Maaliskuun meiningit

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Martuti
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pari päivää sitten valittelin mun poskiontelotulehduksesta, mutta se alkoi heti helpottaa kun valitin ääneen!! :grin Viiden minuutin välein niistäminen loppui kuin seinään!

Mulla piti olla esikon kanssa Rennie-paketti mukana koko ajan loppuraskaudessa. Pelkkä veden juontikin närästi välillä. Tähän mennessä oon selvinnyt parilla renniellä, mutta normaalisti mua ei närästä ku tyyliin kerran vuodessa.

Onks täällä vielä kenelläkään sormien puutumista? Se on jäänyt mun mieleen ihnottavimpana raskausoireena, joka hävis vasta monta päivää synnytyksen jälkeen. Sekin tais olla kyllä vasta loppuvaiheessa pahimmillaan. Vielä ei ole, mutta kauhulla odotan!
 
Mulla on ollut sormien puutumista nyt pari viikkoa. Aivan outoa! Varasin ajan hierojallekkin,kun ajattelin,että niskat taitaa olla tosi jumissa ja siitä syynä tämä, mutta taitaakin kuulua ihan vaan näihin ihaniin raskausoireisiin.
Mistähän tämä mahdollisesti johtuu?
 
Tuossa parisen viikkoa sitten eräänä aamuna kahvia juodessa mä kivahdin miehelle jostain mitättömästä asiasta, joka tietysti loukkaantui ja sitte me molemmat mökötettiin monta päivää. Siis typerintä oli etten edes muista mistä koko riita alkoi. Mä olin vaan siinä mielentilassa että ihan kaikki ärsytti ja sietokyky oli nolassa. Pari päivää olin siinä omassa mielessäni jo eroamassa mokomasta idiootista..
 
Onko kukaan jo saanut äitiyspakkausta kotiin asti, tietenkin lähinnä ne jotka meinaavat sellaisen ottaa?
Mulla ois parin päivän päästä se neuvola,jossa saa sen raskaustodistuksen ja sitten voi tilata kelasta sen äitiyspakkauksen. Toimitusaika paketille taisi olla kaksi viikkoa...
Pointtina oli siis se,että kiinnostaa kumpaa pakettia ne sieltä lähettelevät. Saako jo uuden 2014 painoksen vai tuleeko vielä viimevuoden paketti.
Mulle itelelleni periaatteessa ihan sama kumpi painos sieltä tulee, kunhan pääsee hypistelemään sitä pakettia! :D
 
^ haha, oon miettiny ihan samaa, saan oman todistukseni 2vk:n päästä ja pohdin että uskallanko jo silloin heti tilata paketin kun haluan se uuden! :D
 
Mulla oli tuota hormoonihirviö-vaihetta tosiaankin enemmän ekalla kolmanneksella, nyt vähän rauhoittunut... en enää loukkaannu tai suutu ihan niin helposti :grin

Niin siis veden juontikin voi sitä närästystä aiheuttaa? No ilmankos... mähän litkin varmaan 5 litraa vettä päivässä...
Ja Annastiina86, sullakin kurkku aiheuttaa närästystä? Se on kyllä tosi hassau, mutta mä luulen, että mulla kanssa.
Saako sitä Zantacia ja Ranixalia siis syödä raskaana ollessa, oletko lääkäriltä varmistanut?


Huh, mulla alkaa olemaan ajatukset enemmän ja enemmän siinä ajassa, kun en enää mene töihin. Hei tämän viikon lisäksi enää KUUSI VIIKKOA TÖITÄ!!! Eli yhteensä mulla on enää 32 työpäivää!
 
Kokkailin tänään kokeilumielessä hevosen ulkofilettä, kun on pitänyt sitä jo kauan testata. Tuli todella hyvää ja mureaa lihaa, ihan naudan veroista ja paaaaaljon halvempaa (6e/kg)! Ihmettelen kyllä ettei oo saavuttanu suurempaa suosiota, saatavuus tietysti ei oo lähelläkään nautaa tai possua mutta onneksi täältä lähiteurastamolta löytyi!
 
Minun oli pakko pyytää lääkäriltä reseptillä närästyslääkettä, sain Omeprazolia 20 mg ja närästys loppui kuin seinään :p. Mikään käsikauppalääke ei auttanut.
 
Kirsikka, kiitos vinkistä, en ole tajunnutkaan että närästykseen voi syödä jotain lääkärin määräämää, tehokkaampaa lääkettä... jos tämä nyt oikein pahaksi äityy, taidan itsekin varata ajan lääkärille.
 
åke sanoi:
^^ syötin aikoinaan koiralleni hevosta. Itselleni en osannut edes harkita. Tosin syönhän hevosta muissa muodoissa metukka yms. (?) nam herkkua :p Luulen ettei siksi saavuta suosiotaan kun ajatus hevosen syömisestä on vähän sama kuin söisi koiraa ... ? Olenko aivan hakoteillä? :grin
Click to expand...

Joo sehän ihmisillä hevosenlihassa yleensä tökkii, että se nähdään lemmikkinä. Ite oon kuitenkin ruoan/kokkaamisen suhteen tosi avoin, kokeilunhaluinen ja ei ole vielä tullut sellasta asiaa eteen mitä en olis syöny.
Kun muutettiin maalle, sain viimein oikein toteuttaa itteeni ja kasvattaa ruokaa itse. Kasvatellaan kaikenlaisia vihanneksia ja on oma pieni kanala. Ajattelin aluksi, että myös osa kanoista tulis ruoaks, mutta raja tuli vastaan siinä; en pystyny laittamaan OMAA lemmikkiä ruoaksi, vaikka yhä edelleen näen ajatuksen itse kasvatetusta kanasta eettisempänä ruokana kuin tehotuotetun broilerin.
 
Hei Miu88, minkälaisia lupia piti hakea, että pystyy kanoja pitää? Oliko paljonkin paperityötä?
 
^ http://www.evira.fi/portal/63573 Mitään varsinaisia lupia ei vaadi (ainakaan jos ei ole taajama-alue), ilmoitukset riittää.
Täytyy kyllä tunnustaa, että me ei olla ikinä tehty edes mitään ilmoituksia mihinkään :oops: asutaan ihan keskellä metsää niin sanotusti, ja täällä ihmisillä juoksee kanat vapaina pihoilla muutenkin (meillä ei ole koskaan vapaana, ulkoilevat häkissä) eikä niistä kukaan mihinkään ilmoittele. Mutta parempihan se silti olis, ne saattaa vaan alkaa nipottaan niistä kevään/kesän ulkonapidoista lintuinfluenssan takia.
 
Tänään on väsyttänyt ihan hirveesti! Suurin osa päivistä menee jo aika kivasti, mutta kerran pari viikossa iskee hirveä uupumus.. täällä myös yöt katkonaisia liitoskipujen takia.. herään joka kerta, kun käännyn tai vaihdan asentoa ja yleensä vähintään kerran yössä käytävä vessassa. Yleensä käyn silloin, jos esikoinen sattuu heräämään, mutta nukkuu onneksi jo yönsä melkein putkeen!

Meillä alkaa kohta typyn huoneen valmistelu! Huone on tällä hetkellä varastona ja sen tyhjäksi saaminen stressaa eniten!! Tilattiin just hyllymateriaalia, etytä saadaan kaikki järjestykseen. Sitten huone pitäiskin rempata lattiasta kattoon. Ja kesällä miehellä vielä mielessä muutaman remontin loppuun saattaminen! :D
 
Nyt tulee viikon avautuminen. Pakko päästä tästä puhumaan jollekkin.

Mulla on käynyt klassiset tän raskauden kanssa. Oon tosi sisäänpäin kääntynyt tästä aiheesta. Mulla on tunne,että tää on mun ja mun miehen juttu,enkä jaksa/ halua kuunnellakkaa muiden juttuja omista raskauksista. Lähinnä siis tarkoitan lähipiiristä,en teitä, arvon foorumiaiset! :D Tää foorumi on ollut mulle tosi suuri apu,juurikin tiedon saannin kannalta ja myös vertaistukena.

Tässä siis esimerkki: Miehen siskolla on 3,5 vuotias lapsi. Hän on kasvattajana ja muutenkin persoonana ihan erilainen kuin,minä (ja mitä minä kasvatuksesta vielä edes tiedän,koska ensimmsitä tässä odotellaan)Hän on sellainen lässyn lässyn tyyppi. Kun hänen lapsensa lyö ja potkii ja puree,niin vastaus on vaan lässyttäen: älä viiti äitiä lyödä..joo tosi auktoriteettista! Mieheni kanssa puhuttu jo jonkuu aikaa,kun ollaan tätä meininkiä katsottu sivusta,että meillä tulee olemaan kyllä sitten lapsella rajat ja muutenkin vähän toisenlainen kasvatustyyli.
No nyt on tullut siltä sitten kommentteja,että hän rakastaa tätä meidän lasta jo kauheesti. Tää saa mun sapen kiehumaan! kivasti sanottu joo,mutta itse tässä odottelen,että saan luotua edes itse jonkinlaisen tunnesiteen saatikka rakkauden tätä lasta kohtaa..oma lapsi on oma ja tunteet ja tulee varmasti sitten kun hän syntyy. Tottakai olen nytkin jo huolissani ja huolehtivainen,että pikku tyypillä kaikki hyvin ja teen kaikkeni edistääkseni sen kehtystä ja terveyttä.En siis ole ameeba, jolla ei ole tunteita ollenkaan.

Toinen esimerkki: Kaverilla on kaksivuotias lapsi. Hän on alusta asti vaan pelotellut minua ja miestäni raskaudella, synnytyksellä ja sitten vauva- ajalla. Heittää ilmaan hintoja mitä mikäkin maksaa (liiotellen), kuinka kallista kaikki on, pelottelee nukkumisen vähäisyydestä, vauvan huudosta ja sairauksista. Viimeksi pelotteli siitä,että on vauva on kuollut kohtuun,koska tunnen liikkeet hentoisena vieläkin (minulla siis istukka edessä, ja neuvolassa ja lääkärissä sanottiin,että tämä tuntuma on siis ihan normaalia ja varmasti liikkeet alkaa tuntua herkemmin,kun lapsiveden määrä muuttuu ja kun lapsi kasvaa, ja kuitenkin ötäkkä jokapäivä liikkuu ja sen tunnen,sekä olen dopplerilla kuunnellut ääniä. Oletan siis,että kaikki on hyvin!)Siis mitään positiivista en ole häneltä vieläkään kuulut! Alkaa olla sellainen olo,että en halua häntä edes enää nähdä.

Tätä tunne myräkkää on vaan niin vaikea selittää. Välillä tuntuu,että musta ei ole edes äidiksi, välillä toivon,että voi kumpa ei oltaiskaan alettu edes yrittämään tätä lasta ja sitten välillä taas olen ihan onneni kukkuloilla,kun saamme terveen lapsen täydentämään meidän perhettä ja rakkautta!

Olenko yksin näiden negatiivisten tunteiden/ tunne mylläkän kanssa?
 
Muokattu viimeksi:
Et oo, ihan samoja tunteita varmaan muutkin odottajat käy läpi, toiset enempi ja toiset vähempi!

Mie muistan esikoisen odotusaikaan ihan noita samoja tunteita kokeneeni ja miettineeni et mihin helvataan sitä on tullu päänsä pistettyy, mut kyllä siitä selvii!
Ja hyvä et pystyt avautumaan edes täällä, se on kuitenkin tärkeetä ettei sitten noista tunteista tule liian elämää hallitsevia. Ja kyllähän noi tunteiden läpi käyminen kasvattaa siihen äitiyteen, joten hyvä että niitä tulee ja ne kuuluu raskausaikaan sinä aikanahan on tarkoitus kasvaa ja valmistautua siihen äidiksi tuloon!!!

Ja jätä kaverisi kommmentit ihan omaan arvoonsa, jollakin ihmisillä on tarve vaan pelotella ja liioitella asioita, mikä on ehkä kuitenkin vähän tyhmää, koska jokaisen raskausaika on niin yksilöllistä ettei kenenkään pitäs verrata niitä keskenään...
 
Tsemppiä satsuma83, ja kannattaa noita asioita ottaa ihan vaan neuvolassakin esille( kävin sii lukemassa tässä välillä ton mitä kirjotit tonne toiseen ketjuun) Etköhän sä ole hyvä äiti kuitenkin omalle lapsellesi ja kun jo nyt osaat noin hyvin tunteistasi kertoa niin eiköhän se oo ihan hyvä lähtökohta kuitenkin!

Ja jos sää olet päättäny synnyttää sectiolla niin pidä pääsi, elä anna periksi, ei ne lääkäritkää jumalia ole!
 
Muokattu viimeksi:
Satsuma83, niin kuin tuonne toiseen ketjuun kirjoitinkin, niin et ole yksin. Mä en osaa oikein vieläkään samaistua välttämättä muihin äiteihin enkä ole sujahtanut tähän äidin rooliin kai mitenkään kauhean sujuvasti. Silti sitä oppii koko ajan. Muiden juttuja kannattaa suodattaa - minusta näissä äitihommissa kuulee ylipäänsä niin kauheasti kaikenlaista kakkaa, että välillä saa ihmeissään olla. Teet ja toimit niin kuin sinusta ja teistä hyvältä tuntuu.

Ja tuo tunnemyräkkä on tuttua: mulla on sellaista edelleen, vaikka odotan toista. Välillä on päiviä, että mietin, että nyt on tehty elämämme pahin virhe, kun pistettiin toinen alulle ja että mitenkään ei tulla selviämään arjesta kahden kanssa. Sitten seuraavana päivänä tuntemukset onkin ihan päinvastaiset. Luulen, että kuuluu asiaan - toisilla tosiaan tulee ne tunteet ehkä vahvemmin kuin toisilla. Mä olen ihan ilman raskauttakin aika "vuoristorataihminen" tunteideni kanssa, joten vähän osasin odottaakin, että ihan helpolla tämän pääkoppansa kanssa ei asiassa pääse.
 
Kiitokset Huli ja MrsData! täällä melkein tippa silmässä luin molempien ketjujen vastauksia. Ihanaa tietää että ei ole yksin näiden tuntemusten kanssa. Kyllä tämä varmasti tästä vielä riemuksi muuttuu! :)
Nyt pitää vaan yritää ajatella positiivisia puoli asioista eikä jäädä näiden negatiivisten asioiden kanssa märehtimään. Tosin hyväähän se vaan tekee,että pääsee puhumaan tuntemuksistaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top