Maaginen maaliskuu!

Keskustelun 'Laskettu aika maaliskuussa 2012' aloitti Inkivääri, 1 maalis 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Pilgrim Aloittelija

    Paljon onnea kaikille oman ihanuutensa jo vierelleen saaneille <3

    Täällä LA häämöttää 5 päivän päässä :) Toissapäivänä tuli supistuksia 10 min välein oikeastaan koko päivän ja kestivätkin ihan mukavan tovin, alaselkää särki ja häpyluu huusi hoosiannaa :) Eilen sama jatkui, mutta supistukset sit loppuivatkin, höh! Alaselkää särkee edelleen ja häpyluu on tosi kipeänä ja häntäluukin, että kyllä tuolla alhaalla varmaan jotain on tapahtunut. Nyt supistuksia kyl tulee, mut satunnaisesti, tarttis varmaan alkaa siivoamaan ja kaappeja järkkäileen :) Torstaina kävin neuvolassa, vauva on tosi alhaalla jo, muttei ilmeisestikään kiinnittynyt koska mahtuu vielä kovasti tuolla masussa pyörimään (sydänäänet kun kuuluu aina eripuolelta mun mahaa)....

    Täällä turvottaa ja viime yö menikin sängyssä pyöriessä kun jalkoja särki :( Jonkin verran sain nukuttuakin, mutta särky häipyi vasta aamuyöstä. Mistäköhän muuten johtuu, että mulla on jostain syystä oikea jalka paljon enemmän turvoksissa kuin vasen? Joltain palstalta luin, että vauva voi painaa jommalle kummalle puolelle niin, että aiheuttaa sit toispuoleisen turvotuksen...?

    Mutta täällä oltais kyl jo kans ihan valmista kauraa ja tahtois jo synnyttämään. Jotenkin on ihan turvallinen olo itsellä lähteä synnyttämään, eikä mulla ole mitään kamalia mielikuvia tulevasta koitoksesta, vaikka ainahan sitä kuulee kaikenmoisia tarinoita. Se menee sitten miten menee, kunhan henkisesti vaan valmistautuu :) Esikoista kun odottaa, niin juuri miehelle aamulla sanoin, että eniten mua pelottaa se sairaalassa olo, kun mies lähtee kuitenkin öiksi sitten aina kotiin. Vaikka kyllä sen tietää että sairaalassa on henkilökunta olemassa mua varten ja varmasti olen hyvissä käsissä, mutta silti.. Kai se on vaan kun mies on se tärkein tukipilari jonka haluis olevan koko ajan vierellä <3

    Mutta voimia ja tsemppiä nyt vaan kaikille vielä isojen massujen kanssa löntystäville :) Ihanaa, kohta meillä kaikilla on omat pikkuiset sylissä :D
  2. milin Peruskäyttäjä

    ... ja lisää vauvoja - onnea J@nskQ!

    Täällä viikko laskettuun aikaan ja ette arvaa kuin mä jo odotan (tai sit arvaatte erittäinki hyvin) et pääsen eroon tästä mahasta ja mä nään omin silmin et vauva on terve ja me molemmat voidaan synnytyksen jälkeen hyvin, miestä esikoista unohtamatta.

    Mulla kans siivoukset odottelis, kaappien järjestelyä ja vaatehuoneen raivaamista ja mitä kaikkea.. Jotenkin vaan mä en saa aikaseks. Tänään on laitettu kaikki loput vauvaa varten valmiiks, sänky pedattu ja rasvapurkit ja vaipat ja muut odottaa jo käyttäjäänsä..

    Kasvot, sormet, nilkat ja varpaat on mulla aika turvonneena varsinkin iltasin. Tänään valitinkin miehelle et ku on sellanen itseinho päällä ollu jo jonkin aikaa, kroppa ei tunnu hyvältä, vaatteet ei enää istu eikä tunnu kivalta päällä (muuta ku löysät colleget..), mun naama kukkii ja se ärsyttävä turvotus. Peilistä ei huvin vuoksi kiinnosta katella... voi että mä odotan et saan alottaa sellasen kuntokuurin ja rääkin ettei oo toista näillä seuduilla nähty. Kahden raskauden jälkeen sitä kiinteytystä tarvii vaikka kiloja ei olis jäänykkään, mä ainakin.. Ja sama se mitä puntari näyttää, kunhan ite viihtyy omassa kropassa ja näyttää omasta mielestä hyvältä.

    Pilgrim, se onkin esikoisen odotuksessa hyvä ku synnytystä ei osaa jännittää samalla lailla mitä sen jo kokeneet ja siks mä haluaisin et olisin menossa vasta ekaa synnyttämään (mä ainakin jännitän ja välillä itkeä tihrustan etten halua enkä pysty synnyttää ja oon lähes varma et jokin menee todella pieleen!). Mä ainakin koin et mies oli tosi iso tuki synnytyksen aikana ja myös sen jälkeen. Sairaala-ajan mulla olikin miestä niin kova ikävä etten eläissäni ole kaivannut ketään niin paljon, ja oma koti, se tuntu jotenkin aivan uskomattoman hyvältä paikalta kaiken sen jälkeen! Sairaalassa sitä olis kaivannu tuttua ja turvallista ihmistä siihen vierelle kokoajan ku hormonit teki omaa myrskyä, siks olisin ehdottomasti halunnu perhehuoneen mut sitä me ei saatu..

    Täällä onkin ollut nyt hiljaista joku päivä, oliskos lisää vauvoja tiedossa!? :) Hiphei, mä lähden unten maille ja toivon, et herään keskellä yötä johonkin niinkin odotettuun ku supistuksiin tai veden menoon.. Turha toivo, sanon jo valmiiks :D

    Tsempit!

  3. Ksmirre Peruskäyttäjä

    Mä odottelen tiistain käynnistystä ja tajusin tossa kalenteria selatessani, että sotkee kyllä kaiken maailman jutut koko käynnistys! Mä olen siis varautunut siihen, että olen siellä neljä päivää ilman minkäänlaista vaikutusta yhtään mihinkään (kuten kävi tossa edellisessä parin vuoden takaisessa käynnistyksessä) ja pääsen sitten parahultaisesti kotiin lepäämään ja valmistautumaan sektioon just, kun mitään ei enää tapahdu, eli viikonlopuksi. Poika pitäis ensi viikolla käyttää korvakontrollissa korvatulehduksen takia, miehellä olis kokouksia vaikka millä mitalla (onneks vaan sellasia, johon voi lapset ottaa kyl mukaan, kun mä satun olemaan sairaalassa), olis yks tapahtuma/koulutuspäivä liittyen neurologisiin häiriöihin, johon olis hyvä mennä jommankumman meistä (meillä kun esikoiselta löytyy neurologinen häiriö, aistiyliherkkyys), lasten kerhoja ja harrastuksia, ja sit vielä mun lemppariperhekerhossa viikon teemana olis "naisena Suomessa", eli mun ehdoton lempiaihe! Ja mä teen mitä? Makaan piuhoissa jossain sairaalassa eikä mitään tapahdu. Että onkin hauskaa. Ja tulevan sektion takia, joka siis tehdään laskettuna päivänä, missaan myös bahá'í-yhteisön suurimmat juhlat koko vuonna, eli uuden vuoden juhlat (meillä on ns. kaksoiskalenteri käytössä, se normi länsimaalainen ja sitten persialaiseen kalenteriin perustuva bahá'í-kalenteri, jonka mukaan vuosi vaihtuu 21.3., eli mun laskettuna aikana).

    Voitte arvata, että joku kaappien järjestely ei just nyt kiinnosta sitten pätkääkään. Eipä niissä tosin oo järjestettävääkään, kun mä oon järjestäny ne tässä kotona ollessani jo miljoona kertaa. Mua ei myöskään jännitä tuleva synnytys itsessään, vaan lähinnä ärsyttää - kun se ei näytä tapahtuvan. Edelleen on toki mahdollista, että joudun sinne lähtee yksikseni, jos lapsille ei hoitajaa sittenkään löydy, ja sinänsä se jännittää, vaikken mä miestä oo siellä muuten kaivannut kuin painamaan sitä kätilön kutsunappia. Mun miehestä ei kyllä tueksi ja turvaksi ole, se lähinnä ärsyttää mua siellä (tosin ärsyttää nyt jo, niinkuin kaikki muukin). Perhehuonetta en todellakaan halua just tän ärsytysfiiliksen takia, onneksi niitä ei täällä olekaan, ja vaikka olisikin, ei meillä olis mitään mahiksia sellaiseen änkeä, koska niihin ei isompia lapsia saa ottaa mukaan, ja eipä noi 6v ja vajaa 3v vielä keskenään kotonakaan pärjää. Meillä kun toi "tukiverkosto" koostuu ihmisistä, jotka sanoo että "soita vaan sitten kun jotain tapahtuu, me tullaan heti lapsia hoitaa", ja seuraavassa lauseessa kertoo, että "ens viikonloppuna me sitten lähdetään toiselle puolelle Suomea koko perheellä reissuun". No sehän kiva, hauskaa matkaa, mulla sattuu olee silloin 3-4 päivää laskettuun aikaan, joten jos tää aikoo ennen sektiota syntyä omia aikojaan niin eiköhän se oo kuule just silloin kun syntyy. Ja tottakai kaikki muutkin "tukiverkoston" jäsenet on sinä samana viikonloppuna jossain huitsin nevadassa.

    Kyllä, vitutuskäyrä on hypännyt jo ulos kaikilta käyriltä ja huitelee jossain omissa sfääreissään.
  4. Kaika Rakastunut foorumiin

    Ksmirre - Voin vain kuvitella, kuinka paskamaista sulla on.. Tsemppiä - kuulostaa niin lakoniselta tähän väliin. Onnea vauvansa saaneille! Ja nyt valitusta, sori. Mulla on ihan kunnon flunssa ja pian on viikko täynnä supistelua ja unettomuutta. Viime yönäkin olin jo taksin numeroa kaivamassa, mutta ei sit kuitenkaan.. Nenä on verillä niistämisestä ja yskiminen on eri "hauskaa" jatkuvasti... Mä en vaan jaksa sairastaa nyt. Ja taidan joutua yksin synnärille, jos tässä lähipäivinä syntyy, koska kaikki on kipeenä tai muissa velvotteissa. Tuo meidän pienin lapsikin on ihan tukossa, joten sitä ei edes Saa ottaa synnärille mukaan. Ottaa piästä!
  5. Maku Aloittelija

    39+3 ja nla:ssa tänään kaikki ok. Paino oli tippunut kilon, eikä sitä nyt ole enää kuukauteen tullutkaan, mutta eipä ole kyllä ruokakaan ihmeemmin maistunut. Vauva vihdoinkin laskeutunut edes jnkv.

    En tie onko täällä muita koiraihmisiä, mut avaudun kuitenkin. Mun päivät menee koiraa murehtiessa. Sillä on aggressiivinen syöpä, kaikki on tapahtunut muutamassa viikossa. Kuolemantuomio tuli perjantaina, vaikka osasin sitä jo odottaakin niin olin kuitenkin taas aivan poissa tolaltani. Sit kävi ilmi, että sytostaatteja voisi kokeilla, voisi saada lisäaikaa tolle meidän kuitenkin varsin nuorelle koiralle vielä. Sytostaattien vuoksi mä (erittyy äidinmaitoon) ja vauva ei missään nimessä saatas olla eritteiden kanssa tekemisissä: kuola, virtsa jne. ja tää on kyllä mahdoton yhtälö. Erittäin kuolaavan rodun edustajana se ei vaan onnistu. Mä olen vielä epätoivosesti selvittäny, että A) voiko todella sitä lääkeainetta eritteissä nyt olla merkittäviä määriä (esim kukaan ei ole kiinnostunut miehen käyttämistä lääkkeistä vaikka "eritteiden vaihtoa" onkin) ja B) imeytyykö nää lääkkeet tosiaan iholta. -No, varmaa ei ole ettäkö hoito olisi turvallista vauvalle ja vauva nyt on tietenkin etusijalla, joten ei tässä pystytä koiran eteen tekemään mitään. Päivä kerrallaan ja toivon, että niitä vielä joitakin olisi. 
  6. Inkivääri Tuttu foorumilla

    Voi ei Maku! Tiedän itse yhden koiran menettäneenä, että kyllä ne on kuin perheenjäseniä ja on kova paikka, kun toisesta joutuu luopumaan, varsinkin, jos ei se edes ole vielä niin vanha. :( Oudolta kyllä kuulostaa toi, että sytostaatit noin välittyisi, mutta mitäs tohon voi sanoa, jos joku tietävämpi on sitä mieltä. Voimia kovasti teille! 
  7. safiye Aloittelija

    Toisaalta mukava jutella muusta kun vauvoista ja niiden odottamisesta, mutta ikävä aihe tämäkin. Meillä ollut aina koiria ja on nytkin. Mutta mielipiteeni on se että koiralle parempi on lopetus kuin elinajan lisääminen, kivut eivät kuitenkaan katoa ja koirat luonnostaan peittävät kipunsa niin pitkään kuin mahdollista sillä muuten ne eivät ns. pärjää laumassa. Ja myös jo yhden lapsen äitinä tiedän että lapsi tulee olemaan kaikki kaikessa, jolloin aika koira jää väkisinkin vähemmälle. Meillä tällähetkellä koira jolla on leikattu polvi. Ja jos polvi menee uudelleen se voidaan aina leikata uudelleen, mutta päätökseni on se että jos ja kun se menee niin koira menee piikille. Toimivan kivuttoman koiran leikkauksella kyllä saa, mutta toipilas aika on niin kivulias ja pitkä ettei maksa vaivaa enää toista kertaa. Mulle kerran aikoinaan sanoi yksi eläinlääkäri että meidän eläinrakkaiden ihmisten tärkein tehtävä on päästää irti eläimestä silloin kun sen aika on, eikä itsekkäästi oman tahdon mukaan pitkittää kärsimystä.
  8. TsN Peruskäyttäjä


    Täällä tosiaan syntyi lauantaiaamuna pikkunen poika (painoarvio meni päin prinkkalaa) melko vauhdikkaasti. Puoli kolmelta heräsin kipeisiin supistuksiin, illalla oli miehen kaa puhuttu että ens yönä tää syntyy, vaikkei iha hirveesti tuntemuksia ollu. No ite sen verran illalla ronkin, että testasin onko auki ja tunsin, että on auki kyllä vähän. liekkö se edistäny asiaa, mutta tosiaan limatulppa ja supparit alko puoli kolme yöllä, heti tosi kipiät. Puoli ysiin asti sinnittelin kotona ja sitte huikkasin miehelle, että nyt lähtään. Esikoinen vietiin hoitoon ja mies ajo 150 mittarissa sairaalaan 22 km päähän. Oltiin varttia vaille ysi siellä, olin ihan tajuttoman kipiä, heti sanoin, että kipulääkettä. Tuttu kätilö sano, että ei ennää kerkiä, äkkiä minuutti käyrässä ja teki sisätutkimuksen: 9senttiä auki! Täysillä saliin, heti ponnistaan ja 2 ponnistusta ja vauva ulkona. Iiihana poika synty niiin erilai mitä isosiskonsa ja ihan mahtava vointi täällä. La aamuna vauva synty ja eilen päivällä kotiuduin. Ohan tää hästäämistä kahen pienen kaa. mutta esikoinen ei onneksi ainakaa vielä oo hirvittävän mustasukkanen, toki jonku verran.

    Nyt me vaa nautitaan vauva-arjesta<3 Tsemppiä muillekki! Kyllä tästä selviää ja palkinto on niiiin ihana rakkkauspakkaus<3
  9. Inkivääri Tuttu foorumilla

    Onnea TsN! Teillähän haipakkaa mentiin. :) Ja kiva, että pääsitte kotiinkin heti, pääsette totuttelemaan uuteen arkeen! :)

    Täällä on taas käyty neuvolassa, nyt oli Pieni laskeutunut ja kiinnittynyt, eli eikun odotellaan. :) Voi tietty mennä silti vielä montakin viikkoa, nyt siis 37+5, mutta hyvä mieli tuli silti, kun kuuli, että jotain on edes tapahtunut. Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille jo vauvautuneille ja vielä masujen kanssa lönkystäville! 
  10. Pachamama Peruskäyttäjä

    Onnea TsN! Ihana kuulla et kaikki meni hyvin ja nopeesti :)

    Ja Makulle voimia. Mulla on 2v. amerikanpitbullterrierinarttu, joka on mulle TODELLA tärkeä.. Mun on vaikea jopa antaa sitä kenellekään hoitoon ku jännitän aina et jos käy jotain... Ja myös hyvin kuolaava yksilö.. Joten ymmärrän sun tuskan :/

    Safiye sanoi kuitenkin fiksusti että meidän pitää päästää irti eläimestä kun aika on.. Jos miettis asioita aina miten ne luonnossa hoituis niin ei koira vaan mistään sytostaattihoitoja saisi. Se menehtyisi sitten kun sen aika on... Mutta uskon että tekee todella kipeää tehdä noin rankkoja valintoja <3 Voimia siis sinne!! <3

    Mulla tosiaan ollu pari kertaa aiemmin pikkusen kipeitä supistuksia. Eilen valui jotain kirkasta reittä pitkin ja vessassa käytyä paperiin jäi ihan vähän verta.. Eilen illalla sit masu oli ihan superkivikova ja kävin sitten nukkumaan.. Heräsin parin tunnin kuluttua klo 01.00 ja sillon oli kivuliaat supistukset päällä.. Semmoset menkkakipumaiset.. Valvoin siinä sitten 4 tuntia ja kellottelin välillä mitä ehin/jaksoin.. Minuutin ne suunnilleen kesti ja tuli välillä 5min välillä 10min välein.. Nukahin kumminki kun ei sattunu mitenkään älyttömästi enää ja heräsin 7.00 uudelleen kipuihin.. 

    Soitin äidille ja oli kuulemma valvonut viime yön ja miettiny synnytystä. Tuntemukset hävis sitten päivän myötä, kävin lenkillä koiran kans (jolloin kyllä tuntu välillä vihlontaa jalkovälissä sekä semmonen tunne ku vauva ois laskeutunu joka askeleella) ja äsken koitin joogata - Täysin kivikovalla vatsalla.. Odottelen että mitä tuleva yö tuo tullessaan :)

    Jännittävää.. Ja etenkin aika jännä kun mulla "vasta" vkot 38+2 tänään. Nyt alan jo toivoa että vauva syntyisi pian :)

    Sen sellaista. Tonne FB:n puolelle oonkin päivitelly taas ahkeraan, mutta olipahan kiva tulla tännekin kertoilemaan. 
  11. iidsi Uusi käyttäjä

    Heippa, oon täällä hiljaisena seuraillut teidän juttuja, mutta nyt kun vauva syntyi 9.3. niin oli ihan pakko rekisteröityäkin. Varsinkin kun kattelin että J@nsQ on myös synnyttänyt jorvissa 10.3. ja vielä varsinkin rupes ihan naurattaa kun kattelin pojan mittoja jotka on täysin samat kun meiän pikkuprinssillä (3480g 51cm). Ehkä satuttiin näkemäänkin siellä käytävällä :) eilen tosiaan kotiuduttiin puolenpäivän aikaan.
  12. Rasbe Uusi käyttäjä

    Heissan, 

    Uutena täällä:) Rv 39+5 menossa, laskettu aika siis 15.3.

    Olo alkaa olla hyvinki kypsä. Koko raskauden ajan ollu selkäkipuja ja saikulla oltu niiden takia jo marraskuun alusta asti. Kipeitä suppareita on ollu vuodenvaihteesta asti ja epämääräiset pienet vuodot kiusanneet koko raskauden. Mitään syytä ei suppareihin ja vuotoihin ainakaa labroissa löydetty. Olin siivous- ja seksikiellossakin ja nyt mennään jo tosi lähellä laskettuu aikaaa. Kipeitä suppareita on, mut mitään muuta ei tapahu. Sais jo syntyy ku olo on kaikinpuolin tukala niin fyysisesti ku henkisestikin. Rankkaa meinaa olla tuon esikon kanssa päivisin (2v3kk) ja hermot menee pienestäkin.

    Uusia keinoja synnytyksen käynnistymisen vauhdittamiseksikaan en keksi, on kokeiltu 3 ässää, syväkyykkyjä, lepoa ja pientä hölkkäystä jne..rajumpi otteinen sisätutkimuski on tehty 2 kertaa (miehen sisko on kätilö) ja mitään ei vaan tapahdu:/
  13. Kaika Rakastunut foorumiin

    Tervetuloa uusille! Ja onnea kaikille synnyttäneille uuteen vaiheeseen - kateellisena täällä huutelen ;) Mä taidan kohta keskittyä vain siihen, että saan painoa kasaan sen 50 kiloa tähän raskauteen, kun meinaa tuntuu jo siltä. Kipeenä ollut jo viikon ja eilen sitten alkoi maitoakin tulemaan, mutta vauva meinaa olla sittense ensimmäinen, joka syntyy vasta eskari ikäisenä ja kokoisena ;DDD ai olenko kypsä??! Toivottavasti Ksmirrellä on käynnistynyt jo synnytys? Onko teillä fb-ryhmäläisillä tietoa?
  14. milin Peruskäyttäjä

    Onnea vauvoille ja mukava et on tullu uusia, teretulemast :)

    Mä en jaksa enää päivääkään tätä, ei merkin merkkiä mistään lähestyvästä synnytyksestä ja mä oon jo niin kävelevä hermoraunio! Vauva liikkuu nii et tekee aivan tajuttoman kipeetä, voi ku ne vaihtus supistuksiin, nyt tuntuu et mä kestäisin ne paljon paremmin ku tietäisin et jokainen on aina alta pois. Ei kestä yhtäkään poikkisanaa mieheltä eikä kestä yhtäkään kiukunpuuskaa tai vikinää esikoiselta, enkä mä kestä enää itteenikään :D Joka aamu on aivan järkyttävä pettymys et ei taaskaan tänä yönä.. eikä nyt jotenki lohduta tuttujen tsempit "kyllä se sieltä tulee, kukaan sinne ei ole jäänyt.." Ja mä ku en halua sinne käynnistykseen niinku esikoisen aikoihin.. Plääh.. Onkohan minussa joku vikana ku nää synnytykset ei käynnisty itestään..

    Voikaa hyvin. :) Mä lähden tyhjentämään pakasteen herkuilta ku keittää niin yli..
  15. safiye Aloittelija

    Nopealla vilkaisulla fb ryhmään näyttäisi siltä että ksmirren synnytys ei ole vielä käynnistynyt, mutta mene ja tiedä. Mitä vain voi tapahtua milloin vain :). Alapääni tilasta en tiedä että kuinka kypsä on, mutta yläpää on TODELLA kypsä. Neuvolassakaan en juuri muuta aamulla tehnyt kuin v...ttuilin ihan suoranaisesti neuvolantädille. Juu ja täytyy myöntää että nyt jälkeenpäin hieman nolottaa, oon kuitenkin kolmeekymppiä lähestyvä toissynnyttäjä ja käytös oli kun pikkulapsella. Noh mutta valvotut yöt, hormonit, turvotus, verenpaineet, tää raskaana oleminen ehkä selittää osan käytöksestä.
  16. Tiinagr Aloittelija

    Heissan pitkästä aikaa :)

    Ihan ensin onnittelut kaikille vauvan saaneille, alkaa olla jo pitkä lista


    Täälä alkaa kaikki varmasti pikkuhiljaa olla valmiita ja kypsiä, sekä henkisesti että fyysisesti lähteä sitä omaakin pikkuista maailmaan saattamaan, kuin myös allekirjoittanut ;)

    Aiemmat ovat tulleet 40+0 ja 39+2. Nyt taitaa tämä tyyppi tulla selkeästi enemmän isäänsä, ennemmin hieman myöhässä kuin koskaan ajoissa :D

    Maanantain neuvolassa kaikki hyvin, mitä nyt vaaka kertoi sen minkä peili jo näytti = turvotusta ihan vi**sti :( Hirveitä puukoniskuja satelee kohdunsuulle, kun tyyppi kääntelee nyrkkejään, liikkeet tekee jo muutenkin kipeää tuntuu että tulee nahkan läpi justiisa! Peppua tungetaan vasemmalle ja jalkoja oikealle oikein kunnolla venyttäen *auts*, alakerta on niin turvoksissa kuin olis ollu monen tunnin sessiot miehen kanssa makuuhuoneessa vaikkei olekaan, nukkuminen on huonoa kun lonkat ja kädet puutuu... Sitkeästi olen tallihommia tehnyt päivittäin tyyliin "hitaasti mutta varmasti" ja kun noita jalkapotilaita on, niin kääreitä käärinyt kinttuihin sitkeästi.

    Mies olikin osuvasti kirjoittanut omaan Fb-profiiliin; odottavan aika on pitkä, joskus yli 9kk :D Se on kyllä niin täpinöissään ja puol paniikissa lähdössä, ei tarvi kuin huokasta ni pomppaa sohvalta; joko mennään??? Alkaa hermostuttaa sen jatkuva kysely oloista, kun olen sanonut että kyllä varmasti sitten kerron ku pitää lähteä!

    http://www.youtube.com/watch?v=Tz53l-faCGs

    Hyviä synnytyksiä kaikille :)
  17. Ksmirre Peruskäyttäjä

    Ei oo Ksmirrelläkään tapahtunu edistystä, plääh. Eilen alotettiin käynnistely, todettiin vaan että käyrällä supistuksia näkyy mut en tunne niitä. Ja kanavaa oli jälellä, pehmeä oli mut kuitenkin sitä oli. Tänä aamuna tilanne oli suht sama. Kaksi tuntia sitten tuli ensimmäistä kertaa supistus, jonka mä itsekin tunsin, ja niitä on sit tullu aika epäsäännöllisesti, en tosin oo juuri kelloa katsonut. Mies oli isompien kanssa just katsomassa mua kun se eka mun tuntema supistus tuli, ja hän vaan vilkas kelloa ja totesi, että "mäpäs lähen tästä sitte kotiin syöttää lapset, ni ehin takas sitte ennenku se syntyy". Hän meinas, että kun se eka supistus nyt kerran tuli, ni neljä tuntia eteenpäin lapsi on jo maailmassa - ja näin se kyl on menny nois kahessa ekassa, tosin ekassa meni 8 tuntia ja tokassa 6 tuntia. Loogisesti ajateltuna nyt menee 4 tuntia siis :D

    No, katotaan. Kolme viimestä supistusta on tullu 5-7 minuutin välein, ja nyt on ruoka-aika, joten lähen hakemaan syötävää. Sen jälkeen otetaankin taas käyrää, ja katsotaan mitä se näyttää - otanko lisää lääkettä vai jäädäänkö seurailee supistusten kehitystä. Luultavasti jälkimmäistä. Yksi maalismammoistahan oli tässä mulla vielä eilen huonekaverina, mutta lähti yöksi sitten saliin.
  18. Rasbe Uusi käyttäjä

    Voi ku kuulostaa ihan mun tilanteelta. Joka aamu pettyy ku omasta sängystä heräilee...Tai meillä on vielä niin et ku on aika jyrkät portaat yläkertaan niin mies ja esikko nukkuu siellä ja mä sitten alakerrassa. Ihan kiva ois päästä jo tuon miehenki viereen koisimaan...tuntuu että vähä olis etääntyny nyt raskauden aikana koko parisuhteesta.

    Alan olla niin kypsä yöllisiin suppareihin ja kaikenmaailman kipuihin, kaverit veikkailee et syntyy iha lähipäivinä..no prkl, kai se syntyy ku käynnistys on 1,5viikon päästä jos ei ala muuten tulla.

    Eilen miehen sisko tsekkas kohdunsuun tilanteen ja olin helpottunu et viikossa oli tapahtunu huomattavaa edistystä, reilusti kahdelle sormelle auki, kohdunsuu paljon alempana ku viimeks oli iha takana vielä. Vauva on poikittain, mut pää alaspäin eikä oo kiinnittyny. Ihmetteli kyl sitä ku on niin alhaalla kuitenki.

    Esikko ku syntyi 39+0 niin sillon en ees ehtiny ajatella et syntyis jo sillon enkä näin paljon henkisesti kärvistelly. Nyt alan olla niiiin totaalisen kypsä, kuten varmaan aika moni joka porskuttaa 40+ viikoilla. Ja ku niin ehdin sillon asennoitua et syntyy hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa...
  19. milin Peruskäyttäjä

    Huomenna se maaginen laskettu aika sit olis mut mä oon niin pessimistinen etten jaksa uskoa et syntyis lähelläkään sitä päivää.. Vauva on aivan järkyttävän alhaalla, sängystä noustessa joka askel sattuu ihan mielettömästi häpyluuhun viiltävänä ja pistävänä, sekä lisäks makuulta noustessa istualleen mulla pistää häntäluuhun niin tajuttomasti et meinaa silmissä sumeta.. Onneks se helpottaa kymmenen sekunnin jälkeen ehkä.. Menkkajomotuksia on tullu mukavasti eilen mut nekin ny loppunu eikä enää mitään, ei ihan mitään! Maanantaina neuvola ja jos mä vielä oon yhtenä kappaleena sillon niin käsken kyllä tehdä sisätutkimuksen ku mulla ei oo tehty sit viikon 27 jälkeen ja muutenki olis kiva tietää onko mitään toivoa ton alakerran suhteen synnytyksen lähestymisestä :)

    Mä en tiedä kuvittelenko mut mulla on eilen ja tänään vääntäny mahaa mukavasti ja vessassa on pitäny käydä jonku kerran enemmän mut plääh, ei sekään kerro mitään.. Jospa mä en nyt aivan viimesiä mammoja olis ketkä pääsis synnyttämään! :) Mulla on kolmella tutulla syntyny kuukauden sisään lapset ja kaikilla tasan laskettuna päivänä, mä meen sit niidenki puolesta yli..

    Viime yönä nukuin ku tukki, aivan mahtava olo! Eka kerran heräsin kattelemaan kelloa 5:45 mitä ei oo tapahtunu ties millon viimeks - vessareissu ja takas pehkuihin. Tänään sit pitäis tehdä perusteellinen siivous koko huusholliin nii pääsee vauva puhtaaseen kotiin..


  20. Maku Aloittelija

    Täällä olis tänään laskettu aika. Parina viimesenä iltana on ollu semmonen olo, että ens yönä tulee lähtö. Mut ei. Unet on kyl tosi huonoja.
    Edelleen supistelee, mutta tosiaan niitä nyt on ollu jo pari kuukautta. Tosin alkavat oleen napakampia. Olen käynyt lääkäri-nlassa viikolla 35+ ja sillon paikat oli jo selkeesti kypsyneet ja lääkärin mukaan "ei ainakaan yli mene". Mä kommentoisin heti, et rohkeesti veikkaat. Ja tässä tosiaan edelleen ollaan.

    Maanantain neuvolassa olin viel ihan rauhallinen, että eihän tässä mikään hätä ole synnyttää. Mut jännästi sitä on ihan viime päivinä alkanu hermostumaan. Tietty edelleen toi meidän koirakin huolettaa, kun se pysyis nyt hengissä siihen asti, kun vauvan kanssa kotiudutaan. En ole kyllä jaksanut enää uhrata ajatustakaan semmoseen vaihtoehtoon, et jos kaikki ei menistään synnytyksessä hyvin. Toisaalta turhaahan semmonen pohdinta oliski. 

    Keskiviikkona kontaten pesin höyrypesurilla meidän matot ja pesuhuoneenkin höyryttelin ja eilen imuroin ja pesin lattiat. Keskiviikkona saunassa tuli supistuksia aivan peräkkäin, inhottavia, mutta odotan vielä jotain kivuliaampaa. Ja nekin tietty siitä sitten rauhottu. Eipä taida oksitosiini-tipan lisäksi olla konsteja käynnistää synnytystä.

    Ihme ongelma tullut hoitotason hankinnasta! Meillä on lipasto, jonka päälle olen hakenut hoitotasoa. Yhden tilasin jo ja se tuli viikolla. Oli aivan vääränlainen tuote. No sen saa palauttaa, mutta mun ongelma ei siis vieläkään ratkennu. Itkun vitku. Semmonen vanhanaikanen leivonta-alusta olis myös hyvä, mutta semmostakaan en ole löytänyt. Kai mä lähden sitä viikonloppuna viel metsästämään jos olen edelleen yhtenä.

    Hyviä synnytyksiä ja rentouttavaa viikonloppua mammat.

Jaa tämä sivu