Joo... Mun äitini sairasti rintasyövän. Se meni ensin ohi, mutta sitten uusiutui ja oli "agressiivista" lajia. Kuitenkin lopulta parani, vaikka väliin huonolta vaikuttikin. Sen jälkeen se on suhtautunu ihan hysteerisesti kaikkiin hormoneihin. Me kun ei meinattu saada toista lasta ja menin sanomaan, että pitää varmaan harkita niitä hoitoja, niin se melkein suuttui, että "ei niitä lapsia tekemällä tehdä, vaan niitä saadaan jos jumala suo". Ihan kiva. 3-vuotta oltiin yritetty ilman mitään apuja, mutta sitten astelin yksityiselle hedelmättömyyshoitoihin ja hormonihoitoa se antoi, kun ei meistä löytynyt mitään poikkeavaa. Nyt on sit rv 32 menossa. Tuntuu, ettei äiti ole sitä ihan vieläkään hyväksyny, kun on aika uskonnollinenkin kaiken lisäks. Toivottavasti pikkuinen sulattaa sen sydämen niiltä osin. Ja se syöpä on niin yleinen sairaus tänäpäivänä, että varmaan se jossain vaiheessa tulis kuitenkin. On se niin periytyvääkin sorttia. Onneksi hoidot on parempia ja tehokkaampia koko ajan.