Liikunta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja JMT
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä oon ollut jotenkin tosi epämotivoitunut liikkumaan kun vanhat lajit ei oo enää toimineet. Koira on sentään pitänyt huolta päivittäisistä kävelylenkeistä mutta on niin vaikea itselleni mieltää sitä liikunnaksi. Vaikka kaipa se on ihan hyvää raskausliikuntaa. Nyt tuli hetken stoppi kävelylle kun vauva painaa niin alhaalla, seuraan nyt pari päivää helpottaako olo kun on ihan työpäivinä ollut vaikea kävellä toimistolla. Ja tän stopin myötä sitä huomas kuinka hyvä toi päivittäinen kävely on kuitenkin ollut :shy: Mietin et mitä sitä tekis, kotijumppa ja lihaskunto tympii, mutta nyt oon löytänyt tanssivideoiden ilot :happy: Jotain pregnancy dance -tyyppistä YouTubeen ja siitä jorailusta on ainakin tullut hyvä mieli ja vähän hiki. Täytyy yrittää ottaa säännöllisesti rutiiniin muutaman kerran viikossa.
 
:)Tuttu tunne täälläkin tuo motivaation ajoittainen puute. Ja just siks, kun lajivalikoima tuntuu niin suppealta. Tai varmaan ois vaikka ja mitä lajeja, mutta kaikki ei oo vaan omaan mieleen. Itse oon niin addiktoitunut ulkoilmaan, että raittiiseen ilmaan pääsy on motivoinut sauvakävelee/kävelee aika paljon. Tänään uskaltauduin suksille, kun oli lähilatu (tasainen kuin mikä) ajettu. Teki kyllä hyvää ja tuntui tosi "normaalilta", kun ei mihinkään koskenut tai liike ei rajoittunut.

Tsemppaan ajattelemalla, että kohta on vauva täällä ja sit pääsee taas ilman mahaa liikkumaan. :)
 
Ilmoittauduin just raskausjoogakurssille jonka vika kerta on viikkoa ennen laskettua aikaa... Siellä on liikuntaosuuden lisäksi aina keskustelua raskaudesta ja yks ihan synnytysvalmennuskerta niin aattelin et jos ei pysty liikkeitä tekemään niin varmaan muuten hyödyllinen kokonaisuus kuitenkin...
 
Nautilus sanoi:
Ilmoittauduin just raskausjoogakurssille jonka vika kerta on viikkoa ennen laskettua aikaa... Siellä on liikuntaosuuden lisäksi aina keskustelua raskaudesta ja yks ihan synnytysvalmennuskerta niin aattelin et jos ei pysty liikkeitä tekemään niin varmaan muuten hyödyllinen kokonaisuus kuitenkin...
Click to expand...

Mä kävin tämäntyyppisessä viimeksi lopouraskaudesta ja se oli ihan mukavaa kyllä. Ja siellä oli kaikkia tyynyjä ym tueksi, ja ohjaaja aina kertoi et jos oot sen ja sen viikon yli niin miten liikkeet silloin kannattaa tehdä. Uskoisin et jos on raskausjooga niin ohjaavat sillain että liikkeet mahdollisia tehdä jotenkin muokattuna jos tarve.
 
Nautilus sanoi:
Ilmoittauduin just raskausjoogakurssille jonka vika kerta on viikkoa ennen laskettua aikaa... Siellä on liikuntaosuuden lisäksi aina keskustelua raskaudesta ja yks ihan synnytysvalmennuskerta niin aattelin et jos ei pysty liikkeitä tekemään niin varmaan muuten hyödyllinen kokonaisuus kuitenkin...
Click to expand...

Harmittaa, kun meilläpäin ei näitä ole tarjolla. Pitää vissiin youtubeen mennä ettiin...
 
Mä oon tehnyt raskausjoogaa ihan YouTube videoiden pohjalta. En kyllä miellä sitä oikein liikunnaksi vaikka raskaampia harjoitteita tekisikin. Oon sitten käynyt salilla 1-2x vk, jaksamisen mukaan. Tänään käytiin luistelemassa ja tottakai kun super varovainen piti olla niin oli kyllä pakko todeta että mä haluun jo mun kropan takas! Noh sai ainakin raitista ilmaa..
 
Vähän päivitystä liikunnoista. Tanssi maistuu edelleen ja oon päässyt taas kävelylenkeille, kun vauva nousi pois lantiosta. Olo tuntuu ihan hyvältä ja kevyetkin liikunnat kivoilta. Lisäksi oon tehnyt päivittäin spinning babies -harjoituksia, joissa tulee venyttelyä, selän ja lantion vetreytystä ja vähän jalkalihasliikkeitä, ei mitään rankkaa jumppaa siis mutta oon huomannut että ylläpitää tällä hetkellä aika hyvin selän lihaksia ja pitää kivut poissa. Sekä ajatukset että harjoitukset menee tällä hetkellä enempi synnytys edellä, varsinainen kuntoliikunta on siirtynyt raskaudenjälkeiseen aikaan jo hyvä tovi sitten :)
 
Täällä liikunta on rauhoittunut huomattavasti tulehtuneen selän vuoksi. Muuta vaivaa ei olisikaan, lapsi on vielä ylhäällä, askel kevyt ja liikkuminen sujuisi mutta tuo selkä. Se paheni noin kuukausi sitten hiihdosta. Lapojen välit menivät jumiin ja pikku hiljaa ympäröivät lihakset, nyt kylkikaaret jo niin kipeät ja pallea ahtaalla, että hengitys välillä sattuu:( Salille en enää uskalla ja joogakin on nyt lähinnä kehoa huoltavaa. Käyn lisäksi kävelyillä minkä ehdin. Harmittaa vietävästi tämä tilanne. Olen käynyt vyöhyketerapiassa ja osteopaatilla, myös lääkärissä, eivät juuri voi tehdä mitään. Tilanne korjaantuu kun lapsi syntyy. Nyt rv 37 eli tod näk vielä toinen pitkä ja kivulias kuukausi edessä ilman liikuntaa :(

isoja on ihmisen menetykset lapsen syntymän edessä :D pakko oli vaan päästä vähän mielipahaa purkamaan tänne muiden liikkujien keskuuteen :) liikkuminen on omalle jaksamiselle niin tosi suuri juttu...
 
Mulla meni eilen toi iskias tosi pahaksi, meinaa jalka pettää alta jos yhtään väärässä asennossa astuu, panadol vähän auttoi mutta pelottaa kyllä jos loppuaika menee näin kipeenä.. Onneks esikoinen on päiväkodissa, en millään pystyis sen kanssa touhuamaan päivisin.... :/
 
MörttiRöpö sanoi:
Täällä liikunta on rauhoittunut huomattavasti tulehtuneen selän vuoksi. Muuta vaivaa ei olisikaan, lapsi on vielä ylhäällä, askel kevyt ja liikkuminen sujuisi mutta tuo selkä. Se paheni noin kuukausi sitten hiihdosta. Lapojen välit menivät jumiin ja pikku hiljaa ympäröivät lihakset, nyt kylkikaaret jo niin kipeät ja pallea ahtaalla, että hengitys välillä sattuu:( Salille en enää uskalla ja joogakin on nyt lähinnä kehoa huoltavaa. Käyn lisäksi kävelyillä minkä ehdin. Harmittaa vietävästi tämä tilanne. Olen käynyt vyöhyketerapiassa ja osteopaatilla, myös lääkärissä, eivät juuri voi tehdä mitään. Tilanne korjaantuu kun lapsi syntyy. Nyt rv 37 eli tod näk vielä toinen pitkä ja kivulias kuukausi edessä ilman liikuntaa :(

isoja on ihmisen menetykset lapsen syntymän edessä :D pakko oli vaan päästä vähän mielipahaa purkamaan tänne muiden liikkujien keskuuteen :) liikkuminen on omalle jaksamiselle niin tosi suuri juttu...
Click to expand...

Paljon/säännöllisesti liikkumaan tottuneelle tekee tiukkaa (niin henkisesti kuin fyysisesti), jos ja kun liikkuminen vähenee tai jää jopa kokonaan. Itellä liikkuminen sujui vuodenvaihteeseen asti tosi hyvin, mutta tammikuun alku menikin sitten "kriiseillessä", kun pelkkä muutaman kilsan kävelylenkitkin teki tiukkaa väsymyksen ja kipeiden supistusten takia.

Kuten Capricakin sanoi, täällä myös siirretty ajatus kuntoliikunnasta synnytyksen jälkeiseen aikaan ja nyt yritän lähinnä käydä edes hetken raittiissa ilmassa ulkona. Joinain päivinä jaksaa kävellä vielä yli 5 km lenkkejä, mutta aina on varattava bussiraha mukaan ja valittava reitit silleen, että pääsee kesken reissun bussin kyydillä takaisin kotiin.

Tsemppiä meille kaikille loppukiriin! :) Ei mene enää pitkään, kun on vauva sylissä ja maha pienentynyt ja toivottavasti myös liikuntakyky normalisoitunut.
 
MörttiRöpö sanoi:
Täällä liikunta on rauhoittunut huomattavasti tulehtuneen selän vuoksi. Muuta vaivaa ei olisikaan, lapsi on vielä ylhäällä, askel kevyt ja liikkuminen sujuisi mutta tuo selkä. Se paheni noin kuukausi sitten hiihdosta. Lapojen välit menivät jumiin ja pikku hiljaa ympäröivät lihakset, nyt kylkikaaret jo niin kipeät ja pallea ahtaalla, että hengitys välillä sattuu:( Salille en enää uskalla ja joogakin on nyt lähinnä kehoa huoltavaa. Käyn lisäksi kävelyillä minkä ehdin. Harmittaa vietävästi tämä tilanne. Olen käynyt vyöhyketerapiassa ja osteopaatilla, myös lääkärissä, eivät juuri voi tehdä mitään. Tilanne korjaantuu kun lapsi syntyy. Nyt rv 37 eli tod näk vielä toinen pitkä ja kivulias kuukausi edessä ilman liikuntaa :(

isoja on ihmisen menetykset lapsen syntymän edessä :D pakko oli vaan päästä vähän mielipahaa purkamaan tänne muiden liikkujien keskuuteen :) liikkuminen on omalle jaksamiselle niin tosi suuri juttu...
Click to expand...

I hear you! Itsellä muuten olotila ihan ok, mutta kramppaava selkä vetää koko keskuvartalon jumiin ja on tosi ahdistava olotila. Istuminen tuntuu huonolta, nukkuminen ei onnistu kun kyljet puutuu ja selällään ei enää onnistu. Harmillista kun tulee yksi vaiva, joka vie toimintakykyä ja tekee tuskaisen olon. Tsemppiä! Itsekin koitan käydä kävelemässä jotta vähän vetreytyy, mutta kipu säteilee alavatsaan ja nivusiin, ja siksi ei tunnu hyvältä kovin pitkiä kävelyitä tehdä. Putkirullalla koitan vähän rentouttaa. Koiran tuijottava katse ja surusilmät vetää omankin mielen matalaksi, varsinkin hormonihöyryissä tuntuu, että on ihan huono ihminen kun ei vaan jaksa lähteä lenkille :D
 
Kiitos tsempeistä <3 varmasti joka raskaudessa viimeiset viikot ovat ottaneet minulle henkisesti raskaita oman liikuntakyvyn rajoittuessa, mutta toisaalta tällä kertaa tämä jatkuva kipu ja unenpuute ovat vieneet tämän loppuraskauden hankaluudet ihan eri levelille.

Sun tuntemukset Pippa kuulostaa todella tutuilta, se ettei ole kivutonta asentoa missä nukkua ja päivät, kun hengittäminenkin sattuu, ovat uuvuttavia. Toivoin vain kovasti että jumit ja krampit laukeavat synnytyksen jälkeen ja ettei tämä pitkity.
 
Lenkkeily ei ole mullakaan onnistunut enää piiitkään aikaan, köpöttelyä lukuunottamatta. Nyt sain itseäni niskasta kiinni ja oon käynyt uimassa ja vesijumpassa, jonka avulla oon saanut selkää vetristettyä. Tänään hain si-tukivyön terkkulan apuvälinelainaamosta ja taivas aukeni :) nyt ei koske selkään pystyssä ollessa. Istuessahan tuo pitää pois ottaa, mutta kyllä on ihana kapine <3
 
Mulla ei oo ollut sellaisia kipuja, jotka rajoittaisivat kaikkea liikuntaa, mutta ennen äitiyslomalle jäämistä oli niin kiire että säännöllinen liikunta kävelyä lukuunottamatta jäi pois pariksi kuukaudeksi niin että maksoin kuntokeskusmaksua semmoisen satasen turhaan... Tai olisihan sitä aikaa saanut revittyä esim. esikoisen nukkumaanmenon jälkeen, mutta priorisoin sen mm. koiranpennun sosiaalistamiseen ja kouluttamiseen. No, nyt onkin sitten sitä aikaa ja onneksi yhä pystyy kaikkea pikkukivaa tekemään. Kävelyvauhti kyllä on niin hidas, ettei sillä mitään hikeä pintaan saa, mutta arkiaktiivisuutta pystyy ylläpitämään kivasti taaperon ja koirien kanssa touhuillessa. Crosstrainer tuntui äsken aivan täydelliseltä näiden viikkojen fysiikalle, samoin pumppaavia avaavia liikkeitä sisältänyt kehonhuoltotunti. Varmaan myös spinning menis kuten viime raskaudessakin, tunti on vaan hankalaan aikaan. Viime raskaudessa tein salitreeniä ihan painoilla laskettuun aikaan saakka, mutta nyt en oikein viitsisi alkaa kun en sitten kevään 2016 ole kertaakaan käynyt painojen puolella kääntymässä. Korkeintaan jotain oman kehon painoilla.
 
Mä en ole voinut eka kolmanneksen jälkeen juosta ollenkaan, ja pari kolme kilometriä on maksimi minkä voi ilman pahoja seurauksia kävellä. Muukaan liikunta ei siis onnistu. :dead: Liitoskivut siis äityy niin kovaksi, tosin ne oli pahimmillaan siinä ilmaantuessaan syksyllä. Jos erehdyn muutaman hölkkäaskeleen ottamaan, se kostautuu joka ikinen kerta niin että pariin päivään ei voi kääntää kunnolla kylkeä tai kävellä. :inpain: Mitään, siis yhtään mitään muita oireita ei ole onneksi ollut eikä mahakaan haittais vielä menoa mutta minkäs teet. Kyllä alkaa jo vähän ottaa päähän, kun säälittää huonolla liikunnalla olevat koiraraukat ja toki se, ettei pääse harrastamaan ja kunto itselläkin rapistuu. Mutta yritän sanoa itselleni että tämä on kuitenkin onneksi ainoa oire, ja kohta toivon mukaan sekin muisto vain. :cat:
 
Täällä sai pitkät lenkit jäädä rv25 aikoihin, selkä kipeyty tosi pahasti. Ja nyt rv36 sekä hirveet sukkapuikkokivut alapäässä, kävelyä turha yrittääkään. Kyllä harmittaa kun olisi kaksi koiraa lenkitettävänä.. Mutta hommasin kuntopyörän pari kk sitten ja sillä lähes päivittäin pystyn tunnin polkemaan, ei vaan voi olla liikkumatta :D Toki välillä meinaa kipuja olla alapäässä mutta tällöin höllään vähän vauhtia. Pyörällä mennään siis loppuun asti, toivon :)
 
Kyllä tuntu hyvälle käydä uimassa. En nyt 500 m enempää uinu, mutta se keveys mitä veessä tuntu oli huippua. Pitää vaan ens viikon neuvolakäynnillä kysyä miten pitkää uskaltaa uimassa käydä. Merkkejä kuitenkin kohdunsuun aukiolosta oli jo pari viikkoa sitten.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top