Maaliskuun mäkätykset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sartsi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä oon just 16 täyttänyt, kun miehen kans alettiin seurustelemaan, yhdessäkin ollaan jo kuus vuotta taidettu asua. :D Ohan tässä samaa naamaa jo katteltu, mutta mihinpä tästä lähtis, kun on hyvä. :) Harva joka tossa iässä on alkanut seurustelemaan, on vielä tänä päivänäkin saman ihmisen kanssa yhdessä. Kaveripiirissä taidetaan olla ainoot jotka on kirjaimellisesti kasvanut yhdessä ja ollu sieltä teini iästä saakka yhdessä. :) Iso sineetti tuli viime kesänä, kun sanottiin tahdon. Oli aiemminkin häistä puhuttu, mutta se oli vaan jääny. Mies sitten 2013 heinäkuussa kosi Italiassa, rakkauden ja hedelmällisyyden temppelin luona. Samana syksynä alko ajatus häistä tosissaan kytemään, tammikuusss lyötiin päivä lukkoon ja siitä 7kk päästä sanottiin tahdon. Haikeaa miten nopeesti se päivä oli ohi.
 
Mä olen myös löytänyt mun miehen 20 vuotiaana :) Eli yhdessä ollaan oltu melkein 14 vuotta. Naimisiin mentiin kun odotin esikoista, eli reilu 4 vuotta ollaan oltu vasta naimisissa. Yhteen muutettiin melkein heti kun tavattiin. On kyllä nopeasti mennyt nämä vuodet!
 
Oih Moonflower sä oot ollut tosi nuori. Mähän oon ollu ikäloppu suhun verrattuna :D mies joskus heittää läppää, et jos me ei sillo ku seurusteltiin ekat 2 v erottu, niin ei varmaan ikinä erota. Meinaa meil ei ollu alussa helppoa. Mies halus vakiintua mun kans ja mä en. Monet kerrat ehdotteli naimisiinmenoa yms yms. Mua kauhistutti ajatus. Sit 2009 oli häät. Sit eka vuosikin oli taas sellasta tahtojen taistelua, ku miehellä oli ihan mieletön vauvakuume. Mulla ei edes yhtään houkutellut ajatus. Oli kuitenkin ensin vedettävä opiskelut loppuun. No pakka käänty, ku mä halusin tän kolmannen raskauden kovasti ja hän jarrutteli. Piti kyl kaikki viehätysvoima käyttää ;) ja tässä ollaan! :D ei oo ollu kyl parisuhteelle aikaa lasten tultua kuvioihin. Mutta kyl sen toisen rakkaus on aistittavissa ihan katseestakin.
 
Mäkin olin 17v kun tapasin mieheni. :wink Ja meillä ikäeroa yli 8v. Silloin se tuntui isolta erolta. Mies oli hei sen ikäinen kuin mä nyt.:hilarious:

Nyt kun on näin pitkään jo oltu yhdessä niin alkaa tulla se aito kumppanuus ja lähentyminen.♡ Enää ei jaksa motkottaa pikku asioista ja kunnioittaa toista eri tavalla. Johan niitä hankalampia vuosia olikin tässä välissä, onneksi ne on takana ja yhessä kestetty.♡
 
Rupesin oikeen miettimään et minkäs ikänen ite on ollu kun seurustella alettiin :D 19 vuotta, se villein baarikausi vielä käynnissä, mut selvittiimpäs. :D joskus viitisen vuotta sitten erottiin huikeeksi viikoksi, eikä kyllä sitä lasketa pois mein yhteisestä ajasta. Se oli ehkä semmonen kasvunpaikka molemmille ja teki hyvää :)
 
Nykypäivänä saa kyllä olla tosi onnellinen että on löytänyt pysyvän ja hyvän kumppanin itselleen!
Jotenkin tuntuu että ihmiset eroavat liian helposti.

Musta on ihanaa kun mun mies monesti suunnittelee että mitä sitten tulevilla eläkepäivillä tehdään yhdessä :) hän on sen verran perus äijä, että harvoin sortuu kovin romanttiseksi tai hempeeksi mutta onneksi musta on tullut hyvä rivien välistä lukija ja tiedän että hän on kyllä myös ihan asennoitunut katselemaan lopun elämänsä tätä naamataulua :grin
 
Tuo oma ukko on kyllä kiva, kun se puhuu ja näyttää ihan avoimesisti tunteensa, ei sitä alttarillakaan hävettänyt kyyneltä tirauttaa, kun ovet aukes ja mä astelin esiin. :) Välillä tuntuu, että neuvolassakin ihmetellään miten paljon ja hyvin me keskustellaan ja ollaan keskustelu asioista. Ei meilläkään helppo suhde ole ollut, koettelumuksia ja vaikeita aikoja mahtunut mukaan, mutta ei ole myöskään mitään mistä en vois miehelleni puhua. Ja mikä ihaninta, itkin mä miten hysteriisesti tahansa, saa mut aina nauramaan. :)
 
Me ollaan mun miehen kanssa tavattu ekaa kertaa syksyllä '04. Seurustelin siihen aikaan miehen luokkakaverin kanssa. Ollaan siitä asti oltu tekemisissä enemmän tai vähemmän ja 01/13 alettiin virallisesti seurustelemaan. Oltiin kyllä tapailtu edeltävänä syksynä jo jonkin verran, kun aloitin nää opiskelut, jotka nyt on jo loppusuoralla. 03/13 muutettiin yhteen epävirallisesti (virallisesti 05/13), esikoinen ilmoitti tulostaan 05/13. Kihlat ja esikoisen syntymä 01/14 :) ja tosiaan 08/15 on häät tulossa. Moni on ihmetelly meidän nopeaa vauhtia, mutta kaikki ei oo tietosia siitä että meillä on yhteistä historiaa jo reilun 10v ajalta. Ollaan molemmat saman ikäisiä, mä oon 6 viikkoa vanhempi.
 
Meillä tulee yhteistä taivalta syksyllä 15 vuotta ja naimisissa oloa tulee 13 vuotta myöskin syksyllä. Olin 15 ku alettiin seurustelee ja mies on mua kolme vuotta vanhempi. Ollaa tosiaan kasvettu yhdessä :) Ylä ja alamäkiä tulee aina mut niistä selvitty eikä ero oo käyny edes mielessä missään vaiheessa.
 
Hui täällä on kyllä nuorena vakiintuneita paljon. Komppaan orvokkia. Nykyään erotaan tosi paljon ja ehkä nykyajan ihmiset ei oo niin tyytyväisiä perusasioihin. Ei munkaan mies oo kyl mitenkään romanttinen taikka hempeile jatkuvasti. Mutta tosi lojaali ja rehellinen se on. Taisipa synnytyksissäkin tirauttaa pari kyyneltä. Joita kyllä pyyhki nopiaa, jottei vaa vaimokulta järkyttyisi :D mulle itselleni riittää näinä ruuhkavuosina, et toinen on arjessa mukana ja puhaltaa yhteenhiileen. Sit ku muksut kasvaa ja on aikaa olla itsekäs niin vois vaatia ehkä vähän romanttisuutta :D! Vois alkaa tuoda kukkia ja suklaata päivittäin ja viedä mut yllätysmatkoille ja ja ja..... No vitsivitsi! :D
 
Minäkin oon sitä mieltä, että ei se vaihtamalla parane (alkoholistit, narsistit jne asia erikseen). Täytyy ne toisen heikkoudet hyväksyä ja tehä jotain omiensa eteen. :) ja vetää yhtä köyttä. Semmosta miestä ei kukaan saa, joka hyppii naisen pillin mukaan joka asiassa ja on joka suhteessa prinssi, turha unelmoidakaan. Ei semmosta ole kuin leffoissa. :D
 
Niin ja kuka loppujen lopuksi haluaa sellaista nössöä?? Kyllä meillä kaapin paikan määrä mies. Sen jälkeen ku ollaan ensin sovittu, mihin se kaappi laitetaan :D hhhhhh ei ku, mut siis oikeasti mä en kyl jaksais tuota minun miestä, jos se ei osais pistää mulle vastaan ja olis äijä meijän suhteessa. Me neuvotellaan aina suurista päätöksistä ja pienet teen minä. Mut on silti semmonen macho ;)
 
Taidan ottaa torkut. :)

Meillä minä varmaan päätään aika monesta asiasta, mutta mitään isoja juttuja ei kumpikaan päätä yksin. Mies yleensä sanoo niissä sitten sen viimeisen sanan. Myös autot ja raha ja sellaiset tärkeät asiat ovat niitä, joissa kuuntelen kyllä paljon miehen mielipiteitä.
 
Mäkin aloin laskeskella monesko hääpäivä meille on tulossa, ensin ajattelin että toinen mutta niin se vaan aika on kulunut että neljättä hääpäivää vietetään syksyllä. Samoihin aikoihin tulee kahdeksan vuotta tapaamisesta... Meillä kävi myös niin että suhteen piti olla vaan harmitonta hauskanpitoa mutta niin sitä sitten vaan löydettiin toisemme samankaton alta vuodenpäästä tapaamisesta ja tähän jäätiin kun hyvä on olla. Toki meillä päät kolisee yhteen lähes päivittäin mutta kuten Rosalina sanoit ei se vaihtaen parane :)
 
Ja moni nainen tuntuu haluavan sen kuun taivaalta. Itse ainakin osaan iloita pienistäkin asioista. En tarvii rihkamaa sun muuta pysyäkseni tyytyväisenä. Ollaan miehen kanssa samanlaisia, mutta silti niin erilaisia. :)
 
Viisaita sanoja naiset!

Olen samaa mieltä että toinen täytyy hyväksyä vikoineen päivineen. Mä tiedän että itse en ole helpoimmasta päästä ollenkaan, joten ihana että mies on jaksanut mua katsella vuodesta toiseen :) ja vaikka mies ei olekaan kovin romanttinen kaveri, on hänessä paljon hyviä piirteitä mitä tosiaan arvostan. Hän on hyvähermoinen, huumorintajuinen ja ennenkaikkea todella lempeä ja osallistuva isänä. Se on vaan mun mielestä niin ihanaa että lapsilla on rakastava ja hellä isä joka jaksaa heidän kanssa touhuta ja helliä tyttösiään :Heartred
 
Mun mies on ihana. Vaikka se välillä kotona ollessa riipi mun hermoja ja välillä ollu vaikeitaki aikoja mutta nyt kun minä makkoon täällä ja hän on kotona niin on se vaan niin ihanaksi taas osoittautunu. Toi mulle sillon ekalla viikolla pienen kerrotun tulilatvan koristamaan ankeeta sairaala huonetta ja joka päivä laitellaan paljo viestejä ja soitellaan useasti. Se vaan on niin ihana. Laitellu mun äidin kanssa meidän kotiaki valmiiksi vauvoille. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top