Meilläkin on kastettu suvun serkukset samalla mekolla, mutta se oli annettu lainaksi jollekin ei niin luotettavalle henkilölle X, joka ilmeisesti on myynyt sen eteenpäin. ÄRSYTTÄVÄÄ!!
Miehen äiti on todella taitava käsistään ja on virkannut ihanan kastemekon omille lapsenlapsilleen, ja sillä on nyt kastettu miehen siskojen lapset ja nyt sitten viimeisimpänä meidän yksvee. Ja taitaa meidän penskat nyt ollakin sitten viimeisiä ennen meidän omia lapsenlapsia. :)
Kastemalja on taas minun oma, ja sillä me kastettiin meidän tyttö ja kastetaan tuleva(t) lapsi(et).
Me tykätään tällaisista perintöjutuista tosi paljon, arvostetaan isovanhempia ja sukujuuria ja vanhempien viisauksia - mutta ollaan myös moderneja ja omien teidemme kulkijoita.
Tästä tulikin mieleeni, että mä viihdyn tosi paljon vanhusten seurassa. Heissä jotenkin vaan huokuu erilainen viisaus, elämänkokemus ja historia, joka meidän täytyisi muistaa. Nyt, kun olen työttömänä ja suorittelen opintoja loppuun, olen funtsinut ilmoittautuvani jonnekin järjestöön vapaaehtoiseksi ja käyväni esim. ulkoilemassa/lukemassa/keskustelemassa vanhusten kanssa. :)