Lokakuu (:

Keskustelun 'Laskettu aika marraskuu 2012' aloitti niinnu, 1 loka 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | VAUfoorumin sovellus puhelimeen! | Top 100
  1. HP86 Peruskäyttäjä

    No onhan tuo vähän eri käytäntö siellä :) vähän eri tavalla osaajia löytyy..Täällä PKKS:ssa ei äitipolilla juuri lekurit tunnu tietävän mistään diabetekseen liittyvästä, kätilöt vielä vähemmän. Yleistetään helposti raskausdiabetekseen tai kakkostyyppiin, vaikka taudeissa ei oikeesti juurikaan yhtäläisyyksiä ole..tai no, jos makrosomian mahista ei lasketa mukaan. Äitipolilla kyllä lääkärikin kysyy aina, että mites sokerit on käyttäytyny ja jos erehtyy sanomaan, että joskus mittaa yli 10 mmol/l arvoja, ruvetaan heti varottelemaan makrosomiasta..aargh..

    Viime synnytyksessä miule sattu kätilö, joka ei ollu koskaan törmänny insuliinipumppuun..mut onneks itellä oli "tolkku", että saatiin synnytyksen aikaset basaalit kohilleen ;). Mies hoiti sokerimittaukset läpi synnytyksen, kätilö sit kauhuissaan sano jossain vaiheessa, että hän ei ois tajunnu mitata ollenkaan :D
  2. ::marjo:: Aloittelija

    Ruby: "Kiva" huomata, että täällä on näköjään joku muukin hoidoilla raskautunut. :) Ei ole aikaisemmin osunut silmään. Kuinka pitkään ja mitä hoitoja kävitte, jos saa kysyä? 
    Täällä siis myös ihka ensimmäistä kertaa 4,5v yrittämisen jälkeen plussanut, tutkimuksissa ja hoidoissa tuosta ajasta meni ehkä joku parisen vuotta. 
    Miten sulla on muuten raskaus sujunut? Itsestä tuntuu, että stressaa joka asiasta jotenkin miljoona kertaa enemmän verraten vähän helpommin raskautuneisiin ja muutenkin kauhee menettämisen pelko vieläkin aika-ajoin meinaa puskee aika rankasti pintaan. Toisaalta on taas ihan epätodellinen olo edelleen, varsinkin mitä lähemmäksi tuo LA tulee... :)

    Miten muuten pk-seudulla, onko täällä tota synnytystapa-arviointia ollenkaan, jos raskaus ei ole vaatinu mitään erityisseurantaa? Oli tänään vaan viimeinen neuvolalääkäri ennen laskettua aikaa, enkä juurikaan viisastunu siitä käynnistä. Todettiin vaan vauvan asento, tän hetkinen kokoarvio, tunnusteltiin paikat ja toivotettiin onnea synnytykseen. :D Tuntuu, et noiden käyntien jälkeen tulee mieleen vaan enemmän kysymyksii ja epäselvyyksiä, kun mitä sinne mennessä on.
  3. Marzipaani Tuttu foorumilla

    Ei meillä ainakaan ole mitään synnytystapa-arviointia Espoossa. Kaikki siis menny hyvin ja normaalisti koko raskauden ajan ja vauva on näillä näkymin pää edellä tulossa. Kai se arviointi olis jos vaikka epäiltäis, että olis liian ahdas lantio tms. Jotain arviota vauvan koosta mä kyllä kaipaisin. Mut ehkä lääkäri sanoo siihen jotain torstaina.

    Nyt on jostain tullu turvotusta sormiin+nivelkipua ja kädet on ku jollain reumapotilaalla aamulla ku herää. Sattuu sormiin ja joutuu vähän jumppaamaan, että alkaa taipumaan normaalisti. Kädet myös puutuu kivasti yöllä, kun ei oo kovin montaa asentoa mihin vois kädet laittaa kun nukkuu kyljellään. Nakkisormien kanssa mennään siis loppuaika :P
  4. onnekas10 Aloittelija

    Mä olen vähän jo odotellut tuleeko nakkisormiolo tai muuta vastaava turvotus olo ja ei ole kyllä näkyvissä. Esikon aikaan ei ollut kuin vasta synnytyksen jälkeen kun tipassa ja kipupumpussa olin kiinni. Ei varmaankaan nytkään, vaikkakin paino on noussut enemmän ja nopeammalla tahdilla. Toki ei hän se painonnousu siihen sano mitään.
    Mulla ei ole myöskään tukalaa tai kankeaa oloa. Johtuuko sitten, että käyn jumpilla vielä  ja olen yleensäkin aika virkeä. En voi teistä sanoa mitään kun en tiedä, mutta näin omaa oloa ajatellen olisin varmaan kankeampi, jos en liikkuisi ja tekisi mitään. Tunnen kyllä kroppani liiankin hyvin, että ihan pahaa tekee se tauko joka alkaa varmaan parin -kolmen viikon päästä ja kestää tuonne jälkitarkastukseen asti.

    Lantion jännetulehduksen takia olen saikulla, mutta en jää tuleen makaamaan kun se ei ole ratkaisevaa. Päinvastoin nyt täytyy jumpauttaa, että pysyy virkeänä loppuun asti.

    Tsemppistä jokaiselle -kankealle tai ei kankealle :)
  5. Helmeriina Aloittelija

    Pk-seudella synnytystapa arvioidaan tarvittaessa. Itse menen vko 36. Sf-mitta on suuri, mutta aiemmin vauva ollut normikokoinen. Varmistavat, ettei ole jättiläinen ja mahtuu tulemaan. Arvio tehdään äippäpolilla neuvolan lähetteestä. Tänään meillä on synnäriin tutustuminen - jännää!
  6. etuli Peruskäyttäjä

    Joku niistä lämpimistä aalloista mainitsi. On kyllä pukeutumisen kannalta harvinaisen hankala syksy, kun yleensä oon niin viluinen ja käytän kesälläkin villasukkia ja heti kun lämpötilat tippuu kymmeneen asteeseen, niin villapaita on ollut lempivaate. Nyt on jatkuvasti kuuma! Tuntuu, että t-paidassa ja shortseissa ilman sukkia saa sisällä olla ja uloskaan ei oikein tiedä miten sitä pukeutuisi... Tuuli kyllä tuntuu edelleen, eikä huvittaisi itseä vilustuttaa tuosta sisäisestä lämpöpatterista huolimatta (tai juuri siksi)...

    Ja hämmästyksekseni sormet oli alkuviikosta turvoksissa! En meinannut saada sormuksia pois, kun leivoin... Nyt ovat taas suht normaalit, mut saa nähä, pitääkö vielä loppuajasta laittaa sormukset kaulaketjuun... Jotenkin vaan on niin orpo olo ilman niitä, sain pitkään sormuspoltteesta kärsiä, kun kosintaa ei kuulunu jaa nyt ne on niin kalliit aarteet, että vieläkin monta kertaa päivässä niitä ihastelen, vaikka on oltu yli vuosi naimisissa... :D

    Mie oon kyllä jämähtänyt aika liikkumattomaksi nyt viime viikkoina. Koiran kanssa yritin käydä pitemmällä lenkillä, niin kyllä se aika lailla jo supistuksia aiheuttaa... Onhan sitä toki käytettävä pissalla, mut ei taidaa enää edes parin kilsan lenkille miusta olla sen tahdissa. Yksinkään en oikein osaa sitten lähteä, tule syyllinen olo jättää koira kotiin... :/
  7. Mansikkainen Peruskäyttäjä

    Minäkin olen välttynyt vielä turvotukselta, vaikka esikoisen kanssa olin jo tähän aikaan todella pöhöttynnyt ja sain myös verenpainelääkkeet. Nyt sormukset menee vielä hyvin sormiin ja verenpainekin on pysynyt aisoissa, joten siinä mielessä nyt on helpompi loppuodotus. En tiedä olisiko sillä vaikutusta, että olen kans jumpannut säännöllisesti ja käynyt joka viikko hot joogassakin, sillä saattaa ainakin aineenvaihduntaan olla merkitystä. Tosin odotan syntymää paljon enemmän kuin edellisessä raskaudessa, koska onhan esim. kenkien laittaminen jalkaan jo hankalaa ja yöllä herään kyljen kääntämiseen. Äitiyslomaa en oikeastaan pidä, koska opiskelen vauvan syntymään saakka, mut siis äippälomakin alkaa tällä viikolla. Me ei olla tehty vielä hankintoja uutta tulokasta varten, tuplarattaat on ainoa ostos, joka on tehty. Ensi viikolla ajattelin laittaa Kelan pahvilaatikon nukkumiskuntoon, ostaa vaippoja, korviketta ja tutteja. Kaikki muu meillä on valmiina esikoisen jäljiltä. Ensi viikolla olisi sekä neuvolalääkäri että neuvola-aika, kuukauden tauon jälkeen, joten mielenkiintoista mennä kuuntelemaan, onko tilanne edennyt. :)

    Vointeja kaikille!
  8. Ruby Aloittelija

    marjo: Me ei ehditty loppujen lopuksi varsinaisissa hoidoissa olla kuin pari kuukautta! Clomifenia söin ja lopulta sain pistoksia (en muista nyt nimeä) ja tulin raskaaksi varmaan ekasta munasolusta, mikä mulla on kypsyny ehkä ikinä :) Yritystä ehti olla kuitenki pari vuotta, melkein vuosi siitä meni naistentautien puolella tutkimuksissa ja leikkausjonossa... Hoitoihin kun viimein päästiin, niin olin asennoitunut jo niin että ei saada lasta moneen vuoteen, muuten sitä en olis jaksanu. Joten tää oliki sit melkeen kuin yllätysraskaus :D
    Aluksi kyllä pelkäsin keskenmenoa välillä, mutta jotenkin mulla on koko ajan ollu luottavainen olo, että kun alkuun saamisessa oli noita ongelmia niin nyt kaikki sujuisi hyvin.
    Vauvan suhteen kaikki onkin mennyt loistavasti, mutta olen ollut supistusten vuoksi sairaslomalla jo jonkin aikaa. Osastohoidossa olin reilun viikon ja se oli tosi raskasta, nyt saa taas olla kotona niin on enemmän positiivisia ajatuksia mielessä :)

    Jollain muullakin oli lämpimät fiilikset ;) Mun piti ottaa nyt yöksi päälle pelkkä lakana, en voi olla peiton alla hetkeäkään. Me nukuttiin kuitenki kesälläki aika pitkään tuplapeitolla, ihan helteille vaan vaihdettiin pelkkään lakanaan, joten nyt tunnelma yöllä on kuin kesähelteillä.. En tiedä, vaikuttaako se ku en saa ulkoilla, että jäähtyis edes päivällä kroppa. Ehkä käyn tänään ulkona vaan istumassa ja palelemassa hetken :)
  9. simpukka78 Peruskäyttäjä

    Täällä on myös tuota sormien turvotusta ja nivelkipua. Missään muualla mulla ei olekaan turvotuksia, kun sormissa ja aamulla tosiaan tekee oikein kipeää kun yrittää puristaa käsiä nyrkkiin. Yöllä puutuu kädet ihan tosi herkkään, mut nyt on menny ihan hyvin muutama yö kun oon nukkunu melkein istuvassa asennossa. Alkuun meni kyllä aikaa tottua tuohon asentoon ja tuntui, ettei saa mitenkään nukuttua, mut pikkuhiljaa siihenkin on tottunu. Samalla myös jalkojen levottomuus on vähentynyt, enkä oikeastaan enää herää siihen vaivaan. Huomaa lähinnä vain nukkumaan mennessä. Eli loppuaika tullaan nukkumaan sitten melkein istualtaan.

    Lämmintä on täälläkin. Oon aina ollu tosi kylmäverinen ja pitäny villasukkia yöllä ja peittoa. Hah, nyt ei puhettakaan peittoa ei edes voi kuvitella ottavansa päälle ja ajatuskin sukista pistää hien pintaan. Lämpöpattereita on masuasukin lisäksi meillä vielä kolme, 2koiraa ja kissa, jotka vaihtelevat aina sängyssä olijan paikkaa. Kissa nukkuu yleensä koko yön sängyssä ja koirista aina toinen. Siihen tietysti vielä mies viereen, niin johan siinä lämpöä riittää :D

    Nyt kun oon flunssassa ja kuumettakin on, niin siitäkään huolimatta peiton käyttö ei oo kivaa. Pari yötä on mennyt nyt niin, että on vähän vilu, mutta kun otat peiton tai edes lakanan niin hiki alkaa virtaamaan ja tulee vaan entistä tukalampi olo :/ Toivottavasti tää tauti ei kestä kauaa.
  10. Lejon Peruskäyttäjä

    Oioi, vielä pari päivää töitä ja kiirettä pitää saada kaikki siihen kuntoon, että on hyvä fiilis jäädä pois eikä tarvitse jäädä miettimään työasioita. Pomo oli kiltti ja muutti mun plustunnit ylityötunneiksi, jotta saan rahana, kun en kuitenkaan pääse maanantaina lähtemään aikaisemmin töistä.

    Kuulemma nyt saa uutta äitiyspakkausta. Hilkulle meni, mutta oon kyllä ihan tyytyväinen, ei harmita. Olin kyllä tosi yllättynyt, miten paljon siellä laatikossa oikeasti sitä tavaraa on, ei sitä netistä selatessaan jotenkin vaan tajua.
  11. Henteriini Aloittelija

    Onko kellään tullut pahoinvointia takaisin näin loppuajasta? Mulla meni ensimmäiset 4 kuukautta siihen, että oksensin pahimmillaan aamusta iltaan ja sitten alkoi helpottamaan. Nyt tää ihana kuvotus + okentaminen on saapunut takaisin, ei onneksi niin pahana mitä alussa mutta kuitenkin. Erityisen ikävää tuosta tekee sen, että kun kakoaa niin paljon ettei henki enää kulje niin alkaa myös supistelemaan aivan järkyttävästi. Yhdistelmä, jonka mieluusti olisin jättänyt kokematta... Kahviin en ole voinut pariin päivään koskea ja jotkut hajut tekevät todella pahaa. Miten ihmeessä näitä "alkuraskauden vaivoja" enää tässä vaiheessa tulee?
  12. Sarah Peruskäyttäjä

    ^Mulla on tullu pahoinvointia takas. Oksentanu en nyt oo, mutta jonkin aikaa pidin ämpäriä hollilla. Nyt oon taas luottanu, etten oksenna, on vaan huono olo. Tuntuu, että nyt loppuajasta tuo pahoinvointi on mulla enempi närästyspohjaista tai just että närästää niin pahasti, että tulee ylös. Neuvolan täti tuumas, että loppuajan pahoinvointi on ihan normaalia sekin.

  13. Piatta Aloittelija

    Minä kans puolestapuhun ton liikunnan merkitystä parempaan raskauteen. En toki ole mitenkään urheilullinen enkä harrasta liikunta, mutta eikoista odottaesa olin todella väsynyt ja töistä tullessa makasin sohvalla niin kauan että raahauduin sänkyyn illalla. Painoa kertyi 20 kg ja voin todella huonosti. Turvottikin niin että crocsit oli ainoat kengät mitkä meni jalkaan ja niistäkin ne ympyrät painautui jalkaan. Nyt vaikka olisin kuinka kuoleman väsynyt niin eskoisesta on pakko pitää huolta ja vasta kun saan pojan nukkumaan yöunille niin pääsen itsekkin lepämään. Turvotusta ei ole, painoakaan ei ole tullut kun viime neuvolan mukaan 3kg (olin laihtunut kilon edellisestä) koko raskaudessa. Välillä toki supistelee ja kävely aiheuttaa niin repivää kipua alavatsan, etten voi oikein kävellä kun kilpikonna vauhtia. Ja alkaa selkä ja keskivartalo yleensä olemaan jo illalla aika väsynyt että ei tee mieli seista tai istua vaan makaan mieluummin kun poju menee unille.

    Ja hirmuista tosiaan, porukka alkaa jo pian jakautumaan kahtia... melko pelottavaa :/
  14. masunasukki12&14 Peruskäyttäjä Kesäkuunmammat 2014

    huhhuh, täällä käydään nyt surutyötä läpi kun rakas koiramme lähti tänään vihreämmille niityille... Itse oltiin paikalla siihen asti kun sydänäänet pysähtyi ja täytyy kyllä sanoa että oli rankkaa :(( en toivo tuota tilannetta pahimmalle vihamiehellekkään...ihan hirveetä, vaikka koiran parhaaksihan tämä tehtiin. muutto tuntui olevan sille jo niin stressaava tekijä ettei varmaan lapsen tuloa olisi kestänytkään. mutta silti, miten voikin tehdä näin pahaa että oikeen sielua korventaa :(( voin vain kuvitella miten kamalaa olisi menettää oma lapsi, koirat kun on meille olleet niitä "lapsia" ennen tätä tulevaa lasta...
  15. MarrasOdotus Aloittelija

    Otan osaa koiran menetykseen.. Itsellä täällä pian vuoden ikäinen karvakaveri ja kauhistuttaa jo ajatus menettämisestä! Onneksi Torstilla on vielä monta koiranpäivää edessä :) En tiedä minne kirjoittaisin kysymykseni, mutta vastailkaahan kanssa odottajat onko kenellekkään muulle käynyt niin että kun yöllä herää mm. Pissahätään huomaa mahan oleva aivan ylhäällä kummallisessa muodossa, aivan kuin vauva ois noussut tosi ylös kohdussa? Ylösnoustessa saa katsella kun masu taas laskee ja menee tuttuun muotoonsa. Onko masussa asustelevalla kaverilla vielä näillä viikoilla ( rv 37 ) niin paljon tilaa että pystyy mönkijään ihme asentoihin yöllä kyljelläni nukkuessa..? Nyt ois kiva kuulla että onko muille käynyt vastaavaa :)
  16. HP86 Peruskäyttäjä

    Täällä kans muksu möyryää yöllä mitä ihmeellisemmän muotoiseks tän mahan..sit asettuu takas uomiinsa. :) Viikkoja siis huomenna 36+0.

    Takapuolella se punnertaa aina "paiseen" tohon kylkeen..tietysti koittaa saada asentoa muutettua, vaikka pää jo kiinnittynyt lantioon :D
  17. Henteriini Aloittelija

    Masunasukki12, kovasti olen pahoillani koirasi puolesta :( Meillä on myös kaksi koiraa ja en kestä edes ajatusta siitä että joudun niistä joskus luopumaan. Pahin pelko tällä hetkellä on, että mitä jos lapsi olisikin allerginen koirille ja niistä joutuisi siksi luopumaan. Se olisi jotain aivan hirveää, varsinkin toinen koirista on kulkenut mun matkassa monen suuren elämänvaiheen yli ja on tällläkin hetkellä mun tuki ja turva kun en tältä paikkakunnalta juuri ketään tunne, kun ollaan vasta joitakin kuukausia sitten muutettu toiseltä puolelta Suomea. Voimia sinne!

    MarrasOdotus, musta ainakin tuntuu että meidän menninkäinen aina öisin "nousee" mutkalle tuohon ihan rintojen alapuolelle kylkiluita vasten. Olen sitä itsekin miettinyt että miten se siellä mahtuu enää pyörimään, kun mullakin on viikkoja nyt 36+2 mutta yritys on ainakin kova. Kova pepunheiluttaja tämä on kyllä muutenkin, taitaa vetää omia zumba-harjoituksiaan aina iltaisin :)
  18. MarrasOdotus Aloittelija

    Kiva kuulla että muillakin tämmöistä! :) Ei oo vaan ennen pistänyt silmään että kukaan ois moisesta puhunut tai kysellyt, onneksi se pää painaa enemmän ku peppu niin asettuu sitte oikeinpäin ettei vielä pylly eellä loppujen lopuksi ois tulossa maailmaan..
  19. simpukka78 Peruskäyttäjä

    Masunasukki12 otan osaa koiran menetykseen :( Se on aina äärimmäisen kova paikka tehdä viimeinen palvelus ystävälle. Meillä oli 13,5 v koira joka jouduttiin nukuttamaan pari vuotta sitten. Vieläkin välillä tulee tippa linssiin kun muistelee menneitä. Mulle sanottiin jo pari viikkoa sitten että vauva on kiinnittyny alas, silloin siis rv30+. Tämän jälkeen on vain aina yrittäny työntää peppua läpi kyljestä tai sitten punkaa kylkiluiden alle tuossa oikealla puolella. Se näkyy hyvin pahkana kyljessä :-)
  20. pepi Peruskäyttäjä

    Noniin, vihdoin kerkee tänne forumillekkin kirjottelemaan. Meille syntyi tiistaina 2.10 pikkunen poika. 2840g 46cm. Rv35+6. Synnytys kesti kaikkineen vajaa 2 tuntia, kerkesin just ja just ambulanssilla sairaalaan. Vauva oli maailmassa ennen kun ambulanssin väki oli ehtinyt poistua salista. Poika keräilee vielä voimia lasten osastolla, mutta saadaan hänet näillä näkymin huomenna kotiin. Kirjottelen varmaan jonkunlaista synnytyskertomusta, kun saan ite tapahtumat järjestykseen päässäni. En todella odottanut et synnytän edes tän kuun puolella, vaikka laskettuaika olikin 31.10. Synnytys kävi myös sellasella rytinällä, että pitää vähän miettiä miten se nyt oikeen menikään :D

Jaa tämä sivu