Täällä on ihan sikana porukkaa!! Ei enää meinaa pysyä perässä ollenkaan :-)
Minä tänä aamuna herätessä ajattelin, että no niin nyt taisi alkaa se raskauspahoinvointi ja oikein kunnolla... Iltapäivään kun päästiin ja olo oli koko ajan vain surkeampi, niin tuumasin sitten että eiiii, kyllä tää taitaa kuitenkin ihan vatsatautia olla. Huh! Oltiin lauantaina siskonpojan synttäreillä ja niillä oli ollut pari päivää ennen jotain vatsatautia joten sieltä kai tämä tuli. Oma isänikin oli kuulema eilen sairastunut. Mut joka tapauksessa karsee olo ollut koko päivän, päätä ja lihaksia särkee, väsyttää, oksettaa jne. En oo syönyt oikeestaan mitään koko päivänä.
Mulle kolahti tänään postiluukusta myös kutsukirje Naistenklinikalle. Eka aika olis vasta 29.3.! Miten ihmeessä sitä jaksaa sinne asti odottaa??? Täällä tuntuu monella olevan noita varhaisultriakin ihan sairaalassa, miksiköhän mulla odotetaan noin kauan? Barbamamakin pääset ultraan Jorviin jo rv7, onnellinen! Pitäisköhän mun yrittää soitella vielä tonne Naistenklinikalle ja kinuta varhaisempaa aikaa jonkun syyn varjolla... Mikähän sellanen syy nyt voisi olla, äidin kärsimättömyys??? :-) Niin siis en oo, LokaQ tosiaan vielä varannut aikaa yksityiselle varhaisultraan. Päätin kuitenkin lopulta jaksaa odottaa. Mut nyt taas kun tuo kirje tuli, niin tuntuu että en kai minä nyt NOIN kauan jaksa... Täällä ei vissiin kellään tosiaan ollut kokemusta noista sydänäänien kuuntelusta vatsanpeitteiden läpi rv9? Silloin mulla olis se neuvola.
Emilia89 ja joku muukin kyseli, missä vaiheessa kertoa raskaudesta. Minä oon kertonut heti pari päivää plussaamisen jälkeen sellaisille ihmisille, joille voisin ja haluaisin kertoa mahdollisesta keskenmenostakin. Eli käytännössä omalle perheelleni sekä yhdelle ystävälle. Meidän perheessä on totuttu jakamaan kaikki ilot ja surut, joten mulle se ei oo edes vaihtoehto, että salaisin vaikkapa keskenmenon läheisiltä. Sellaisille puolitutuille taas en halua kertoa ainakaan ennen ekaa ultraa, koska sitä selittelyä en sitten jaksaisi jos mahdollisesti jotain menisi raskauden kanssa pieleen.
Minä tänä aamuna herätessä ajattelin, että no niin nyt taisi alkaa se raskauspahoinvointi ja oikein kunnolla... Iltapäivään kun päästiin ja olo oli koko ajan vain surkeampi, niin tuumasin sitten että eiiii, kyllä tää taitaa kuitenkin ihan vatsatautia olla. Huh! Oltiin lauantaina siskonpojan synttäreillä ja niillä oli ollut pari päivää ennen jotain vatsatautia joten sieltä kai tämä tuli. Oma isänikin oli kuulema eilen sairastunut. Mut joka tapauksessa karsee olo ollut koko päivän, päätä ja lihaksia särkee, väsyttää, oksettaa jne. En oo syönyt oikeestaan mitään koko päivänä.
Mulle kolahti tänään postiluukusta myös kutsukirje Naistenklinikalle. Eka aika olis vasta 29.3.! Miten ihmeessä sitä jaksaa sinne asti odottaa??? Täällä tuntuu monella olevan noita varhaisultriakin ihan sairaalassa, miksiköhän mulla odotetaan noin kauan? Barbamamakin pääset ultraan Jorviin jo rv7, onnellinen! Pitäisköhän mun yrittää soitella vielä tonne Naistenklinikalle ja kinuta varhaisempaa aikaa jonkun syyn varjolla... Mikähän sellanen syy nyt voisi olla, äidin kärsimättömyys??? :-) Niin siis en oo, LokaQ tosiaan vielä varannut aikaa yksityiselle varhaisultraan. Päätin kuitenkin lopulta jaksaa odottaa. Mut nyt taas kun tuo kirje tuli, niin tuntuu että en kai minä nyt NOIN kauan jaksa... Täällä ei vissiin kellään tosiaan ollut kokemusta noista sydänäänien kuuntelusta vatsanpeitteiden läpi rv9? Silloin mulla olis se neuvola.
Emilia89 ja joku muukin kyseli, missä vaiheessa kertoa raskaudesta. Minä oon kertonut heti pari päivää plussaamisen jälkeen sellaisille ihmisille, joille voisin ja haluaisin kertoa mahdollisesta keskenmenostakin. Eli käytännössä omalle perheelleni sekä yhdelle ystävälle. Meidän perheessä on totuttu jakamaan kaikki ilot ja surut, joten mulle se ei oo edes vaihtoehto, että salaisin vaikkapa keskenmenon läheisiltä. Sellaisille puolitutuille taas en halua kertoa ainakaan ennen ekaa ultraa, koska sitä selittelyä en sitten jaksaisi jos mahdollisesti jotain menisi raskauden kanssa pieleen.