Loppuraskaus

37+0, saa syntyä vauva<3 ei kyllä ole minkäänlaisia merkkejä synnytyksen lähestymisestä, mutta eipä tuolla vielä kiire olekaan. jospa vielä saadaan rauhassa viettää hotelliviikonloppu miehen kanssa ;)
millään ei malttaisi odottaa vauvan syntymää, mutta välillä iskee haikeus kun tajuaa, että kohta kukaan ei enää möyrikään tuolla mahassa. jonkin takia olen alkanut haaveilemaan jo seuraavasta raskaudesta, mutta jospa tuo vauva-arki vähän palauttaisi maan pinnalle :P
 
Ja täällä 36+0! Vauva saisi kyllä kasvaa vielä. Pientä haikeutta tosiaan on ilmassa, kohta on raskausaika ohi! Ja toisaalta se on kyllä ihanaa. :)

Mitä kaipaatte eniten ajalta ennen raskautta? Me käytiin miehen kanssa syömässä viikonloppuna ja haaveilen jo etukäteen siitä että päästään kahdestaan johonkin syöpöttelemään ja mäkin saan PUNAVIINIÄ! Noh, vauva-arki varmaan vie mennessään joten ehkä punkku siinä hetkeksi taas unohtuu mutta tällä hetkellä se houkuttaa. :grin Ja se että pukeutuminen helpottuu, jännittää kyllä nähdä minkä verran menee vaatekaappi uusiksi...
 
Täällä 35 viikkoa täynnä. :)
Kaipaan sitä, että esim. sukkien pukeminen ei ois niin haastavaa ja muutenkin ois notkeampi. Ja ettei hengästyisi niin helposti. Punaviiniä on myös tehnyt mieli pitkin raskautta. Jännittää kans vähän, mihin kokoon sitä synnytyksen jälkeen palautuu...
 
Ja mitä kokoa kengät tulee olemaan. o_O Mulla yhdet kesäkengät hajosi vaikka olivat melkein uudet, turvonnut varpaani vain puski kärjestä läpi. :grin Nyt kuumalla onkin sitten ollut ongelmana mitä kenkiä pitää kun ei noissa risoissa kehtaa kulkea ja suurimmassa osassa on vähän korkoa. Tennarisäätä odotellessa! Ei viitsi lähteä kenkäostoksille kun ei ihan tiedä mikä kintun koko tulee lopulta olemaan turvotusten poistuttua...
 
Punaviiniä teki joskus keväällä mieli niin paljon, että ostin jotain alkoholitonta, mutta se oli niin pahaa, että mieliteko hävisi sen tien... Ylipäätään on ikävä sitä kun kaikkeen syömiseen ja juomiseen ei liittynyt tätä radin mukanaan tuomaa syyllisyydentunnetta :confused: Ikävä on myös sitä, kun oli itsestään selvää, että joidenkin kavereiden tapaamiseen liittyi aina reipas lenkki tai että jaksoi istua iltaa pitempään, mutta noista ei taida kumpikaan palata osaksi elämää vielä piiiiiitkään aikaan... Nyt sen vasta oikein konkreettisesti tajuaa, miten haastavaa Suomessa on elää ns. normaalia sosiaalista elämää, jos ei käytä alkoholia ollenkaan.

Sitäkin on ikävä, etteivät useimmat raskaudesta tietävät ihmiset (naiset) ensimmäisenä tavatessa katso mahaa eikä tarvitse varautua johonkin kommenttiin sen koosta :p
 
Mulla on ikävä kivuttomuutta ja urheilua. Vähän on alkanut täälläkin askarruttamaan, miltä sitten synnytyksen jälkeen näyttää. Hetihän se kroppa ei todellakaan ole samanlainen ku ennen raskautta, mutta lähinnä se mietityttää, että kuinka kovan työn takana se on että pääsee edes suunnilleen samoihin mittoihin. Ja onko se edes mahdollista ? :grin
 
täälläkin kaivatut asiat on koskeneet lähinnä matkailua tai urheilua kahdestaan miehen kanssa, joten ne eivät taida hetkeen palata.. kuin myöskään koko yön nukkuminen kertaakaan heräämättä :rolleyes:
mietityttää kanssa tuo kropan palautuminen – mies jo huomauttelee, kun lantio on niin kovasti levinnyt :grin
 
Muokattu viimeksi:
Noh meillä sentään imetys on toivottavasti apuna rasvavaraston kuluttamisessa, mutta mikäs isukkeja auttaa myötätuntovatsan kaventamisessa? :wink Toivottavasti vaan tää raskauden aikana opittu makeanhimo ei ole tullut jäädäkseen! :confused: Kotona ollessahan sitä on edelleen aikaa mutustaa kaikkea pientä aikansa kuluksi...
 
Mä taas oikein odotan sitä kun voin ensimmäisen kerran hakea kadun toisella puolella olevasta videovuokraamosta mättöpussin irtokarkkeja! Jos paino ei ota vika viikoilla mitään hurjaa pyrähdystä, mä ilmeisesti lähden synnäriltä muutaman kilon kevyempänä kuin olin ennen raskautta, mutta jännää nähdä, millainen vyötärölaukku mahan kohdalle silti jää (ja kauanko menee ennen kuin lihon raskautta edeltäneisiin lukuihin kun ne irtokarkit huutelevat sieltä naapurista) :p
 
Muokattu viimeksi:
Minä odotan sitä että sukat ja kengät saa jalkaan helposti,eikä tarvii ähisten ja puhisten niitä aina laittaa! Ja sitä että pääsee salille taas oikein kunnon hiki treenejä tekemään! :) ja ehkä kaikkein eniten odotan sitä että pystyn taas mieheni vieressä nukkua kun nyt aina liian kuuma ja ei tarpeeksi tilaa ole pyöriä ja vaihtaa kylkeä nii joudun nukkumaan aina toisessa huoneessa :/

Sent from my C6903 using Vau Foorumi mobile app
 
Oikein hyvää punaviiniä ja medium-pihviä :Heartred Miehen kanssa jo suunniteltiin, että kun mummu tullee hoitamaan vauvaa lokakuun alussa niin mennään teatteriin ja syömään kunnon pihvit :wink
 
Mullakin on välillä tehnyt näin kesällä mieli että saunan jälkeen sais ottaa lasillisen kylmää valkoviiniä tai vaikka yhden saunaoluen. Join mä yhden alkoholittoman oluen juhannuksena mutta ei se maistu samalta kuin keppana. Ensi kesänä sitten :)

Ja on kyllä ikävä kahdenkeskisiä maailmanparannus iltoja miehen kanssa kera kuohuviinin. Meillä kun juttua riittää kun vaan saadaan aikaa olla kahdestaan :) nyt yhtenä iltana kesällä jaksanu valvoa pidempään ja höpistä miehen kanssa syvällisiä omalla terassilla, kun loman alkaessa olutta mies otti. Muuten on meinannut uni mennä ohi tällaisten juttujen. Ehkä loppusyksystä kynttilän valossa sitten ;).

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä kaipaan eniten sitä, että tämä kroppa ois taas kokonaan mun. Että voin nostaa asioita tai siirtää, miettimättä painavatko liikaa ja että voin taas liikkua helposti, sulavasti ja haluamallani vauhdilla ilman supistuksia, voisin syödä mitä lystää miettimättä sokereita tai vaikutusta vauvalle.. Ja tietty mieheni kanssa vietettyjä rauhallisia koti-iltoja parin viinilasin ääressä jutellen kaikkea maan ja taivaan välillä ja nauttien yhteisestä hetkeestä.

Yhtä aikaa kun tämä raskaus on ollut ihanaa ja onnekseni helpohkoa fyysisesti (suuresta mahasta huolimatta), on tämä henkisesti hetkittäin raskaahkoa, kun ei tosiaan voi käyttää omaa kehoaan kuten tahtoisi vaan pitää itsensä lisäksi meittiä vielä vauvankin hyvinvointia käytännössä jokaisen valinnan osalta. Sinänsä tietysti opettavaista tällaiselle egosetrikolle ;)
 
Mä kaipaan ehdottomasti kivuttomuutta ja liikuntaa. Hinkuan nyt jo niin paljon jumppiin etten tiedä miten jaksaa vielä kuukausia odotella. Mulla on kuitenkin edessä pitkä toipuminen sektiosta.

Kaipaan myös maksalaatikkoa ja seksielämää.
 
Samanlaisia kaipauksia on täälläkin. Harrastin ratsastusta huhtikuuhun asti, mutta nyt se on ollut tauolla. Heppoja on ikävä.
Ja pehmeitä homejuustoja ja vuohenjuustoa (oon hiiri :)). Niitä oon tilannut mieheltä synnytyslaitokselle. :D
 
Oi viiniä! Graavilohta nammm!! Niitä tekee mieli! :D mä en muuten ees muista millasta on kävellä nopeesti, ilman kipuja ja mahaa :D

Mä oon syöny maksalaatikkoa, menee kuukaudessa-parissa yks loota.
 
Mä kaipaan sitä että jaksaisi touhuta mitä huvittaa, eikä tarvitsisi miettiä väsyykö liikaa jos kävelyä kertyy muutama sata metriä lisää.

Samalla hiukan hirvittää kuinka sopeudun ehkä koko alapään peittävään löllöön nahkapussiin. Olen siis lyhyt ja mahasta tulee iso. Tiedän kokemuksesta että jättimittoihin venynyt mahanahka menee paljon hitaammin kasaan mitä rasva sen alta katoaa. Yök.

Tekisi mieli mennä ostamaan suklaata, mutta onneksi olen niin väsynyt ettei se onnistu.
 
Mä en jaksa tätä enää! Onneks helteet jo helpotti mutta nyt alkaa olla mitta niin täynnä jo tätä lyllertämistä, että mun puolesta sais syntyä heti kun täysaikaisuus tulee täyteen eli parin viikon päästä. Yli kuukautta en kestä enää.

Tuntuu kuin olisin ollut jo vuositolkulla raskaana ja tää olotila vituttaa jo niin paljon, että pää räjähtää.

Että tämmöset fiilikset. Ei mulla muuta tällä erää.
 
Mä haluaisin vauvan pysyvän masussa syyskuun puolelle vaikka muuten oon jo ihan kypsä tähän raskaana olemiseen. Mulla on kyllä paljon helpompi olla nyt kun ilmat viileni ja saa nukuttua paremmin.
 
Mä voisin kyllä jo synnyttää

Sent from my GT-S7580 using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top