Liian mustasukkainen mies..

Keskustelun 'Mitä mielessä? Aihe on vapaa' aloitti undulaatti, 23 syys 2009.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Kaika Rakastunut foorumiin

    Undulaatti- voi surkeus.

    Olen seurannut tätä ketjua ja ikävä kuulla, että asiat eivät menneet toivomallasi tavalla.

    Ole vahva ja kävele pois tuosta sonnasta. Anna miehesi hakea itse apua ja pärjätä omillaan.

    Keskittyisit sinä pelkästään oman elämäsi aloittamiseen vauvan kanssa.

    Olen todella pahoillani.
  2. anihani Vieras

    kyllä ihmisen pitääkin kokea kaikkea. ei varmasti ole helppoa sinulla.
    paljon voimia ja onhan sinulla myös onneksi oma perhe joka varmasti auttaa kaikessa tuulevassa sinua ja pienen elämää.
    itse kans olen aina lueskellut noita ja tuntuu tosi kurjalta. pieni mustasukkaisuus on okei,mutta toi menee ehkä jo liiallisuuksiin.. voimia kamalasti sinulle ja muista että sinun ja pienen terveys ja onnellisuus on nyt tärkeintä.
     toki itse ne tekee päätöksensä. kuuntele sydäntäsi ja voimia paljon! :)
  3. undulaatti Ihastunut foorumiin

    "Ehkä huominen vie kotiin haavoitetun, joka turhaan etsi voimaa myötätuulen."
  4. Mama78 Vieras

    Voimia sulle undulaatti. Kamalaan tilanteeseen olet joutunut. [:(] Oikein olet toiminut, sun täytyy ajatella nyt omaa ja tulevan lapsen parasta ja ennen kaikkea turvallisuutta.
  5. Iona Peruskäyttäjä

    Pysy undulaatti evakossa, kunnes asiat ratkeavat puoleen tai toiseen. Ite oon sitä mieltä, että kenenkään ei ole liian myöhäistä muuttua, mutta koska asiat ovat jo menneet noin pitkälle ei se enää tapahdu teidän omin voimin ja yhdessä keskustelemalla vaan miehesi tosiaan tarvitsee ulkopuolista ammattiapua. Ja olennainen osa tähän muuttumiseen on miehesi halu muuttua. Ole siis vahva äläkä palaa samaan vanhaan vaikka hän kuin rukoilis, yo kertomuksesi on henkisesti sairaan ihmisen touhuja eikä hän siitä muutu kuin enintään väliaikaisesti ilman apua. Ja seuraava kerta voi olla paljon pahempi, joko sinulle tai vauvallesi tai kummallekin. Puhumattakaan siitä henkisestä pelosta mitä lapsi kokee jos joutuu moista todistamaan.

    Kurjaa, että tämä on edessäsi nyt kun olisitte voineet fiilistellä tulevaa vauvaa mutta toisaalta parempi jos asiat selviää lopullisesti vaikka siihen menisi vuosi jos toinenkin. Vaikka niinkin että asutte erossa tämän ajan. Ja toivottavasti selviää loppujen lopuksi hyvin päin. Vuosi on loppujen lopuksi lyhyt aika jos saatte suhteenne toimimaan (tai ennemminkin että miehesi saa oman sielunsa syöverit selvitettyä) loppuelämäksenne. Olen sitä mieltä, että niin kauan kun ihminen ei osaa rakastaa itseään 100% ja olla sinut itsensä kanssa ei myöskään voi antaa toiselle sitä mitä hyvän suhteen ylläpitäminen vaatii. Ja siihen kuuluu monien muiden asioiden muassa luottamus toista kohtaan. Ja näin ulkopuolisena valitettavasti vaikuttaa että miehesi taistelee juuri tämän oman itsensä kanssa niin kovasti, että kaataa oman haavoittuvaisuutensa sinun niskaasi.

    Tsemppiä ja voimia sinulle undulaatti, pysy vahvana saattaa tämä asia päätökseen sinun ja pikkuisen parhaaksi. Ole miehesi tukena tässä prosessissa jos hän sitä haluaa ja jos sinulla riittää voimat siihen, mutta älä kiltti palaa enää vanhaan. Se ei muutu ilman muuttujaa.

    Iso halaus!
  6. SannaKoo Rakastunut foorumiin

    Voi undulaatti, kuinka käsittämättömän pahoillani olen puolestasi! Ei ole mitenkään oikein, että siedettyäsi niin paljon jouduit vielä tuonkin kestämään. Onneksi äitisi oli lähellä, mutta jos et siellä syystä tai toisesta voi evakossa oleilla, niin älä palaa vielä miehesi luo, käytä vaikka turvakotien palveluita. Nyt sinun täytyy olla pienen vauvasi takia vahva, kestää. Jos jaksat miehesi tukena olla, niin hienoa, mutta muista, ettei sun tässä tilanteessa ole todellakaan pakko! Ikuisesti forever ei tarvitse välejä katkaista, mutta tosiaan miehesi täytyy nyt ensin saada se apu ja elämänsä raiteilleen - muutoin hän ei ole ikinä lapsellenne hyväksi!

    Niin paljon kuuluu rakkauteen, mutta rajat on totaalisesti jo ylitetty. Voimia, voimia, voimia! Anna itsellesi aikaa, paranna haavasi, onneksi vauvan tuloon on vielä sen verran aikaa, että saat asianne (sinun ja vauvan) järjestettyä! Haleja! <3
  7. 1haaveissa<3 Peruskäyttäjä

    Olen todella pahoillani undulaatti että teidän tilanteenne on mennyt noin pitkälle. Saamme aina oppia kantapään kautta ettei elämä todellakaan ole reilua.
    Miehesi todellakin käyttäytyy epäreilusti. Ehkä todellakin kannattaisi hankkia hänelle apua tai ainakin ilmoittaa ettet palaa hänen kanssaan yhteen ennen kuin hän on hakkinut apua. Raja on todellakin ylitetty.
    Alkaa oikein itkettää puolestasi. Minun ja mieheni asiat eivät ehtineet mennä noin pitkälle, mikä ehkä auttoikin meitä selvittämään asiat kahdestaan. Mutta jos todella haluat yrittää selvittää välinne, ei se luultavasti onnistu ilman ammattiapua.

    Olen aina ollut sitä mieltä ettei toinen ihminen ole koskaan ollut sanomaan toiselle mitä tämän tulee tehdä. Anteeksi jos kirjoitukseni menee siihen suuntaan.

    Iso halaus sinne suuntaan ja todellakin, sinulla on jotain mistä olla iloinen. (mitä antaisinkaan että tulisin raskaaksi)
    Pieni ihme joka kasvaa päivä päivältä :)
  8. Arwen Vieras

    Voi ei, olen todella pahoillani Undulaatti siun puolesta! Tiedän, että irti päästäminen on todella vaikeaa, ja hyvänä päivänä kaikki huolet tuntuvat ikuisuuksien takaisilta. Mutta aina ne palaavat takaisin, ennemmin tai myöhemmin. Totta kai ihmiselle on myös annettava mahdollisuus muutokseen, mutta se kestääkö muutos kuinka pitkään on hyvin usein epävarmaa. Apua voitte kuitenkin saada neuvolan kautta, ja sitä ennen siulla on hyvä olla äitisi luona. Onneksi siis on olemassa myös turvaverkosto tuollaisessa tilanteessa, ja täällähän totta kai on ihmisiä jotka haluavat olla siun tukena ja kuunnella. [:)]
    Nyt en muuta osaa sanoa, kuin että voimia teille molemmille poikaystäväsi kanssa, toivottavasti saatte neuvolan kautta (tai mitä tahansa kautta) parasta mahdollista apua, sillä teidän lapsenne ansaitsee sen!
  9. Quara Tuttu foorumilla

    Voi Undulaatti, nyt voimia! Olen itse ollut nuorenanaimisissa vähän samantyylisen tapauksen kanssa. Oma kokemukseni on, että onneksi lähipiiri ei jaellut neuvojaan siloin, kun en vielä ollut lähtöpäätöstä tehnyt, sillä silloin olisin vain puolustellut miestä ja listannut lähipiirille miehen hyviä puolia.

    En halua jakaa neuvoja, mutta sitten jos lopullisen eropäätöksen teet, hae keskusteluapua itsellesi, jotta et kanna ihan kaikkea kokemaasi kipeänä taakkana loppuelämääsi.

    Mieshän tekee sitten oman valintansa elämästään. Minun eksäni dokaa edelleen, mutta oli helpottavaa, kun noin vuosi eron jälkeen huomasin todella ajattelevani, ettei se enää ole minun ongelmani. Mutta toki tilanteesi on erilainen, kun teillä on vauva.

    Jos tämä oli viimeinen pisara, niin harkitsethan vakavasti, että vauvan huoltajuus on yksi sinun? Heikkona  hetkenä saattaa ajatella, että miehelle tekee hyvää olla huoltajana vastuussa lapsesta, mutta ongelmia siitä sitten seuraa, jos lapsesta tulee riitojen välikappale ja olet sydän syrjälläsi aina, kun lapsi on isällään.
  10. Miilo Tuttu foorumilla

    Tsemppiä undulaatti!! 
  11. Eevastiina Vieras

    Voi Undulaatti, nyt kannattaa miettiä mikä on itsellesi ja vauvalle parasta. Tuo miehesi käyttäytyminen oireilee jo todella vaarallisia tilanteita. Voihan olla, että myöhemmässä vaiheessa mustasukkaisuus kohdistuisi lapseenkin [8|] [:o] Muiden kirjoittajien tavoin toivon sinulle voimia ja uskoa tulevaisuuteen.

    Vaikka olen sitä mieltä, että nykyisin ihmiset eroavat liian helposti, niin ei kaiken tarvitse olla niin vaikeaa. Olet ansainnut parempaa... saada nauttia odotuksesta ja äitiydestä ilman stressiä ja pelkoa. Toivottavasti miehesi ymmärtää, että tarvitsee apua ulkopuolelta - pystyäkseen olemaan isä lapsellensa jossain muodossa edes tulevaisuudessa.

    Kaikki selviää vielä parhain päin. Luota vain perheesi tukeen, ja neuvolassa varmasti kuunnellaan ja autetaan eteenpäin - kannattaa käyttää kaikki kanavat mitä tarjolla, ja puhua asiasta. Kaikkea hyvää toivotan ja lähetän lämpimiä ajatuksia sinulle ja vaaville [;)]
  12. Eveliina Aloittelija

    Undulaatti,

    Kun luen viimeisintä surullista tarinaasi, kuullostaa se niin pelottavan tutulta. Jouduin aikoinaan seuraamaan avuttomana vierestä kuinka siskoni oli tuollaisen miehen riepoteltavana. Aluksi oli juuri tuota haukkumista ja syyllistämistä, niin alkoivat hajota huonekalut, seuraavaksi hän vei sisareltani puhelimen, jopa vanhat keittokirjat poltettiin kun mies ei halunnut syödä samoja ruokia kuin entiset miehet. Lopulta alkoi pahoinpitely. Eikä mitenkään iisiä touhua ollutkaan. Sisareni kuitenkin kovetti lopulta itsensä ja karkasi miehen luota salaa. Syynä tähän oli hänen lapset. Sisareni oli nähnyt kuinka mies oli uhitellut lapsille samoin kuin sisarelleni. Silloin tuli hoppu. Minulle tilanne selvisi siinä vaiheessa kun tämä mies yritti ajaa minun päälle autolla koska olin huora. Huora minusta tuli sen vuoksi, että pyysin sisartani yhdelle oluelle ilman miestään. Hän itseasiassa yritti ajaa oman poikansakin päälle autolla, koska poika juoksi minun (huoran) luo turvaan ja koska hän oli huoran poika. Surullista tässä on se, että kun sisareni lähti omien muksujensa kanssa, miehelle jäi hänen oma poikansa. Tästä on jo yli 10 vuotta, mutta en yhä edelleenkään tiedä miten pojan kävi. Aikuinenhan hän jo on. Toivottavasti ei seuraa isänsä jälkiä.

    Lähde Undulaatti pois. Äläkä mene takaisin. Ja pidä huoli siitä, että hän menee hoitoon ennen kuin on lapsen kanssa tekemisissä.

    Eve
  13. Papunen Aloittelija

    Voimia Undulaatti... ei ole helppoa, se on varma, mutta pidän täällä ainakin peukkuja, että Sinusta löytyisi nyt vahvuus lähteä. Tiedän, että aiemmin rohkaisin Sinua pysymään miehesi rinnalla ja hakemaan apua mustasukkaisuuteen ammattiauttajalta, koska rivien välistä kuitenkin luin, että välillänne oli mustasukkaisuudesta huolimatta niin paljon hyvääkin. Nyt tuo tilanteenne kuulostaa kuitenkin jo todella vaaralliselta, joten toivottavasti jaksat nyt ajatella kaikkein eniten itseäsi ja pientä masuasukkiasi! Kovasti tsemppiä ja lämmin halaus! 
  14. maarinen Ihastunut foorumiin

    Hei, undis!
    Pysy päätöksessä ja lähe pois sieltä! Sä et ikinä pääse jaloilles, jos jäät hyysää sitä miestä! Hae ittelles kans apua joka mahollisesta paikasta. Sinä ja sun syntymätön pikkunen ootte kaiken tärkeimmät. Ja eikös miehes ole aikuinen? Et sinä kanna vastuuta se sielunelämästä ja onnelisuudesta. Vastuu on sulla sun omista tekemisistä ja siitä rehellisyydestä millä itse elämää kattelet.Elä jää siihen mukiloitavaksi. Lähtemällä vältyt ite sairastumiselta.
     Anteeksi, kova sanavalintani. Sanotaanko, että Siperian piti opettaa täälläkin. Surullisia muistoja jäi, joista ei ole jaettavaksi. Tänään elämä kuitenkin hymyilee täydellä naamalla ja pitää turvallisesti kiinni kädestä! Antaa sylin ja ansaitsemani arvostuksen!
    Kiitos siitä!
  15. Nenn1 Peruskäyttäjä

    Undulaatti: Hyvä kun ei mennyt iltpäiväkahvit väärään kurkkuun, kun luin tuota sinun juttua. Voi hyvät hyssykät sen miehen mustasukkaisuuden kanssa... Ei tässä voi oikein muuta tuumata, kun on vaan niin kamalaa lukea, että mihin saakka kaiken pitikään mennä. Pienen pieni pessimisti kolkutteli jo silloin olkapäälläni, kun kerroit, että minkä takia et luovuta yhteisen tulevaisuutenne suhteen. Toivoin tosiaankin parasta, mutta pelkäsin kuitenkin pahinta... Ja minun mielestä se pahin on tullut nyt vastaan. Näyttää siis siltä, että kun hän ei voi enää sanoilla sinua satuttaa, niin sitten laitetaan paikat palasiksi. Seuraavana hajotettavana olisi varmaan ollut sinun poskiluusi... Ja jos oikein ymmärsin, niin hän omisti aseita. Hui.. en halua edes kuvitella, että mitä hän olisi voinut oikein suutuspäissään (+ humalassa) tehdä niillä.
     
    Tee nyt viisaita päätöksiä elämäsi suhteen, vaikka helppoja ne eivät tule olemaan. Minun mielipiteeni asian suhteen varmaan arvaatkin... Halauksia ja voimia tuleville päiville!
  16. Paipapu Peruskäyttäjä

    Hei Undulaatti!
    Tulin niin surulliseksi luettuani tekstisi.En heti saanut mitään kirjoitettua.Voin kuitenkin omasta kokemuksestani kertoa,että se mustasukkaisuus ja epäily harvoin vähenee.Entisessä suhteessani asia ainakin vain paheni loppua kohden.Niin kauan kuin mies syyttää sinua,eikä näe omassa käytöksessään mitään väärää,hän ei pysty käytöstään muuttamaan.Anelu ja itku ovat keino pitää sinut siinä.Muista silloin,miksi miehesi anelee.Tiedän,että on vaikea pysyä kovana.Mieti kuitenkin silloin,mitä olet joutunut kokemaan.Kerran yksi tuttuni sanoi hyvin:Jos se on nyt jo tuollaista,mieti millaista se on kymmenen vuoden päästä.Haluatko olla silloin siinä?Tämä herätti minut ja sai miettimään,mihin pisteeseen suhde voisi vielä mennä.Jätin miehen samana iltana ja olen saanut paljon parempaa tilalle.Sinulla on tuleva lapsesi,ota siitä ihanuudesta voimaa ja halua etsiä itsellesi parempaa!Halaus täältä!
  17. Pähkylä Peruskäyttäjä

    Undulaatti: kannattaa myös muistaa että jos palaat voi mustasukkaisuus siirtyä lapseen. Yleensähän tilanne kehittyy juuri noin: haukkumista - henkistä väkivaltaa - tavaroiden paiskomista ja seuraava aste onkin sitten pahoinpitely. Ja jos/kun miehesi uskoo sun panevan kaikkea mikä liikkuu, niin varmaan myös epäilee onko edes tuon lapsen isä. Sitten jos on lapsen piirteissä näkevinään toisen miehen on olemassa oikeasti hyvin iso riski että lapsi lentää seuraavaksi seinään. Toivottavasti asiat eivät ikinä mene niin pahaksi, mutta yleensä mielenterveysongelmat ja väkivaltaisuus vain pahenevat ja pahenevat ilman hoitoa.
  18. örkki Tuttu foorumilla

    Auts. Mä luin nää kaikki sivut. Ekaks tuli mieleen, ett undulaatin mies ei diggaa undulaatista, haluaa erota, mutta ei halua syytä itelleen, vaan yrittää keksii syitä miks vois erota, esim. että undulaatti pettää. Muttei se kuulostanut myöhemmin hyvältä.
     
    Seuraavaks meinasin ehdottaa, että undulaatti vois näyttää miehelleen mitä on täällä kirjoitellut. Se, että kirjoittelee yleisesti rakastavansa toista jne., kertoo, että on tosissaan.
     
    Käänsin neljännen sivun. Pohja putosi. Kyyneleet meinasi tulla silmiin. "Ei voi olla totta!" Mutta se on totta. Harmillista. Enää en osaa sanoa mitään. Toiset ovat jo antaneet ohjeitaan. Sanon undulaatille vain: "Muistan iltarukouksissani sua."
  19. A86 Peruskäyttäjä

    Undulaatti: Pelottavan kuuloinen tilanne. Itse olen monta vuotta seurannut sivusta siskoni tilannetta ja tekstisi nosti niskakarvat pystyyn.
    On seurattu turvakodissa olot-->muutto erilleen-->muutto yhteen--> lievä pahoinpitely-->muutto erilleen ja edelleen mies on kiinni kuin takiainen. Heillä 2 yht poikaa! Mies on täysi narsisti, manipuloija ja tod osaa puhua ihmisille. Itse olen todistanut muutaman "pimahtamisen", myös lapsi silloin paikalla. Se on VAIN yksi poikkisana, muuta ei räjähtämiseen tarvita.

    En voi edes kuvitella kuinka vaikeaa voi olla, ja itse tosiaan nähnyt pienen murto-osan sivusta. Toivon sydämessäni, ettei sinun tarvitsisi tulevaisuudessa kokea esim siskoni tarinaa koska se tappaa ihmistä sisältä, vie elämänilon vaikka onkin lapsia jotka pakottavat jaksamaan. Ihmisellä on oikeus olla onnellinen ja ansaitsee ihmisen rinnalleen joka tukee ja rakastaa toista ehdoitta.

Jaa tämä sivu