Olipas virkistävää käydä kyläilemässsä ja juttelemassa aikuisten juttuja, täytin muuten tossa viime lauantaina 23. [:D] Oli kyllä hieman erillaiset synttärit itsellä, kun ennen sitä on tultuu rellesteltyä oikein olan takaa, niin nyt otin vain lasin fresitaa juhlan kunniaksi illalla kotosalla. Nytkin näin viikonlopun kunniaksi nautiskelen yhden siiderin. Maistuupa hyvältä pitkästä aikaa omppusiideri! Nam!
Pikatsu: Ymmärrän kyllä sun tuntees vauvaa kohtaan, itsellä sama homma, että kotiin päästyä tuntui aluksi tosi vaikealta ja ahdistavalta, varsinkin jos jäin yksin vauvan kanssa kotiin. En myöskään aluksi tuntenut niitä suurellisia äidillisiä tunteita, tuli vähän puun takaa nuo kielteiset tunteet, vaikka pidän itseäni aika äidillesenä. Mullakin imetyksen kanssa ongelmia ja n. 3-4vk:n päästä luovuin koko hommasta. Taisi vaan ensimmäiset viikot olla sitä baby bluesia. Nyt on kaikki nuo tunteet on jo väistyneet ja elämä taas voittaa. Rakastan tuota pikkuista niin paljon, että välillä sydän meinaa pakahtua. Enää ei ahdista jäädä yksin kotiin ja osaan jo luottaa itseeni, että kyllä sen vauvan kanssa pärjää. Kyllä se ohi menee ajan kanssa, kun pääsette kunnolla arkeen kiinni. Turhaan tunnet syyllisyyttä.
Jälkitarkastu: On vasta 27.10. Olo on jo täysin palautunut, mitä nyt tuo vatsa on hieman löllykkä ja paino tippunut 11 lisä kilosta jotain 6kg. Persus ja reidet on levinny raskauden aikana ja harmittaakin, että olen taas samassa lähtö pisteessä, kuin viime syksynä. Sain siis ennen raskautumista tiputettuu n.5kg jouluun asti ja nyt ollaan siis taas lähtöruudussa. Noita lantion pohjalihaksia pitäis vaan kans muistaa reenailla, tuppaa aina unohtua.
Huomenna heti kymmeneltä kauneus ja terveys messuille! Ihanaa! Joskos sitä vaikka alkais tuntemaan itsensä taas kauniiksi. Kampaajalla pitäis mennä käymään. Sen saa äitini ennen ristiäisiä leikata. Hän on siis kampaaja.
Aika rientää taas hirmu nopesti, kohtahan ne ristiäset onkin. Meillä 13.11. Jotenkin tämä syksyn/talven tulo on päässyt yllättämään, kun luntakin jo täällä satanut. Iskee kohta paniikki, kun ei olla nimeäkään vauvalle vielä päätetty. Ollaan vaan koko ajan kutsuttu neitiä Papuksi.
Hyviä öitä vaan kaikille ja yrittäkäähän mamat levätä!
Pikatsu: Ymmärrän kyllä sun tuntees vauvaa kohtaan, itsellä sama homma, että kotiin päästyä tuntui aluksi tosi vaikealta ja ahdistavalta, varsinkin jos jäin yksin vauvan kanssa kotiin. En myöskään aluksi tuntenut niitä suurellisia äidillisiä tunteita, tuli vähän puun takaa nuo kielteiset tunteet, vaikka pidän itseäni aika äidillesenä. Mullakin imetyksen kanssa ongelmia ja n. 3-4vk:n päästä luovuin koko hommasta. Taisi vaan ensimmäiset viikot olla sitä baby bluesia. Nyt on kaikki nuo tunteet on jo väistyneet ja elämä taas voittaa. Rakastan tuota pikkuista niin paljon, että välillä sydän meinaa pakahtua. Enää ei ahdista jäädä yksin kotiin ja osaan jo luottaa itseeni, että kyllä sen vauvan kanssa pärjää. Kyllä se ohi menee ajan kanssa, kun pääsette kunnolla arkeen kiinni. Turhaan tunnet syyllisyyttä.
Jälkitarkastu: On vasta 27.10. Olo on jo täysin palautunut, mitä nyt tuo vatsa on hieman löllykkä ja paino tippunut 11 lisä kilosta jotain 6kg. Persus ja reidet on levinny raskauden aikana ja harmittaakin, että olen taas samassa lähtö pisteessä, kuin viime syksynä. Sain siis ennen raskautumista tiputettuu n.5kg jouluun asti ja nyt ollaan siis taas lähtöruudussa. Noita lantion pohjalihaksia pitäis vaan kans muistaa reenailla, tuppaa aina unohtua.
Huomenna heti kymmeneltä kauneus ja terveys messuille! Ihanaa! Joskos sitä vaikka alkais tuntemaan itsensä taas kauniiksi. Kampaajalla pitäis mennä käymään. Sen saa äitini ennen ristiäisiä leikata. Hän on siis kampaaja.
Aika rientää taas hirmu nopesti, kohtahan ne ristiäset onkin. Meillä 13.11. Jotenkin tämä syksyn/talven tulo on päässyt yllättämään, kun luntakin jo täällä satanut. Iskee kohta paniikki, kun ei olla nimeäkään vauvalle vielä päätetty. Ollaan vaan koko ajan kutsuttu neitiä Papuksi.
Hyviä öitä vaan kaikille ja yrittäkäähän mamat levätä!