Pilvikirsikka ja Sannis, saitte minutkin haaveilemaan heppailusta. Kävin vielä esikoisen alkuraskaudesta ratsastustunneilla, mutten ole sen jälkeen (vuoden 2011) käynyt ollenkaan hepan selässä... Sillon mulla harrastus jäi siihen, kun aloin niin kovasti jännittämään raskauden takia ratsastamista, että tuntui hevostenkin sen vaistoavan ettei siitä mitään tullut. Oli käytössä vain ulkokentät ja oli talvi, niin jotenkin kaikki liukkaus ja kelin vaihtelut kentän kunnosta teki lisäjännitystä. En muista että koskaan ennen oisin pelännyt putoavani. Mutta äitihormonit iski pahasti. Laskettelu aiheutti samanlaisen pelon kaatumisesta ja sekin jäi. Nyt haaveilen, että tämän raskauden jälkeen palaisin taas heppailun pariin :)
Ja totta tosiaan silloin alkuraskaudesta ratsastinkin ja nyt en pahoinvoinniltani pääse edes kävelylle kunnolla...