Mukkelis
Näppärä viestien naputtelija
Mä huutelen vähän erilaisia kokemuksia. :) Oon BMI:ltäni lihava ja aloitin vasta viime syksynä aktiivisen liikunnan, koska mua alkoi nyppimään se, etten jaksanut puuskuttamatta tehdä yhtään mitään - enkä varsinkaan lasten kanssa. Kiloihin ei tuolla kuurilla tullut paljon muutosta, mutta 2x/vko liikuntakerrat ovat kuitenkin selkeästi parantaneet jaksamistani ja kestävyyttäni. Käyn yhä 1-2 kertaa viikossa jumpassa (sekalaista ryhmäliikuntaa, en tykkää salitreenistä), ja vaikka olen jo heittänyt hyvästit niin hypyille kuin vatsalihasliikkeillekin (treenaan vain syviä ohjaajan ohjeiden mukaan), jaksan yhä suht hyvin treenata. JA mikä tässä kaikessa on parasta? Säännöllinen liikkuminen on selkeästi ainakin minulla ehkäissyt liitoskipuja!
Esikoista odottaessa olin sohvaperuna ja hautauduin sinne yhä syvemmälle raskauden edetessä. Pahat liitoskivut iskivät jo ennen raskauden puoliväliä, ja rv 25 alkaen olin jatkuvasti sairaslomalla kipujen vuoksi (toimistotyöstä eli ei edes todellakaan mitään fyysisesti rankkaan työtä paitsi persuslihaksille), kunnes noin rv 30 alkaen jäin koko loppuraskaudeksi kotiin sairaslomalle ja suoraan äitiysvapaalle asti. Kakkosen odotuksessa olin yhä kotona, mutta nyt ennen kolmatta lasta olen jälleen palannut työelämään.
Yksi isoin pelko mulla oli joutua jälleen pitkälle sairauslomalle, ja päätin yrittää ennaltaehkäistä tätä jatkamalla liikuntaharrastusta - asia joka ei olisi muutama vuosi sitten edes pälkähtänyt mieleeni. Onneksi jatkoin, koska nyt kroppa kiittää! Liitoskipuja on ollut vasta vain muutamana päivänä (22v rv menossa) eivätkä ne ole kroonistuneet kuten ekalla odotuksella tähän mennessä jo olivat. Kummallista kyllä, jumppatreeni ei niitä aiheuta vaan tavalliset kävely-/vaunulenkit lasten kanssa. Oma neuvolaterkkari sanoikin, että kävely on niin kokonaisvaltaista, että se voi helpommin liitoskipuja aiheuttaakin. Jumppa sen sijaan, vaikka onkin hikisempää ja nopeatempoisempaa, on lyhytkestoisempaa ja kohdistuu yleensä tiettyihin lihasryhmiin kerrallaan, eikä sen vuoksi välttämättä niin aiheuta kipuja - kunhan muistaa omat rajat.
En kannusta ketään aloittamaan rajua liikuntaa raskaana ollessa, jos keho ei ole siihen tottunut. Sen sijaan kannustan aloittamaan jonkinlaisen liikunnan jo mieluusti ennen raskautumista, koska se voi oleellisesti tuoda helpotusta myös raskausajan kolotuksiin. Ainakin omalla kohdallani on toiminut suorastaan yllättävän hyvin. :)
Esikoista odottaessa olin sohvaperuna ja hautauduin sinne yhä syvemmälle raskauden edetessä. Pahat liitoskivut iskivät jo ennen raskauden puoliväliä, ja rv 25 alkaen olin jatkuvasti sairaslomalla kipujen vuoksi (toimistotyöstä eli ei edes todellakaan mitään fyysisesti rankkaan työtä paitsi persuslihaksille), kunnes noin rv 30 alkaen jäin koko loppuraskaudeksi kotiin sairaslomalle ja suoraan äitiysvapaalle asti. Kakkosen odotuksessa olin yhä kotona, mutta nyt ennen kolmatta lasta olen jälleen palannut työelämään.
Yksi isoin pelko mulla oli joutua jälleen pitkälle sairauslomalle, ja päätin yrittää ennaltaehkäistä tätä jatkamalla liikuntaharrastusta - asia joka ei olisi muutama vuosi sitten edes pälkähtänyt mieleeni. Onneksi jatkoin, koska nyt kroppa kiittää! Liitoskipuja on ollut vasta vain muutamana päivänä (22v rv menossa) eivätkä ne ole kroonistuneet kuten ekalla odotuksella tähän mennessä jo olivat. Kummallista kyllä, jumppatreeni ei niitä aiheuta vaan tavalliset kävely-/vaunulenkit lasten kanssa. Oma neuvolaterkkari sanoikin, että kävely on niin kokonaisvaltaista, että se voi helpommin liitoskipuja aiheuttaakin. Jumppa sen sijaan, vaikka onkin hikisempää ja nopeatempoisempaa, on lyhytkestoisempaa ja kohdistuu yleensä tiettyihin lihasryhmiin kerrallaan, eikä sen vuoksi välttämättä niin aiheuta kipuja - kunhan muistaa omat rajat.
En kannusta ketään aloittamaan rajua liikuntaa raskaana ollessa, jos keho ei ole siihen tottunut. Sen sijaan kannustan aloittamaan jonkinlaisen liikunnan jo mieluusti ennen raskautumista, koska se voi oleellisesti tuoda helpotusta myös raskausajan kolotuksiin. Ainakin omalla kohdallani on toiminut suorastaan yllättävän hyvin. :)
Entisellä maastopyörän tapaisella fillarillani en kyllä varmasti pystyisi polkemaan (juurikin vatsan vuoksi), mutta mulla on nykyään todellinen mummopyörä käytössä (vanha Ainotar), kun mummo itse ei enää kykene pyöräilemään. Sillä on tosi hyvä pyöräillä, juurikin pystymmän polkemisasennon vuoksi. Hyvin rullaa! 
Onneks se painon nousu on nyt hiipunut. Viimesen kuukauden aikana on tullut vaan parisataa grammaa ja olo on paljon keveämpi. Oon tehnyt päivittäisiä kävelylenkkejä, mutta iso maha on niitä tässä lyhentänyt. Sellaset reilu 30 min pystyn kävellä vielä suht hyvin. Viime viikolla meni vielä 45-40min, mutta loppumatkasta alko olla jo tosi tukala olo. Selkäkipuja tai liitoskipuja ei oo ollut koko raskauden aikana. Peruskunto raskautuessa oli hyvä ja tosiaan reiluun puoliväliin tein hyvää treeniä salilla, mutta tokihan se kunto on siitä laskenut. Kävelystä en suostu luopumaan nyt kun se on ainoo, mitä voin tehdä. Käpöttelen vaikka taloa ympäri jos en pidemmälle uskalla lähi viikkoina enää lähteä. Takaraivossa on vaan se ajatus, että synnytys on fyysisesti rankka kokemus enkä halua, että jää huono kokemus sen takia, että kunto ei kestä.