Lokakuiset esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vesta
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
no mitä ne siitä parisuhteesta siellä sitten puhuu? En tiedä tuntuu että me voitais ihan tarvitakkin tai mies vähän semmoista tönäisyä, kun ei tunnu tajuavan vaikka kuinka yritän keskustella..
 
Meillä on kans ens maanantaina eka kerta kahdesta. Aiheena parisuhde ja muu nönnööö. Itseä lähinnä tällä hetkellä kiinnostaa synnytys, mutta ehkä tuoltakin saa jotain uutta infoa.

Saadaan ehkä vertailuksi toisen paikkakunnan perhevalmennus kun muutetaan kuun vaihteessa :D
 
Meillekin on ensimmäinen perheneuvola tulossa, tosin vasta syyskuun puolenvälin jälkeen. Toivottavasti kyytiläinen pysyy matkassa sinne saakka. Parisuhdehöpinät kuulostaa minultakin jotenkin turhalta aiheelta, tai siis kun en minäkään usko, että siellä saadaan minkäänlaista keskustelua aikaiseksi..

Olen tässä jo toista viikkoa nyt kotosalla. Sairaslomaa tuli äippäloman alkuun saakka. Nyt rv 31+5. Päivät tuntuu yllättävän pitkiltä! Voisin sanoa, että ehkä nämä kaksi viimeisintä päivää olen vähän edes osannut nauttia ja puuhaillakin jotain muuta kun vaan haahuilla huoneesta toiseen tai olla joutilaana. Ehkä tähän siis opin vielä, kotona olemiseen :)

Muuten tunteet menevät aika laidasta laitaan. Yhtenä hetkenä olen onneni kukkuloilla enkä malta odottaa, että vauva syntyy ja toisena hetkenä tunnen rehellistä paniikkia tulevasta. Ihan oikeasti tuntuu, että voisko koko jutun perua. Kaipa nämä tunteet on aivan normaaleja..kaikki vaan on niin uutta! Ja kun ei yhtään tiedä mitä sieltä on tulossa ja millaiseksi se elämä sitten muuttuu.
 
Minä näen jatkuvasti painajaisia tulevasta perheenjäsenestä. Joissain unissa unohdan vauvan olemassaolon ja hukkaan sen jonnekin. Sitten yritän epätoivoisesti keksiä tekosyitä sille, miksi vauva ei ole mukanani. Toisissa unissa yritän syöttää vauvalle kissanruokaa tai puen sille ulkoilutusvaljaita. Myös hieman oudompia variaatioita on tarjolla, joten joskus nukkumaanmeno hieman puistattaa. Katsoimme yhtenä iltana kauhuelokuvia, jotta tulisi uudenlaisia unia. Lopputulos oli se, että iloitsen vain poikalapsesta sillä edelleenkin pidän nukkeja ja varsinkin vauvanukkeja inhottavina... Ja pelottavina.
 
Mä näin viime yönä unta et vauva syntyi ennenaikaisesti nyt viikon 29 aikoihin. Vauva oli barbinukkemaisen kapea ja liikkumaton mut käärin sen pyyhkeeseen ja kannoin mukanani kuin mitä tahansa esinettä ja toivoin että se alkais ilman kummempaa hoitoo osoittaa elonmerkkejä enemmänkin. Se oli siis elossa. Outoo on se etten kokenu unta nähdessäni sitä painajaisena. Nyt ajatellen järkyttävän karmaiseva tilanne.... aamulla heti puistatti vaikka unessa olin oudon välinpitämätön ja tyyni.
 
Mä en ole nähnyt vielä yhtään vauvaunia, oon kyllä aiemmin elämässäni nähnyt unta että meillä olisi lapsi jne. mutta nyt ei mitään. Vaikka mulla on yleensä aika vilkas unielämä. Nään valveunia ja pelottavia todentuntuisia unia niinkuin viimeviikolla, en pariin iltaan uskaltanut mennä lukitsemaan ulko-ovea sen vuoksi. .koska siellä ovella siinä unessa tapahtui jotain.
 
Ne positiiviset vauvaunet oliskin ihan ookoo... Kyllä mäkin joskus elämässäni olen nähny semmosia unia että meillä lapsia olis. Mutta unet ei niinkään niihin ole keskittyny. Ne on vaan olleet siinä. Ja mini, mä olen nähny tuota samaa, että vaan kanniskelen vauvaa mukanani niin kuin mitä tahansa tavaraa täysin välinpitämättömästi. Pelottavaa.
 
mun vauvaunet liittyy lähinnä siihen että pikkukaveri inhoo kaikkia mahdollisia koneita.... Luulen että on saanut jo yliannostuksen traktorilla jne ajoa ennen syntymää. Olishan se hirveetä jos tää mörökölli ei haluais nähdäkkään koneita :wink
 
Nonni! Viime yönä unessa vastasyntynyt näytti sitten aikuiselta mieheltä minikokoisena, laihoilla poskilla, otsarypyillä ja täydellisellä kopiolla isänsä nenästä mustapäineen... ja tyttö oli.
 
Ensi viikolla aion osallistua kiertokäynnille synnytysosastolla. Jippii. Ensi viikko tulee olemaan kummallinen kaikin puolin, sillä edessä on muutto. Kaiken olen pakannut mutta juuri mitään en sitten voikaan kantaa. Kissapuu on melkein valmis, eli vain köysipäällyste puuttuu. Olen virkannut maton ja toinen on tuloillaan. Mitä helvettiä mä oikein teen äitiyslomalla kun ei sitten oikein saa itseään rasittaa ja kaikki pienet kivat jutut on jo tehty. Alan varmaan itse kiipeillä siinä kissapuussa viimeistään kahden viikon kohdalla. Ja mikä hemmetti siinä äitiyspäivärahan myöntämisessä kestää? Hain kerralla avustukset ja vanhempainpäivärahat ja lapsilisät ja vasta kaksi kolmesta on myönnetty... Tilapäivitystä sen verran että närästys vain pahenee. Kohta nuo vatsahapot polttaa mun kurkkuuni reiän eikä piimästä ole juur apua enää. Ei auta jos jättää pois kaffet ja hapokkaat ruuat, tilanne pahenee jos jättää kokonaan syömättä. Itseasiassa närästys ilmestyy heti kun erehdyn kumartumaan...
 
Mulla sekoo pää myös. Olin eilen aivan vakuuttunut että tää on maailman suurin virhe. Muutto vanhaan kotikaupunkiin, ei työpaikkaa, siellä odottaa vuokraluukku ja ystävät jää tänne. Wuppiduu.

Pakko kyllä kehitellä jotain aktiviteettia, oon nyt ollut koko elokuun sairaslomalla ja käytännössä maannut sohvalla ja katsonut painonpudotusohjelmia, jotka muuten masentaa koska itse muistuttaa lähinnä hyljettä. Muuton eteen sama homma eli voin pakata mutta siihen se sit jää eli kaiken tän tylsyyden ja päänsekoamisen lisäksi tulee vielä turha ja laiska olo (joo-o, luon tässä just elämää ja en oo turha tai laiska mut ärsyttää kun olis aikaa niin ei voi auttaa)
 
Voi tuo närästys on ihan samanlaista miulla. Heräsin yhtenä yönä siihen, että vedin vatsahappoja henkeen. Ihan hirvee polte myös henkitorvessa sen jälkeen. Ajattelin heti että saan ainakin keuhoputkentulehduksen tästä. Onneks ei tullu. Sama juttu, lattialta ei auta poimia mitään, muuten närästys alkaa heti. Öitä helpottaa se, että oon nostanut sängyn pääpuolta ylemmäs niin vatsahapot ei ainakaan painovoiman ansiosta nouse yöllä kurkkuun. Eli tyynyjä hurja määrä petarin alle.
 
Mä hain äitiyspäivärahaa heti kun sitä äitiyspakkaustakin ja kyllä ne päätökset on jo tullut pari viikkoa sitten. Ne kyl masentaa. En vieläkään ymmärrä kun sivuilla luki että 89% palkasta ja mä sain vain 60%palkasta. Nyt oon työttömänä n. kuukauden ja saan enemmän ansiosidonnaista. Voisko vaan mitenkään vaan ilmoittautua työttömäksi? :) Lapsilisä on hakematta, mutta eikö siihen kuten vanhempainrahaankin pidä liittää sitten se jälkitarkastustodistus?

Onneksi mulla ei ole ollut närästystä, toivottavasti ei tulekaan.
Mulla on alkanut vihdoin ja viimein puikot heilua, elokuun kans makasin..kun oli niin kuuma niin en pystynyt muuhun, niin sen mun sairasloman. Nyt sitten tuotan tulevalle nuttuja, sukkia, housuja, ehkä haalarit..Villikset pitää itse neuloa. Yritin sen delegoida, mut ei sieltä on tulossa joku koko puku koossa 50!! Siis eihän se välttämättä lämmitä enää tammikuussa kuin mieltä ja värisävyt ihan pielessä, kun piti tehdä vedenvihreä kokonaan niin nyt sekoitetaan joukkoon valkoista lankaa.. Hohhoijaa..
..ja miks huppu pitää tunkea joka tekeleeseen???? En itse nauti hupuista, mitenkä sitten vauva joka suurimmanosan ajastaan viettää selällään, tykkäisi mytystä niskassa?!
 
Täällä myös alkaa olla ärtymystä ilmassa. Kesäkuusta asti ollut sairaslomalla ja käytännössä sohvaan kulunut jo mun muotoinen kraateri. Haaveilen liikkumisesta mutta kun ei kerta kaikkiaan pysty. Arvatkaa onko takapuoli levinnyt ja kroppa täynnä nestettä? Joo olis pitänyt vähentää syömistä mutta kun... Ihan pikkunen ahdistus tuon painon kanssa, kun sitä oli jo alunperin liikaa. Mammapolilla olen välillä käynyt käyrillä makaamassa, kun epäilevät oireiden takia nyt raskausmyrkytystäkin. Voi tätä iloa! Jos joku vielä erehtyy sanomaan tätä elämän parhaaksi ajaksi niin kiljun. :)

En mä teistä muista tiedä mutta mulle tämä odotusaika on ollut pelkkää kipua ja ahdistusta. Synnytystä en pelkää vaan odotan, vaikka tulisi kuinka kipeää!

Välillä on todella huono omatunto näistä negatiivisistä fiiliksistä.
 
Oon kans onnekseni säilynyt närästykseltä, mutta tää selkäkipu on jotain niin raivostuttavaa että melkein vois tehdä jonkun kanssa vaihtokaupat! Jaksaa ehkä 5 minsaa tehdä jotain mut sit alkaa joko sattua, hengästyttää, huimata, jalat väsyä tai yleensä nää kaikki samaan aikaan. Töissä pystyisin olemaan päivän ja sit menis selkä liian jumiin etten saa enää unta. Lähinnä kans odotan et olis jo se synnytys et pääsee näistä olotiloista eroon!! En jaksais enää päivääkään olla puolkuolleena kotona laahustamassa. Ja tää kuumuus.... En ees lähde valittamaan siitä :D

Pakkailen täällä verkkaisesti tavaroita ja kiroan sukulaistätejä joiden on aina pakko tuoda joku saamarin kippo tai kuppi tullessaan lahjaksi. Tois vaikka punkkupullon niin menis pikkasen parempaan käyttöön ja ei tarvis joka muutossa kirota.

Vau:n sivuilla tais muuten just olla juttu et miks hupulliset vaatteet ei sovi vauvalle. Voit Hepsuli vedota siihen jos kutoja ymmärtäisi vinkin (ja ilmeisesti siihen on joku oikea syy)
 
Vaihdan mielelläni ummetuksen ja peräpukamat närästykseen... ANYONE? Siihen kun lisätään kunnon liitoskivut ja turvotus kaikista tukitoimista huolimatta niin avot. Miksi näitä ei niin positiivisia oireita on näin paljon, miksei kaikki vois vaan olla hattaraa ja sydämiä?
 
Jos vauvan vaatteissa on huppu, niin idea on lähtökohtaisesti, että se pidetään kokoajan päässä, ei siis jätetä mytyksi niskaan. Lämmittää siis päätäkin, kun sieltä eniten lämpöä haihtuu. En kyllä itekään tykkää hupuista vauvan sisävaatteissa, mieluummin käytän erillistä myssyä.
 
Hepsuli, kaikki kelan hakemukset voi tehdä jo valmiiksi. Lapsilisään eivät kaipaa jälkitarkastustodistusta (ainakaan, että alkavat maksamaan lisää). Tekevät siitä lopullisen päätöksen, kun saavat synnäriltä/ maistraatista ilmoituksen vauvan syntymästä ja raha lähtee tulemaan seuraavasta täydestä kuusta. Jos jäät odottamaan jälkitarkastustodistusta voi mennä kolmekin kk, ennenkuin saat sen kelalle toimitettavaksi.
 
Oukei, kiitos Pauveli.

Niin kyse on juurikin sisävaatteista ja niissä olevista hupuista. Epäilen vahvasti että talvesta ei ole tulossa kylmä ei ainakaan vielä lokakuussa jolloin nuo minivaatteet vielä ehkä sopivat vauvan päälle..niissä olevat huput koen siis juurikin turhakkeiksi.
 
Joo mä en kans tajua ihan pikkuvauvan sisävaatteita, joissa on huppu! Nyt kun esikoinen on tuon 10kk ni huput ovat hauskoja sisävaatteissakin, mutta ekoina kuukausina ne olivat kyllä tiellä.
 
Takaisin
Top