Nyt sitten vain Sassykissa lepoa siellä kotona ennen kuin pienokainen tulee kotiin [:D].
Eilen illalla tämä vauveli päätti jälleen kääntyä kyljeltään köllimään. Asennosta ei voinut erehtyä, kun supistusten aikana vatsan yläosaan jäi tyhjää ja alas myös. Keskellä olikin sitten pelastusrengas ja kantapäät tuntui toisella kyljellä ja kädet toisella[:@]. Valvoin koko yön, kun ajattelin vain sitä, että joudun kohta sektiolla synnyttämään, mitä en todellakaan haluaisi [:(]. Raskausviikko 36 siis alkaa huomenna ja nyt jos koskaan pitäisi pienokaisen päättää missä asennossa meinaa loppuajan olla.
Esikoisen kanssa (luultiin, että toista lasta me ei saada, kun ensimmäistäkin tehtiin 7 vuotta) ajattelin synnytyssalissa, että koskaan en enää saa kokea synntystä. Lähinnä sitä jännitystä siitä, kun huomaa supistusten olevan niitä oikeita synntyssupistuksia. Myöskin sitä tunnetta kun olet monta tuntia kärvistellyt ja tiedät, että kohta saat siitä ihanan vauvan rinnalle. Nyt kun sitten kuitenkin tulin raskaaksi, sitä haluaisi vielä kerran kokea koko sen kipuhelvetin ja jännityksen, mitä synnytys on. Siksi murehdin tuota sektiota niin paljon.
Mutta ylläri olikin taas neuvolassa. Vauva olikin asettunut uudestaan raivotarjontaan. Tosin, jos vielä kerran kääntyy tällä viikolla, pitää heti olla yhteydessä synnärille, jotta voidaan varmistaa asento ja mahdollinen kääntäminen suoritta.
Joka tapauksessa näyttää siltä, että tämäkin vauva jää esikoisen tavoin kiinnittymättä ja hyvin korkealle. Se siis tietää pitkää avautumisvaihetta ja pitkää ponnistusvaihetta. No eipähän ole kovin kiire synnärille kun sen aika koittaa [:D]
