Liikunta

Mä huutelen vähän erilaisia kokemuksia. :) Oon BMI:ltäni lihava ja aloitin vasta viime syksynä aktiivisen liikunnan, koska mua alkoi nyppimään se, etten jaksanut puuskuttamatta tehdä yhtään mitään - enkä varsinkaan lasten kanssa. Kiloihin ei tuolla kuurilla tullut paljon muutosta, mutta 2x/vko liikuntakerrat ovat kuitenkin selkeästi parantaneet jaksamistani ja kestävyyttäni. Käyn yhä 1-2 kertaa viikossa jumpassa (sekalaista ryhmäliikuntaa, en tykkää salitreenistä), ja vaikka olen jo heittänyt hyvästit niin hypyille kuin vatsalihasliikkeillekin (treenaan vain syviä ohjaajan ohjeiden mukaan), jaksan yhä suht hyvin treenata. JA mikä tässä kaikessa on parasta? Säännöllinen liikkuminen on selkeästi ainakin minulla ehkäissyt liitoskipuja!

Esikoista odottaessa olin sohvaperuna ja hautauduin sinne yhä syvemmälle raskauden edetessä. Pahat liitoskivut iskivät jo ennen raskauden puoliväliä, ja rv 25 alkaen olin jatkuvasti sairaslomalla kipujen vuoksi (toimistotyöstä eli ei edes todellakaan mitään fyysisesti rankkaan työtä paitsi persuslihaksille), kunnes noin rv 30 alkaen jäin koko loppuraskaudeksi kotiin sairaslomalle ja suoraan äitiysvapaalle asti. Kakkosen odotuksessa olin yhä kotona, mutta nyt ennen kolmatta lasta olen jälleen palannut työelämään.

Yksi isoin pelko mulla oli joutua jälleen pitkälle sairauslomalle, ja päätin yrittää ennaltaehkäistä tätä jatkamalla liikuntaharrastusta - asia joka ei olisi muutama vuosi sitten edes pälkähtänyt mieleeni. Onneksi jatkoin, koska nyt kroppa kiittää! Liitoskipuja on ollut vasta vain muutamana päivänä (22v rv menossa) eivätkä ne ole kroonistuneet kuten ekalla odotuksella tähän mennessä jo olivat. Kummallista kyllä, jumppatreeni ei niitä aiheuta vaan tavalliset kävely-/vaunulenkit lasten kanssa. Oma neuvolaterkkari sanoikin, että kävely on niin kokonaisvaltaista, että se voi helpommin liitoskipuja aiheuttaakin. Jumppa sen sijaan, vaikka onkin hikisempää ja nopeatempoisempaa, on lyhytkestoisempaa ja kohdistuu yleensä tiettyihin lihasryhmiin kerrallaan, eikä sen vuoksi välttämättä niin aiheuta kipuja - kunhan muistaa omat rajat.

En kannusta ketään aloittamaan rajua liikuntaa raskaana ollessa, jos keho ei ole siihen tottunut. Sen sijaan kannustan aloittamaan jonkinlaisen liikunnan jo mieluusti ennen raskautumista, koska se voi oleellisesti tuoda helpotusta myös raskausajan kolotuksiin. Ainakin omalla kohdallani on toiminut suorastaan yllättävän hyvin. :)
 
Minkäslaista liikuntaa te tällä hetkellä harrastatte? Mun on vähän vaikee selostaa omaa liikuntahistoriaani muuten kuin että se on erittäin kausiluontoista, ajoittain jää tosi vähälle, sitten taas välillä teen paljon ja tosi raskastakin. Nyt tokassa raskaudessa ei oo ollu oikein tilaisuutta, aikaa eikä jaksamista kunnon liikkumiselle ennen kuin jäin kesälomalle kesäkuussa. Nyt sitten aina ehtiessäni (kun oon pääasiassa yksin esikoisen kanssa viikot) kävelen, pyöräilen, käyn salilla ja eilen vetäsin reilun tunnin hölkänkin (vauhti maltillinen 9km/h, tällä mahalla kumminkin jo tuntu melko kovalta menolta) kun kerrankin pääsin ilman vaunuja ja lasta liikkeelle.
Vauva on edelleen korkeella, joten tosi vähän on tuntunu mitään paineita alhaalla. Kyl kohtu vähän kovistelee välillä, mut ei kipeesti eikä ne kauan kestä. Päälle on tehny tosi hyvää tää liikkuminen pitkästä aikaa ja tietty kropallekin. Toivosin, että tää liikunnallinen kausi ois mahdollisimman pitkä. En oo koskaan ollu mikään hoikkeliini, 168cm/70-72kg oon ollu viimeset vuodet, mut mulla on mielestäni hyvä pohjakunto ja vielä toistaseks melko nopee palautuminen. Tuon suht nopean palautumisen vuoksi oonkin uskaltanu reippailla näilläkin viikoilla, kun tuntuu et oma keho kertoo jos ei jotain kannata tehdä. Loman ansiosta painnonnousukin on tullu maltilliseks, mitä se ei todellakaan ollu tammi-toukokuussa. Itse asiassa viimeks neuvolan puntari näytti kiloo vähemmän kuin edelliskerralla. Painonpudotus ei tietenkään tässä vaiheessa oo tavoite, mut näillä kiloilla ihan hyvä sivutuote. Liikunnan iloa vielä loppumetreille!
 
Mä alotin hienosti jumpassa käymisen just ennen raskautta, mutta sitten lääkäri kielsi kaiken nopeatempoisen liikunnan juoksusta hyppimiseen heti kättelyssä keskenmenoriskin takia. Meillä oli siis hieman työnalla koko raskaaksi tuleminen. Eli siihen jäi jumppailut.

Oon koittanu käydä säännöllisesti kävelylenkeillä koko paksuusajan, mutta täytyy myöntää että luontainen laiskuus on kyllä vienyt voiton hävettävästi lihaskuntoreeniltä. Eli mun peruskunto taitaa just nyt olla huonompi ku piiiitkääään aikaan, mikä ei tunnu hyvältä kun ajattelee tulevaa synnytystä.

Vauvan ulkoistuksen jälkeen on kyllä tavoite päästä liikkeelle mahdollisimman pian...ans kattoo kuin käy.
 
Mulla tällä hetkellä pääsääntöisesti pyörälenkit pitävät kuntoa yllä. Yritän lähes päivittäin käydä ja jos istuinluut kovin kipeältä tuntuu niin välipäivinä pikku kävelylenkillä käyn. Kävely ei kuitenkaan mitään herkkua ole ja joskus rv 27 aikoihin todella voimakkaita supistuksia aiheutti niin jäi sen vuoksi vähemmälle. Max 2km lenkkejä tulee käveltyä,sen pidemmät tuntuu myrkyltä... ennen raskautta kävin säännöllisesti salilla mutta jossain vaiheessa tuli salikielto kun oli niitä epämääräisiä vuotoja,joten se koko salihomma on nyt jäissä. Tarkoitus kyllä synnytyksen jälkeen palata salille kunhan vointi sallii.
Itelle tuo pyöräily kyllä antaa sen tunteen et eihän tämä raskaus mua rammaksi oo sentään tehny :D tuntuu et jos on jostain syystä parin päivän tauko ollu niin sillon tuntuu joka paikkaa kolottavan. Lisäksi painonnousun oon ihan kohtuullisena saanu pidettyä ku muutenkin ylipainoa on.
 
Itse oikeastaan raskauduin sen jälkeen kun paransin vähän terveystottumuksiani ja vähensin stressiä. Olin siis lomalla tärpin aikana. Kaverin kanssa kuntosalilla ihmettelin miksi tuli huono olo ja ajattelin sen johtuvan lihasjumeista kun kuona-aineet lähtee liikkeelle. Seuraavana päivänä plussasin. kovin vähälle jäänyt liikunta mutta olen yrittänyt tehdä kävelylenkkejä. Pahinta on se jos alan stressaamaan aiheesta
 
Hugemama, ihan hurja hölkkävauhti sulla!!! :) mahtavaa!

Minä olen harrastanut liikuntaa ennen raskautta ja sen aikanakin. Raskausha on ollut pääosin todella helppo, ei mitään ihmeellistä. Lonkka/iskiaskipuja ajoittain oli, mutta ei ne oikeastaan estäneet mitään. Mutta ei mitään ennen aikaisia kipeitä supistuksia, vuotoja tai mitään mikä olis pakottanut lepoon.

Käyn crossfit-treeneissä, loppua kohden yhä enemmän vaan lihaskuntoa painottaen ja rauhallisemmin ottaen. Liikkeinä esim. sumomaastavetoa, ylöstyöntöjä, kahvakuulalla myös kaikkea. Soutulaite kanssa kovassa käytössä. Meillä on kaikki ohjaajat fysioterapeutteja, mikä on tosi hyvä juttu :) Hyötyliikun pyörällä matkat kaupungille. Pidempään kävely on vähän tuskaista ja lenkkeilyt jäi pois varmaan ennen viikkoa 30 jo. Nyt oon käynyt kävelemässä joitain kertoja tässä lähellä ja keskinopeus tais olla alle 5km/h :grin

Koen, että liikunta on auttanut pitämään ennen kaikkea pään kasassa ja ehkäissyt selkävaivoja ja muita kolotuksia. Kehonhuolto on kanssa tosi tärkeessä osassa!
 
Eikö teistä tunnu et maha on tiellä polkupyöräillessä? Musta tuntuu et näytän ihan ankalta pyörän päällä kun pitää polkea jalat niin auki.
 
No tuntuu, etenki kun minun pyörässä asento on aika kumara normaalisti. PItää vaan pystymässä yrittää ajaa. Semmonen mummopyörä toimis varmaan nyt hyvin :grin
 
Ihana lukea, että osalla raskaus ei ole haitannut liikuntaa! :)

Mä oon tosiaan ollut pullukka (lihava) ennen tätä raskautta, mutta viime syksynä löysin säännöllisen mukavan liikuntaharrastuksen. Kunto parani ja muutama kilokin tippui. Pystyin jatkamaan ko. harrastuksen parissa maalis-huhtikuulle asti, mutta sen jälkeen supistukset kävi niin pahoiksi että piti luovuttaa. :sad001 Huhti-kesäkuu menikin hyvin hyvin vähällä liikkumisella. Mulla jostain syystä varsinkin kävely laukaisee supistukset. Ihan jo pelkkä ruokakaupan sisällä kävely kärryjä työntäen aiheuttaa aina harjoitussupistuksia. En sitten ole tuolloin liikkunut oikeastaan mitenkään, mitä nyt kotipihassa ja sisällä kotihommia puuhaillessa.

Nyt heinäkuun puolella uskaltauduin pitkästä aikaa pyöräilemään ja kappas, sehän sujuu! :grin Näytän kyllä todella koomiselta valtaisan vatsani kanssa. (KAIKKI luulevat vatsan koon vuoksi että poksahdan hetkenä minä hyvänsä, vaikka vielä on kuukausi laskettuun aikaan. :rolleyes: Silti onneksi painoa ei ole tullut kuin noin 7kg tähän mennessä.) Mutta on vain niin ihana päästä viilettämään pyörän selässä. Kaikki nousut (loivatkin mäet) joudun kyllä taluttamaan ja se on rankkaa, mutta kaipa tämäkin pyöräily on tyhjää parempi. Ja hyvä mieli siitä tulee! :smug: Entisellä maastopyörän tapaisella fillarillani en kyllä varmasti pystyisi polkemaan (juurikin vatsan vuoksi), mutta mulla on nykyään todellinen mummopyörä käytössä (vanha Ainotar), kun mummo itse ei enää kykene pyöräilemään. Sillä on tosi hyvä pyöräillä, juurikin pystymmän polkemisasennon vuoksi. Hyvin rullaa! :smiley-bounce022
 
Mulla oli Suomessa just semmonen mummopyörä istuvalla polkemisasennolla, mutta siinä oli vaan muutama vaihde joten en voinut tuoda sitä tänne Sveitsiin :sad001 Piti hankkia tänne pyörä jossa on satatuhatta vaihdetta, että pääsee mäkiä ylös...sanomattakin selvää etten oo paljoo polkenu paksuusaikana ku täälähän ei tunneta käsitettä "tasamaa", on vaan ylä- tai alamäkiä :/
 
Keväällä kävin pilateksessa ja joogassa sekä kuntosalilla. Nyt kesällä lähinnä hyötyliikuntaa lyhyttä kävelylenkkiä esim. koiran kanssa ja lapsen kanssa ulkoilua, lyhyitä pyörälenkkejä yms. Uimassa oon käyny 1-2x vko vielä kesäkuussa, mut nyt lähiuimahallit kesätauolla :/ ..Voisi ehkä enemmänkin liikkua.. hölkätä ei kyl pystyisi, tuntuu aika pahalta tuolla alhaalla jo.
 
Mä kävin salilla reiluun puoleen väliin raskautta ja sit yhtäkkiä painoa alko kertyä ihan hillitöntä vauhtia. 10 viikkoa kilo per viikko ja se tuntu kropassa :woot: Onneks se painon nousu on nyt hiipunut. Viimesen kuukauden aikana on tullut vaan parisataa grammaa ja olo on paljon keveämpi. Oon tehnyt päivittäisiä kävelylenkkejä, mutta iso maha on niitä tässä lyhentänyt. Sellaset reilu 30 min pystyn kävellä vielä suht hyvin. Viime viikolla meni vielä 45-40min, mutta loppumatkasta alko olla jo tosi tukala olo. Selkäkipuja tai liitoskipuja ei oo ollut koko raskauden aikana. Peruskunto raskautuessa oli hyvä ja tosiaan reiluun puoliväliin tein hyvää treeniä salilla, mutta tokihan se kunto on siitä laskenut. Kävelystä en suostu luopumaan nyt kun se on ainoo, mitä voin tehdä. Käpöttelen vaikka taloa ympäri jos en pidemmälle uskalla lähi viikkoina enää lähteä. Takaraivossa on vaan se ajatus, että synnytys on fyysisesti rankka kokemus enkä halua, että jää huono kokemus sen takia, että kunto ei kestä.
 
Minä luen kateellisena teidän juttuja....

Nimimerkillä "postilaatikolle ja takaisin on jo saavutus" :D
 
Mä kävin ennen raskautta ja alkukuukausina uimassa ja salilla, lisäksi tein lenkkejä. Uiminen jäi jossain vaiheessa, ei tosin raskauden takia ja salihommat loppuivat reilu kuukausi sitten kun en saanut enää reseptiä siihen (kuului fysioterapiaan) ja kävelylenkit senkun vähenee ja lyhenee kun ei vaan pysty. Nyt olen käynyt mammajoogassa joka tuntuu hyvältä eikä aiheuta supistuksia. Uimista kokeilin nyt helteillä järvessä mutta lonkat ei oikein tee yhteistyötä :p
 
Mun liikunnat sai naulan arkkuun naisten kympillä - sen jälkeen on nuo liitoskivut pitäneet huolen siitä et en edes kävele pitkää pätkää ilman jäätävää kipua :/ Liikunta on nyt ihan non existent -tilassa ja ainoastaan hyötyliikunnasta kyse. Pyörällä kauppaan ja takas onnistuu kyllä, mutta 20 metriä tytön potkulaudalla oli jo liikaa :D
 
Liikunta on lähinnä tunti ostoksia prismassa. Alkaa supistaa jo sielläkin ja selkää särkee.
 
Stella_: Mulla on ollut hyvin sama juttu varsinkin touko-kesäkuun. Nyt uskaltauduin pyöräilemään ja se ei laita heti supistelemaan (joskin illalla kyllä tuntuu). Samoin huomasin, että uinti luonnistuu. Hyvin hitaasti tosin, mutta enpä ole ollut hyvä uimari ennenkään. :wink Ja tosin polskutan "koiraa", siinä ei lonkatkaan nitise kun liike ei ole yhtä laaja kuin esim "sammakkoa" uidessa. (Sanastostakin huomaa, kuinka pro olen uimisessakin. :D)
 
Hehe, täälläkin uidaan sammakkoa rintauinnin sijaan, joten samaa sanastoa täälläkin käytetään :grin Millä vermeillä te käytte uimassa? En haluaisi ostaa mammauimapukua, mutta jostain syystä aristelen myös bikinien käyttöä uimahallissa.
 
Bikinit mulla on nyt ollut päällä, mutta oonkin käynyt vaan rannalla pulahtamassa. Kyllä mä ne uimahalliinkin laittaisin niin ei tartte ostaa mitään mammauimapukua jota kohta ei enää tarvitse. Täälläpäin aika monet ei-raskaanakin olevat ui bikineissä tai tankinissa matkaa hallilla.

Musta on ihan mahtavaa, kun on raskausmaha niin ei yhtään ujostuta kulkea bikinissä :) emmä kyllä muutenkaan välitä jos joku ahdistuu rannalla mun vatsamakkaroista, mutta mä tosiaan tykkään tosta pallomahasta :)
 
Mä oon uinut myös bikineissä. En ole mikään hoikka muutenkaan ja nyt kun on huge maha, niin mun puolesta kaikki saa näkyä. Tuskin kukaan kauhistelee mun paksuja reisiä kun maha on katseenvangitsija. :wink :wink :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top