Lokakuun jutusteluja

Ilahdutanpa teitä yöllisellä tarinalla. Eilinen ilta oli oloineen jotain kummallista...illalla oli hassu fiilis vatsassa ja masuasukki väänteli itseään kovasti. Yhdeltä heräsin kummaan oloon ja vatsassani olikin melkoinen Disco käynnissä, aina valomerkkiin eli puoli neljään asti.

Puoli viideltä rakas esikoisemme 2v. taapersi viereemme ja tuli väliin nukkumaan. Mietin mielessäni, että tämä tiistai tulee olemaan ihan karmeaa....

Puoli kuusi herään johonkin, sänky on aivan märkä. Mietin unenpöpperössä, että ei kettu nyt ne lapsivedet meni. Yöpaitani, peittoni ovat aivan märkiä.

Kokeilen alushousujani, hitsi kuivat!!!! Mitä ihmettä on tapahtunut. Kunnes tajuan että rakas välissä tuhiseva piiperomme on pissannut allensa. Saimme miehen kanssa aamulla makeat naurut, kun kerroin kokeilleeni alushousujani moneen kertaan ja olleeni aivan huuli pyöreänä :) hauskaa tiistaita kaikille, kohta suuntana synnytystapa-arvio :D
 
täällä oltiin unissaan taas synnyttämässä. tällä kertaa oli jotain mennyt pieleen ja olin ollut nukutuksessa ja vauva jouduttu ottaa hätäsektiolla massusta. Siellä se pieni pallero kuitenkin onnellisena pikkusängyssää tuhisi..eli loppu hyvin kaikki hyvin.

Koko yön lievästi supisteli ja nyt heti aamusta tuntuu että lantio on pois paikoiltaan, jatkuva kyljellään nukkuminen alkaa koskea jo lantioonkin.
 
Toivottavasti tänään on teidän päivä röpelö. :)

Sain vihdoin pakattua sairaalakassin lähes lähtökuntoon . Meikkejä en pakannut vielä, enkä kaikkia hygieniatuotteita, niitä kun tarvii kotonakin. En kyllä usko, että meikkaan sairaalassa, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Väsyttää ihan hirveästi, vaikka oon nukkunut hyvin. Päätä särkee ja mikään ei huvita. Koiraakaan ei jaksaisi ulkoiluttaa, kun väsyttää niin hulluna ja liitoskivut plus iskiastyyppistä kipua, eilen meinas lähtä kävelyllä jalka alta. Tuntuu, että oon ihan tökkyrässä ja pökkerössä, järki seisoo päässä!
 
Peukut pystyssä että käynnistävät tänään röpellö, tsemppiä!
Mä odotan kun kuuta nousevaa huomista nv lääkäriä, saa tietää että onko nää supistelut vaikuttanu miten paljon. Sen oon huomannu että maha on tullu paljon eteenpäin ja tippunu.
 
Toivottavasti teille löytyy tilaa Röpelö ja pääsette käynnistykseen :) Varmaan rasittavaa tuo jatkuva ravaaminen siellä sairaalassa..

Täällä vaan odotellaan koska lähtö tulis.. Tänään on rv 38+6, esikoinen syntyi juuri näillä viikoilla, mutta ei taida tää neiti ehtiä siskonsa vauhtiin. :rolleyes: Jotenkin ajattelin että pessimistinä varaudun siihen et menee kaks viikkoa yli mut nyt jo alkaa turhauttaan kun mitään ei tapahdu. Kai sitä vaan täytyy malttaa mennä päivä kerrallaan ja yrittää keksiä mahdollisimman paljon tekemistä että sais ajatukset pois näistä "hmm.. erikoinen tunne, alkaisko ne supistukset tästä..? Ei ne alkanutkaan.." :p
 
39+0, lapsella ei vissiin kiire mihinkään. Paikat vähän kipeenä, mutta nyt kampaan naamani ja lähden kirpputorille ja keskustaan miehen kera. Ajatuksia pois tästä jatkuvasta olon kyttäämisestä ja kävelyä kehiin. Oon kyl ilonen et kulkeminen onnistuu tässä vaiheessa näinkin hyvin (eilen kans reissupäivä), vaikka ehkä huomenna pitää sit olla lepopäivä jo.
 
Myö ollaan myös miehen kanssa katottu nyt sons of anarchya. Sen kahtominen on ihtesä kiduttamista, kun siinä mennee vain huonosti tai vielä huonommin. Silti siihen jää pahasti koukkuun. Katottaan siis viidettä kautta. Aina saa itkee silmäsä punasiks.

Tänä aamuna oli taas alaselkä jumissa supisteluista. Onneks 1g panadol helpotti ja vauva vielä päätti tyytyä yksiöönsä. Kävin sit pojan kanssa perhekerhossa ja oli kyllä kiva tavata muita äitejä, kun oon reilun viikon ollu kotosalla. Monet samat äidit käy perhekerhossa nyt kuin aiempienkin lasten aikkaan. Yhen äitin kanssa naurettiin, että meijän kaikki kolme lasta on syntyny samoina vuosina (näille viimesille tullee tosin melkein vuosi erroo, kun heijän kuopus on syntyny tammikuussa).
 
Tsemppiä röpelö, toivotaan, että tänään on se päivä :)

Täällä ihan samat olot kun Justiina89:llä, väsyttää, päätä särkee, ei huvita... Musta tuntuu, ettei jaksa enää edes telkkaria kattoa. Blaah. Kai se tuo harmaa ilmakin osansa tekee. Ja vatsanahka on niin tiukalla, että kiristää ja puristaa vaan. Sen verran kun nyt vielä saisi, että Äp laatikkoon saisi ommeltua päälliset...
 
Ah, ihanaa, mies käytti koiran pitkällä kävelyllä, niin ei tarvinnut mun lähteä mihinkään. Makoilinkin suunnilleen klo 13-16 ja taisin nukahtaa hetkeksi. Päätä ei enää särje varsinaisesti, mutta on semmoinen "tukkoinen " olo päässä. Jos huomenna on vielä pää kipeä, niin taidan soittaa neuvolaan. On kyllä niin vetämätön olo, en oo tehnyt yhtään mitään koko päivänä, vaikka tarkoitus oli ihan vaan pyykkiä pestä ja laittaa tiskit koneeseen - aikomukseksi on jäänyt. Pihalle tekisi mieli mennä, että saisi edes raikasta ilmaa, mutta tuntuu, ettei jalat vaan kanna. Jospa huomenna ois parempi päivä!
 
nyt on todella antoisa vyöhyketerapia takana! Terapeutti arvion jalkapohjan pisteiden mukaan tyttösen olevan nyt noin 2800g, kuulemma pieni varpunen:Heartpink sitten katsoi kohdunkaulan ja lantionpohjan heijasteet ja totesi vain että hyvin kypsänä alkaa paikat olemaan että hän arvioisi että 5 päivän sisään olisi nyytti sylissä:eek: apua! ihana uutinen mutta jotenkin tuntuu että todellisuus iskee nopeasti päin näköä! Nytkö jo!:p Laskettu aika vasta 21.11 niin oli vahvasti sitä mieltä että en ole enää isänpäivänä kasassa. Antoi vinkkejä hirmuisesti ja neuvoi hakemaan(jos haluan) homeopaattista ainetta Arnica Montanaa joka hillitsee jälkivuotoa synnytyksen jälkeen ja palauttaa tosi nopsaan synnytyksestä.

Ollaan miehen kanssa molemmat ihan hämillään että mitä tässä nyt uskaltaa alkaa tehdä, miehen piti lähteä viikonloppuna autokaupoille muttei uskalla kuulemma nyt lähteäkään:smiley-bounce012 elämme jännittäviä aikoja:love017

Niin ja miksi minut on liitetty joulukuunmammat 2015 ryhmään:D onpa tuolla näköjään muitakin marraskuisia jolla lukee profiilikuvan alla Joulukuunmammat 2015..tottahan se kyllä sisänsä on:grin:grin
 
Muokattu viimeksi:
Edelleen ollaan Jorvissa. Laittoivat sen pallokatetrin laajentamaan kohdunsuuta, joka aiheutti kovat, vajaan minuutin välein tulevat supparit n. viideksi tunniksi, kunnes mun kroppa tottui siihen ja supparit loppui. Sinänsä mukavaa että niiden loputtua pystyi taas hengittämään, mutta kyselin että mites nyt kun supparit loppui kolme tuntia sitten. Kehoittivat vaan nukkumaan ja keräämään voimia. Aamulla tsekataan tilanne ja kattotaan että tilanne etenee. Mieskin lähti nukkumaan kotiin ja palaa sitten aamulla taas mun tueksi. Vaavi oli aivan hämillään suppareista ja vastasi niihin kovilla potkuilla.
Protestointi ei nyt vain auta. Me hälle juteltiin että kato pian pääset äidin ja isin syliin ja puolisukua on ilmoittanut tulevansa sua kattomaan ens viikolla. Kyllä kandee syntyä.
 
Oi, jännitän täällä röpelö mukana. Kuulostaa ainakin lupaavalta! Kunpa pian itsekin :)
 
Tsemppiä röpelö! :) kohta pääset tositoimiin, voimaa loppurutistukseen! :)

Eilinen oli kyllä niin turha päivä mulla, että tänään oon päättänyt jaksaa enemmän. Kyllähän levätä pitää, kun väsyttää, mutta oli jotenkin niin levoton ja kakka fiilis, että yritän tehdä tästä päivästä paremman! Vaikka edelleen väsyttää eikä huvita, niin aion käydä lenkillä koiran kanssa houkuttelemassa vauvaa syntymään :) jotenkin tuntuu, että ei makoilu edistä tätä hommaa, vaikka toisaalta eihän sitä ole voitu todistaa, että liikunta edistäisi. Jos tuo raikas ulkoilma edes piristäisi ja ehkäisisi päänsärkyä.

Mukavaa keskiviikkoa mammat! :)
 
Justiina, tää hermojen kanssa painiskelu on kyllä hauskaa! :D Mullahan ei juuri kipuja ole, ja ärsyynnyn siihen harhaluuloon että porukka puhuu kuinka kipu olis merkki siitä että asiat edistyy; kun ei sitä kipuakaan aina tartte. On tullu käveltyä kaupoissa ja koiran kanssa kaks kertaa päivässä pienet lenkit. Eilen mua ehkä supisti, tai siis supisti - vatsa oli kova kaiken kulkemisen jälkeen ja sit oli vähän jomottelua (semmosta menkkamaista), yö sitten taas oli melko kivuton. Heräsin tasan neljän tunnin välein vessaan ja tässä taas sit ähkitään yks päivä. Möh.
 
Tunteet menee kyllä täällä ainakin laidasta laitaan. Välillä tuntuu ettei mikään huvita ja vois vaan hautautua peittojen alle nukkumaan kipujensa kanssa. Sit väkisin yrittää repiä itsensä tekeen edes jotain. Toisina päivinä vois tehdä vaikka mitä ja jaksaa kaikenlaista :D

Toisaalta jatkuvasti kauhean odottava fiilis mut nyt on jopa tullut pelkoa synnytystä ja kipuja kohtaan :eek: ja tietty jännittää, lähinnä et koska tapahtuu ja kuinka nopeasti ja saadaanko lapsille helposti hoitaja jne.

Mutta voihan odotus.. tää on nyt tätä odottamista päivästä toiseen kunnes vauva syntyy. Vaikka ei pitäis sitä ajatella mut joka hetki se on vaan mielessä :rolleyes:
 
Olen Unikko niin samaa mieltä!

Tänään piti ajaa noin 20km kaveria treffaamaan ja jouduin perumaan huonon yön ja aamun supisteluiden takia. Kotipäivä siis. Taas enemmän aikaa ajatella syntyykö tänään ym ym. Plaah..

Ehkä alan väsätä joulukortteja :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top