Mulla on ollut kauhea matkakuume koko raskauden ajan, mutta nyt ei tietty mihinkään pidempään reissuun enää uskalla. Mies on toppuutellut, kun hänellä on matkoja työn puolesta ihan tarpeeksi ja viettäisi viikonloput mieluummin vaan kotosalla. No, mä sovin ulkomailla opiskelevan siskon kanssa, että tulen puolentoista viikon päästä käymään pariksi päiväksi - sellainen kiva kaupunkiloma Keski-Euroopassa. Jos en jaksa kävellä, istutaan vaan kahviloissa. Tämä on siksikin tärkeää, että sisko on vaikuttanut vähän masentuneelta jo pitkään.
No mieshän ihan yllättäen loukkaantui. En edes ihan tiedä, mistä. Ei se mun reissua vastusta, mutta ilmeisesti mun ei olisi pitänyt ottaa hänen kieltäytymisiään niin vakavasti, vaan kysyä vielä sadannen kerran, lähdettäisiinkö yhdessä johonkin reissuun. Että kyllä hän sitten olisi suostunut. Hassua vaan, että puolen vuoden aikana yksikään mun reissuehdotuksista ei ole kiinnostanut, viimeksi puhuttiin tästä kolme päivää sitten - eikä siinä mitään, eihän sillä ole mitään velvollisuutta jakaa mun matkakuumetta.
Tästä sitten riideltiin eilen, ja olisin voinut vannoa, että mä en ole tässä suhteessa se, jolla on hormonit sekoittamassa päätä.