Maaliskuun mäkätykset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sartsi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Muita reseptivapaitakin löytyy närästykseen. Mm gaviscon (litkuna) Must oli paljon tehokkaampi kuin rennie. Mutta näin siis itselläni.
 
Täällä on myös närästystä ollu jo useamman viikon ei ennään etes muista kauanko... Itellä tuntuu lähinnä kurkun korvennuksena pitkin päivää enemmän ja vähemmän josta johtuen sitte myös tuntuu päivittäin että flunssaa tulis ku kurkkuun käy kipeää kun nielee ja puhhuu... Onneksi muutamana päivänä ei oo ollu niin paljon :)
 
Mulle lääkäri määräs Losecia närästykseen. On niinku Somac mut eri kauppanimellä. Se on virallisesti vatsansuojalääke. Saa myös ilman reseptiä mut kantsii lääkäriltä varmistella kannattaako syyvä. Mulle ollu älyttömästi apua. Aamusin yhen oon ottanu ni saanu olla ilman närästystä. Jos jätän väliin ni kyllä huomaa ettei pysty paljoa syyvä mitään ja tulee niin huono olo et lopulta oksennan.
 
Oi ei meillä kans tuo taapero laulaa aina ihhahhaata :) Se on niin hellyyttävän kuuloista joten tiedän kyllä mistä puhut Nakaro :)

Mua ei oo koskaan närästänyt. Vauvalla kuulemma on paljon hiuksia jos närästää ;) Kahtokaas sitten kun syntyy :D
Tolla taaperolla oli silent refluksi vauvana ja gaviscon kuuri helpotti oloa.
 
Ninni tuleeko sinulle se närästys tunne heti ruuan jäljeen vai esim. Puolen tunnin-tunnin päästä?
 
Meidänkin pienellä oli silent refluksia, mutta meillä siihen oli käytössä pegorion kun lääkäri epäili että se on seurausta vatsan huonosta toiminnasta, ja niin se olikin. On siinä ja ihan kauhea vaiva vauvalla, varsinkin kun tuntuu ettei sitä osaa lääkärit diagnosoida enneku oot ihan valmis paiskaamaan vauvan ikkunasta kun se vaan huutaa ja huutaa ja huutaa ja huutaa.... huh! Meillä on tuo pinnasänky ihan sen takia modifioitu niin että sen pohjan saa aika jyrkkään kulmaan laitettua yläasennossa, ja oli pakko nukuttaa vauvaa mahallaan.
 
Voi liiks ja hihitys :-) Meillä tuleva isi oli ostanut jo veljeltään tulevalle lapselle luistimet, kypärän ja monot sekä kaksi koroketta! Olihan ne lähes ilmaiset ja uudenveroiset, mutta kun luistimet/monot jääneet pieneksi 5v. veljenpojalta :-D
Jonkun aikaa menee siis ennen ku pääsee vauva niillä urheileen ja josko sopivaan vuodenaikaan ovat sopivat ees jalkaan :-D :-D :-D :-D :-D
Aika hellyttävää silti <3
 
Mäkätän siitä kuinka pahalta voi tuntua, niin fyysisesti kuin henkisesti. Eilen oli surun päivä ja perheemme neljästä koirasta kaksi lähti taivasmatkalle.. mun vanha narttu ja miehen koira. Molemmilla oli jo vanhuuden vaivoja liikaa. Vaikka eläinlääkäri tuli meille kotiin ja koirat sai nukahtaa rauhassa omalle pedilleen mätitahnaa mussuttaen (siitä jäi hyvä mieli, ei ne ees huomanneet piikkiä) niin itkeminen ja paha mieli sai mulla aikaan aidosti huonon olon. Supisteli illalla meinaan niiiiiin kipeesti että siitäkin jo tuli itku kun oli niin vaikea olla ja tietty olin tosi huolissani. Vielä kun tää raskaus on takunnut muutenkin koko ajan ja uudesta vuodesta oon ollut saikulla. Mies oli ihan kauhuissaan , pisti mut maate, lämmitti lämpötyymyä ja toi juotavaa. Ja tärkeintä toki, lohdutti ja piti sylissä kun pillitin pahaa oloani. Suloista oli siinä surun keskelläkin kun hän Varovasti kyseli kun voihkin kivuliaita supistuksia että "onko vauva potkinut" ja kyseli pienen vointia koko ajan. Itsekin aloin illemmalla vähän huolestua noista kivuista mutta onneksi lepo ilmeisesti auttoi ja aamuyöllä sain jo nukuttua. Oli se kyllä hirveä päivä....
 
Voi ei, kyynelkanavat auki täällä <3 voimia suruun <3 se on niin kaamee paikka... Itse vein nukutettavaksi vasta 6v koirani syyskuussa, vielläkin kun sitä ajattelee tulee itku, hää oli mun eka koira, uskomaton persoona ja ihana tapaus. Toista semmosta ei tuu ikinä kyllä :'( huh.... Meillä sama onni kun teilläkn että koira jäi taloon kuitenkin, ilman sitä olis ollu kyllä ihan hukassa :(
 
Voi ei, Katruska! :(

Ei tohon voi oikein muuta sanoa kuin että ajan kanssa se helpottaa, vaikka ei sitä osaa juuri nyt ajatella niin. Aikaa siihen voi mennä, mut joskus se helpottaa :(
 
Noi on aivan hirveitä päiviä, kun se rakas lemmikki pitää päästää sateenkaarisilloille.. Meillä lähti viime kesänä, viikko ennen häitä vanhin viimeiselle matkalle.. Vieläkin jaksaa itkeä vollottaa perään. Alkoi olemaan niitä huonoja päiviä ehkä enemmän ja ihosyöpä todettiin, eläinlääkäri oli sitä mieltä, että armeliaampaa on päästää pois ja mä meen periastteella, että mielummin hitusen liian aikaisin, kun se koira on vielä iloinen ja voi lähteä omin jaloin. Raskaita päiviä ja niin surullisia. Itsellä helpotti osittain, kun sain koiran takaisin kotiin, vaikkakin uurnassa.
 
Myös luopuminen on rakkautta. ♡

Ei se ikinä hyvälle tunnu, mutta suru helpottaa joskus. Itse itken välillä vieläkin, kun vanhasta koirasta puhuu. Se lopetettiin kuitenkin jo kuusi vuotta sitten..
 
Miehenlogiikalla keitetyt perunat :facepalm: tiedän et on ystävällistä keittää ne perunat ja lämmittää ruoka valmiiksi kun mä nukuin aamupäiväunet lyhyitten yöunien jälkeen. Sanoin et nyt on isoja perunoita et ne kiehuu sen 40 minuuttia. No tämä oli laskenu sen ajan siitä kun laittaa ne perunat kylmään veteen ja sit levyn päälle. Sit pitää mulle valittaa kun ne ei oo kypsiä sen 30 min kiehumisen jälkeen. Eipä juu varmasti ookaan.
 
Voimia katruska! Onneks teille jäi koiria vielä kotiin ja joskus on tosiaan parempi luopua kun jatkaa vanhan koiran elämää!!
 
Takaisin
Top