Lokakuun jutusteluja

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röpelö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä kans supistaa aina vessakäynnin jälkeen, on tehny sitä jo varmaan raskauden puolivälistä asti.
 
Jep. Yöllä supistaa aina pissareissun jälkeen. Nyt tuli vähän karu herätys: lähdin kömpimään vessaan unenpöpperössä ja iskin varpaani tohon olkkarin pöytään, jonka paikka siirtyi eilen ton sohvan takia. Nahka rullalle ja kaiken lisäks alko supistaa. Että huomenta.. ja Autumn on taas ollu hereillä keskellä yötä o_O
 
Huhhuh. Kaks plus kaks tuntia unta viime yönä ja yhdentoista jälkeen lähdettiin eläinlääkärille. Kiitos anopin joka ajeli tänne vapaapäivänään kuskausavuksi. Ei se meidän pystykorva toipunut, elimistö petti totaalisesti. Nukkui ikiuneen aika tasan kahdeltatoista tänään. Tässä on turistu anopin kanssa niitä näitä ja rauhoteltu ihmettelevää koirakaveria. Nyt meidän mummu on hyvässä paikassa ilman kipuja, joita se valitti koko viime yön <3 17 vuotta täyttä elämää.
 
Otan lilliputtis osaa, perheenjäsenestä on aina vaikee luopua... karvaisestakin! Nyt se saa levätä rauhassa.
 
Joo, kyl se eli niin komeen elämän ja lähtö tuli kuten arveltiinkin, lähes suorilta jaloilta. Koko ajasta minä sain hänet tuntea yhdeksän vuotta. Lohduttelin, että eipä tarvi vanhan enää vauva-arkeen opetella sopeutumaan, vaikka hyvin se varmasti olisi mennytkin. Olo on tyhjä mutta helpottunut. tää oli oikea hetki mennä.
 
Parasta ja vaikeinta mitä karvakavereille voi tehdä on päästää ne menemään oikealla hetkellä. Mä oon hirvee herkkis ollu tän raskauden aikana eläin jutuille ja tästäki meinasi tippa tulla linssiin. Oma koira kaveri on kyllä saanut paijauksia tänään olan takaa.
 
Täällä on aika huippu fiilis vaikka joka paikka huutaa hoosiannaa! Kyllä sieltä romujen seasta löyty käyttökelpoinen huone sittenki! ;-) Lipasto vielä puuttuu, minne saan vauvan vaatteet laitettua. Pakko tekstiileillä jne saaja väriä tuonne huoneeseen kun ei saa maalatakkaa :-D pikku hiljaa!

Eilen oli aika jännä päivä, epäilin että mulla lirahtellee lapsvettä ja kyssiinhän se oli lähettävä varmistamaan tilannetta. Se ajatus siitä että saatetaan kotiin tulla kolmistaan niin jännitti ihan hirveenä, enkä rauhassa osannu olla :-D no jaa, eihä se sitte mitää lapsvettä ollu, kun runsasta valakovuotoo mikä on aika kirkasta. Bläääh, noh annetaan pyllerön kasvaa sitten 4kg jötikäks jos niin tahtoo :-D
 

Liitteet

  • 1414244131650.jpg
    1414244131650.jpg
    104.2 KB · Katsottu: 54
Onnea WilMi82! :Heartpink Täällä alkaa olla todella tukalaa hetkittäin. Toivon ja odotan kovasti että vatsa alkaisi jo laskeutua ja tekisi kylkikaareen vähän tilaa.. karmea tunne kun ylävatsa on niin puristuksissa että ihossa ei ole ollut pitkään aikaan kunnolla tuntoa. Ensiviikolle olen varannut vyöhyketerapia ajan milloin voidaan kuulemma alkaa jo käsitellä pisteitä vähän "ronskimmin" ja annetaan vauvalle signaalia että täällä oltaisiin valmiita:p nyt siis viikot 36+ 2
 
Osanotot Lilliputtis! :(

Me ollaan vietetty rentoa viikonloppua miehen ja esikoisen kanssa. Sairaalakassikin tuli tänään pakattua ja on nyt valmiina jos tulis paniikkilähtö sairaalaan ennen 12.11. Toivotaan ettei tule!
Miehen kanssa käytiin illalla pizzoilla ja leffassa kaksin, oli kivaa :) Nyt se on ajamassa taas pääkaupunkiin ja tulee vasta perjantaina takas... No onneks meille on tulossa esikoisen kanssa kiva viikko! Aamulla mun äippä tulee ja nappaa meidät mukaansa mökille, siellä ollaan ti tai ke asti. To-pe yöks mun isosisko tulee 1kk ikäisen vauvansa kanssa meille yöks ja sit onkin jo pe! :)

Huomenna ollaan virallisesti täysiaikaisia, eli 37+0 ;)
 
Kotiuduin sitten eilen illalla sairaalsta. Valkuaiset pissassa oli ok ja verenpaineet lähti laskuun. Nyt vaan kotona pötkötellään ja lepäillään ja otetaan rauhallisesti. Toivottavasti paineet kestää kunnossa, niin ei tartte mennä takas synnärille tarkkailuun. Vauva onneks liikkuu hyvin ja kaikki viikonloppuna sairaalassa otetut käyrät oli kunnossa. :) Huomenna rv 38+0
 
Liljankukka, mukavan kuuloinen viikko sulla edessä, kiva kun uskallat vielä noin rohkeasti lähtä yökylään jne. :) minun äiti yritti kans houkutella hänen luokseen viikoksi, mutta en uskalla: hänen luotaan on sairaalaan 70 km, eikä olisi autoa käytössä. Taidan siis homehtua kotona ja tehdä viimeisiä järjestelyjä. :) viikonloppuna olisi työkaverin läksärit, sinne haluaisin kovasti mennä, on jo ikävä työkavereita! :)

Jee, olen kahtena viime yön nukkunut pissareissuja lukuunottamatta hyvin! :) ei monen tunnin valvomisia välillä, ihanaa. Olinkin jo levon tarpeessa! :)

Koiran ulkoilutus ei silti nappaa yhtään enää, kun käveleminen on niin hidasta ja tekee kipeää. Mutta pakko kait se on.
 
Justiina, esikoinen syntyi vasta 42+1 eikä tässäkään raskaudessa ole ollut mitään oloja, eli siinä ehkä syy miks uskallan :) Hyvä vaan! Meidän suvussa muutenkin lapset tuppaa tulla vasta yliajalla. Tämä oma syntyy viim 16 yön päästä kun on sektio aika :)
 
Ihanalta kuulostaa Liljankukan viikko!

Mullekin taitaa tulla aika vahingossa ja suunnittelematta hyvinkin mukavan oloinen viikko. Tänään olin kyllä varannut hierojan, jonne kohta lähden. Aamulla ystävä laittoi viestiä, että nähdäänkö huomenna ja että hän voisi tehdä reikihoitoa samalla. En kieltäytynyt Torstaina näen ensin aamukahvilla siskon ja suuntaan siitä kaverin luo, jonka poitsu kohta 3kk. Perjantaina olisi sitten aamusta neuvola.

Eli mielekästä tekemistä riittää Jos pienokaisen kiire loppui estelyiden jälkeen, niin kai se on äidille merkki nauttia näistä vapaista hetkistä. Kotonakin alkaa kaikki olla valmista. Pari "turhan tavaran" laatikkoa odottaa vielä purkamistaan. Ja saanevat hetken odottaakin..

Pirteää päivää!
 
Osanottoni Lilliputtis, kyllä rakkaasta lemmikistä luopuminen on vaikeaa mutta hänen aikansa oli nyt lähteä ja itse olen täällä olen täällä tippa linsissä, kun asiaa ajattelee, voimia :Heartred

Itsellä nyt rv 39+1 ja ihmetellään milloin lähtö mahtaa tulla... Kyllähän tämä olo aika pallomaiselta tuntuu, joten sais tämä pikkunen jo alkaa jo syntyä. Itsellä ei ole ollut yhtään kipeitä supistuksia vaan ihan tavallisia supistuksia, joilloin vatsa menee kivikovaksi ja tuntuu epämiellyttävältä varsinkin iltaa kohden lisääntyy, jos on liikkeellä on enemmän. Koiran kanssa lenkkeillään päivittäin mikä on onnistunut hyvin, kun välilllä mennään mateluvauhtia :wink mutta eipähän minnekkään ole kiire. Viikonlopun aikana pikkunen mylttäsi vatsassa oikein urakalla, joten silläkin on varmaan ahtaat paikat mutta hyvin on nukuttua vaikka se erona normaaliin, että herää herkemmin mutta nopeasti jatkan unia uudelleen. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihmettelen miten hyvältä olo tuntuu, luulin että olisi enemmän näitä fyysisiä kolotuksia..

Tässä oon miettinyt tuleekohan normaali synnytys vai joudutaanko päätymään sektioon. Äidillä meni molemmat synnytykset yli ja 2vko lasketun ajan jälkeen tehtiin sektio, koska käynnistyksestä huolimatta ei systerin kanssa suostuttu tulemaan normi kautta... Kyllä sitä väkisin miettii onkohan samanlainen kohtalo :eek: No eiköhän se tässä 3 viikon sisällä viimeistään selviä...
 
Kiitos, Helmi79 :Heartred Ja mulla kans nyt 38+6 - ei ainuttakaan kipeää supistusta. Menkkajomotuksia oli joskus reilu pari viikkoa sitten ja vähän yöllä valvottivat. Muuten on kaikenlaista kolotusta ja vihlontaa ja kävelynvaikeutta ja hengitysprobleemaa, mut hurjia suppareita ei. En koe että tää ois nyt jotain ihan kamalaa niinku monet tätä viimeistä kolmannesta kuvailee, mutta en mä nyt jokasesta tuskasta niin oikein valitakaan ja kipukynnys on melko korkea...
 
Miulla on ollu selkeesti hankalampi raskaus kuin kaks aiempaa. Kaikissa on ollu pahoinvointia alussa, mutta aiemmissa loppupuoli oli täysin oireetonta. Nyt on kaikenmaailman kolotusta ja liikkuminen hirmu hiasta ja vaivalloista. Siitäkin huolimatta tiiän päässeeni vähällä ja pyrinkin olemaan valittamatta. Täällä palstalla oon ehkä ilmassu vähän vahvemmin tuntojani, mutta miusta tää onkin sille oikee paikka. Miehen kanssa ollaan lähinnä naurettu miun kömpelyyttä ja hitautta ja hirmusta ähinää kotitöiden lomassa. Maha on nyt pinkeellä suurimman osan ajasta, mutta kippeet supparit onneks lakkas, joten oon aika vappaasti uskaltanu touhuta minkä oon jaksanu.

Lilliputtis; Pahoittelut koiran poismenosta! Se on joka kerta tosi ikävvää. Mie jouduin hyvästelemmään meijän aiemmat kaks koiraa vajaan vuoden sisällä (syksyllä 2012 ja kesällä 2013) ja vieläkin on ns. tyhjät paikat sydämessä niijen takkii. Kumpikin oli sairaita eli siinä mielessä kuolema oli helpotus, muttei se tehny siitä yhttään helpomppaa. Onneks meillä on nyt tuo vuoden ikänen rasittava, mut ihana corgipoika. En vaan nyt ennää pysty sitä juurikkaan lenkittämmään, kun kävellessä paine on aikas kova alapäässä. Läheisyyttä kuitenkin saan, en voi mennä vessaankkaan yksin. Niinhän sitä sanottaan "Have a corgi and you never pee alone" :D

Takasin vauvajuttuihin. Itellä on nyt tosi ristiriitanen olo, kun toisaalta oottaa jo hirveesti pienen syntymmää, mutta samalla tietenkin toivoo, ettei ihan vielä synny vaan aikasinttaan kahen viikon päästä. Synttyypä millon vaan, ei ennää oo hirmu pitkä aika. Ja on miulla tässä kotona vielä tekemistäkin, että siinähi mielessä saapi vielä pysytellä masussa.
 
Hieronnassa käyty ja ihanan rento olo. Paikka on erikoistunut äitien ja vauvojen hoitoon. Hierojakin sanoi, että kyllä on pieni alhaalla ja ihme, jos ei ihan kohta synny. Nii-in, niinhän ne kaikki sanovat. Taitaa olla omapäinen pieni mies tuolla masussa. Kun ei ensin saanut tulla silloin, kun halusi, ei nyt pidä mitään kiirettä. ;)
 
Takaisin
Top