Maaliskuu :)
- Ketjun aloittaja Jaloppi
- Aloituspäivämäärä
Hyvaa ja ansaittua naistenpaivaa kaikille! Mun on pitanyt jo monta kertaa sanoa, kuinka on kiva etta talla palstalla riittaa keskustelioita. Monet muut la-ryhmat on jo tyrehtyneet. Vertaistuki on niin korvaamatonta, kun Vauva-arki tuli ainakin mulle, ensikertalaisena, yllatyksena. Tai siis se etta on tahan niin sidoksissa, mutta ei kuitenkaan haluais antaa tata lasta kenellekkaan mullekkaan hoidettavaksi. Mulle on ollut vaikeaa antaa kenenkaan muun hoitaa lasta, vaikka vaihtoehtoja olisikin. Musta tuntuu, etta aina kun annan lapsen jollekin muulle, niin ne 'sotkee' mun rytmin ja systeemin esim. antamalla liikaa korviketta, tai nukuttamalla (korvikkeen avulla) vaaraan aikaan, tai ei viihdyta vauvaa lattialla tarpeeksi, tms... Nain siis silloinkin kun mieheni tai hanen vanhempansa hoitavat vauvaa. Poden siita tavallaan hieman syyllisyytta, kun olen 'ominut' vauvan itselleni. Vaikka kai nama tuntemukset on normaaleja.
On ollut vähän kiirettä kahden pienen kanssa, mutta lukemassa käyn teidän juttuja aina kun ennätän :) Yritän tässä suorittaa ajokorttia, meillä on talossa rempat kesken (tosin jatkuu vasta lumien sulattua) ja kaikenlaista muutakin hommaa on omakotitalossa. Jaahas, pienin tais just herätä, joten taas pitää mennä. Hyvää naistenpäivää!
Tuffe
Jostain jotain jo tietävä
Moikka! Hei apuva, löysin tän ryhmän vasta ihan vähän aikaa sitten ja nyt vasta sain aikaseks tehtyä tunnukset tänne.. Huolitteko vielä yhen äipän tänne mukaan? Esikoistyttö syntyi 14.10.-15. Itse olen 22v. Vertaistuki ois kyllä aika kiva!
Ja hei, hyvää naistenpäivää kaikille!
Ja hei, hyvää naistenpäivää kaikille!
Hyvää naistenpäivää kaikille ja tervetuloa mukaan Tuffe!
Mäkin menin fb-ryhmään mukaan mut jatkoin silti täälläkin kun olin jo ehtinyt niin juurtua :) oon ihmetellyt et onneks osui vauva lokakuulle niin sain näin ihanan aktiivisen ja kannustavan ryhmän!
Helga11, mulla on tosi samoja ajatuksia! Tavallaan kaipaan omaakin aikaa mut silti en haluis vauvasta luopua. Muut hoitaa vauvaa erilailla. Miehelle oon oppinu siirtämään vastuun hetkeks silloin harvoin kun se ehtii sen vastaanottaa. Mut joka kerta on vauvalla vaippa löyhästi kiinni tai jotain muuta pientä huomautettavaa. Ja sitten tunnen itseni kontrollifriikiksi... mut ihanasti on mies mun oikaisut ottanu tosissaan ja niistä paljon oppinu kun on ollu kiinnostunu oppimaan. Mies myös tuntee vauvan parhaiten mun jälkeen ja siks luotan et hän löytää vauvan kannalta parhaat toimintatavat vaikka olis mun rutiineista poikkeavaa. Omalle äidilleni tai siskolleni annan vauvan mieluiten hoitoon. Kun heidän kauttaan oon itekin oppinut paljolti vauvan hoitamisen ja muutenkin tiedän et ollaan samalla aaltopituudella. Mut heillekin annan aina tietyt ohjeet tyyliin miten päivä on muuten menny ja mitä on odotettavissa. Miehen perheeseen on vaikein luottaa. Mut hepä eivät kuuntelekaan mun ohjeita ja toiveita aina. Esim istuttavat vauvaa jatkuvasti. Siinä mulla on opettelemista et hyväksyisin erilaisia hyviä tapoja hoitaa ja leikkiä, kun hekin kuitenkin vauvasta huolehtivat enkä voi heitä ihmisinä muuttaa oman perheeni kaltaisiksi. Ja vauva on puoliksi miehen sukua niin täytyyhän sitäkin puolta kunnioittaa lapsen itsensä lisäksi muunkin perheen osalta. Tää on mulle tullu hankalaks asiaks raskauden ja vauvan myötä. Ennen ei ollu ongelmaa miehen perheeseen suhtautumisessa kun olin siitä selkeemmin irrallinen vaikkakin läheinen.
Mäkin menin fb-ryhmään mukaan mut jatkoin silti täälläkin kun olin jo ehtinyt niin juurtua :) oon ihmetellyt et onneks osui vauva lokakuulle niin sain näin ihanan aktiivisen ja kannustavan ryhmän!
Helga11, mulla on tosi samoja ajatuksia! Tavallaan kaipaan omaakin aikaa mut silti en haluis vauvasta luopua. Muut hoitaa vauvaa erilailla. Miehelle oon oppinu siirtämään vastuun hetkeks silloin harvoin kun se ehtii sen vastaanottaa. Mut joka kerta on vauvalla vaippa löyhästi kiinni tai jotain muuta pientä huomautettavaa. Ja sitten tunnen itseni kontrollifriikiksi... mut ihanasti on mies mun oikaisut ottanu tosissaan ja niistä paljon oppinu kun on ollu kiinnostunu oppimaan. Mies myös tuntee vauvan parhaiten mun jälkeen ja siks luotan et hän löytää vauvan kannalta parhaat toimintatavat vaikka olis mun rutiineista poikkeavaa. Omalle äidilleni tai siskolleni annan vauvan mieluiten hoitoon. Kun heidän kauttaan oon itekin oppinut paljolti vauvan hoitamisen ja muutenkin tiedän et ollaan samalla aaltopituudella. Mut heillekin annan aina tietyt ohjeet tyyliin miten päivä on muuten menny ja mitä on odotettavissa. Miehen perheeseen on vaikein luottaa. Mut hepä eivät kuuntelekaan mun ohjeita ja toiveita aina. Esim istuttavat vauvaa jatkuvasti. Siinä mulla on opettelemista et hyväksyisin erilaisia hyviä tapoja hoitaa ja leikkiä, kun hekin kuitenkin vauvasta huolehtivat enkä voi heitä ihmisinä muuttaa oman perheeni kaltaisiksi. Ja vauva on puoliksi miehen sukua niin täytyyhän sitäkin puolta kunnioittaa lapsen itsensä lisäksi muunkin perheen osalta. Tää on mulle tullu hankalaks asiaks raskauden ja vauvan myötä. Ennen ei ollu ongelmaa miehen perheeseen suhtautumisessa kun olin siitä selkeemmin irrallinen vaikkakin läheinen.
Tuffe
Jostain jotain jo tietävä
Kivakiitos, oottepa huippuja!
Tosta omasta ajasta.. Musta alkaa nyt vasta tuntua että ois ihana jos ois omaa aikaa aina välillä. Tyttö on kohta 5kk. Kuukaus sitten menin ihan hämilleen kun ystävä kysyi että jos ottais tytön pariks tuntia hoitoon, että päästäs vaikka miehekkeen kanssa ihan kahestaan syömään. Ehdotuksesta tuli jo ihan paniikki, että eihän sitä nyt vielä kai hoitoon..
Tosta omasta ajasta.. Musta alkaa nyt vasta tuntua että ois ihana jos ois omaa aikaa aina välillä. Tyttö on kohta 5kk. Kuukaus sitten menin ihan hämilleen kun ystävä kysyi että jos ottais tytön pariks tuntia hoitoon, että päästäs vaikka miehekkeen kanssa ihan kahestaan syömään. Ehdotuksesta tuli jo ihan paniikki, että eihän sitä nyt vielä kai hoitoon..
Hepsuli
Sukkela juttelija
Vielä kannattaa hoitoon antaa kun ei vierasta. Sitten onkin hankalampi antaa jos ei suostu olemaan kuin äidin tä isin kanssa. Mä antaisin nyt mitä vaan omasta ajasta. Onneksi menin edes silloin ku vauva oli pieni. Oltiin miehen kanssa syömässä ja vaiko mitä..ostoksillakin.
Mä sain tänään omaa aikaa. ❤ Mies oli tytön kanssa kun mä pääsin kampaajalle ja ostoksille. Nyt kun kiinteitä aloiteltu ja tuttipullosta/nokkiksesta suostuu hieman jo juomaan niin ei tullut edes kiire kotiin. Teki kuulkaas niin hyvää kun sai mennä ilman kärryjä kaupoilla. Mies oli käynyt vaunuttelemassa tytön kanssa ja mun kotiin tullessa hömpöttelivät niin että tytön kikatus kuului rappukäytävään asti. Meillä mies on vähän arkaillut yksin tytön kanssa kotiin jäämistä mutta ehkä tää positiivinen kokemus helpottaa ja saan jatkossakin tälläisiä vapaahetkiä. :)
Tuffelle tervetuloa!
Helga11 & minivöö hienoja kirjoituksia!
mä olin kans ekan kohalla tosi tarkka kaikista rutiineista ym ja pidin sen aika pitkälti itselläni. Sitten kun poika ei ollu enää niin tarkasti rinnassa kiinni, eli n. 10 kk iässä, isäntä järjesti meille ekan yhteisen illan ilman esikoista. Poju meni anopille muistaakseni hoitoon. Hän on onneksi tehny elämäntyönsä lasten parissa, sinällään helppo luottaa lapset sille. Mulla siis vanhemmat ja sisarukset asuu kauempana ja miehen perhe lähellä, joten anoppiin täytyy myös siksi osata luottaa.
Varmaan suurin vääntö molempien mummojen kohdalla ollaan käyty siitä milloin saa antaa keksejä ym makeisia lapselle. Hyvä ettei jo siinä 10kk iässä ruenneet jotain karkkeja tai keksejä tarjoamaan. Ja tyyliin sillai et laps sais ottaa makeisia milloin vain. Meillä on se periaate et enste ruoka ja sitten vasta herkut. Ja jos ei ruoka maistu niin sit ei maistu herkutkaan. Tämä siis kotona.
Siskoni kanssa ollaan tultu myös siihen tulokseen, että mummolassa pätee mummolan säännöt, eli isovanhemmat saavat kyllä helliä ja lelliä meidän pienokaisia suht vapaasti ja soveltaa omia käytänteitään kun me ei olla paikalla.
En ole viihteellä kävijä, joten varmaan siksikään minulla ei ole ollut kiirettä edes ajatella et pitäis saaha nuorimmainen hoitoon. Se on mun pieni vauva jota muut saa hoitaa aivan vapaasti, paitsi ruoka aikoina.
Helga11 & minivöö hienoja kirjoituksia!
mä olin kans ekan kohalla tosi tarkka kaikista rutiineista ym ja pidin sen aika pitkälti itselläni. Sitten kun poika ei ollu enää niin tarkasti rinnassa kiinni, eli n. 10 kk iässä, isäntä järjesti meille ekan yhteisen illan ilman esikoista. Poju meni anopille muistaakseni hoitoon. Hän on onneksi tehny elämäntyönsä lasten parissa, sinällään helppo luottaa lapset sille. Mulla siis vanhemmat ja sisarukset asuu kauempana ja miehen perhe lähellä, joten anoppiin täytyy myös siksi osata luottaa.
Varmaan suurin vääntö molempien mummojen kohdalla ollaan käyty siitä milloin saa antaa keksejä ym makeisia lapselle. Hyvä ettei jo siinä 10kk iässä ruenneet jotain karkkeja tai keksejä tarjoamaan. Ja tyyliin sillai et laps sais ottaa makeisia milloin vain. Meillä on se periaate et enste ruoka ja sitten vasta herkut. Ja jos ei ruoka maistu niin sit ei maistu herkutkaan. Tämä siis kotona.
Siskoni kanssa ollaan tultu myös siihen tulokseen, että mummolassa pätee mummolan säännöt, eli isovanhemmat saavat kyllä helliä ja lelliä meidän pienokaisia suht vapaasti ja soveltaa omia käytänteitään kun me ei olla paikalla.
En ole viihteellä kävijä, joten varmaan siksikään minulla ei ole ollut kiirettä edes ajatella et pitäis saaha nuorimmainen hoitoon. Se on mun pieni vauva jota muut saa hoitaa aivan vapaasti, paitsi ruoka aikoina.
Paha aamu plaah. Menin naisten päivän kunniaksi sänkyyn löhöään jo seiskalta kun mies hoiti vauvaa. Tietenki nukahdin ja esikko oli nukahtanut sohvan kaiteelle myös. Mies törkkäs vauvan mun kainaloon joka myös nukahti ja ku rytmi meni ihan sekaisin hällä, jäi iltamaito saamatta, oon peippaillut vaven ja kissan hoitajana ja närästyksen vuoksi aamu kolmesta. Unohtui oma närästyslääke illalla ottaa. Esikon mies oli kantanut omalle puolelleen parisänkyyn nukkumaan ja nukkui sitte itse leveästi sohvassa, nukkuu vieläki.
Voi että minä ihailen teitä naiset kun täällä kerrotte miten hoijatte yölläkin vauvat ja kuulostaa että koko kodin just niinku kunnon äiteet. Minä oon edelleen aivan hullun väsynyt. Sairaan eläimen pitkällinen hoito, joka vasta nyt helpottaa, vaati paljon raskasta kantelua ja työtä ja mulla jumitti koko kroppa kun raskausaikana pääsi lihaskunto aivan romahtamaan. Pakko oli ite hoitaa kun mies ei juuri tuota eläintä tunne, ja sen päälle yritin sitte olla kaiken vapaan auan vauvalle se huolehtiva äiti.
Osansa tässä mun väsymyksessä on silläkin, että keuhkokuume tappo sen orastavan terveydentunteen synnytyksen jälkeen. Tarvin ihan liikaa unta vieläki. Jos tuo meidän vauva ei olis niin helppohoitoinen tapaus en tiijä millasessa mustassa putkessa eläisin.
Aika aikaa kutakin. Liikutti, kun leikin assosiaatioleikkiä esikon kanssa. Kun sanoin vuorollani "vauva", esikko kääntyi vauvan puoleen, silitti ja sanoi hiljaa että "ihme". Ihmeitä nää vauvat on. Ja jokainen lapsi.
Voi että minä ihailen teitä naiset kun täällä kerrotte miten hoijatte yölläkin vauvat ja kuulostaa että koko kodin just niinku kunnon äiteet. Minä oon edelleen aivan hullun väsynyt. Sairaan eläimen pitkällinen hoito, joka vasta nyt helpottaa, vaati paljon raskasta kantelua ja työtä ja mulla jumitti koko kroppa kun raskausaikana pääsi lihaskunto aivan romahtamaan. Pakko oli ite hoitaa kun mies ei juuri tuota eläintä tunne, ja sen päälle yritin sitte olla kaiken vapaan auan vauvalle se huolehtiva äiti.
Osansa tässä mun väsymyksessä on silläkin, että keuhkokuume tappo sen orastavan terveydentunteen synnytyksen jälkeen. Tarvin ihan liikaa unta vieläki. Jos tuo meidän vauva ei olis niin helppohoitoinen tapaus en tiijä millasessa mustassa putkessa eläisin.
Aika aikaa kutakin. Liikutti, kun leikin assosiaatioleikkiä esikon kanssa. Kun sanoin vuorollani "vauva", esikko kääntyi vauvan puoleen, silitti ja sanoi hiljaa että "ihme". Ihmeitä nää vauvat on. Ja jokainen lapsi.
Kia joo ollaan kaikki ihan täydellisiä kodin hengettäriä eikä kukaan ole koskaan väsynyt :D
Mä vein juuri äsken vauvan TAAS yökylään vaikka lauantaina oli viimeks hoidossa! Nukun esikoisen kanssa yön kahdestaan kun mies on reissun päällä.
Viime yön nukkumiset meni aivan plörinöiksi ja mulla oli vielä kaveri lapsensa kanssa yökylässä niin saivat vähän makua tästä mun arjesta. Päivä oli kanssa tänään ihan helvetistä; ekan kerran viikkoon jaksoin valmistaa ruokaa niin vauva huus suoraa huutoa melkein kolme tuntia tyytymättä mihinkään ja mä itken kauha kädessä keittiössä miettien "mitä mä teen? MITÄ MÄ TEEN??!!"
Jaksaminen tuntuu menevän vuoristorataa mutta nyt on taas ollut viikkoja niin kauhee henk ja fyys väsymys etten jaksa mitään ylimääräistä kuten ulkoilua, siivoamista ja ruoanlaittoa.
Mä vein juuri äsken vauvan TAAS yökylään vaikka lauantaina oli viimeks hoidossa! Nukun esikoisen kanssa yön kahdestaan kun mies on reissun päällä.
Viime yön nukkumiset meni aivan plörinöiksi ja mulla oli vielä kaveri lapsensa kanssa yökylässä niin saivat vähän makua tästä mun arjesta. Päivä oli kanssa tänään ihan helvetistä; ekan kerran viikkoon jaksoin valmistaa ruokaa niin vauva huus suoraa huutoa melkein kolme tuntia tyytymättä mihinkään ja mä itken kauha kädessä keittiössä miettien "mitä mä teen? MITÄ MÄ TEEN??!!"
Jaksaminen tuntuu menevän vuoristorataa mutta nyt on taas ollut viikkoja niin kauhee henk ja fyys väsymys etten jaksa mitään ylimääräistä kuten ulkoilua, siivoamista ja ruoanlaittoa.
Hepsuli
Sukkela juttelija
Minkki Juu kuule itsellä oli viime viikko syvältä. Tiheän imun kausi yötä päivää eikä mihinkään tyytyväinen vauva. Hermot kireellä. Tän alkuviikon me vaan nukuttiin pojan kanssa ja vasta tänään mentiin ulos lenkille. Oli kyllä niin voimaton olo! Oltiin sukuloimassa ja otin päiväunet pojan kanssa..sisko saapui paikalle ja kiekui "olitsää nukkumassa hä!" Tais tulla sanottua vähän tiukemmin kuin piti siinäkin kohtaa..
