Maaliskuisia mietintöjä

Kyllähän noita kannattaa miettiä ajoissa niin ehtii sit muuttaa mieltä ja miettiä vielä monta kertaa uudestaan! En ihmettele että sun mies tykkää tosta viiksibodysta se on munkin mielestä tosi söpö! Mutta kyllä mäkin ehkä eniten tykkään tosta keskimmäisestä kokonaisuudesta :) Kaikki noi vauvanvaatteet on kyllä niin ihania!
 
Itseni tuntien mä vaihdan mieltäni vielä kymmeniä kertoja ;) joten joo hyvä olla ajoissa liikenteessä. Mulle vaan vieläkin tuottaa vaikeuksia tajuta paljon noita vaatteita tarvitsee kussakin koossa.. Pienin koko mitä oon ylipäätään hommannu on 56, koska jos vanhempiinsa tulee niin on syntyessään jo hujoppi. Kauan esim tuotakaan kokoa voi käyttää? Viikon, kaksi? Toki jokainen vauva kasvaa eri tahtiin mut mulla ei oo näistä mitään hajua ja nyt ku noita silmäilin ni varmaan 20 bodya pelkästään pienimmässä koossa. Oon yrittäny laskelmoida niin ettei pesukoneen tarvitse kuitenkaan pyöriä 24/7 ni onkohan tässä nyt menty syteen tai saveen..
 
Lälly mä en kans tiiä paljon noita vaatteita tarvii mutta oon ajatellu että mulla on nyt tarpeeks hankittuna et päästään hyvin alkuun ja jos tulee hätä niin h&m on lähellä ja sinne voi sit lähettää miehen ostoksille.
 
Mä oon pakannut vauvan kassin valmiiksi ja siellä on useampi vaatevaihtoehto vähän eri kokoista ja myös ulkovaatetusvaihtoehtoja. Kassi on turvakaukalossa nököttämässä.

Tiedän et on tosi aikaista, mut kun ei tiedä etukäteen, jos tuo vasta-aine tilanne yhtäkkiä muuttuu ja joutuukin jäämään sairaalaan joltain tarkistusreissulta, niin eipä sit harmita ainakaan et olis jääny laittamatta. Mulla on myös sairaalakassi sillein, et otan sen äitipolikäynnille autoon mukaan, jos joutuukin jäämään tai lähtemään eteenpäin, niin ei tarvi poiketa kodin kautta sen takia. Meiltä on reilu puoli tuntia kuitenkin kaupunkiin..
 
mä oon paljon huudellu jo oman vauvani perään, mutta pakko myöntää että nyt on kyllä mullakin vähän paniikkifiiliksiä ilmassa!
 
Mä oikeesti nautin tästä raskaana olosta(taidan olla vähintäänkin sekaisin) mut mul ei oo viel kiire saada vauvaa syliin. Toki sitä odotan tässä kaikkein eniten, mutta mä nautin tästä odotus ajasta ihan yleisestikin. Oli sitten kyse joulusta, lomamatkasta tai tulevasta lapsesta mut musta on ihana fiilistellä ja jännitellä :) Mulla tosin viikkoja on vähemmän kuin monella teistä(29+2) et voi olla et kun sinne asti pääsen ni mieli hieman muuttunut :rolleyes:
 
Mä oon kans ihan fiiliksissä Riepun puolesta, helpotus kuulla, että kaikki on nyt hyvin!
Tuo keskosuus on pelottanut mua tässä raskausaikana ja pelottaa edelleen. Vastasyntyneittenteho/osasto tuli esikoisen kanssa tutuksi sydämen takia. Ihan mahtavapaikka, mutta toivon tälle vauvalle helpompaa elämän alkua!
Tuo Riepun vauvauutinen vain sai tajuamaan, kuinka oikeasti kohta meidän sylissä on ihmeitä! :love7
 
Mä oon ollut töissä vastasyntyneiden valvontaosastolla kättärillä ja sen takia "pelottaa" keskosuus. Toisaalta tiedän et tosi tosi pienetkin selviää jo hyvin ja kaikki me täällä ollaan jo hyvillä viikoilla. Siltikin esim eilen jänskätti ihan kauheasti kun ajatus revenneestä istukasta pääsi valtaamaan mielen... Tänäänkin on supistanut muutaman kerran kipeesti mut ei kyllä mitään niihin varsinaisiin synnytyssupistuksiin nähden. Huoh! On tää odottavan aika pitkä ja kuoppainen...
 
Niin ja tossa työkokemuksessa on tietty se huono puoli et tietää myös ne huonot puolet ja kamalat kohtalot... Kaikille ei vaan käy hyvin vaikka menis täysaikaiseksikin! Äh, pitikin alkaa miettiä niitä kohtaloita... En koskaan unohda sitä yhtä öistä pienen keskosen elvytystä... Onneksi hän selvisi!
 
Mä tässä just mietin että pitäiskö mun varmuuden vuoks jättää välistä huomiselle suunnitellut menot kun eilinen ilta oli niin rankka että supisteli illalla ja yöllä paljon normaalia enemmän enkä oo tänään voinu kauheen hyvin. Oikeestaan koko päivän on tuntunu painetta tuolla alavatsassa ja haaroissa. Tuntuu siltä että vois olla järkevämpää ottaa vielä huominen ihan rennosti kotioloissa, mutta tekis kyllä mieli nähä ihmisiä ja päästä pois täältä neljän seinän sisältä...
 
Eiköhän se kannattais ottaa levon kannalta hymis! Turhia riskejä jos kerta supistaa rankasti...
 
On vaan niin hermojaraastavaa jäädä kotiin kun tietää että muualla olis juttuseuraa ja muutakin tekemistä kun läppäri ja telkkari :/
 
Tossa kun aikasemmin mietin että pitäiskö jäädä tänään kotiin vai lähteä näkeen kavereita niin nyt ainakin tiiän että jään kotiin. Heräsin äsken ihan hiessä kovaan supistukseen taas. Mua inhottaa tää paineen tunne haaroissa öisin. Päivisin se ei niin haittaa, oikeestaan on hyväkin kun se herättelee toiveita että joskus alkais jotain kypsymistäkin jo tapahtua. Mutta öisin on häiritsevää kun tuntuu että olis jotain ylimäärästä haaroissa. Tää on siis samanlainen yö kun viimeyö...ei kunnon levosta tietookaan. Jos tää sama meno jatkuu loppuun saakka niin oon varmaan synnytyksen aikaan jo niin väsymyksestä sekasin etten tajuu mistään mitään tai ees pysty synnyttämään.
 
Hymykuoppa, kannattaa ottaa levon kannalta jos siltä tuntuu ! Nyt täs on ittte tajunnu et jos tästä kotio pääsee jatkamaan odotusta niin imuriin en koske vaikka kuinka tekis mieli. Nyt on pakko levätä et vaavi jaksaa vielä masussaan aikaa viettää :)
 
Mie en eilisen synnäri vierailun jälkeen malttais oottaa, et ite pääsis kans, kun on noi kivunlievityshommatki itellä selkiät, kun niistä en ennen tiennyt mitään. Mut jos nyt kuitenkin 37+0 viikkoa tulis täyteen eka! :)
 
Täällä mä torkun ja makoilen edelleen sängyn pohjalla kun oon koko yön nukkunu vaan lyhyitä pätkiä tosi levottomasti niin ei oo vieläkään oikeen energiaa nousta ylös. Tuntuu vähän siltä kun olis kuumekin nousemassa ja on tukkonen olo eli joku flunssa on päässy iskemään. Pidän suurena saavutuksena jos jaksan pestä koneellisen pyykkiä ja tiskata tänään...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top