en oo tuntenut vauvan liikkeitä pariin päivään niin selkeästi kuin viikonloppuna ja edellisellä viikolla. Yritän nyt aatella että on kääntynyt ja köllöttelee niin ettei vaan tunnu. Voipi olla että otan omaan kätilöön huomenna yhteyttä, jospa pääsis niitä sydänääniä kuuntelemaan.
 
Täällä palaillaan linjoille pitkästä aikaa :) Viimeiset n 5 viikkoa mennyt hermoillessa ja stressatessa omaa ja vauvojen vointia. Eli tasan 15 viikkoa tänään täynnä ja kaksosia odotellaan. Ensimmäinen raskaus, la 12.9, muistaakseeni :) sekin kerkes tässä matkalla muuttua. Uskokaa pois,oon kateellinen teille joilla on ollut pahoinvointia :) Ite oksensin tasan yhden kerran. Muutenkin olo ollut uskomattoman oireeton. Ja sehän se sitä hermoilua sitten aiheutti.. No,mutta nyt liikkeet tuntuu ja maha uskomattoman iso. Neuvolassa rv 14 kohdunkoko vastasi n rv 20 :)

Aika tuntuu matelevan,ei jaksais millään odottaa aina seuraavaa neuvolaa.. Rakenneultra vasta 3.5. Mutta sen jälkeen alkaakin polilla tiukka tarkkailu.

Taustoja: Lappeenrannasta, 25 v, mies 30 v, yhdessä oltu noin 2,5 vuotta. Molemmat vakityössä, itse ns. toimistotyö kolmivuorossa, miehellä erittäin epäsäännölliset työajat auton ratissa ympäri suomen.
 
Tuisku12: Mulle neuvolassa sanoi eilen ettei alkuun niitä liikkeitä/potkuja tunnu niin säännöllisesti ja voi voimakkuudeltaan vaihedella  ja sanoi, että silloin kannattaa vähän tökätä kohtua tai juoda kylmää vettä eli herätellä sikiötä. Nämä vinkit, jos et oo vielä kokeillu niitä :) Itse en oo vielä kokeillu, kun en oo vielä selviä liikkeitä tuntenut. Kyllä Suomessa onkin sitten ihan hyvä systeemi.. pääsee edes kuukauden välein terkkarille. :) vaikka loppu vaiheessa niistä ehkä enemmän hyötyä, mutta tosiaan näin alkuvaiheessaki pääsee juttelemaan ja kuunteleen sydänääniä niin rauhoittaa sitten edes hetkeksi.

Pikkukalhu: Oon kans kuullu, että sitä videota voi juurikin saada noista 3D/4D ultrista yksityisellä. Mietin vaan, että rv 7 alkio ei taida vielä liikkua oikeen eli senkään  takia varmaan ei tarjottu sitä videokuvaa..
 


SweetSeptember kirjoitti:

Olen tämän koko raskausajan miettinyt, että miten kaikkien tutkimusten välillä on niin pitkä aika. Luulin pääseväni lääkärille heti, kun tein positiiviset testit kotona, mutta sainkin odottaa kuukauden, että pääsin neuvolaan JUTTELEMAAN terkkarin kanssa. Ei mitään tutkimuksia, ennen ensimmäistä ultraa, joka tehtiin mulle viikolla 13. Siihen asti elin lähes hysterian partaalla ja olin varma, ettei siellä mitään ole, korkeintaan tuulimuna tai se on mennyt kesken. Vetistelyksihän se sitten menikin ultrassa, kun se pikkuinen sieltä löytyi ja se alkoi heilua siellä. Sitten taas odotat kolme viikkoa seuraavaan neuvolaan ja nyt taas kolmisen viikkoa seuraavaan ja toukokuun alussa olisikin sitten rakenneultra.
Jotenkin vaan tuntuu siltä, että tämä elämä on pelkkää odottamista, että pääsisi taas seuraavaan tarkastukseen ja kuulisi, että kaikki on pikkuisella hyvin.

Mä vain odotan sitä hetkeä, että saan pikkuisen syliini ja kuulen jonkun sanovan, että se on terve ja kaikki on hyvin :)



Huhhuh, onpa samankaltaiset ajatukset ja epävarmuudet kuin mulla! Tosin on nimimerkkikin samankaltainen :-)

Samasta aiheesta tilitin juuri äidilleni ja työkavereilleni. Muistelin, että ekalla neuvolatapaamisella neuvolatäti sanoi, että tapaamisia olisi noin kerran kuussa. Ei siltä kuitenkaan vaikuta! Eka neuvola mulla oli rv 8, toka oli tänään. Kolmas on toukokuun puolivälissä eli kahden kuukauden päästä. Viime viikolla oli neuvolan ultra, rakenneultra on toukokuun alussa. Sen verran hysteerinen olen luonteeltani, että kävin varhaisultrassa rv 6+4 hakemassa varmistuksen siihen, että kohdussa on oikeasti elämää oikeassa paikassa. Samoin jouduin käymään yksityisellä rv 11+6, kun paniikki iski ja neuvolan ultraan oli vielä iäisyys. No, samalla tuli mitattua olematon niskapoimu, vaikka neuvolan ultrassa valitsin yleisen ultran veriseerumiseulonnan sijaan. Ei mulla mitään sitä niskapoimumittausta vastaan ollut, mutta veriseulan ja riskikertoimien laskemiset koin täysin turhiksi.

Kysäisin tänään myös lääkärintarkastuksesta, kun olin neuvolan nettisivuilta saanut käsityksen että näillä viikoilla sellainen olisi. En kuulemma "joudu" siihen, kun kohdunsuu on tsekattu jo varhaisultrassa. Luulin lääkärintarkastuksen olevan keskiraskauden vaivojen valitusta varten (heh), mutta ilmeisesti siinä vain tarkistettaisiin kohdunsuun tilanne ja limakalvot. No, kyllähän sinne lääkärille ja terkkarille saa varattua aikoja jos jotain häikkää ilmenee, ja ainakin tähän asti olen saanut puhelimitse kiinni ihan kiitettävästi. Silti on vähän heitteillejätetty olo näin hermoheikkona ensiodottajana ;-)
 
September: Joo, samat on tosiaan fiilikset :D Koitetaan nyt vähän tsempata, ettei menis koko raskausaika ihan täydessä paniikissa ja ahdistuksessa. Eikös tämän pitäisi olla sitä elämän ihaninta aikaa?!? Mulle voi ainakin joku huikkasta, että koska sen ihanuuden pitäisi alkaa...

No, voi hemmetti. Onko se nyt mentävä varta vasten yksityiselle, jos haluaa edes jonkinlaisen ihanan muiston tältä raskausajalta, kun tää muuten on yhtä kärvistelyä :(
Mä meinaan tosissaan haluaisin sellasen ultravideon...

Mulle ei ole tehty neuvolassa yhtäkään ultraa, eikä mulle ole sanottu, että sinne saisi mennä varsinaisten käyntien välillä kuuntelee pikkuisen sydäntä.
Muuten olen ollut ihan tyytyväinen tuohon neuvolaan, mutta olen käsittänyt, että siellä pitäisi olla yksi tietty terkkari, jolla käyt alusta loppuun. Ajattelinkin aluksi, että sehän on kätevää, kun se sitten tietää aina missä mennään, eikä tartte kaikkea aina selittää alusta alkaen. En ole omaa terkkariani nähnyt sen ensimmäisen käynnin jälkeen. Toisella kerralla oli sijainen (joka vaikutti opiskelijalta) ja viimeksi joku toinen terkkari otti mut, kun mun oma oli niin kiireinen ettei joutanut.
Eikä ole tosiaan ollut puhettakaan mistään tutkimuksista, jotka lääkäri tekisi.
Ei sillä, että välittäisin hirveästi juosta tutkimuksissa, jos ei sellasia tarvita, mutta välillä ahdistaa, kun tuntuu, että on ihan yksin tämän kasvavan pötsinsä kanssa ja täysin ulalla mitä tapahtuu ja mistä mikäkin tuntemus johtuu. Mitään ei kerrota automaattisesti, vaan kaikkea pitäisi itse osata kysyä ja mistä tällainen ensiodottaja tietää mitään kysyä.

Tähän loppuun hieman tietoja minusta.
Jyväskylästä, 30 v, mieheni kanssa oltu yhdessä reilu 12 vuotta, joista naimisissa vajaa 2 ja ensimmäistä odotetaan (laskettuaika 14.9). Vajaa pari vuotta sitten lopetin ehkäisyn ja ryhdyttiin "yrittämään". Viime syksynä löin aikalailla hanskat tiskiin ja ajattelin, että eipähän sitä sieltä välttämättä tule ollenkaan. Ajatus ei sinällään ollut elämää kaatava. Olen aina ajatellut, että kaikki tapahtuu syystä. Lapsia tulee, jos on tullakseen ja sen mukaan eletään. Aloin jo syleillä lapsetonta elämääni ihan positiivisella mielellä, kunnes vuoden vaihteen jälkeen väänsin kolme positiivista testiä, kun ei menkkoja alkanut kuulua.
Että tässä sitä nyt ollaan :)
 
SweetSeptember: Meillä ehti olla yrittämistä takana 3 v 8 kk ennen tätä plussaa (yksi rv 6 km viime keväänä) ja olin juuri joulukuussa ajatuksissani huomannu selvän muutoksen ja alkanu miettimään sitä elämää ilman lapsia, kun kans vuoden vaihteen jälkeen plussasin.. :) Eipä sitä ihan yhdellä testillä meinannu kans uskoa.. Ite oon ajatellu, että ekä oon välillä niin huolissani kaikesta juuri tuon meidän historian takia, mutta kyllä neuvolassa eilen rauhoitteli, että ihan normaalia.. ;) Mulla on hyvä terkkari ja oikeen pelkään kesää ja sijaisia (just sillo, kun käynnitki tihenee), kun joillaki kavereilla on nyt ollu opiskelijoita.. ja sellaisia jotka ei osaa kunnolla suomea. varsinki ekaa, kun odottaa niin on se hankalaa, jos ei osaa terkkari vastata kysymyksiin/ puhu samaa kieltä. Ite olisin kaivannu tuota lääkärin tutkimusta jne.. kun jossain se tehdään odottaville äideille niin kummastuttaa ettei tutkita kohdusuun tms tilannetta.

September: Me käytiin kans alkuraskauden ultrassa 5+6 ja sillo ei näkyny vielä alkiota ja siitä alkoikin 2,5 viikon piina ennen kuin sitten toisessa ultrassa näkyi elämää! Noista ultrista huolimatta tuntui pitkältä aika ennen np-ultaa enkä tiedä olisinko joutunu kans hakeutumaan johonki ultraan ennen np-ultraa, jos meille ei olis "tarjottu" tuota tarkastus ultraa alkuraskaudessa. Päästiin siihen, koska meillä olis jatkunu lapsettomuushoidot siellä tammikuussa (mutta luoto päättikin tosisin):) Tässä olis vielä vajaa 5 viikkoa rakenneultraan ja ei malttais odotella..
 
SweetSeptember: No niinpä, parasta aikaa pitäisi olla... parhaamme tehdään! Odotan kyllä sitä, että alan tuntea vauvan liikkeet. Toisaalta: mitä jos se ei liiku kovin paljon? Sitten ahdistuu niitä laskiessa...

Lillii: Ihan kamala joutua odottamaan 2,5 viikkoa varmistusta siitä, onko alkio olemassa! Onneksi oli :-)

Meilläkään tämä raskaus ei ollut itsestäänselvyys. Olen 28-vuotias, PCO-diagnoosi tuli takavasemmalta kun menkkoja ei kuulunut pillereistä luopumisen jälkeen. Hoitovaste Clomeihin oli huono, ovulaatio tuli harvoin ja epämääräisesti, ja syksy jouduttiin pitämään taukoa muista syistä. Tarkoitus oli palata hoitojen pariin tositarkoituksella nyt keväällä, mutta kuinkas ollakaan, munasarjat yskivät itsensä käyntiin loppusyksystä, ja ekasta tiedossa olleesta ovulaatiosta tärppäsi. Oli tosi vaikea uskoa, että päästiinkin näin vähällä, ja kai siksi odotin tragediaa koko ekan kolmanneksen.

Ärsyttää kyllä, kun puhuin naapurikunnassa asuvan kaverini kanssa, ja kävi ilmi, että hänellä oli neuvolakäyntejä n. 5 viikon välein ja lisäksi 4 lääkärin tapaamista. Vähän eri luokkaa kuin tämä meidän käytäntö... Jotenkin sitä toivoisi, että noi tavalliset hemoglobiini + virtsanäyte + verenpaine + sydänäänet pääsisi tsekkaamaan tarpeeksi usein, jotta mahdolliset ongelmat tulisi ajoissa ilmi.
 
Lillii: Ei todellakaan yksi testi riitä! Itse olin viimeseen asti varma, että olen sairas ja sen takia on menkat myöhässä tai jäämässä kokonaan pois. Raskaus ei ollut millään tavalla mahdollista, kun asiaa mietin. Tein sen ekan testin ihan vaan tarkistaakseni asian, ennen kuin alkaisin varata aikaa lääkärille sen mystisen ja vakavan sairauden vuoksi. Siinä vaiheessa, kun se testi näytti positiivista, niin ei sitä pystynyt käsittämään. Eikä siihen oikein osannut järkevästi reagoida. Käskin vain miehen hakemaan kaupasta lisää testejä :D
Eikä millään pahalla opiskelijoita kohtaan, mutta tämmönen ensikertalainen kaipaa terkkarikseen ihmistä, jolla on kokemusta.

September: Samat odotukset/pelot niiden liikkeiden kanssa. Kovasti odotan, mutta paniikkihan niistä tulee ennen pitkää. Etenkin jos se on samanlainen lököilijä kuin äitinsä ja vaan lojuu paikallaan pitkiä aikoja kerrallaan :D

Minä tein ne positiiviset testit ihan tammikuun alussa ja eka ultra oli 1.3, jolloin sain varmistuksen siihen, että siellä tosiaan jotain on ja se on elossa. Eli melkein kaksi kuukautta piti elää täydessä pimennossa ja ahdistus oli kamala. Kyllä siihen aikaan mahtui pari täydellistä romahdusta ja hirveätä pelkoa ja epätoivoa. En uskaltanut iloita vauvasta, koska pelkäsin romahtavani lopullisesti, jos saisin tietää että se on tuulimuna tai mennyt kesken. Ärsytti kun kaikki jotka asiasta tiesivät hokivat, että kyllä siellä kaikki on hyvin, älä mieti tuommosia. Teki mieli kiljua, ettette te mitään tiedä!

Nyt sitä vaan haluaa uskoa ja luottaa siihen, että kaikki menee loppuun asti hyvin :)
Ja siltikin se pelko kalvaa takaraivossa...
 
Pakko mun on tännekin tulla huutelemaan tätä ihanaa asiaa, elikkäs olen tuntenut jo pienen liikkeitä! Tämä on niiiiiin ihanaa! Nyt kun olen varma että sitä se on!! Ekan kerran tajusin tuntemukset vauvan liikkeiksi viime lauantaina, silloin oli tasan 16+0. Sitä ennenkin ehkä aavistelin jotain joskus iltaisin, mutta en ollut yhtään varma. Ekan kerran tunnistin siis niin, että makasin vatsallani ja siitä ei olisi koskaan halunnut nousta ylös kun odotti vaan uutta liikettä! :)

Tänään selällä maatessani tunsin kerran töytäisyn jopa kädelläni! Ja kuuntelin kotidopplerilla ja samalla kun kuului ääni, tuntui myös.

Tällä hetkellä istun sohvalla ja tunsin äsken liikkeet ekaa kertaa istuessani! :)))))

Tänään siis RV 16+4... Hui, kyllä tämä aika vaan rientää... Huomenna olis taas neuvolaa luvassa... :)

Onpas monenlaisia käytäntöjä neuvolakäyntien suhteen, täällä Ylöjärvellä kerran kuussa näin raskauden alussa...

Ihanaa odotuksen jatkoa kaikille, kohta tekin saatte nauttia pienen liikkeistä!  :)
 
Minua myös ärsyttää tapaamisten vähyys..

Kävin neuvolassa ensimmäisen kerran juttelemassa rv 7+3.

Sitten lääkärin tarkastus rv 10+0. Lääkäri ei meinannut ultrata koska olin käynyt yksityisellä ultrassa rv 7. Onneksi ultrasi kuitenkin. 
Samassa yhteydessä oli hyvin lyhyt "neuvola" jossa otettiin hiv yms testit verinäytteestä ja kysyttiin että vieläkö poltan. Ei mitään verenpainetta tai hemoa.

Vapaaehtoinen sikiöseulontoihin kuuluva ultraus rv 12+2.

Seuraava neuvola rv 16, eli neuvoloiden välillä on kaksi kuukautta! Hirmu pitkä aika.

Rakenneultra on sitten viikolla 20 ja sitten seuraava lääkäri rv 26 ja lääkäri sitten 36 viikolla.

Ajat tapaamisten välillä tuntuvat mielettömän pitkiltä!

Olenkin nyt miettinyt, että kävisin yksityisellä ultrassa ennen rakenneultraa, vaikka viikolla 16-17... Halu nähdä vauva on kuitenkin melkoinen.
Tällä hetkellä en kuitenkaan käytä rahaa mihinkään humputteluun tai baareissa käymiseen, niin kai mä saan vähän tuhlata - vaikka sitten ultraan? :)

Minulla on ihan kiva neuvolatäti. Mutta pakko sanoa että viime kesänä vieraillessani neuvolassa, jossa oli kesälomasijainen, oli kokemus parempi!
Sijaisella oli tietoa, mutta kaikki oli kuitenkin vähän uutta ja hän ei hoitanut työtään "toisella kädellä rutiinilla´" vaan selvitti kaiken juurtajaksain. Mikä oli juuri hyvä juttu ensiodottajalle. Täällä kertaa tuntui, että teksti tuli vähän liian liukuhihnalta ja kirjallista tietoa emme saaneet läheskään niin paljon kuin edellisellä kerralla.

Ja ei meille myöskään kukaan sanonut että voi tulla kuuntelemaan sykettä välissä. Pitää pyytää sitä sitten ensi kerralla neuvolassa.
 
Neuvolatädeistä eli en tarkoittanut pahalla sitä, että neuvolakäynnin hoitaa opiskelija! :) Tarvitaan me tulevaisuudessakin terkkareita ja kätilöitä ja aina jostain on aloitettava : D Se mun kommentin sävy johtu ihan siitä, mitä mun kaveri on joutunu kokoemaan. Sillä oli kahdella peräkkäisellä kerralla eri opiskelijat ja ongelma oli lähinnä siinä, että yleinen vastaus oli en tiedä (ja toisella kerralla sen lisäksi myös kieli).. mutta mun mielestä sitä olis voinu jatkaa sillä, että olis luvannu edes ottaa selvää.. mutta kaveri ei oo oikeen saanu mitään itri käynneistä, vaikka olisi halunnut kysellä asioita. Kaveri on siinä vaiheessa, että olis voinu hakea kela avustusta (sen "oikea neuvolatäti oli sitä sanonut, että ens kerralla haetaan), mutta sitten se sijainen siihen, että ei ollu mitään puhetta.. kaveri tienny mitään miksi joutuu sokerirasitukseen ja oli jo ehtiny luulla, että ehkä sen sokereissa on jotain häikkää (mutta todnäköisesti joutuu jo iän puolesta) eli ei oo oikeen saanu mitään selitystä mihinkään. Olis halunnu kans kysellä synnytysvalmennuksesta tms., mutta ei saanu selville. Ehkä meillä täälä tuo asia herättää enemmän kysymyksiä aikaisessavaiheessa (asiat liittyen synnytykseen), kun on vielä epävarmaa onko täälä enää kesällä mahdollista edes synnyttää.. :) Itsellä, kun on tähän asti ollu selainen joka rohkaisee ottamaan yhteyttä, jos on johtain murehtimista.. sanoi, että kaikkea hänkään ei varmaan tiedä, mutta siinä tapauksessa otetaan selvää eli tuli kyllä tois luottavainen fiilis. Toisen kohdalla sitä ei enää tarvii varmaan enää selitystä ihan kaikkeen, vaikka toki voi tulla vastaan jotain, mitä ei edellisessä raskaudessa kokenu.. eikä siinä mitään, että vastassa opiskelija.. mutta mielestäni mikäli ei vielä tiedä niin olisi hyvä, jos silti voisi kysyä. Joissakin paikoissa voi sitten perehdytys olla parempaa ja on varmasti ihan myös opislkelijasta kiinni. Onhan se niinkin, että myös kokenut th voi olla "kyllästynyt" hommaansa ja siinä tilanteessa voi selitystä tulla yhtä vähän eli on se varmasti myös ihan ihmisestä kiinni :) koska, vaikka mun neuvolatäti on 50+ niin se on hirveen innostunut kaikesta. Kaverilla vaan ollut huonoa tuuria tähän saakka.

Pikkukalhu: Olisi kiva kanssa käydä ykistyisellä, mutta se vaihtoehto ei niin aktiivisesti polttele mieltä, kun ei ole omalla paikkakunnalla mahdollisuutta, mutta kyllä sen on valmis maksamaan, jos pääsee näkemään! <3 ei tosiaan mee rahaa baareihin tms. tällä hetkellä.
 
Heipparallaa

Minä täällä taustalla aina lueskelen päivittäin, mutta ei oikein ole ollut mitään kummosta asiaa :)

Te puhuitte noista neuvoloista.. eihän niitä ole edes montaa raskausaikoina, mutta aina sinne voi soittaa jos halua esim mennä kuunteleen sydänääniä sun muuta.. eipä siel oikein mitään voidaan tehdäkään, ainakaan ennen kun 20 viikolla mittaillaa kohdun kasvua.
Mulla ei edes ollut varsinaista ekaa neuvolaa koskaan, koska ei ole eka lapsi ja ei se ole kun juttelua tunnin, mutta pissat sun muut otettiin. Seuraava aika vasta kesäkuun alussa.. ehkä käyn kerran tässä välissä kuunteleen vauvaa :)

Täällä olo tila kummallinen, edelleen etoo joka päivä mut pitää vaan muistaa syödä.
Pyrryttääkin välillä vaik kaikki arvot ok, ja voi että sitä pissan määrrää.. käyn yöllä noin 4 kertaa pissalla joten nukuttua ei ole kunnolla sitten viime kuun :/

Mä en oikein koskaan pysy paikoillani, ja nyt matka jalkaa vipattais... en tiedä haluanko vain lentää kun olen raskaana, viimeksi tein niin mutta kun minulla on veritulppa vaara (ja lääkitys) niin en haluis ottaa lisä riskejä :(

Niin paljon halusiin lähtee reissuun.. ja kesällä Lontooseen.. mut saa nähä... jos mies suostuis vaikka autolla lähteen Euroopan poikki :D

Me ollaan muutenkin kotona vaan 3-5 päivää viikossa. muuten miehen luona 500km päässä ja nytkin lähetään mun tädin luo keski suomeen.. kai sitä pitää taas alkaa opetteleen oleen aloillaan kun vauva tulee.. vaikka tosin ton esikon kanssakin matkusteltu hirveästi (on tainnut 5 vuoden aikana sille tulla yli 50 lentokertaa) :)

Onko muilla mitään ruokahimoja ollut ? Mulla kaikki maitotuotteet (juustot, jätskit, joghurtit..jne) vaikka en koskaan edes niitä syö koska en maidosta pidä :) Hassuja himoja kuitenkin...

Syökö muut ravintolisiä? mulla joku apteekin raskaus+ lisävalmiste jossa myös rautaa sun muuta ja neuvolassa sano et hyvä juttu että niitä otan :)

Vielä loppuun.. katselin ihmisten noita profiili kuvia.. onko teillä omia/lasten kuvia niissä ? :) Tuossa minun kuvassa on esikoiseni, silmäterämme :)

Nyt koira hoitoon ja nokka kohti keski-suomea

Ihanaa viikoloppua xxx

 
Als83: Eipä siellä neuvolassa varmastikkaan voida mitään erikoisempaa tehdä, mutta ehkä se on sitten ekaa odottaessa et tuntuu harvakseltaan.. kaikki on niin uutta jne. Mulla on monta kaveria joilla jo usempi lapsi ja kaikki sanoo sitä, että toista odottaessa ei ehdi enää samalla tavalla kaikkea miettimään. (tietysti, jos jotain ongelmaa niin silloin varmasti eri asia) Sulla ei kyllä ainakaan oo noita käyntejä kovin tiheään. Oon käsittäny, että täälä olis sama määrä riippumatat siitä onko kyseessä ensimmäinen vai ei. Mun täytyy käydä kans vessassa, mutta se on 1-2krt yössä-> yleensä 1 krt. Nyt, kun vatsa on vähän pompannu näkyviin niin on ollut joitakin öitä etten oo edes heränny vessaan. Mulla on välillä vaikeaa nukahtaa uudestaan sen vessassa käynnin jälkeen eli, jos täytyis usemmin herätä niin tulis varmasti nukuttua tosi huonosti..: / Ennen söin d-vitamiinia, foolihappoa ja kalaöljykapseleita ja neuvolan mielestä se oli riittävää, mutta vaihdoin parisen viikkoa stten johonkin Multivita raskaus, että saa samasta vähän vielä enemmän vitamiinejä (kun ei joka päivä tule syötyä niin monipuolisesti) ja kalaöljykapseleita, kun tulee niin harvoin syötyä kalaa.

Se olis tänään reissu anoppilaan tiedossa. Ei olla käytykkään sitten joulun... Muuten ollaanki oltu aika paljon kotona niin mukavaa vaihtelua. Hyvää vknloppua kaikille!!
 
DVD ultrasta? (kirjoitin tämän jo ultra-kuulumisiin, kun en muistanut millä palstalla tästä oli keskustelua)
 DVD:n voi tosiaan saada yksityisellä 3D- ja 4D-ultrissa. Kävimme 4D-ultrassa Bruno Cacciatorella (toi tekniikan Suomeen, http://www.femeda.fi ) v. 2006 ja vein mukanani dvd:n jolle käyntimme nauhoitettiin (dvd:n olisi saanut myös sieltä). Se on tosi ihana & kestävä muisto, suosittelen, mikäli mahdollisuus käydä! Meillä pääsyy tuohon käyntiin oli se, että 1. raskauden edetessä normaalisti emme rakenneultran jälkeen olisi päässeet näkemään vauvaa ennen synnytystä lainkaan ja olimme tietysti todella uteliaita & innokkaita ensimmäistä lastaan odottavia vanhempia ja kaipasimme vahvistusta sille, että kaikki on niinkuin pitääkin. Myönnettäköön, että toinen pointti oli se, että halusimme tietää tulokkaan sukupuolen. Sekä tyttö että poika olivat yhtä tervetulleita, mutta meistä oli kutkuttavaa tietää sukupuoli etukäteen;) Silloin oli julkisella puolella pk-seudulla tiukka linja, että eivät kerro lapsen sukupuolta. Tällä kertaahan kätilö sanoi meille np-ultrassa, että "seuraavalla kerralla voi sitten jo sukupuoltakin arvailla!" Aiomme ehdottomasti mennä tälläkin kertaa 4D-ultraan.

Mutinaa....
Mulla on ollut jotenkin epävarma olo tästä raskaudesta enkä ole esim. vielä kertonut siitä töissä. Tämä johtunee loppuvuodesta kokemastani kemiallisesta raskaudesta/kohdun ulkop. raskaudesta (eri lääkärit sanovat eri asioita..), joten on vaikea luottaa siihen, että kaikki sujuisi ruusuisesti.

Viime viikolla oli np-ultra ja siellä kaikki hienosti, tällä viikolla taas yksi aamu oli kirkasta verivuotoa, joka säikäytti todella pahasti (tästä vuodatusta neuvola/ultrakuulumisissa)!

Olen ylipainoinen ja pyöreä muutenkin, joten kukaan ei ole "kehdannut" kysellä pyöristyneestä olomuodosta mitään + käytän töissä tunikoita ja legginsejä, joiden avulla maastoutuminen on onnistunut toistaiseksi oikein hyvin;) Vanhemmillemme ja sisaruksillemme olemme toki jo kertoneet ja kaikki odottavat syksyä ja uutta tulokasta innolla.

Hankinnoista
Ennen keskiviikkoa jo pyörittelin mielessäni, että menisimmekö jo ostamaan uuden turvakaukalon, kun lähellä olevassa liikkeessä on tulevana viikonloppuna -20% alennukset - mutta nyt iski taas epävarmuus, enkä tiedä, uskallanko "nuolaista ennenkuin tipahtaa"..

No, kuten täälläkin moni on todennut, koko raskausaika on stressaavaa, yhden pelon mentyä ohi tulee aina joku uusi huolenaihe...;/

*Raskauteni sujuu hyvin ja vauvani voi mainiosti.* on mantra jota alan nyt toistella, että pääsen tästä epävarmuudesta;)!

Ehkä viikonlopun aikana saan pari käsityötä valmiiksi, postaan sitten kuvia näytille. Mm. tällainen on työn alla: Prinsessa Estellen nuttu, kuva ja ohjeet Suuri Käsityölehti


Aurinkoista viikonloppua kaikille syyskuulaisille!
 
Moi! olen aina silloin tällöin lueskellut näitä juttuja mutta en jotenkin ole kuitenkaan itse kirjoittanut mitään. Nyt kuitenkin tuntui että pitää itsekin päästä juttelemaan muiden odottaavien kanssa.. joten terve vaan kaikille!!

Mulla ensimmäisen kanssa meni niin etten ehtinyt panikoida ollenkaan. :) kuukautiset on aina olleet tosi epäsäännölliset ja välillä jääneet pois kokonaan. Joten sinkkuna, ja ehkäisyä käyttänennä en jotenkin tajunnut edes olevani raskaana. Sitten kun vihdoin älysin testin tehdä, olinkin jo viikolla 13, joten riskiaika oli jo ohi ja aloin vain innolla odottamaan ja ihmettelemään uutta jaksoa elämässäni.

Nyt tämän toisen kanssa meni niin että kun lopetettiin ehkäisy, luulin että 2 kk-kiertoa ehti mennä ennenkuin tulin raskaaksi, mutta nyt ultrassa selvisi että olenkin jo pidemmällä. Eli hedelmöitys onkin tapahtunut samoihin aikoihin viimeisten menkkojen kanssa. On se vaan ihmeellistä. Nyt sitten olen innolla nauttinut koko tästä ajasta, ja ollut vaan tyytyväinen kun koko aika ei tarvitse neuvolassa ravata.

Ymmärrän kyllä teidän huolen kun ensimmäistä odottaa ja on ollut noin hankalaa tulla raskaaksi. Kyllähän sinne neuvolaan voi aina soittaa ja sanoa että nyt tahtoisin tukea ja tietoa. Kyllä niiden täytyy auttaa. Mun neuvolantäti sanoi että soittele jos tulee jotain asiaa mutta ei ole nyt tarvinnut soitella. Mulla on vielä siitä kiva, että on sama täti on katsonut pari viimeistä vuotta tätä mun esikoisen kehitystä, joten olen sille jo koko elämäni asiat kertonut! :) Vanha täti se jo on, mutta vakuutti että ehtii vielä mun vauvan hoitamaan ennenkuin jää eläkkeelle.

Sitten noista voinneista, mulla oli alkuraskaudessa hurjat neljä päivää pahoinvointia. i tehnyt mieli mitään, mutta en oksentanut. Pakotin itseni syömään hedelmiä ja vihanneksia kun ne pysyi alhaalla, ja olo parani nopeasti. Varmaan kun niissä on paljon nestettä ja sokereita, ja ovat niin ihanan raikkaita. Eli pahoinvoinnista selvisin naurettavan helposti! Tunteet onkin sitten myllännyt oikein huolella. Töissäkin oli pakko kertoa raskaudesta heti kun itkeä pillitin siellä jatkuvasti. Kaikesta aivan naurettavasta asiasta tuli kaamea olo ja silmät kostu samantien. Nyt onneksi hormonit alkaa kai tasaantumaan ja pystyn hillitsemään itseni ihmisten ilmoilla. Siskolle ja äidille soitot on kyllä vieläkin sellaisia että itkuksi menee. :)

Mä sain kaverilta lainaan tuon angelsounds kotidopplerin, ja sillä ollaan tulevan isosiskon kanssa sydänääniä kuunneltu aina ennen nukkumaanmenoa. Itselläni ei olisi niin suurta tarvetta päivittäin kuunnella kun hennot pienet potkut tuntuu jo, mutta ylpeä isosisko tahtoo kuunnella vauvaa jatkuvasti! <3 Jos kovasti mietityttää vaavin vointi niin tuo on ainakin kiva laite, saa äidin hermot levätä kun kuulee kuinka pieni sydän lyö. Itselläni on istukka edessä niin ihan joka kerta en saa ääniä kuulumaan, mutta jos istukka on takana niin ongelmia ei pitäisi olla.

Oho, tulipahan löpistyä kerralla paljon! :) no, piti ottaa teitä kiinni. :)
 
Als83: Kesäkuussa, huhhu! Ihme ettei ne halua mitään pissatestejä tai hemppaa tai verenpainetta ottaa :o Kesäkuussahan ollaan jo reippaasti yli puolenvälin :o

Piaffi: Mullaki hirveen epävarma olo koko ajan raskauden suhteen, en tiiä miksi. Ultrassa kaikki hyvin ja nyt näköjään alkaa mahakin näköjään kasvaa ku pieni kumpu jo aamullakin. Mies kertoi tulevasta vauvasta ultran jälkeen monelle, ite en oo kertonu oikein kenellekään vielä kun ajattelen koko ajan mietin et mitä jos kuitenki joku menee pieleen.....

Mä oon kauhuissani tulevasta synnytyksestä. Eka synnytys meni melkeen ku oppikirjoista, joten en tiedä mistä mulle on kehkeytymässä paniikki. Ekaa synnyttäessä en osannu jännittää ja olin tosi rauhallinen ku lähettiin synnärille. Nyt mä tiedän miltä tuntui se synnytyskipu, enkä haluais enää kokea sitä uudestaan. Pitää varmaa puhuu neuvolassa...
 
Mulla kans eka synnytys meni hyvin. Se oli pitkä mutta kuitenkin hyvä kokemus. Valvoin yhden yön supistusten takia ja pääsin vasta seuraavana aamuna saliin. En kuitenkaan muistele yötäkään kovin pahalla. Salissa epiduraali toi autuaan tunteen moneksi tunniksi ja oikeastaan muistan vaikeana vaiheena paineen tunteen, jota epiduraali luonnollisestikaan ei vienyt pois. Ponnistusvaihe sujui kuitenkin kivuttomasti ja nopeasti, joskaan ei ongelmitta. Vaikka oma kokemus aiemmasta synnytyksestä on siis varsin positiivinen, en myöskään voi olla pelkäämättä seuraavaa synnytystä. Sen verran moni asia voi mennä pieleen... Musta on siis ihan tervettä vähän pelätäkin synnytystä ja valmistautua siihen, että aina tilanteen kulkuun ei voi itse vaikuttaa.
 
Ruokahimoista: Ihan ehdottomia on ollut PIHVI!!!! Ja jotain ihanaa kastiketta ja ranskalaisia.. Vaikka joka päivälle Ja salmiakki...

Hankinnoista: Me ollaan jo muutamia vaatteita osteltu.( Valkoisia ja ruskeita) Ja tossa kun oli tarjoustalossa ne nettopäivät niin käytiin ostaa NUK:in tuttipullo ja tutteja. Jotenkin vain niin ihanaa kun vihdoin alkaa tuntua vauva todellisemmalta. Ja sitten rakenneultran jälkeen on tiedossa jo jotain MUST have hankintoja. Onko kukaan uskaltautunut vielä vaunukaupoille tai turvakaukaloa hankkimaan? Mä olen jo ukolle ehdottanut mutta vielä ei ole tullut lupaa ;) Ja ukolle ois nyt jotenkin kumman tärkeää saada kolmipyöräiset vaunut...?? Alkuun olin että HÄH? :D Kun hänelle on ollut tärkeämpää että ovat "oikean" hintaiset. Mutta eipä siinä mitään. Kyllähän mulle käy että onkin aktiivisempi tässä asiassa. Ja on turvakaukalo malli jo mielessä. Pitää olla se sillä jalustalla.
 
Hankinnoista...;) Raskauteen liittyvistä epävarmuudentunteista huolimatta (tai ehkä juuri niiden vuoksi!) menin sitten eilen ja hommasin tulokkaalle turvakaukalon aiemmin mainitsemiltani ale-päiviltä (-20%) Britaxin Baby Safe SHR II. Muuten kuvan (lähde: www.britax.fi) mukainen, mutta sivuilla harmaata, se oli mielestäni "unisex" vaihtoehto jäljellä olevista kun beessiä ei enää ollut. 

Esikoisella oli käytössä Britaxin v.-06 malli johon olimme tosi tyytyväisiä, mutta vähäisten säilytystilojen vuoksi se on jo kauan sitten laitettu kiertoon. Omien kokemusten ja tilastojen valossa tämä oli meille selkeä valinta.

Tarkoitus on kesällä (tai ehkä taas sopivien alepäivien osuessa kohdalle) hommata Emmaljungan city crossit (esikoisella oli nämä) tai nitro city- yhdistelmävaunut (en oikein tiedä noista pikkupyöristä? sopivatko vaihtelevaan maastoon ja kaikkiin keleihin?) ja niihin adapteri, jolloin vaunut & kaukalo muodostavat travel systeemin (siksi tuo Single Hand Release-malli).Seurailen jo nyt huuto.netiä ja muita palstoja, jos siellä liikkuisi "helmi". Kaukalon isofix-kiinnityksestä en myöskään ole vielä varma. Esikoisen kanssa sitä ei ollut, enkä kaivannut sitä silloinkaan eikä jäänyt sellaista fiilistä, että "seuraavalle se pitää hommata"? Tosin tulemme autoilemaan uuden tulokkaan kanssa paljon enemmän kuin aikanaan esikoisen, sillä esikoinen aloittaa syksyllä eskarin ja joutuu käymään koko vuoden huomattavan kaukana sijaitsevaa "väliaikaiskoulua" oman koulun ollessa remontissa. Eli poika pitää viedä ja hakea joka päivä eskarista/eftiksestä (se voikin olla show riippuen vauvan rytmistä..!). No, saahan sen isofixin hommattua, jos alkaa tuntua tarpeelliselta.

Estellen nuttu on viimeistelyä vailla;) Ihanaa, kun on ollut kiireetön viikonloppu ilman sovittua ohjelmaa! Nyt iski leipomishimo (harvinaista;), mutta pitäisi kipaista ensin kauppaan kun lähes kaikki tarvikkeet about loppu.. ;D Ehkä parempi näin, niin ei tule mussutettua?!
 
Me päästään hankinnoissa  "halvalla" kun saadaan mun veljeltä kaikki paitsi vaunut =) heillä on viime elokuussa syntyny lapsi ja kasvaa juuri sopivasti kaikesta ulos niin ei tarvitse kaukaloakaan hommata ku saadaan lainaks ku luvattiin sit säilöä se sen jälkeen ku meillä on tilaa enemmän =) Vaunut on jo katsottu mitkä halutaan mut ei olla viel uskallettu ostaa kun täälläkin on mielessä entä jos lause mut kyl varmaan tossa rakenneultran jälkeen vois jo käydä ostoksia tekemäs =)
Niin ja pinnasängyt lupas tuleva isukki väsätä itse <3 Eli nyt pitää se vaan enää suunnitella millainen ois hyvä jne...
vaateita ei vielä olla katseltu itse mut äiti oli espanjassa lomalla ja löysi sieltä kaksi aivan ihanan suloista pientä kietaisu bodya ja ei olu malttanu sitte olla ostamatta niitä =)
Ehkä itsekkin ostan jo jotain keskiviikkona menen ystäväni kanssa lindexin Baby-aamuun josko siellä olisi hyviä alennuksia niinkuin ovat s-postissa lupailleet =)
 
Takaisin
Top