Tää ja 3 päivää niin sitten olen virallisesti äitiyslomalla 
Toivon että tää 2-3 vuotta ei imaise kaikkia mehuja, sitten on nimittäin vuorossa uranvalintaa! Ja ehkä töitä, jos ei heti tärppää.
Viime viikot ovat olleet raskaita, ne viikot milloin miehen tyttö on ollut täällä ollaan kaikki oltu niin kuitteja :/
Pelottaa miten tää masuvauva sopeutuu meidän porukkaan, vauva-aika on iisiä.. Eniten jännittää tän tulevankin uhma.
Nyt olen tänään pohtinut että uskaltaako sitä 3 enää alkaa väsäämään kun yhtäkkiä on tullut niin rankka vaihe.
Saattaa olla että lapset oli tässä, vauvoja tekisin vaikka kuinka mutta nää ihanat uhmat ovat niin rankkoja nyt kahdenkin lapsen kanssa.. Että :/
Olen alkanut ajattelemaan pidemmällekin, taas.
Miten päästään matkustelemaan sitten jossakin vaiheessa, miten pääsee säästämään eläkettä varten siinä 6 vuoden kuluttua, miten jossakin vaiheessa löytää taas itsensä peilistä ja saa ajatella myös itseään enemmän (siihenkään ei ole kiire, mutta jos kolmatta tehdään niin meneehän siihen aikaa enemmän).
Mie ehkä tyydyn siihen, etten saa biologista tyttöä, mutta kyllä se 2 poikaa ja 1/2 tyttö on jo onnekasta mulle :)
Onko täällä muita, jotka ovat haaveilleet toisesta tai kolmannesta ja sitten on tullut järki eteen ja on vaan joutunut nielemään faktat että tässä ne lapset oli?? :D
Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
Toivon että tää 2-3 vuotta ei imaise kaikkia mehuja, sitten on nimittäin vuorossa uranvalintaa! Ja ehkä töitä, jos ei heti tärppää.
Viime viikot ovat olleet raskaita, ne viikot milloin miehen tyttö on ollut täällä ollaan kaikki oltu niin kuitteja :/
Pelottaa miten tää masuvauva sopeutuu meidän porukkaan, vauva-aika on iisiä.. Eniten jännittää tän tulevankin uhma.
Nyt olen tänään pohtinut että uskaltaako sitä 3 enää alkaa väsäämään kun yhtäkkiä on tullut niin rankka vaihe.
Saattaa olla että lapset oli tässä, vauvoja tekisin vaikka kuinka mutta nää ihanat uhmat ovat niin rankkoja nyt kahdenkin lapsen kanssa.. Että :/
Olen alkanut ajattelemaan pidemmällekin, taas.
Miten päästään matkustelemaan sitten jossakin vaiheessa, miten pääsee säästämään eläkettä varten siinä 6 vuoden kuluttua, miten jossakin vaiheessa löytää taas itsensä peilistä ja saa ajatella myös itseään enemmän (siihenkään ei ole kiire, mutta jos kolmatta tehdään niin meneehän siihen aikaa enemmän).
Mie ehkä tyydyn siihen, etten saa biologista tyttöä, mutta kyllä se 2 poikaa ja 1/2 tyttö on jo onnekasta mulle :)
Onko täällä muita, jotka ovat haaveilleet toisesta tai kolmannesta ja sitten on tullut järki eteen ja on vaan joutunut nielemään faktat että tässä ne lapset oli?? :D
Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
