Liikunta ja raskaus

Yritin tänään tutkailla Helsingin äitiysjumppatarjontaa. Ei kyllä ollut hirveesti ainakaan netissä valinnanvaraa. Joogaa on, mutta ei jumppia. Onkohan kellään täällä päin asuvilla vinkkejä?
 
Mulla tuntuu, että hikiliikunta ja olotila sen jälkeen on tällä hetkellä ainoa tilanne, jossa tunnen oloni täysin entisenkaltaiseksi normaaliksi, kun kaikki epämääräiset huonot olot ja masistelut unohtuu ja jää endorfiinien alle. :) Tosin energiaa liikkua työpäivinä harvemmin on vieläkään, mutta täytyy sitkeästi jatkaa yritystä vaikka kuinka väsyttäisi.

Oon vaan vähän pihalla mikä ois mulle hyvä tapa liikkua, kun suositusta ja no-nouta löytyy jos jonkinlaista, ja toteamus "liikunta joka tuntuu hyvältä on ok" ei auta mua kyllä yhtään. Tiettyyn pisteeseen asti pätee mulla yhä, että enemmän hengästyttää ja hikoiluttaa niin sitä parempi olo mulle tulee (vaikka kunto onkin romahtanut), mutta mites ne sykkeet, pilvissä varmaan, ei hyvä... Myös mm. kaikki vatsaliikkeet ja selällään tehtävät liikkeet tuntuu vielä "ihan hyvältä", mutta niitäkin pitäis alkaa jättää pois, joidenkin lähteiden mukaan heti ekan kolmanneksen jälkeen eli nytnytnyt, joidenkin mukaan takaraja on rv 20.

Toistaseks yritän intensiteetin pitää kurissa kotijumpissani ja raskaassa maastossa liikkuessa noudattamalla sääntöä "pitää pystyä puhumaan". Sykemittaria kokeilin kerran, ja se kyllä vei treenistä kaiken ilon, en kyllä koske enää.
 
Plaah en jaksakkaan liikkua. Kaikki liikunta tuntuu pakkopullalta. Olen kauhean väsynyt koko ajan. Nyt Rv 14+3. Onkohan hemoglobiini laskussa vai paheneeko tämä raskausväsymys muuten vaan.:arghh: Lenkille olen vapaapäivinä raahautunut, mutta kun pahoinvointiakin on nyt vieläkin ollut lievänä koko päivän, niin sekin vie mehuja. Jääköön siis jumpat siihen asti kunnes olo on oikeasti sellainen, että jaksaa.
 
Ihanaa kun väsymys on helpottanut ja jaksaa taas liikkua edes vähän. Huomenna uimahallikin avaa, aion olla heti aamuseitsemältä nykimässä ovia :D Pitääkin muistaa pakata uimakassi valmiiksi.

Onko kukaan muu huomannut, että maha tulee tielle liikuessa? Minulla viikkoja vasta 14+3, ja kun tuolla mahalla oli kokoa jo ennestään, niin olen ajatellut jotenkin että ei se vauva sitä mahaa vielä kasvata, läskiä se vaan on. Mutta tänään joogatessa huomasin, että maha on jotenkin kovempi, ja enemmän tiellä. Esimerkiksi lapsen lepoasento tuntui todella erilaiselta, ja jouduin jäämään ylemmäksi kuin ennen.

Ohjaaja onneksi neuvoi raskaana oleville sopivat versiot tietyistä liikkeistä, mutta huomasin senkin, että en enää oikein voi olla mahallani (tulee tukala tunne), ja raskaana oleville suositeltu vasemmalla kyljellä makaaminen (muut oikealla kyljellä) ei tuntunut ollenkaan hyvältä, puristi jotenkin mahaa. Makasin sitten.oikealla, kuten muutkin. Selällä voin sen sijaan vielä makoilla oikein mukavasti, varsinkin jos laitan bolsterin polvien alle. Eli suosikkiasanani on edelleen savasana :wink
 
Itselläni on jäänyt urheilu melkein kolmeksi kuukaudeksi ihan kokonaan (ensin pahoinvoinnin ja väsymyksen ja nyt lomakiireiden takia), mutta aikaisemmin juoksin n. 5-10km lenkkejä useamman kerran viikossa, ja tekisi mieli päästä taas spurttailemaan :happy093

Onko kukaan jatkanut juoksua, ja kuinka pitkään? Mitä pitäisi erityisesti ottaa huomioon? Varmaan ainakin vauhti ja sykkeet vähän alempana kuin normaalisti. Kun on joitain juoksuaskeleita tässä kokeeksi ottanut, niin tuntuu, että maha (vaikkei vielä kovin massiivinen olekaan) jotenkin höllyy, ja se vähän huolestuttaa, että hankaloittaakohan se juoksemista tai tekeekö siitä epämukavaa o_O Mitään fyysistä harmiahan siitä ei kai pitäisi olla, jos kaikki on muuten sujunut normaalisti.
 
Emmmmi: Mä juoksin kahdessa ensimmäisessä raskaudessa ihan viimeisille viikoille saakka ( tai ei sitä juoksuksi toki voinut varsinkaan loppuajasta sanoa, mutta hölkkäsin). Mulla oli kyllä hyvin siro maha (painoa tuli vain n.7kg kummassakin raskaudessa) ja pienet alle kolme kiloiset vauvat, joten helpotti asiaa kummasti. Mutta siis luotin siihen neuvoin että sitä saa tehdä mihin on ennen raskautta tottunut ja kehoa kuulostellen etenin (ei ollut sykemittareita tai muita hienouksia ja pidin tahdin sellaisena, kun hyvältä tuntui). Mahan tukemiseen käytin alkuun masutuubia ja myöhemmin vähän napakampaa tukivyötä, jotta ei hölskynnyt niin kovasti :) nyttemmin juoksu on jäänyt vähemmälle, kun muut liikuntaharrastuksilta ei oikein jää aikaa, mutta ajatuksissa on että jos vain vointi sallii, eikä vaivoja tai lepomääräyksiä tule, niin liikkua aion loppumetreille asti tavalla tai toisella :)
 
Thilda: Joo, ei minullakaan ole sykemittareita tai muita hienouksia, ihan "näppituntumalla" noita sykkeitä olen arvioinut. Muutenkaan en ole tykännyt juosta erityisen vauhdikkaasti, mutta mäkisessä maastossa ja metsäpoluilla kylläkin, ja mäkiä juostessa sykkeet nyt nousee väkisinkin, ellei hidasta ihan kävelyksi (tai jos on oikein iso mäki, niin silti :eek:), ja pienet metsäpolut ovat ehkä vähän riskialttiita, kun kompurointia ja kupsahtamisia kannattaisi kai mieluiten vältellä... Ehkä pitää vaan hölkkäillä tasaisemmalla, vaikkapa puiston ympäri, vaikkei se ihan niin mielenkiintoista olekaan. Ja joku tuubi pitää kursia kokoon tai hankkia vyö, mutta kokeilen nyt ehkä ensin ilman ja katson mitä siitä ylipäätään tulee :grin
 
Jalkapallo ja juoksu on lopetettava, ku tulee nii kovat liitoskivut jo :sad001 Täytyy kokeilla vaihtaa uintiin ja pyöräilyyn. Jos kovin ponnistelen, nii tulee välillä mahan kovettumisia.
 
Täälläkin juoksut aikalailla juostu. En muista oonko jo kirjoittanut aikasemmin aiheesta, mutta niin kovat kivut tulee viimeistään lenkin jälkeen, että on pitänyt vauhtia hidastaa. Ja iso massu varmaan taas tulossa, vaikkei vauva oiskaan, niin seki rajottaa sit juoksua. Ja myöhemmin kävelyä. Uimaan lähdetään taas äidin ja siskon kanssa kunhan siskon jälkivuoto loppuu ja saa luvan lähteä polskimaan :) liikkua aion kyllä niin pitkälle ja paljon kuin pystyy. Pitää sitten massun kasvaessa soveltaa. Ihan viimemetreillä luultavasti niin raihnainen että en paljoa voi tehdä, mutta sitä murehditaan sitten :)
 
Liikunta on ruvennut kunnolla taas maistumaan. Teen muutaman kerran viikossa noin 45-60 min kävelylenkin ja oon käynyt jumpissa, lähinnä bodypumpissa. Eilen koitin steppituntia ja hyvin sekin meni, tein vähän löysäillen koska siinä on muuten syke koko ajan niin korkealla. Osan askeleista tein hyppyjenkin kanssa, eikä tuntunut pahalta, mutta tasajalkahypyt laudalle jätin suosiolla väliin. :grin Selkä kyllä vähän kipeytyi, huomaa, että keskivartalon tuki heikkenee. Nyt rv 19+3. Tänään menen testaamaan lämpöjoogaa ja syyskuussa alkaa bailamama. :grin Uskon, että pääsen vähemmillä vaivoilla ja liitoskivuilla kun liikun niin kauan, kuin pystyn.
 
Jee! Kohtu noussut sen verran ylöspäin että juoksu onnistuu taas :) tällä tai ens viikolla alotellaan taas vesijumppaa, ihana päästä pulikoimaan :) jospa tätä nyt pystyis jatkamaan loppuun asti! Liitokset ja lonkat hieman kipeytyy lenkeillä, ja varsinkin jälkeenpäin, mutta pitää muistaa venytellä aina välillä. Oispa mukava tällä kertaa pysyä kunnossa!
 
Tosi hyvältä tuntuu liikkuminen nyt - onpahan aikakin, tuli kyllä niin lusmuiltua kesä. Harmi vaan, että kotijumpat on ollut pakko jättää pois, sillä maltti ei riitä mihinkään kevyisiin fyssarihenkisiin jumppiin ja esim. rakastamani Kayla Itsiness jumppailut eivät enää tule kuuloonkaan. Ja itellä ei oikein kotona riitä mielikuvitus/osaaminen kunnolla hikoiluttavien mutta kuitenkin turvallisten/ei suoriin vatsoihin kohdistuvien liikkeiden keksisimiseen.

Niinpä taidan mennä tänään hakemaan salijäsenyyden, vaikka fitnesshömppään kyllästyttyäni ja kotona treenamisen helppouteen ihastuttuani vannoinkin, että mua ei kyllä kuntosalille tarvi hetkeen odotella. Musta punttis on tähän tilanteeseen tosi hyvä ja vastoin monia ennakkoluuloja hyvin turvallinen liikuntamuoto, sillä mahdollisuuksia treenata siellä turvallisesti mutta tehokkaasti lihaskuntoa on lukemattomia ja kuormitusta ja hengästymistä pystyy niin hyvin itse säätelemään. Esim. tuskin tulee tilannetta, jossa yläkropan treenaus on kovin nounou, ja jalkojakin voi treenata laitteista jos pelkää keskivartalon liiallista kuormitusta. Jumpatkin kyllä houkuttelisi sillä pelkkä sali tuntuu jotenkin nykyään puuduttavalta ajatukselta, mutta pelkään että angstaan muiden mukana pysymisestä enkä uskalla rennosti mennä soveltaen...
 
Kuntosali olisi hyvä vaihtoehto. Mua vaan itseäni pelottaa sinne meno, vaikka joskus olenkin käynyt. :p

Lämpöjooga tuntui ihanalta! Kipeä selkä rentoutui mukavasti. Osan liikkeestä esim. Mahallaan olemisen korvasin joillain muulla ja jostain liikkeestä annettiin automaattisesti vaihtoehtoliike. Täällä menisi myös äitiysjooga kurssina, mutta en voi noin säännöllistä harrastusta oikein ottaa vuorotyön vuoksi. Täytyy siis käydä tavallisilla tunneilla ja soveltaa. Tykkään muutenkin käydä jumpissa fiiliksen mukaan, silloin ei tule sellaista suorituspakkoa, jos ei aina jaksakkaan. :grin
 
Takaisin
Top