Ihanaa kun täällä paljon positiivisia ja hyviä uutisia ultrista! :) Symppaan niitä joilla pahoinvointia!!
Meillä oli kiireinen viikonloppu kun iskettiin pitkästä aikaa kiinni keskeneräisiin projekteihin. Järjesteltiin meidän makuuhuonetta. Haettiin muutama huonekalu kaupasta ja maalattiinkin vähän. Laitettiin myös pojalle vihdoin isojen sänky!!
Siihen totuttelu onnistui ihan yli odotusten!! Mahtavaa kun ei tarvitse herätä enää siihen, että yks huutaa aamulla siellä pinniksessä, vaan nyt se tepsuttelee meidän sängyn viereen ja tulee viereen hetkeksi nukkumaan.
Parasta!
Huomasin muuten viikonloppuna, että suhtaudun taas samalla tavalla tähän raskauteen kun viimeksi.. ns. pessimisti ei pety -tyylillä..
En jotenkin osaa ajatella vielä vauvaa kun olen niin varautunut siihen, että jos ei sitten olekaan mitään.. Mies suunnittelee jo kaikenlaista ja haluaisin olla samanlainen, et osaisin jo ajatella vauvaa mut on vaikeeta.. Eli vähän niinkuin suoritan tätä raskautta, en mitenkään nauti asiasta.. Mälsää.
Muutenkin olen tosi epäileväinen kun olo on aivan erilainen kun esikosta..
Silloin tunsin ja tiesin koko alkuajan et jotain kropassa tapahtuu. Tissit oli kipeät ja oli nippailuja vatsassa, pahoinvointia ei juurikaan ollut. Koko ajan oli jano ja pissahätä. Turvotus alkoi tosi aikaisin ja iho meni huonoksi. Ja tämä siis pojasta. Nyt ehkä nännien päät vähän nipistelee ja tuntuu painetta alavatsassa. Koko päivän on sellainen vähän vellova huono olo, mutta ei mitään ihmettä. Päätä särkee herkästi. Mutta siis siinä kaikki.
En varmaan tietäisi olevani raskaana jos en olis sitä odottanut ja tehnyt testiä..
Nyt on 5+3 menossa joten onhan tää nyt aikaistakin vielä. Sanoin miehelle et aion soittaa neuvolaan vasta lähempänä rv7. Taas tätä varmistelua, mut en halua hosua liian aikaisin. Eli ei auta kun odotella... huhuh..