Jos pitkästä aikaa tännekkin kirjottelis [:)] Ens viikolla olis vihdoin rakenneultra ja saa hetken rauhan tästä epätietoisuudesta, mikä varmasti jatkuu sitten siihen asti kun lapsi on syntynyt ja kotona [:D]
Elikkäs, sairastin alkuraskaudessa (n.12 vko:lla) tosi pahan jonkun tulehduksen, jota ei saatu selville, mikä tai missä se oli.. Pari päivää oli kotona kuumetta ja lähdin päivystykseen, kun alaraajat oli todella kipeät ja oireet olivat aivan samat kun esikoisen synnytyksen jälkeen kohtutulehduksessa, joten halusin varmistaa että kohdussa on kaikki hyvin.. sille tielle jäin, siirrettiin keskussairaalaan ja 1,5 vkoa laitettiin suoneen antibioottia ja tutkittiin nenänpäästä varpaisiin, mutta syytä ei löytynyt [:o] Viikon oli 38-40 astetta kuumetta ja joitakin tutkimuksia jouduttiin tekemään, joita ei raskauden aikana suositella, mutta pakko, mikä pakko...
Ei tässä nyt sitten ole jotenkin uskaltanut nauttia raskaudesta, vaikka se oli jo iso helpotuksen huokaus, että vauva pysyi mukana siinä myllerryksessä, jota lääkärit pelkäsivät päivittäin, ettei pieni jaksa enää, kun ei kuume laske millään...
Ensimmäisessä sen sairaalareissun jälkeisessä ultrassa vaihtoivat kätilön lääkäriin, joka tutkii/näkee paremmin rakenteita, mikä oli todella hieno juttu.. sen kanssa pysty keskustelemaan pelosta ja asioista, niin että heti sai vastauksen.. Laittoi vielä myöhemmin labraan kokeisiin, missä varmistettiin vielä kertaalleen, että kohdussa ei ole mitään bakteeria, tms. mikä olisi sen aiheuttanut ja tulokset olivat edelleen puhtaat[:)]
Tähän järjettömään pelkoon liittyy suurimmaks osaks se että esikoinen syntyi sydänvikaisena ja aiheuttajaa siihen ei löytynyt, selvisi asia muutenkin vasta synnytyksen jälkeen ja siitä suoraan leikkaukseen.. Nyt riski tämän tulevan kanssa on hiukan suurempi, mutta edellisessä ultrassa osain jo kysyä tiettyjä sydämen rakentaita, ovatko paikallaan ja kunnossa ja lääkäri katsoi sen minkä pystyi.. Sitä hiukan naurattikin kun osasin kysellä virtauksista, yms [:D] No mutta nyt sitten ensi viikolla keskitytään sydämeen paremmin, kun näkeekin enemmän, sama lääkäri lupasi tutkia silloinkin...
Ei varmaan tule nukuttua maanantain ja tiistain välisenä yönä yhtään, kun pelottaa nyt jo ihan hirveesti [:(] Joudun vielä yksin menemään sinne, kun mies on työreissussa [&o]
Toivon niin sydämeni viimeisiä sopukoita myöten että kaikki olisi hyvin pikkusella <3
Huh.. tulihan tekstiä [:D]
Pikkukakkonen myllertää mukavasti masussa samalla kun kirjottelen, että kaikki hyvin siltä osin [:D]
