Mulla tuntuu, että hikiliikunta ja olotila sen jälkeen on tällä hetkellä ainoa tilanne, jossa tunnen oloni täysin entisenkaltaiseksi normaaliksi, kun kaikki epämääräiset huonot olot ja masistelut unohtuu ja jää endorfiinien alle. :) Tosin energiaa liikkua työpäivinä harvemmin on vieläkään, mutta täytyy sitkeästi jatkaa yritystä vaikka kuinka väsyttäisi.
Oon vaan vähän pihalla mikä ois mulle hyvä tapa liikkua, kun suositusta ja no-nouta löytyy jos jonkinlaista, ja toteamus "liikunta joka tuntuu hyvältä on ok" ei auta mua kyllä yhtään. Tiettyyn pisteeseen asti pätee mulla yhä, että enemmän hengästyttää ja hikoiluttaa niin sitä parempi olo mulle tulee (vaikka kunto onkin romahtanut), mutta mites ne sykkeet, pilvissä varmaan, ei hyvä... Myös mm. kaikki vatsaliikkeet ja selällään tehtävät liikkeet tuntuu vielä "ihan hyvältä", mutta niitäkin pitäis alkaa jättää pois, joidenkin lähteiden mukaan heti ekan kolmanneksen jälkeen eli nytnytnyt, joidenkin mukaan takaraja on rv 20.
Toistaseks yritän intensiteetin pitää kurissa kotijumpissani ja raskaassa maastossa liikkuessa noudattamalla sääntöä "pitää pystyä puhumaan". Sykemittaria kokeilin kerran, ja se kyllä vei treenistä kaiken ilon, en kyllä koske enää.