Lokakuiset esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vesta
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Niinpä :/ ei tunnu olevan noi hyvien tapojen tuomat rajat ihan tuttuja olevan tuolle tulevalle mummolle... tässä näkee jo varmaan millaista tulevaisuudessakin tulee olemaan. Toivon että mies osaa sitten tukea tarpeen tullen.. en ole menossa sinne vähään aikaan kun jäi niin ahdistava olo tuosta somejutusta. En ole siellä muutenkaan sellainen että jakaisin kaiken elämästäni. Haluaisin vain odottaa edes muutaman viikon mutta ei sitten. Yritän myös pitää pääni kylmänä ja ajatuksissani sen että minä ja mieheni olemme ne jotka päättää.
 
^ vivu kertoo tuossa neuvolakuulumis ketjussa siitä some jutusta.
 
Hei kaikille. Uskallan vihdoinkin liittyä ja alkaa nauttia esikoisen tulosta. Mie 33 ja mies 31 ja ollaan nyt oltu 9kk yhdes. Miulla lapsettomuus tausta ja diagnoosi etten luomuna voi tulla raskaaksi. Noh, kuinkas ollakaan ystävänpäivänä sain plussan. Mies oli ilmoittanu jo seurustelun alussa ettei halua isäksi ollenkaan ja se sopi miulle lapsettomuuteni vuoksi. No tietenkin mies vaati aborttia koko ajan ja ite en tiennyt mitä ajatella. Lääkärissä kävin ja lähetteen sain ja samalla lääkäri neuvoi meitä käymään palveluohjaajan juttusilla. Eka kerta meni ok ja saatiin kotitehtäväksi miettiä mitä vaihtoehtoja ja mitä riskejä ne vaihtoehdot saa aikaan. Tokalla kerralla olin totaalisen murtunut ja tiesin haluavani pitää tämän pienen ihmeen. Mies oli entistä varmempi ettei halua lasta. Olin tuon tapaamisen jälkeen niin sekaisin, masentunut ja turta että oisin voinut siltä istumalta varata ajan aborttiin. Kotona itkin koko illan ja yritin kääntää tunteita pois päältä. 2 pv tuon jälkeen mies sanoi illalla ettei miun tarvii tehdä aborttia. Hänen oli tehnyt niin pahaa katsoa miten huonona mie olin. Seuraavana pv:nä varasin ajan neuvolaan ja ultraan. Nämä on huomenna kumpikin. Mies on ihan täpinöissään ja lukee vauva juttui ja halusi että tuleville isovanhemmille kerrotaan jotenki erityisesti.
Anteeksi vuodatus heti alkuunsa, mutta oli helpottavaa kertoa ja ehkä jollain on samankaltaisia kokemuksia.
 
Ihanaa pieni_ihme_2015, että alun vaikeuksien jälkeen kaikki kuitenkin päättyi lopulta hyvin ja mies on jo nyt innoissaan tulevasta vauvasta :)
 
Hyvä että päätitte pitää pienen ihmeen. Mun entinen poikaystävä painosti aborttiin suhteemme alussa, vaikka sanoi että myöhemmin kyllä halusi lapsia. Viiden vuoden odotuksen jälkeen en enää jaksanut kinua lasta ja odottaa sitä oikeaa hetkeä hänen elämässään ja lähdin parisuhteesta. Tiedän että peloista huolimatta hänestä olisi tullut hyvä isä. Olen aina katunut aborttia.

Nyt mulla on ihana uusi mies, joka halusi alusta asti lapsia kanssani ja ollaan huomenna rv 12.
 
:joyful::joyful:Täällä 20-vuotias nuorinainen, tällä hetkellä asumme mieheni kanssa Brisbanessa , Ausseissa, mutta tarkotus tulla Suomeen ensikuun alussa. Lasta yritetty nyt 1,5 vuotta ja vihdoin tärppäsi. La 27.10 eli nyt raskausviikoilla 8+5 mennään. Alussa olin kauhean peloissani jatkuvasti kun pelkäsin keskenmenoa, mutta nyt ottanut asenteen ettei sille sitten mitään voi jos näin käy..:meh:
Tällähetkellä molemmat olemme työttömiä, tosin mies pääsee heti Suomessa töihin. Oma koti löytyy joten asiat suhteellisen hyvällä mallilla. 15.4 on ensimmäinen ultra, toivotaan parasta.. Aika matelee! Ihanaa kun on tämmöinen ryhmä niin pystyy vaihtamaan kokemuksia yms!:joyful:
 
Tervetuloa joukkoon uusimmille esikoisen odottajille! :) Ja onnea!

Joko teillä alkaa iskostua mieleen että raskaana ollaan, vai tuntuuko vielä epätodelliselta? Itse vielä vähän hermoilen tätä oireettomuutta ja sitä, että ultra on vasta edessäpäin. Välillä tuntuu ettei edes muista että tuolla masussa kyytiläinen olisi (toivon sydämeni pohjasta että on ja pitää tiukasti kiinni <3 ) Todellisimmalta tää tuntuu oikestaan silloin kun puhutaan miehen kanssa raskaudesta ja tulevasta vauvasta, ja mies käyttää sanoja "kun nyt olet raskaana" "nyt kun vauva on mahassa" jne. Tulee ihanan lämmin onnenaalto läpi kehon, ja hykerryttää, että hih, mä olen raskaana :p:love7
 
Mulla on vielä aivan epätodellinen olo. Oireettomuus on varmaan yksi syy, ja ylipäänsä vaan se, että en ole koskaan oikein kuvitellut itseäni äidiksi. Ollaan oltu miehen kans 13 v yhdessä, ja lähipiiri on varmaan aatellut, että jos haluttais lapsia niin kai meillä niitä jo olis. Joten voi sitä ihmetyksen ja riemun määrää, kun kerrotiin perheille!

Vielä en oikein osaa esim. jutella masulle tai ostaa mitään vaatteita tms. Kasvava vatsa on nyt konkreettinen merkki, että siellä pikkutyyppi voi paksusti ja kasvaa. Myös pomolle kertominen oli yks sellanen, että itekin tajus taas vähän enemmän, että tässä on nyt tosi kyseessä :D Mut Vestan tavoin välillä tulee se ihana pöpperöinen olo, kun muistaa, et hei mä oon raskaana! Se on vielä vähän sellanen oma salaisuus, esim töissä, ja se pistää välillä hymyilyttää. Tosin ens viikolla jo aattelin, kun pomollekin kerroin jo vauvasta, että yllätetääs työkaverit ja vedän päälleni jonkun oikeen masua korostavan lookin ;)

Mies muuten selvästi ekan ultran jälkeen alkoi enemmän puhumaan vauvasta yms. Ei ollut kuulemma aluksi halunnut ajatella pidemmälle, jos kaikki ei oliskaan mennyt hyvin.
 
Mäkin virnuilen yksin ollessani kun aattelen mahassa möyrivää vauvaa :D saatan hihitelläkkin. Miehestä on tullu ihan unelma kun hoivaa mua ja ostaa sitä mitä pyydän jne. Ennen ei mennyt kauppaan millään ilveellä sen takia kun halusin jotain.. nyt se laittaa jo takkia päälle kun sanon että jotain tekee mieli :D on se vaan niin hassu.

Mua kiinnostaa kaikenlainen ekoilu, kierrätys sun muut niin tietenkin haluaisin kestovaippailla ainakin suurimman osan aikaa. Ihmisten negatiivisuus ei vaikuta ollenkaan. En vaan ota ymmärtääkseni noita vaippajuttuja :o täytyy varmaan päästä johonkin hiplailemaan niitä että alkaa hahmottumaan että miten niitä ajetaan.. :D liityin jo yhteen ryhmään tuolla naamakirjassa. Ei kuitenkaan löytynyt mitään ohjeita hitaille..

Koitan olla riekkumatta näiden juttujen kanssa kun aina tulee mieleen se että npultra on käymättä vielä.
 
Pikku hiljaa on itse alkanut ymmärtää että raskaana ollaan niin uskomattomalta kuin se omaan korvaan kuulostaakin.:) sitten taas tulee niitä hetkiä (päivittäin) kun alkaa epäilyttää että vieläkö se kirppu siellä on hyvässä voinnissa vai onko joku mennyt vikaan. Aika on mennyt tosi nopeasti mutta nyt viikonloppu on tuntunut ikuisuudelle. Toivottavasti arki sujuu töiden parissa nopeammin. Perjantain nt: ultraa odotellessa. .. :) lisamarie kysyit tuosta vatsallaan nukkumisesta. Itse tykkään nukkua vatsallaan myös, ja nukunkin mielellään edelleen, joskin nyt pitää olla toinen jalka hieman koukussa vierellä jotta vatsalle jää "tilaa" --> ei suoraan patjaa vaste. :D jännää, vaikka olen huomannut tämän uuden asennon niin nyt vasta oikeasti sisäistän että sehän on suoraa seurausta siitä että vatsa patjaa vaste ei enää tunnu hyvälle.. ehkä sitä ei osannut yhdistää vielä masuasukkiin kun ei se vauvavatsa omasta mielestä vielä näy.. :p

Mikä on teidän nt-ultra tilanne? Joko jollakulla on ollut tai onko vielä pitkä aika?:)
 
Meillä on vielä kuukausi aikaa seuraavaan ultraan :( siis siihen niskapoimu-ultraan. Päälle viikon päästä vasta eka neuvolakin.. Onneksi viikot menee nopeaa.
 
Täälläkin odotellaan vielä kutsua siihen ultraan. :) Eka neuvola oli keskiviikkona. Kyllä tässä vielä varmaan pari viikkoa, ellei kolmekin, joudu piinailemaan.
 
Meillä oli perjantaina. Oli kiva kätilö, jutteli paljon ja tulosti meille kymmenkunta kuvaa. Itse olin vaan niin jännittynyt etten meinannu saada sanaa suustani :)
 
Meillä nt-ultra 8.4, jännittää! Nyt kun 24/7 pahoinvointi on helpottanu niin en mä tajua olevani raskaana. Välillä se tulee mieleen mutta ei sitä oikein osaa vielä hehkuttaa itselleen. Ehkä ajan kanssa kun vatsa alkaa kasvaa
 
Ootteko meinannu miten raskausarpia ehkästä? Itelle jo tullut vaik kuinka koittanu rasvailla.. :/
 
Lisamarie sanoi:
Ootteko meinannu miten raskausarpia ehkästä? Itelle jo tullut vaik kuinka koittanu rasvailla.. :/
Click to expand...

Ei niitä oikeasti voi ehkäistä. Riippuu ihotyypistä tuleeko niitä vai ei. Mulla on normi lihomisesta aikoinaan jo arpia, tulee lisää jos tulee ne kertoo elämästä..
 
Esikoisen odottaja en ole, mutta kommentoin silti tuota raskausarpi asiaa... Mulla kans ihotyyppi sellainen että arpia tulee helposti. Jo murrosiässä tuli mahaan ja reisiin arpia. Esikoista odottaessa otin kauheat paineet arvista, tai niiden ehkäisyn yrittämisestä. Tuhlasin kalliisiin raskausarpivoiteisiin ja rasvailin monesti päivässä, oli tukivyöt ja muut, mutta ei auttanut ei... Kyllä se vaan on niin ihotyypistä kiinni tuleeko vai ei. Nyt en edes aio stressata tässä raskaudessa arvista, kun tiedän että niitä tulee jokatapauksessa, tein mitä tahansa... Ihan perusrasvalla aion pärjätä. Se ainakin kutinaan auttaa sitten kun iho alkaa venyä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top