Maaliskuun höpinät

Heip,
jälleen kokemuksia ja neuvoja kaivataan: kuinka vakavasti tarvitsee suhtautua kohdunkaulan lyhentymiseen? Sain niin epäselvät kommentit lääkäriltä tänään, etten tullut hullua hurskaammaksi. Harjoitussupistuksia siis ollut todellatodella paljon, ja alaselkä "tulessa" viime viikosta. Nyt tsekattiin kohdunsuu, ja oli kiinni ja kiinteä, mutta lyhentynyt 2,5 senttiin ja kuulemma "todella alhaalla". Mennäänkös tässä vielä normaaleissa lukemissa, vai pitäisikö huolestua? Täällä viikkoja siis 30+0, ja siis ihan tähän päivään asti olen kuitenkin mm. juossut vielä salireenin alkuun lämmittelyksi... Miten teillä muilla? Lyhentynyt, pehmennyt, auennut? Mitä lääkärit sanoneet? Miten vaikuttanut (aiemmin synnyttäneet) vauvan syntymäajankohtaan?
 
Mun äidillä oli koko raskauden ajan kohdunkaulan pituus 2,5cm , eli ei sinänsä mitään haittaa ollu sillä. Mulla on nyt kohdun suu pehmentyny, mutta ei lääkäri ainakaan sanonu siitä mitään, laittoi kyllä äippäpolille lähetteen..
 
Mun äidillä oli koko raskauden ajan kohdunkaulan pituus 2,5cm , eli ei sinänsä mitään haittaa ollu sillä. Mulla on nyt kohdun suu pehmentyny, mutta ei lääkäri ainakaan sanonu siitä mitään, laittoi kyllä äippäpolille lähetteen..
 
Mulla oli lääkärintarkastus vk27. Neuvolakortissa ei ole rastia kohdassa kohdunsuu kiinni, vaan siinä lukee kohdassa Kohdunsuu auki (cm) uss (tai jotain vastaavaa epäselvää). Samanlainen merkintä oli ekassa raskaudessakin ja lasketun ajan yli mentiin vk41+1. Mitä pikaisesti googlettelin vastaavia keskusteluita, niin ihan täysaikaisina on syntynyt monella, vaikka olisi ollut kohdunsuu auki ja pehmennyt ja lyhentynyt jo ennen vk30.

Muita kuulumisia. Mulla on turvotusta alapäässä. Ärsyttävää. Oli jo pari viikkoa sitten lääkärikäynnillä, mainitsin asiasta, mutta on kai normaalia. Ei ollut viimeksi tällaista vaivaakaan.
 
Mä olin eilen viimeises ultras ja lääkärintarkastuksessa ja siellä lääkäri sano että kohdunkaula on pehmeä mutta kiinni ja sano et se on ihan normaalia näissä viikoissa että se alkaa pikkuhiljaa kypsymään ja valmistumaan synnytykseen
 
Heippa kaikille!
En ole aiemmin tänne forumille kirjoitellut, mutta jos nyt avaisin sanaisen arkkuni. On kiva lukea toisten kuulumisia, varsinkin kun esimmäinen lapsi tulossa, niin kaikki on uutta. Tosin ihmeellisen luonnolliselta tuntuu, eikä mitään paniikkia/hermoilua ole ollut ilmassa ollenkaan.

Jo useamman kuukauden olen topputellut itseäni kaupoissa, etten innostu ostamaan ihan liikaa kaikkea masukille. Meillä kun on kyseessä ensimmäinen lapsenlapsi molempien puolelta (ja ollaan molemmat vielä avioeroperheistö), niin varmaan on mummoja ja vaareja, jotka haluaa kantaa kortensa kekoon. Suon siis sen ilon heille. Tosin suloisia vaatteita on tarttunut mukaan kirpparilta/alesta jo aika iso kasa. Ja tietty pinnis, kaukalo ja vaunut on tullu jo hankittua.

Osaatteko muuten neuvoa, millainen patja olis paras pienokaiselle? Ostin huutonetistä käytettynä Pali-merkkisen pinniksen, jonka mukaan sain kyllä joustinapatjan, mutta kun sitä kotona tarkemmin tutkin, niin oli niin likainen ja haiseva, että hankkiuduin siitä eroon. Eli uusi patja pitäisi hankkia ja olen vähän tietämätön, mikä olis paras vaihtoehto. Käsitykseni on, että superlonipatja olis joustinpatjaa parempi vaihtoehto. Oikaiskaa pliis, jos olen ihan hakoteillä.

Aurinkoista kevään odotusta kaikille!

Tiituni + "Vallu" 29+0
 
Täällä ollaan nyt sitten sairaslomalla äitiyslomaan asti, joka alkaa 1.4. Nyt pitäis vaan saada aika jotenkin kulumaan... Tänään oltiin perhevalmennuksessa, jossa aiheena oli synnytys. Ensimmäinen oikeasti hyödyllinen valmennus. Lähdin sieltä huomattavasti varmempana siitä, että kyllä synnytyksestä hengissä selviää. Ei enää jotenkaan niin paljon jännitä.
Tiituni: Me ostettiin vauvan patja Ikeasta. On ihan superlonia ja mun mielestä tosi hyvä ja tukeva. En nyt sen nimeä muista, mutta olisko ollu se toiseksi halvin. Siskolla ollut samanlainen ja on ollu tosi hyvä. Eikä tosiaan ollu hinnalla pilattu.
 
Me ostettiin kans superlonipatja Turun Kodin Ykkösestä, kun Ikean patjat on liian isoja tohon meidän pinnasänkyyn kun se on semmonen vanha. Tiedoks vaan jos jollain muullakin on 58*110 sänky... Ei muuten monessa paikkaa sitä kokoa ollut.
En mä tiedä onko noilla pienillä väliä onko joustin vai superloni kun ei sitä painoa mitenkään liikaa ole, että mahtaako olla niissä eroa sinänsä. Mut kiva sitten kun itse nukkuu 700e muotoutuvalla petarilla ja kersa jollain kökköhalpispatjalla. :) No täytyy jossain vaiheessa kun kasvaa hankkia sitten joku ergonomisempi ratkaisu. Olen nimittäin vakuuttunut että meidän loistava sänky on pelastanut mut kaikilta raskausajan yöllisiltä puutumisilta, säryiltä ja pistoksilta joita muilla täällä tuntuu olevan. Ainoa mun nukkumista häiritsevä tekijä on pissahätä ja yleensä keveämpi unen laatu kun heräilee helpommin ilman syytä.
 
Piti tulla ilosia kirjottelemaan mutta tulikin haikea mieli kun kävin lukemassa Enin blogia kun ei ollu kuulunut vähään aikaan.. : /

Kiitos Taistosissille : ) Sukat ostin tänään ja oli muuten kalliit, ainakin meikälaisen kukkarolle yhdet parit sukkia.

Supistuksia ollut ja mennyt. Tarkistuksissa käynyt nyt 2 viikon aikana 2 kertaa ja kaikki ollu kunnossa.  äsh.. palailen myöhemmin asiaan.

 
Huh, hirveää... Yritetään nyt muistaa nauttia tästä omasta odotuksesta vaivoista huolimatta.
 
Mulla on tänään sellainen fiilis että tää odotus ei lopu koskaan... nyt kun on kohta 2v siitä aikaa kun vauvalle annettiin mahdollisuus tulla ja väliin tuli yks keskenmeno ja yks kohdunulkoinen niin tuntuu että tää odotus ei lopu koskaan. Ja sit mä oon totaalisen kyllästyny tähän talveen. Olis nyt ees jo kesä ja lumet poissa. Toi keli kun on niin vaarallinen kävelläkin... ja pelkään että kun lähtee sinne hissuttelemaan niin tulee vaan paikat kipeäksi nyt kun ne ei muuten ole. 

Ehkä mä oon vaan vähän kyllästyny tähän yksinoloon... Mähän oon siis itse irtisanoutunut töistäni viime toukokuussa ja kun syksyllä sain tietää olevani raskaana lopetin töiden etsimisen ja vaikeiden aikojen jälkeen päätin keskittyä täysin itseni hoitamiseen ja olemassaoleviin lapsiin jne. Mutta kun muksut on jo koulussa ja joka toinen viikko isänsä luona ja nykyinen mies on töissä niin nää päivät on tässä kotona vähän "yksinäisiä". Kauheesti ois kaikkee tekemistä ja valmistelua vauvan tuloa silmällä pitäen mut sit toisina päivinä tulee sellanenkin olo että miks mä näitä yksinäni kaikkea teen jne... Ymmärtänette mitä tarkoitan. Nyt mä vaan ootan että edes kuukausi menis äkkiä, saatais oma makkari rempattua kuten suunniteltu (siihen on sovittu tietty viikko milloin tehdään kun isä tulee avuksi) ja sen jälkeen voi sit järkkäillä kaikki vauvaa varten valmiiksi. 

Toisina päivinä tulee sit ahistus jos supistelee että mitä jos tää tuleekin etuajassa eikä olla ns valmiina...

Jotain piristystä ilmiselvästi kaipaan päivääni emoticon
 
Mimmulimammuli kävin kanssa lukemassa Enin blogia aamulla ku kaipailin häntä jo ku ei kuulunu mitään.. Meni kyl tämä päivä täysin uusiks.. Ei oikee tiedä edes miten päin olis..
 
ENILLE:

Kun on oikein pieni,
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä huojuvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

Syvimmät pahoitteluni menetyksenne johdosta, 
Tatjuska
 

Mullekin tuli muutama päivä sitten sellainen olo, että pitääpä käydä pitkästä aikaa kurkkaamassa Enin blogia ja nyt olikin sitten tällaista...Aika sanattomaksi vetää:(( Kamalaa.

 
Täällä tais ajan kulu pysähtyy, kun jouduin sairaslomalle.. olin maanantaina vielä iltavuorossa, mut supistukset ja mahakrampit tuntu sen verta ilkeelle et itteesäkki alko jo huolestuttaa et onks tälläsessa mitään järkee, et eikö vois jo jäädä saikulle. Työkaveritki on viime aikoina puhunu et jokohan kohta jäisit saikulle.. työskentelen tosiaan sairaanhoitajana vanhusten parissa. eli kotona nyt ollaan.. ekaks terkkari kirjotti kolme päivää saikkua, ja huomenna menen uudestaan neuvolaan, katsotaan mitä sitten tapahtuu.. neljä viikkoa ois töitä vielä jäljellä.

eli sellasta täällä.. netissä oon pari päivää tässä pyöriny, ei oikein osaa vielä tehä mitään vapaapvän ratoks :) kai tähän kohta tottuu :)
 
Mä kans aluksi mietiin että miten saan ajan kulumaan kotona ku mut irtisanottiin töistä koeaikana raskauden takia lähinnä.. Mutta nyt kun on ollu vuoden vaihteesta asti kotona niin oon kyllä käyttäny ajan hyväksi, nähnyt kavereita ja touhunnut koiran kanssa ja kotona tehnyt kaikenlaista..välillä toki alkaa tulemaan aika pitkäksi kun kaikki kaverit on töissä päivisin ja sitte illasta ku isäntä tulee kotia, tekis mieli tehdä jotain mutta se ei jaksa ja sitte ihan turhasta palaa käpy.. :/ Nooh, eikö tämäki tästä.. Ihanaa kun eilenkin kävin vanhoja työkavereita moikkaamassa tuossa 80km päässä. Siinä kun ajelin kotia takasin, ajattelin että koskahan seuraavan kerran pääsen tuola käymään.. Mutta sitä enemmänkin nautiin siitä ajasta mitä sielä sain olla taas =) Ehkä vielä kerran täytyy sielä käydä ennenkun tämä pikkunen tulee. 

Tänään tuntuu olevan taas sellainen päivä ettei oikein mitään saa aikaseksi, tuijotan vaan tietokoeen näyttöä ja ihmettelen... 
 
Terveisiä vatsataudin kourista. Tytön hoitopaikassa on ollut vatsatautia, ja nyt se iski muhunkin. Koko eilispäivän oksensin parin tunnin välein, mikään ei pysynyt sisällä. Vatsa myös sattui ihan törkeesti. Illalla sitten mies roudasi mut päivystykseen, mut ei ne siellä mitään tehny, kunhan lähettivät kotiin lepäämään. Olo on väsynyt, mutten saa oikein nukuttua. Onneksi oksentaminen loppui iltakymmeneltä. Niin joo, ja löysivät päivystyksessä lisäksi virtsatulehduksen. Taidan olla huomisenkin saikulla, sitten enää 5 vk töitä jäljellä.
 
Heipä hei tältäkin suunnalta pitkästä aikaa :)

Pakko oli myös käydä Enin blogia lukemassa ja en voi muuta sanoa, kuin kamalasti voimia vanhemmille :(
Itse myös lapsen menettäneenä, toivon vain että löytävät tiensä vertaistuen pariin ja tukiverkko toivottavasti on vahva.

Omaa napaa sen verran, että viime viikon olin jo sairaslomalla selän takia,
nyt tiistaina kävin ä-polilla taas kontrollissa ja pikkuisella kaikki oli mallillaan, painoa noin 1700g ja syntymäpainoksi arvioi 3400g, eli ei mikään jätti, muttei mikään kirppukaan <3

Nyt tuli sitten kaks viikkoa vielä sairaslomaa lisää, eli talvilomaan asti jonka perään alkaakin ä-loma :) Työt siis tehty näiltä osin..

Ipanalla tuntuu olevan aika selkeet rytmit, enemmän kuitenkin ilta- kuin aamuvirkku tapaus, mutta niin nuo kaks vanhintakin on olleet, joten eipä hätiä.

Polille menen seuraavan kerran rv 38+5 ja sit katellaan että missä kunnossa paikat on, josko pääsis kalvoja puhkaseen tms.. Nyt oli kohdunsuu kiinteä, kiinni ja täys-mittanen.
 
Moikka!!!! jännä miten ne arvioi tuno syntymäpainon vauvalle itse olin maanantaina ja vauva paino 1634g ja arvioivat syntymäpainoksi 3500g :)

Sellasta kyselisin onko jollain kovia kipuja liikkuessa?? mulla ei mitään kun istun vähän vinottain sohvalla mutta heti jos nousen käännyn kävelen tai istun esim autossa niin valtaa niin kaamea kipu ettei tiedä miten päin olisi... Tänäänkin kävin kaupassa ja luulin et synnytän ennen ku pääsen pihalle sieltä..

Lääkärissä maanantaina todettiin että kohdunsuu pehmeä mutta kiinni silti oli laittanu neuvolakorttiin kiinteä kiinni luultavimminkin tuli sinne sitten kirjoitusvirhe.. muuten siellä kaikki ok.. Voiko kivut johtua siittä että vauva on niin syvällä lantiossa päänsä kanssa että se on se joka painaa jotenkin kummallisesti ja teettää mulle niitä kipuja...
 
Mulla on kans aivan järkyttävät kivut alavatsan seudulla ja just sillon ku vaihdan asentoa sohvalla tai sängyllä ja kävellessä on niin kipiä et kävelee ku ankka :P äippäpolilla on joutunu ramppaamaan jo kolme kertaa kuukauen aikana, myös sen takia et mulla on ollu suppareita ja sit mulla on colitis ulcerosa. Mut onneks vauvalla on kaikki hyvin ja kohdunsuu on kiinni vielä...mut tilanteethan voi muuttua hyvin hyvin äkkiä joten lepo ei ole pahitteeks ollenkaan! Saikulla ollaan äippäloman alkamiseen saakka...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top