Maaliskuun höpinät

Tatjuska

Piirimestaruustason postaaja
Otetaans uus topic käyttöön niin ei tartte aina niin haeskella missä mennään. Tänne vaan ihan kaikki tämänhetken kuulumiset :) Mä kun oon vallan kotona niin tuskailen kun palsta on loppupeleissä kuiteski aika hiljainen. On niin kiva lueskella kuulumisia :D Ehkä sitten kun kaikki ollaan äikkärillä tää vähän vilkastuu...
 
No mä oon kans kotona ja käyn pitkin päivää täälä vahtaamas mutta ku tahtoo olla vähä hiljasta välistä :) 

Tuli tuos mieleen että kuinka paljon muilla liikkuu vauva mahas? Ku musta tuntuu ettei tuo nii kauheesti enää touhua sielä, satunnaisia venyttelyjä ja semmosia pamahduksia tulee ja jotain ku vähä liikuttaa kroppaansa. Mutta ei oo niin kovaa myllerrystä enää ku viikko sitte.. Oiskoha sillä vaan tila jo niin loppumassa? 
 
Mulla ainakin toi nukkuu ihan selvästi välillä mut jos mä rauhoitun paikalleni niin alkaa monesti aikamoinen sähellys. Ei varsinkaan tykkää jos istuksin tässä koneella. Eli ei oo juurikaan rauhoittunu vielä.
 
Kyllä tämäki jotain pientä elämää pitää ku paikoillaan on mutta ei niin kovaa ku aikasemmin :) Välillä tokiki heiluu maha ja näkyy kuinka se möyrii tuola mutta välillä pistää vaan miettimään että onko kaikki hyvin kun ei välttämättä päiväläl enää nii möyri. Alavatsalla ja tuola alakerras välillä tuntuu tosi kivuliaalta kun se liikkuu, aivan kun se ottais sormillaan jostain rakosta tai jostain kiinni ja puristelis sitä :D Vihloo ja sattuu aivan sairaasti välillä :D Ja sen tämä meijän neiti on ainaki hoksannu kuinka kiva on tuohon ylävatsalle potkia! Kenkii joskus yöllä oikein kunnolla, tai sillon kun on itse rauhottunu ja makaa paikoillaan. Saman mä maanantaina huomasin että näin kun istuu tuolilla ja meinaa kääntää itseä jonneki suuntaan, tuntuu kova semmonen juttu tuola mahas :D Toisinsanoen että jalat on mukavasti nostettu tuonne ylös mitkä painaa ja tekee semmosen inhottavan tunteen ku koittaa olla edes jotenki :) Ei paljon kääntyillä :D

Jaahas, nytkun tätä aihetta täs ajattelin niin alkoi liikehdintä mahas :) Nahka vaan nousee ylös alas ku kattoo alaspäin :) Ja tuntuu miten se liikkuu ja vaihtelee asentoa :) 
 
Mä kans eilen illalla säikähdin että meinaako jannu kääntyä taas päälaelleen tuolla kun koko maha meni aivan ihme asentoon. Mut on potkiskellu edelleen onneks navan yläpuolelle. Öisin tää nyt on ollu aika rauhallinen ja viime yö oli pitkästä aikaa sellanen että mä en herännyt edes vessaaan ennenku aamuseiskalta. Siitä jatkoin unia vielä kymmeneen. Mä oon ollu kipeenä viime torstaista asti ja on ollu tosi raskasta. Iltaisin tahtoo nousta kuume 38 ja olo menee hirmu kurjaks. Mut eilen lääkärissä tulehdusarvot ei ollu korkeet eli joku tylsä virus vaan joka nyt sit kestää... :(

Joval, nythän mä hokasinkin että meillä on kuiteskin kolme viikkoa eroa LAssa niin sulla se tila on jo paljon pienempi siellä kun mulla. Vauva kuitenkin näillä viikoilla kasvaa ihan kauheesti, painoerookin voi olla jo puolisen kiloa ;-)
 
Kyllä täällä liikutaan entiseen malliin. Välillä potkitaan ja välillä kääntyillään. Nyt maha-asukki on ollut pari päivää pää alaspäin tai ainakin vain vähän viistosti poikittain. Välillä oli tuossa niin poikittain, että tukalaa oli.
Nyt on alkanut välillä vihloa hirveästi toisessa nivusessa. Onko muilla vastaavaa vaivaa? Saikulla oon selkäkivun takia ja sen tilanne ei ole ainakaan helpottanut mahan kasvamisen myötä.... 
 
Täällä on alettu nikotella ja se ilmeisesti "suututtaa" sintin, kun alkaa riehua heti hikan saatuaan. Äitiinsä tullut.
emoticon

Tein koiran kanssa vähän pidemmän lenkin ku yleensä (oli Niiin hyvä ilma ja aurinko paistoi..) ja siitä meni lonkka kipeeks. Se oli pari päivää sellanen, et satunnaisella askeleella vihlas ihan hirveesti ja sitten sai taas jonki aikaa kävellä ihan ilman kipuja. Nyt ku en oo tehny sellasia lenkkejä niin on lonkatkin rauhottuneet. appikokelaat on hoitaneet pitkät lenkit mun puolesta.

Oon muuten silitelly sintin päätä, kun tuntuu työntävän sitä kylkiluita vasten ja ulospäin. Muutenkin pää on aika lailla samalla kohtaa yleensä. Kaipa se siitä jossain välissä alkas kääntyä uuteen asentoon... oho, ja taas nikotellaan.
emoticon
 
Mulla ei oo vaivoja ollu paitsi viime viikolla kun 4D ultrassa jouduin makaamaan suoraan selälläni melkein puolitoista tuntia niin se saa ton iskiaksen aina valloilleen, en meinannu päästä ylös siitä ilman miehen "vetoapua" ja sit menikin pari päivää että ei meinannu vasen jalka kestää kävelyä ja persiissä oli vihlova pistokipu  koko ajan. Nyt se on sairasmakuulla menny ohi. Harmittaa kun ei oo viikkoon päässy salillekaan. Yllättävän hyväkuntoinen muutoin siis on ollu, ei vaivan vaivaa missään ellei öistä käsien puutumista lasketa. 

Täällä kanssa hikotellaan yhtenään ja se taitaa musta olla ikävämpää ku vaavista. Heti tekee ite mieli vaihtaa asentoa kun tykyttelee niin kovaa tuolla alhaalla. Eihän se satu mut hölmön tuntusta.

Ootteko tullu ajatelleeks että synnytys on lähempänä kuin uskoiskaan? Mulla esikoinen käynnistettiin tasan 38 eli siihen ois tasan kaks kuukautta aikaa ja teillä monillahan on LA paljon mua ennen niin kaikkihan on pian mahdollista. Iiks.... emoticon
 
Tatjuska, haha, nyt mäki vasta sen hokasin ku sanoit :D Eipä tullu aikasemmin katottua tota tickeriä :D Että voipi tosiaan olla että se tila alkaa vähenemään koko ajan.. 

Hyi ku oli taas inhottava koiran kans käydä lenkillä.. Kiskas sitte narun pääs niin kovaa että kaaduin polvilleni maahan ja sain kivan asfaltti-ihottuman polveen :( Että ku joku jaksais opettaa tuolle meijän junnarille miten toiset koirat ohitetaan nätisti, ku kaikkia pitäis päästä nuuskimaan ja ihmettelemään, oli mikä koira tai luontonen tahansa :) Onneksi mahaan ei tullu mitää :) 

Mulla on välistä nivuses kipua, mutta eikö se oo sitä liitoskipua? Aina kun koiran kans menee pihalla, alkaa vihlomaan välistä. Näin kun on sitte rauhallisemmin ei oo mitään muuta kun selkä kipeä.. 
 
Täällä kanssa kotosalla oltu helmikuun alusta asti, kun selkä kipeytyi töissä. Nyt on sitten häntäluu sillä mallilla, että jos pitempään istuu/makaa selällään ja siitä lähtee liikkeelle, niin kipu on aika mieletöntä :/ .  Iltaisin on alkanut nivusia särkemään. Muuten olo pysyy hyvänä, kun ei kovin kauan samassa asennossa ole. Eli vähän istutaan, sitten levätään siitä kävellään jne. Tosin kaikkea max 15 min. kerrallaan. No lepoa enemmän, kun välillä kyljelleen ja välillä selällään. Töihin en enää mene, lääkärin kanssa sovittiin, että kirjoittaa saikkua aina kaks viikkoa kerrallaan aina virallisen loman alkuun asti. Ei voi kerralla kirjottaa enempää, koska Kela on sitä mieltä että raskaana olevan naisen oloa ei voi ennustaa kahta viikkoa pidemmälle.

Vauva liikkuu tosi paljon ja kääntyileekin vielä. Välillä tulee potkua ihan ylävatsalle ja välillä taas jonnekin tuonne todella alas "sisälle". On muuten aika epämukava tunne. Jos istuu tuolilla niin tuntuu kun vaavi yrittäis ponkasta siitä tuolilta vauhtia. Iltaisin  nukkumaan käydessä on tullut sitten molempiin kylkiin yhtäaikaa eli mahtuu vielä poikittainkin olemaan.
 
Liikettä on mukavasti tuntunut ja näkynyt päivittäin, koko työpäivän ajan potkii ja kääntyilee ja mitä kaikkea puuhaileekaan, muistuttaa siis samalla mua että otetaas ihan iisisti sitten kans. Kotosalla illasta vielä kun istun vaikka kattomassa telkkaria ni välillä oikein näkyy kuinka koko vatsa hytkyy :) mutta yöt on ollu ihan rauhallisia. Ainoastaan vessaan heräilen kerran-pari yössä, mutta muute taidetaan kumpikin nukkua.

Tuossa tosiaan totesittekin jo, että huips, ollaan maaliskuussa menossa, toivottavasti kaikki vain menisi hyvin ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin niin meilläkin olisi vauva kotona kesäkuussa. Mutta sinne nyt on oikeastikkin pitkä aika vielä.

Minä oon toistaiseksi töissä päivät ja vetää niin piippuun voimat että en paljon jaksa muuta kuin käydä lukasemassa, paljon enemmänkin äksöniä tänne kaipaisin tottakai, mutta itseänikin saan katsoa kun en paljon ole kirjotellut. Tänä aamuna tuntui kyllä aikamoisen hurjalta ajatukselta että niinkö vain meinaan vielä töissä jaksaa käydä montakin viikkoa, mutta kaipa se siitä sitten, jos vain kroppa ei rupea juilimaan tai lääkäri katso että nyt levolle mars. Kyllä sitä onneksi on maha-asukki sen verran paljon mielessä että koko ajan töissäkin mietin että vauhtia pienemmälle.. ja se tuleekin onneks jo aika itsestään.

No juu, semmosia löpinöitä. Raskausviikko 26 menossa...
 
Onpas täällä vilskettä =) Itse jään kotiin vasta kolmen viikon päästä. Vointi on ollut hyvä mutta työnikään ei ole raskas, toimistotyö. "Nappula" liikkuu päivärytmissä eli aika tarkalleen aikoihin klo 6-7, 9-10, 13-14, 18-20. Potkut ovat mukavia, ei satu mutta mahaan kun katsoo niin näkyy kun se pomppii. Ihana tunne emoticon . Mitään kipuja ei ole ellei ole koko päivän töissä talsinu edestakas silloin on alapään luut hellänä mutta kun koneella niin silloin ei mitään. Väsy ehkä hieman tai sitten laiskuutta tiedä häntä... =)

rv 29

 
Kävin äsken uimassa, että kroppa ja mieli saisi vähän tekemistä. Kuten viime kerrallakin, taas alkoi selässä tuntumaan kipua. Lisäksi kun yritin käydä koirien kanssa sen jälkeen kävelyllä, oli molemmat nivuset tulessa ja nyt vihloo inhottavasti. Voi argh, jos ei enää pysty edes uimaan! Alkaa olla kaikki liikunta kortilla pikku hiljaa.
Odottavan aika on vaan niin pitkä...
 
Johi82: No onpa kurjaa jos edes uinti ei onnistu. Mä oon ainakin ollu siinä uskossa, että uinti ois niitä lajeja justiinsa jotka kävis melki tappiin saakka ellei paikat kovin aukee. Ite oon edelleen pystyny käymään salilla useasti viikossa, lisäksi uin ja kävelen. Pelkään kyllä kanssa sitä päivää kun noita vaivoja alkaa tulemaan ja kaikki loppuu... Edellisestä lapsesta kävelin tunnin lenkkejä ihan laskettuun aikaan saakka.
 
Onpas täällä juu äksöniä! =) Ihanaa lueskella kuulumisianne, ja lohduttavaa, että muiltakin löytyy jos jonkinlaista remppaa. :/ Piti kysyä, että onko jollain muulla ollut sellaista alaselkäsärkyä, joka on vähän niinkuin menkkojen aikana? Eli ei liity mitenkään asentoon/liikkumiseen, eikä tule mitenkään supistusmaisesti "aaltoina", vaan särkee jatkuvasti. Alkoi tänään aamulla ja on hermo mennä jo nyt, makailen kuuman kaurapussin kanssa grammasten para-tabsien voimalla... Samoin koko päivän ollut hankala kävellä, tuntuu epämääräistä painetta koko alakropassa, jokainen askel pitää siis ottaa harkiten. Ärsyttävää ja pelottavaakin. Muilla tämän tyyppisiä ongelmia/vinkkejä tästä eroon pääsemiseksi?
Toivottavasti tietenkin teillä muilla parempi olo! :)
 
Mä olin ensimmäisen kanssa niitä, jotka touhus ihan täysillä loppuun asti. Turvotusta lukuun ottamatta ei mitään vaivaa ollut. Nyt on olo jo tuohon verrattuna ihan raihnainen, vaikka vain pientä selkäsärkyä ja vatsan pistelyä, jos paljon ja nopeasti kävelee. Ja vielä melkein 3kk pitäisi jaksaa. Hiukan pohdituttaa tuo, että esikoinen on toukokuun alusta hoidossa vain 2 pv/viikko, joten miten ihmeessä jaksan sen kanssa sen 3 muuta arkipäivää ihan viimeisilläni. Ikäeroahan lapsille on tulossa n. 1v 10kk.

Töitä jäljellä enää reilu 6 vk. Supisteluja on kyllä päivittäin, mutta vaan noita kivuttomia, joten en oo huolissani. Nyt on sellainen olo, että kyllä tää syntyy ennen laskettua aikaa, mutta taitaa olla toiveajattelua =)

Mä olin sitä mieltä, että esikoinen oli vilkas tapaus, mutta tää on vielä vilkkaampi! Hyvä jos jossain vaiheessa vuorokautta on yli tunnin paikoillaan.
 
On se hassua miten erilaisia noi lapset on, kun meidän mato liikkuu kyllä mutta jotenkin tuntuu että sillä on jumppapäiviä aina päivä pari peräkkäin jolloin painetaan aamusta iltaan ja sitten täytyy levätä jolloin seuraa pari hiljaista päivää, jotka tietty aina mietityttää mutta kun silloinkin liikettä tuntuu jonkun verran niin en ole huolestunut. Ja tuntuu että se reagoi joihinkin ympäristöihin riehaantumalla, vai johtuuko minun reaktiosta tiettyyn tilanteeseen? Tiedä häntä. Esim nyt kun aloitin harjoittelun maanantaina, oli kyllä semmonen meno koko päivän.
Mulla ei ole muita kremppoja kuin kirotut ja hirvittävät peräpukamat. Onko kellään muulla? Ottaisin heti pienen selkä- tai nivussäryn jos pääsisin noista eroon... Uskomattoman tukala tunne kun vatsan ja ruuansulatuksen kanssa ongelmaa muutenkin ja siihen lisäksi tuo särky niin tekee mieli vaan maata paikallaan hengittämättä. Todella sellainen aktiivinen olo että harjoittelussa tekee mieli antaa kaikkensa, jei! ;) No kai se tästä taas... Ne vaan kestää niin kauan parantua, pelkään millaset luumut saan synnytyksessä, aauh.
 
taistosissi: mulla on just sellasia alaselkäsärkyjä, jotka tuntuu menkkamaisina kipuina joka paikassa, kysyin tänään lääkäriltä neuvolassa  et mistä johtuu niin sanoi että iskiaskipuja ovat, mutta voi olla myös supistuksia. Ilmeisesti mulla ainakin oli supistuksia kun kohdunsuu oli pehmentyny. Nyt sitten sain lähetteen äitiyspolille.
 
Meillä on täällä mennyt ihan hyvin. Oikeastaan mitään sen kummempia ongelmia ei ole ollut ollenkaan. Jonkin verran nuo isiaskivut haittaavat elämää, mutta niiden kanssa osaan elää. Itselläni kun on muutama vuosi sitten operoitu selkä. Kivut joista kärsin ennen leikkausta olivat hyvin samanlaisia. Nykyiset kivut ovat kuitenkin olleet niihin verrattuna erittäin lieviä.
 Supistuksia on alkanut tulemaan yhä useammin. Joskin ovat onneksi olleet vielä niitä kivuttomia. Odotan vain tässä, että millaisia kipuja loppu aika tuo tullessaan. Koska minulla on ennen raskauttakin ollut vaivaa nivelten kanssa. Yli suora alaselkä ja väljät nivelet eivät siis ole kovinkaan mukavat näin raskausaikana.
Liitoskivut alkoivat jo ihan alussa. Lonkat ovat välillä hyvin jäykät ja muutenkin on vaikeaa varsinkin makuulle meno, kun tuntuu kuin jokin hermo jäisi pinteeseen ja lantio ei vain taivu kunnolla.
Mutta tosiaan muuten täällä ollaan voitu hyvin. Mahassa ollaan välillä todella vilkkaita ja välillä taas on rauhallisempaa. Neulola lääkäri oli tuossa hieman huolissaan kohdunpohjan korkeudesta, kun on käyrien ala reunassa ja hieman alaspäin kaartuva käyrä. Saattaa kuitenkin johtua vain siitä että poika tykkää makailla poikittain kohdussa, kun vielä niin mahtuu hyvin olemaan.

Ihan uteliaisuuttani kysyisin muilta, että miten teillä on seurattu tuota veren hemoglobiinia? Itselläni sitä ei ole ensimmäisen lbran jälkeen tutkittu ollenkaan, niin olisi mukava tietää miten teillä neuvolassa on toimittu sen kanssa.
 
zara, toivottavasti sulla kuitenkin kaikki hyvin. Mulle iski nyt tietenkin huoli, että josko täälläkin sitten niitä supistuksia...

Voisiko joku kokeneempi muuten kertoa hölmölle (=mulle), että miltä ne "oikeat" supistukset sitten yleensä tuntuvat? Harjoitussupistukset, eli vatsan kovettuminen hetkittäin epämiellyttävästi, mutta ei kivuliaasti, ovat täällä olleet liiankin tuttuja jo rv 20 eteenpäin (päivittäin todella useita). Mutta miltä se oikea supistus siten tuntuu? Mistä tiedän, että nyt tää on sitä? Joku sanoi mulle aiemmin, että tunnistan ne varmasti sitten niiden iskiessä, ja että supistus aina alkaa, kestää tietyn hetken ja menee sitten selkeästi ohi. Joku varmaan lukee, että voi kun kyseleepi typeriä, mutta anteheksi kun ei voi tietää... :/ Eli neuvot tarpeen. :)

Ja Numte, kyselit hemoglobiinista: mulla se on mitattu aina n. kahden viikon välein neuvolakäynnin yhteydessä, mutta ei varmaan "normaalitilanteessa" tarvitse noin usein. Mulla oli siis vakava tilanne koko syksyn (koeputkihedelmöityksen komplikaatio), ja hb tippui samassa rytäkässä sinne 70, tosin silloin oli kaikki muutkin arvot sekaisin ja olin tehollakin. Nyt siis hb vaihdellut 90-100 välillä ja sitä vain seurataan, eikä oikeastaan voida(?) tehdä muuta kuin nuo 2 Obsidania päivässä + koitan keitellä itselleni superrautaisia ruokia. ;) Mutta kyllähän sun Numte kannattaa kysyä seuraavalla neuvolakäynnillä, eihän se ole kuin nyppäys sormenpäästä ja hetkessä tulos näkyvissä!
 
Takaisin
Top