Liian mustasukkainen mies..

Undulaatti. Sinun ja miehesi pitää hakea ammattiapua, tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus tuhoaa hoitamattomana suhteen ennemmin tai myöhemmin. Voi myös olla, että mies on vauvan syntymän jälkeen mustasukkainen jopa pienokaiselle, niin uskomattomalta kuin se saattaa kuulostaakin. Useimmilta paikkakunnilta löytyy parisuhdeterapiaa, mihin kannattaisi hakeutua, miestäsi voit tsempata muistuttamalla, että eiköhän hänen itsensä nimenomaan olisi parempi olla itsensä kanssa, mikäli mustasukkaisuus saataisiin normaali-uomille. Juuri nyt sinulle ja vauvalle on tärkeintä lepo ja stressittömyys, joten turhat riidat ja jatkuva paine tulisi saada pois, ehkä se on tarpeeksi suuri motivaatio miehellesikin lähteä kanssasi hakemaan apua. Tiedän kokemuksesta, että miehille parisuhdeterapiaan lähteminen on usein todella vaikeaa, mutta nyt jos koskaan on hyvä mahdollisuus saada hänet ymmärtämään sen tarpeellisuus. Varmasti haluatte lapsellenne molemmat parhaan mahdollisen elämän ja se on tosiasia, että miehen sairaalloinen mustasukkaisuus ei tee myöskään lapsen elämästä tasaista ja turvallista, kuten pitäisi.

Tsemppiä teille kaikille kolmelle, kirjoittelehan aika ajoin kuulumisia!

p.s Eroa en missään tapauksessa suosittele kevyin perustein, mikäli tämä mustasukkaisuus on niitä ainoita suurempia ongelmia suhteessanne. Siihen löytyy apua ja mikäli muuten edelleen rakastatte toisianne ja haluatte olla yhdessä vanhempia tälle tulevalle lapselle, niin asioita kannattaa lähteä vaan reippaasti ja rohkeasti hoitamaan kuntoon! [:)]
 
Moikka,

Todella ikävää undulaatti, mutta toistan itseäni:

Ja toivon todella, että miehesi hakee apua itselleen, jonka jälkeen voitte yhdessä mennä parisuhdeterapiaan, hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää. Koska silloin asiat vain pahenevat- siinä saattaa hujahtaa puolikin vuotta puhumattomana, koska vauvan hoito todella vie voimat- molemmilta. Ja ainainen väsymys..huh. On lapsen etu, että miehesi selvittää ongelmansa ja te yhdessä etsitte keinon selvitä vaikeista tilanteista, vaikka parisuhdeterapeutin avulla.

Jos miehesi ei suostu mihinkään edellämainittuun, pakkaa tavarasi ja hoida lapsesi yksin ja yksinhuoltajana.
Joku tuolla mainitsikin asiasta jo, mutta se on lapsen etu- älä jää odottamaan lapsen syntymää ennen kuin hoidat/tte asian kuntoon.

Ja voimia todella paljon!!
 
Kylläpä nousi karvat pystyyn undulaatin miestä kohtaa, kun luin noista sen kommenteista. Tuli semmonen olo, että pätkisin päin näköä, jos sattuis tulemaan kadulla vastaan (ja jos ensinnäkin tunnistaisin miehen). Mieleen tuli entinen parisuhteeni, jossa minun piti aina selitellä, jos halusin lähteä jonnekin tai tehdä jotakin normaalista poikkeavaa. Hyvä kun ei pitänyt aikataulua tehdä illan kulusta ja jälkeenpäin selvitys siitä, että keitä olen nähnyt ja kenen kanssa olen puhunut. Ja jos tapaamieni ihmisten listalla oli jotain exälle outoja ihmisiä, niin heistä piti kertoa kaikki kengännumerosta lähtien. Tämä silloinkin vaikka olisimme olleet yhdessä matkassa. Hänellä kun oli tapana vetää aina pää täyteen viinaa, niin meinas olla muistikuvat tosi vähällä. Mutta onneksi se on ollutta ja mennyttä...
 
Koita undulaatti jaksella, vaikka se ei ehkä niin helpolta juuri tällä hetkellä tunnu. Tässä maailmassa on kuitenkin monta muuta ihmistä, jotka rakastavat sinua ja antavat tukea ja turvaa. Tuota kallisarvoista tukea kun ei näytä tulevan miehesi puolelta, jota me raskaana olevat tarvitsemme päivittäin ripakopallisen.
 
Itselle tuli kovasti mieleen eräs tuttavieni parisuhde. Siinä mies oli todellakin aivan sairaalloisen mustasukkainen; hän mm. peitti tytön silmät elokuvaa katsoessa jos joku hyvännäköinen näyttelijä tuli ruutuun. Ja tuumasi päälle, että "Taidat haluta panna tota jätkää ku katot tollee". Lisäksi mies väkisin teki myös naisestaan mustasukkaisen kehumalla kokoajan entisiä tyttöystäviään ja kertomalla, miten lähtee niitten luokse heti kun tyttöystävän silmä välttää. Koska "MUSTASUKKAISUUS ON RAKKAUDEN MITTA".

Tämä mies siis näki asian niin, että mustasukkaisuus osoitti miten paljon hän rakastaa naistaan. Sillä hän kanssa tosissaan rakasti ja palvoi, kuten undulaatin mies. Koskaan ei pettänyt (ainakaan sellaista ei tullut ilmi puheista huolimatta), mutta oli varma että naisensa pettää kaiken liikkuvan kanssa. Lisäksi mies puri ja nipisteli tyttöystäväänsä, koska halusi nähdä miten tyttö parkaisee. Tämäkin oli jotenkin rakkauden mitta.

Eniten tuossa itseä harmitti se, että tämä tyyppi oli yhdessä vaiheessa oman mieheni kanssa hyvä kaveri. Tyyppi otti mm. kunnian siitä että mentiin mieheni kanssa yhteen (vaikka se tyyppi sattui olemaan intissä kyseisenä ajankohtana). Tämä jätkä kuiskutteli sitten mieheni korvaan sellaisia asioita, että minun pitäisi laihduttaa (painoin tuolloin 53kg ja olen 167cm pitkä), minun pitäisi matkustaa aina mieheni luokse eikä koskaan toisinpäin kun halusimme nähdä toisiamme, minä petän koska käyn baareissa ilman miestäni jne. Me ei olla koskaan oltu mustasukkaisia toisillemme, mutta tuo tyyppi uhkas tehdä myös mun miehestä mustiksen jutuillaan. Sitten onneks mies tajusi mitä tapahtuu ja pisti välit poikki.

Että siinä keississä oli sitten tämän tyypin tyttöystävän mielenterveys ja elämänlaatu vaarassa, mutta myös meidän parisuhde.
 
undulaatti, hieno juttu jos ei ole tuollaista touhua teillä. Tuo minun tuntema tyyppi onkin niin uskomaton että toivon täydestä sydämestäni, että on harvinaislaatuinen ilmiö :)

Tsemppiä teidän suhteeseen, selkeesti tilanne ei oo toivoton! Kaikki voidaan hoitaa paremmaksi jos vain jaksaa tehdä työtä. Yrittäkää löytää se teidän tapa toimia ja purkaa noita syntyneitä maneereja. Sitten on hyvät tsäänssit, että tasapaino suhteeseen tulee taas.
 
Oli pakko tulla kertomaan oma tarina...lyhyesti... Minun entinen avopuoliso oli erittäin mustasukkainen. Se alkoi pienistä jutuista (kännykän selaily, kysely ketä olin nähnyt, missä olin ollut yms.), mutta ajan myötä mustasukkaisuus vain paheni(vaikka en antanut siihen mitään syytä). Henkinen väkivalta paheni (huorittelut, lutkittelu,lehmittely yms.), vanhempien luokse sain mennä yksin, mutta sieltäkin piti laittaa salaa tekstiviesti äidin kännykästä (että varmasti olen siellä), ja sitten alkoikin fyysinen väkivalta. Eli pienestä kaikki alkoi, mutta ajan myötä kasvoi TODELLA pahaksi. Undulaatti: Sinä varmaan odotat, että aika parantaa tilanteenne. Voi ollakkin mahdollista, mutta voi myös olla että tilanne vain pahenee. Muista ajatella vain lapsesi parasta.

Tämä entinen suhde jättti minuun syvät arvet, jotka välillä vieläkin haittaavat elämääni.

Onneksi minulla on uusi ihana mies ja toinen poika tulossa :)
 
2raskaus; Sanoit niin hyvin, että aika ei tuota tautia KOSKAAN oikein paranna, päinvastoin!

Siksi Undulaatti, hae ihmeessä apua miehesi kanssa, että saatte asiat radalleen. Myöhemmin se saattaa olla jo pahasti myöhäistä... [&:] Vaikka olisitte kuinka nuoria, niin nyt kannattaa panostaa suhteen korjaamiseen muutenkin kuin omin voimin, olette sen velkaa tulevalle lapsellenne sekä toisillenne! Voimia ja tsemppiä kovasti!
 
et ole ainoa jolla on vaikeaa miehensä kanssa..meillä on aika tavalla samanlaista....nyt olen 27rv ja mikään ei ole muuttunut sitten raskauden alun
 
Hei nyt tyttäret (undulaatti, chiqui ja muut alistetut): kumppaninne TARVITSEVAT APUA AMMATTITAHOLTA! Teillä on oikeus nauttia raskaudesta (kaikkine vaivoineenkin [;)]) ja saada siihen partneriltakin tukea. Puhun nyt ihan uudesta näkökulmasta, itse olen nimittäin ollut todella mustis ja hain siihen apua nyt raskausaikana - en halunnut tuoda tulevalle pikkuihmiselle minkäänlaista lisästressiä. Korostan vielä, hakekaa ammattiapua! Kuulostaa todella tylsältä, mutta se on ainoa tie siihen että saatte asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
 
Meillä on nyt onnellinen perhe kasvamassa, saimme tukea ihan oman terveyskeskuksen psykiatrilta (neuvolan kautta) ja vielä yhteisterapiaa seurakunnan perheasiainneuvottelukeskuksesta. Selvittäkää asiat!  Meilläkin on vielä juttuja kesken mutta niitä työstetään etteivät hierrä sitten kun pitää pienestä ihmisestä pitää huoli.
 
Jos ette minkäänlaista neuvotteluyhteyttä saa kumppaneihinne, jättäkää nämä keskeneräiset ihmisenalut vielä kasvamaan ja kasvattakaa oma ennakkoluuloton, terveellä itsetunnolla varustettu ihmisenalku ilman tuollaista katkeraa riippaa. Undulaatille varsinkin terveisiä, jos miehesi on 20 v. niin kasvun paikka on selkeästi kyseessä. Ansaitset parempaa, juttele äitisi ja muun perheesi kanssa - lapsi tarvitsee/ansaitsee maailmaan tullessaan tasapainoisen ympäristön ja suht´täyspäiset ihmiset ympärillensä.
 
Kirjoitan tätä kun mieheni on taas työmatkalla koko viikonlopun, luotan häneen täysin. Varsinkin nyt raskausaikana vaikka olo on kuin turvonneella ryhävalaalla tiedän, että mieheni rakastaa minua ja on sitoutunut "meidän perheeseen". Olisiko teillä mustistilanteessa olevilla parempi nauttia jäljelläolevasta raskausajasta vaikka siellä äidin luona? Ei meinaan huono vaihtoehto - äidin stressihän vaikuttaa myös sikiöön, kuulemma.
 
Olen ihan samaa mieltä Eevastiinan kanssa... Hakekaa apua. Ei tilanne muuten parane!!

Itse en edellisessä suhteessa edes halunnut hakea apua, kun halusin vain miehestä eroon.
 
Tosiaan niskakarvat nousivat pystyyn lukiessani kuinka kipeässä suhteessa undulaatti joutuu elämään. [:@] Meilläkin oli miehen kanssa suhteen alussa mustasukkaisuutta puolin ja toisin, vielä edelleen tunnen joskus pienen piston sydämessäni tietyistä asioista. Se oli asia, mikä vain piti käsitellä, ja kuten pappikin sanoi häissämme yksi suhteen kulmakivistä on puhuminen, puhuminen ja vielä kerran puhuminen. Voi kuulostaa klisheeltä, mutta silloin suhde on terve kun toiselle USKALTAA puhua pelkäämättä toisen vähättelevän asioita jotka omasta itsestään tuntuvat pahalta.
Jos siullakin on vaikeaa tietää mistä apua lähtisi etsimään, niin ota asia puheeksi seuraavalla neuvolakäynnillä! Siellä toimitaan koko perheen, myös tulevan pienokaisen, parhaaksi, jolloin siellä osataan kyllä ottaa tilanne huomioon. Nyt olisi nimittäin jo korkea aika tarttua toimeen, kohta perheeseen saapuu kolmas osapuoli, joka on sitten täysin riippuvainen teidän suomastanne turvasta ja rakkaudesta! Ja kuten olet huomannut, niin sie et ole yksin. Täällä on ihmisiä, jotka haluaa auttaa siuta tässä hankalassa tilanteessa. [:)]
 
Takaisin
Top