Maaliskuun juttuja

Avvi

Avvi

Näppärä viestien naputtelija
Hyvää kevättä! Kohta alkaakin vauvoja putkahdella ihan tosissaan.

Mimosalle, jos täällä vielä joskus jaksat käydä, suurimmat pahoitteluni ja osanotto teidän valtavaan suruun. Ei tuollaista kuuluisi tapahtua. En tiedä sinusta yhtään mitään ja kuitenkin olet ollut ajatuksissani koko päivän. Ottakaa kaikki apu ja tuki vastaan, kai se uusi päivä joskus lopulta vielä koittaa. Voimia teille kaikessa :Heartred

Omat pienet ongelmat tuntuu nyt niin älyttömän turhilta. Mitä tahansa voi sattua kenen tahansa kohdalle, kyllähän sen teoriassa kaikki tietää. Ei voi muuta kuin toivoa kaiken menevän hyvin loppuun saakka.
 
Osanottoni myös Mimosalle, todella harmillista että jouduitte kokemaan menetyksen näin lähellä loppua . En pysty edes kuvittelemaan miltä teistä tällä hetkellä tuntuu :sad001
Täällä nämä viimeiset viikot tuntuu tosi ahdistavilta, kun on koko ajan pelko päällä, että vauva ei enää yhtäkkiä liikukaan.. tuntuu että on ollut tosi paljon uutisissa aiheesta juttua joten lisääkö se tätä tunnetta.. ja tuttavapiiristä löytyy monta jotka ovat tämän kokeneet.
Mutta kuten avvi sanoi ja itse yhden keskenmenon jo kokeneena kaikki tässä maailmassa on mahdollista ja ei ne pelot pääty siihen kun vauva syntyy!
 
Minulta myös osanotto Mimosalle. En todellakaan osaa kuvitella kokemustanne. Toivon teille kaikkea hyvää ja paljon jaksamista tulevaan.

Ja niin se tosiaan on, että maaliskuu pyörähti käyntiin ja odotellaan mitä se tämä tuleva kuukausi tuokaan tullessaan. Olo on rauhallinen ja levoton yhtäaikaa. Ihana kuitenkin kun kevät tekee tuloaan, mieli on ainakin iloinen [emoji4]

Tässä valvoskelen, esikoisella levottomampi alkuyö, nyt tosin tuntuu jatkavan uniaan, mutta itse virkustuin sen verran, ettei uni meinaa tulla.
 
Osanotto myös minulta Mimosalle. Vaikka mekään ei tunnettu muuta kuin täällä foorumilla niin itkeskelin eilen tapahtuneesta luettuani useamman kerran päivän mittaan kun olen ajatellut mitä tapahtui. Toivon teille paljon jaksamista ja olet ajatuksissani varmasti pitkään.

:Heartpink
 
Mimosalle lämmin osanottomme! Kuten muillakin aiemmissa viesteissä, ei tunneta kuin tämän foorumin kautta, mutta menetyksenne johdosta on kyyneleet nousseet silmiin monta kertaa.

Toivon sydämeni pohjasta teille jaksamista suuressa surussanne! :Heartbigred
 
Mimosan menetys kosketti suuresti myös täällä. Se taas muistutti miten mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä vaikka kuinka pitkälle raskaudessa pääsisi. Voimia ja jaksamista, paljon onnea tulevaan!
 
Miten teillä sujuu FirstLove, onko jo tietoa kotiinpääsystä?

Jännittävää kuka onkaan seuraava synnyttäjä! Eiköhän pari viikkoa olisi hyvä vielä alkukuistenkin malttaa odotella. Kellään tuntemuksia tai jo sovittuja käynnistys- / sektiopäiviä?

Onkohan jollain ollut jo rv35-36 neuvolalääkäriä? Mahdetaankohan siellä ultrata rutiinisti? Viime raskaudessa ainakin kokoa arvioitiin ihan vaan käsikopelolla, mutta silloinen neuvola olikin evakkotiloissa eikä ultralaitteita tainnut olla. Eniten kyllä kiinnostaa kohdunkaulan tilanne, reilu viikko vielä odotettavaa ennen käyntiä.

Taas etukäteen jo puhalluttaa edessä oleva yö, paljonkohan tällä kertaa tulee unisaldoksi o_O En valita, en en en. Tai ehkä ihan vähän, eihän haittaa :angelic:
 
Meillä ainakaan ei ultrata lääkärineuvolassa koska koko talossa ei ole ultralaitetta. Ei ole kyllä vielä päivääkään sovittu. 17.3 on seuraava neuvola niin siellä varmaan annetaan sitten aika. Muakin jo vähän kiinnostaa kohdunsuun tilanne kun välillä on melkoinen paineen tunne tuolla alhaalla. Viime yönä hetken supisteli melko kipeästi mutta hellitti sitten onneksi. Vielä kun ei olisi mikään kiire, huomenna 33+0
 
Rv 35 menossa ja ens vk on lääkärikäynti & synnytystapa-arviointi kättärillä, ihan hyvään aikaan tulee kun tässä jo stressailee kaikesta muutenkin niin tulee selvyyttä ja mielenrauhaa tuohonkin asiaan.
Koko ajan käy mielessä että huih kun sehän saattaa jo kohta päättää ponkaista maailmaan, ja että onkohan se kunnossa ja ja... onneksi tyyppi on aktiiviliikkuja niin pysyy mieli suht rauhallisena kun ilmoittelee olemassaolostaan miltei kellontarkasti :love017
 
Oi, ihanaa FirstLove_88 :happy::Heartpink. Miten imetys sujuu noin pienen kans? Vai meneekö ravinto jotenkin muulla tavalla?
 
Sitkeä typy on rinnalta imemään. Nyt ei kaikkea ruokaa rinnasta saa, mutta sit annetaan pullosta. Jos on oikein väsy hetki, niin nenämahaletkukin löytyy, jotta pieni saa ravintonsa. :happy: Paljon nämä pikkuiset kotiutuu nenämahaletkun kanssa, mikä on kyllä hyvä. :dummy1:
 
Paljonko hänellä on nyt painoa, siis lienee alle 2 kiloa vielä vai? Voi elämä miten pikkuruisia vaatteita saatte käyttää :joyful:

Meidän esikoinen oli pienehkö syntyessään ja alussa kasvoi kovin kitsaasti, 2kk neuvolassa pääsi vasta yli neljän kilon :bored: Kyllä niissä hormonihuuruissa tuntui joskus pahalta nähdä muiden vauvoilla reisimakkaroita ja pulleita poskia kun oma vauva oli kuin linnunpoika. Lisämaito ja varsinkin kiinteiden aloittaminen kyllä korjasivat lopulta tilanteen. Huvittaa vaan kun kaikki touhottavat ettei niitä pikkuvaatteita (50-56cm) kannata hirveästi hamstrata, no meillä ainakin mentiin niillä ekat pari-kolme kuukautta :p

Yhden lapsen kokemuksella en aio tällä kertaa ottaa minkäänlaista stressiä imetyksestä. Maitoa tulee sen verran kun tulee ja sitä saa kaupasta lisää kun siltä tuntuu. Ajattelen kyllä että se pienikin määrä rinnasta on vauvalle hyvää ja tärkeää, luultavasti ainakin osittaisimetän vähintään puoli vuotta. Soseiden maistelu saa alkaa heti 4kk iässä.
 
Eilen tuli hommattua sairaalakassiin imetyspaitoja :) en malttanut enää odottaa vaikka tarkoitus oli oottaa kuun loppuun :rolleyes:
Alkanut imetys mietityttää kun esikoinen ei vieläkään voi syödä maito tuotteita.. joten pitäiskö mun varmuuden vuoksi aloittaa 100% maidoton ruokavalio jos uudellakin tulokkaalla on tämä ongelma.. muut allergiat on onneksi esikoisella väistyny joten toivoa on, että maitokin kuuluisi ruokavalioon lähivuosina :) Torstaina lääkäri joten pitää pistää muistilistalle kun on laitettu esikoisen 18kk lääkäriaika yhteen mun kanssa..
Voih jos on toinen kesä ilman jäätelöä :sad001
 
Ei kannata alottaa maidotonta varmuuden vuoksi. Meillä ekalla tosi voimakas maitoallergia ja toisella ei mitään allergioita. Kolmannella sitten taas maitoallergia, saa nähdä mikä on tilanne tän neljännen kohdalla.. toivottavasti ei tuu tälle pikkuiselle allergioita, on se niin helpompaa kun ei tarvi miettiä omia syömisiä. :)
 
Niin kun mäkin mietin sitä etten sit voi tietää jos en kokeile maidon kanssa heti alusta lähtien.. oli vaan niin rankat viikot esikoisen kanssa sinne 6 viikon tarkastukseen, kun en aiemmin tajunnut mikä oli vialla :sad001 mutta sitten taas nyt tiedän jos alkaa samat oireet :) mut kestää sen 2 viikkoa ennen kuin maidon vaikutukset poistuis sit vauvan elimistöstä.. :oops:
 
Niin ja sitten se että jos pikkunen ei maitoa sun kautta saa niin ei sitten välttämättä suoli kestä maitoa vaikkei alunperin allergiaa oliskaan ollu.

Meillä esikoisella selvis vasta 4kk iässä maitoallergia. :banghead: Oli imetysongelmaa ja näppylää mitä luultiin märkäruveksi yms niin meni vähän turhan pitkään selvyyden saaminen. Oli sitten jo suoli niin huonona että ei mun maidoton ja munaton ruokavalio auttanu enää. Piti siirtyä apteekin maidottomaan korvikkeeseen. Sitten kyllä muuttukin elämä kertaheitolla helpommaksi :)
 
Tuo on jännä et sanot kans munan tuoneen ongelmia, onko sillä yhteys maitoon? Esikoinen ei kestänyt munia ja sai kaikista pahimman reaktion siihen kun 9kk kohdalla kokeilin, mutta yli puolen vuoden tauko munista olikin sit tehnyt ihmeitä ja nyt pystyy niitä syödä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top