Voisin päivitellä kuulumisia tänne, ja nyt menossa siis 30+5. Suht vaivattomasti oon päässyt, siis fyysisesti, ei oo suppareita (ees harkka), liitoskivut loistaa poissaolollaan, muutama sukkapuikko on ollut ja selkä välillä vähän oireilee. Selkä on etenkin lapaluiden kohdalta kipee, eli johtuu tost esikon nostelusta ennemmin ku raskaudesta. MUTTA mun pää; oon siis niin kettuuntunut, vihainen, äreä ja nukun huonosti, stressaan kaikesta jne. Esikon raskaus meni samalla kaavalla - fyysisesti helppo, mut voi elämä tätä henkisen puolen vaikeuksia. Äää... että mä vihaan itteeni just tällä hetkellä! Joka tapauksessa kaikille, joilla fyysisesti rankkaa, niin voimia ja jaksamista, mut ei tän päänkään kans kivaa oo. Tässä jo laskee päiviä, milloin ois koitos ohi ja oikeesti alan toivomaan, et imetys menis metsään tälläkin kertaa, et sais nää hormonit tasapainoon.
Huomen viimein kauan odotettu neuvola, eihän siitä oo ku 2 kk ku viimeksi kävin. Toisaalta nyt kun kaikki on menny hyvin, niin turhaa kai siellä juoksemaan. Ja 2 vkon päästä ultra, joka jännittää. Kiva saada jonkinmoinen koko arvio, vaikka mahan puolesta vois odotella ihan normi mitat omaavaa neitokaista :)