Se varmaan tuntuu aluksi tolta, jos esikoista odottaa ja on kokematon äitinä, niin se on jännittävää alkaa solmia äitikamusuhteita..
Itsekin vasta nyt pojan ollessa kohta 4 tulen juttuun melkein kaikenlaisten äitien kanssa, koska lapset on lapsia ja vanhemmat vanhempia.. Onhan siinä juteltavaa, kun lapset touhuaa taustalla jne.
Tietenkin, jos on ihan eri elämäntilanteessa ja oikeasti jännittää tosi paljon vauva-arkea (niinkuin jokainen esikoistaan odottava varmaan tuntee), tai vaikka kriisissä ja odottaa esikoista kuten minä aikanani niin minä vaan kartoin kaikkia jo sen takia, koska mulla oli niin paljon huolia, olin jo odottaessa yh.. Olisi ollut vaivaannuttavaa kaiken keskellä hankkia uusia ystäviä kun yritti toipua itse kaikesta.
Nyt kun olen ollut melkein 4 vuotta äiti ja tiedän jo jonkun verran äitiydestä (enkä vielä läheskään kaikkea!!), niin sitä suhtautuu kaikenikäisiin äiteihin itse samalla tavalla tasavertaisesti ja se näkyy myös siinä, että kun itse on itsevarmempi niin sitten myös tulee helpommin ystävystyttyä.
Meidän uusi tuttava on itse varmasti yli 30 ja lähemmäs 40 veikkaisin, ja itse olen 24 ja ei sitä tule siinä höpötellessä edes mieleen miettiä minkä ikäinen olen ja minkä ikäinen se on..
Tietenkin on ne äidit, jotka on täysiä mulkkuja tai ongelmaisia, ja niiden kanssa on vähän vaikea tulla juttuun, jos ei edes hymyillä takas ikinä kun tavataan hiekkalaatikolla (just tossa meidän naapurissa yks äiti, joka on erittäin vaikeasti lähestyttävä.. Mieskin sanoi samaa, vaikka se tulee oikeasti jokaisen kanssa juttuun kun on niin ylisosiaalinen :D Mutta ei sen kanssa..).
Kyllä niitä mammakamujakin alkaa sitten tulla kun aika on kypsä..
Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app