Moikka kaikille! :)
Joku oli kysellyt täällä hieman rakenneultran kuulumisten perään nii mä nyt uskallan
sitte meidän kokemukset jakaa.
Oltiin tosiaan tossa maanantaina 14. päivä rakenneultrassa ja kyllähän siinä sitte kovasti
jännitti osin sitä sukupuoliasiaa pikkusen kun ensimmäinen lapsi ja muutenkin sitä että kaikki
on varmasti kunnossa.
No, kaikki meni hyvin ja kaveri vastas viikkojaan loistavasti, 20+2 oli tollon maanantaina ja
oli kyllä meidän vauva kasvanu mielettömästi. Paino 394 g ja
kiinnostuneille uskallan kertoo et meidän esikoinen on luultavasti poika-sukupuolen edustaja :P
Se jännitys ennen rakenneultraa on piinaavaa ja kärsimätöntä odotteluu!

Ei siinä itekkä tullu nukuttuu
su-ma yönä oikeen yhtään, vaikka onneks pikkuliikkeet viikonloppuna teki selväks et "Äiti täällä mä oon" :D
Pikkumiehellä oli kuitenkin hyvät oltavat ja kova se oli edelleen liikkumaan myös ultrakuvassa, peitteli jotain paikkoja kun
koitettiin kattoa vähän rakennetta :)
Parasta oli saada varmistus siihen potkimiseen nyt aksaa vähän olla kärsivällinen, olen yksi niitä
"onnekkaita" kellä on istukka edessä, eli harvemmin sitten
noi vauvan liikkeet sen muljahduksien ja pienien tönäsyitten lisäks viel tuntuu :/ mut kärsivällisyyttä vaan.
Kyl täs on onneks viel aikaa et se alkaa kunnolla kohdussa jammailemaan :D Se on tullu huomattua et kun on ite menossa
tyyliin nukkumaan niin sillon vauva tykkää liikkua niitä pikkuliikkeitään, vahvemmat potkut voi tuntuu vasta parin viikon päästä, mut
innol niitäkin odottaa kun tietää et kaikki on kunnossa.
Toi että lapsi on luultavasti poika oli mulla aika kauan nyt takaraivossa ajatuksena, muutama raskausoire linea negra mukaan
lukien oli vaan ehkä hämmennystä siihenkin ja tuli sitä tehtyä ihan huumorilla toi kiinalainen syntymäkalenteri-homma :D
Mut silleen se vaan meni, on siinä aina joku äidinvaisto kait et osaa veikkaa sukupuolta.
Hyvät voinnit myös muille mammoille ja tsempit siihen rakenneultran ootteluun! :)