Liian mustasukkainen mies..

Itse olen nykyisen mieheni kanssa jokusen vuoden yhdessä ollut. En kyllä vertaa hänen tekemisiään ex-miesten  tekemisiin. Ehkä suhteen alussa oli vertailua toisten exiin. Mutta ei minulle nykyään tulisi mieleenikään verrata häntä johonkin muuhun.

Jos miehesi hermostuu, kun puhut ex-miehestäsi, niin koita olla puhumatta. Ettei suotta kylvä riita. Koita saada asia jollain muulla tavalla ilmi. Kerro kuinka haluat ja TARVITSET apua kotihommissa. Kerro kuinka mielestäsi hommat kuuluu molemmille, eikä vain sinulle. JA että asioihin on tultava muutos. Mutta jätä keskustelusta entinen pois, jos siitä kerta riitaa tulee,
 
Undulaatti, herkkiä aikoja elämme, teilläkin raskaus kohta puolimatkassa. Olet ihan oikealla polulla sen suhteen, että arjen sujuminen on todellakin kummankin harteilla - jos ei miehesi nyt ymmärrä kuinka kotia pyöritetään, kuinka homma toimii sitten kun on se kolmas pyörä olemassa joka vaatii ehdoitta oman tekemisen ja ajankin siihen? [&:]
 
Palaan vielä siihen, että hankkikaa apua - ihan neuvolan kautta saa linkkejä paikkakuntakohtaisesti, meillä löytyi apu paikallisesta seurakunnan perheasiainneuvottelukeskuksesta. Ei ole ollenkaan niin soo-soo -sormipystyssä kuin voisi kuvitella [;)] Todella on ollut antoisaa päästää suusta asioita, joita ei muutoin ole tullut julki. Olemme sopineetkin, että puramme nämä kiistakapulat siellä neuvonnassa, että mukula saa mahdollisimman vähän stressiä [:D]
 
Mä olen kyllä sitä mieltä että pitää voida mainita exä. Ihan eri juttu on sit jos jatkuvasti mainitsee, mut tätähän ei Undulaatti ollut tehnyt. Toi oli vielä ihan pätevä syy, vähän niinkuin varoitus miten voi käydä.

Meillä toi exä pyörii kuvioissakin lasten takia. Oltiin yhdessä viistoista vuotta joten lähes koko mun aikuiselämästä pitäisi vaieta jos ei voisi yhtään mainita. Mä kestän myös mieheni puheet exästään, olihan niillä monta yhteistä vuotta. Meistä kumpikaan ei oo mitenkään erityisen mustis...
 
Hyvä hyvä Undulaatti, nosta se kissa pöydälle nyt vaan! Sanot vaan suoraan neuvolassa että nyt on avun tarve, ilman kaarteluita ja kiertelyitä - meille ainakin löytyi heti apu ihan ilman ihmettelyjä ja siunailuja. [:)]
 
Meillä on kyllä existäkin puhuttu, tosin ei vertailumielessä. Joka parisuhde on erilainen ja oma asia, siihen ei parane entisiä kokemuksia vetää mukaan... Toivoisin että voisitte rakentaa tulevaisuutta niin, että voisitte hyvin molemmat ja pikkuinen myös tietenkin.
 
Kerro miten meni, suostuiko miehesi hakemaan/ottamaan apua vastaan.

Ei tietenkään ole oikein, että miehesi möksöttää mokomasta koko päivän ja saat anella anteeksi antoa. Se on häneltä vaan LAPSELLISTA huomion hakua. Ja juuri sitä mustasukkaisuutta mistä on kyse. Tarkoitin vaan, että viesti voisi mennä miehellesi paremmin perille, jos et mainitse lauseessa exää.

Harmittaa puolestasi, että joudut raskausaikana kestämään moista. Onko suhteenne muuten hyvä ja taistelun arvoinen? (Tarkoitin jos miehesi ei suostu hakemaan apua, mitenkä aijot sitten toimia?) Jos on, niin kyllä sen miehen on saatava apua. Kohta vauva syntyy ja olet väsynyt yms. Eikä aika riitä taistelemaan turhia riitoja. Ja tarvitset sillon apua kodinhoidossa ja kaupassa käynnissä.
 
Se onkin hyvä, että ensin otat asian puheeksi neuvolassa, ja vasta sitten yhdessä katsotte miten etenette. Kissa on nimittäin syytä nostaa pöydälle, mutta toinen voi säikähtää ja vielä enemmän taantua lapsenomaiselle tasolle, jos kokee asioiden tapahtuvan liian nopeasti ja ilman hänen omaa "hyväksyntäänsä". Voi kuulostaa hassulta, mutta jotkut miehet ovat sellaisia, että he haluavat (omasta mielestään) pitää tietyn kontrollin myös silloin kun ovat syyllisiä ja lähtökohta avun hakemiseen. Eli kuten itsekin sanoit, niin ensin puheeksi neuvolan kanssa (tosiaan hyvä soittaa etukäteen, jotta tietävät kuinka vakava tilanne teillä on) ja sitä kautta apua hakemaan myös mahdollisesti muualta.
Onnea siulle, ja tulehan sitten kertomaan miten teillä meni! [:)]
 
Toivottavasti hän ymmärtäisi, että olisi koko teidän perheen parhaaksi että saatte asiat selvitettyä.

Ja kyllä minullakin nykyisen mieheni kanssa alku oli vaikea. Suhteen alussa päälle vuosi oli yhtä vuorsitorataa. Mutta sitten elämä onneksi tasoittui ja normalisoitui, kun kasvettiin ihmisinä ja yhdessä. Olen erittäin iloinen että molemmat jaksoivat alun vuoristoradan, koska elämämme on nykyään ihanaa, onnellista ja  tavallista perhe-elämää :) Nykyään harvemmin enää riitelemmekään. Alkuun se oli joka viikkoista. Mutta osin johtui paljon traumoistani, mitä minulle oli tullut edellisessä suhteessa.

Tsemppiä!
 
Okei. Näköjään tuli sit jotenki vaihettua tota nimeä. (ei ymmärrä miten ihmeessä, mutta kumminki)
Eli Cat85 menty aikasemmin.

En sano että tuon selvittäminen oli mitenkään helppoa ja niin moni asia olisi voinut mennä pieleen. Meidän kohdalla onnistu ehkä siinäkin mielessä, että mieheni uskalsi puhua lopulta tunteistaan (useamman tunnin painostuksen jälkeen) :P mutta puhua kumminkin.
Mitenkään muuten emme olisi saaneet asioita selvitettyä.
ja mieheni sanoi kyllä seurustelun alussa jo hyvän vinkin miten sain hänet kuuntelemaan. XD
Kuulemma kun hän suuttuu /ei halua kuunnella hän yrittää lähteä paikalta (mikä osoittautui paikkansa pitäväksi), joten kertoi minulle pienen vinkin. Pistää istumaan jonnekin tuolille sänkyyn ja istua päälle eikä päästää ennen kuin on alkanut puhumaan tai edes vähän heltynyt että suostuu kuuntelemaan.
Mieheni oli näköjään matkan varrella opetellut jo refleksin että on helpompi poistua paikalta ja unohtaa ongelma kuin kohdata se. No, tässä tapauksessa minä pakotin (tavallaan) kuuntelemaan. Radikaalia, kyllä, mutta loppujen lopuks toimi. :)

Toivottavasti teillä menee loppujen lopuksi kaikki hyvin :)
Älä välttämättä kokeile mun metodia!!! Toimi omalla miehellä mut en tosiaan mee vannomaan et toimii kenelläkään muulla.
Meikäläisen miehen pää on näet umpiluuta eikä muu enää auttanu XD
nyt asialle on helpompi nauraa, mut jos tosissaan asiaa jää miettimään, niin moni asia olis voinu mennä pieleen.
 
Hei undulaatti olen lukenut kommentteja koskien kirjoitustasi, ja nyt olen sitä mieltä että vaikka sinun onkin hyvä purkaa tuntojasi täälä ja kirjoittaa tuntemuksia. Me muut kommentoimme omilla mielipiteillä ja sitä kautta tulee monta mieli pidettä. Vaikka sinä saisitkin tukea ja kannustusta täältä, niin poikakaverisi ei saa apua, kuin hakemalla sitä, ja sinun tulee olla se tukipilari johon hän luottaa ja uskoo.
Voi olla liiankin katkerasti sanottu, mutta asia on vaan niin että te tarvitte yhdessä apua ongelmiinne. Ja todellakin olisi hyvä hakea apua ennekuin lapsi saapuu elämäänne.
Se on lapselta pois ja myös teltä jos joudutte selvittämään tuollaisia asioita lapsen synnyttyä.

Itselläni ei ole komkemusta tuollaisesta, mutta parhaalla ystävälläni oli 5 vuotta kestävä suhde ja mies oli saman moinen, vielä jopa pahempi, mitä kuvauksesi kertoo!
he erosivat koska mies ei halunnut apua.
erosta on nyt noin kaksi vuotta ja ystäväni ei ole päivääkään katunut eroa,
on vaan onnellinen ettei tarvi miehen kanssa enään olla koska olo ja suhde eivät olleet kunnossa.

Neuvoisin teitä hakemaan apua yhdessä ja jos mies ei suostu, niin sitten teet ratkaisun joko jäät suhteeseen tai pakkaat kamat ja lähdet, miksi taistella jos toinen ei halua muuttua?

Minä omistan todella vahvat mieli piteet! ja olen oikeastaan ylpeä siitä, jos omalla kohdallani tilanne olisi tuollainen, niin en katselisi tuollaista ja jos mies ei hakisi apu en pitäisi enään yhteyttä häneen!

Toivottavasti teette oikean päätöksen.
 
Lueskelin tässä tän ketjun ajankulukseni ja kuulostaa vähän siltä, ettei  undulaatti poikakaverisi ole kasvanut aikuiseksi vielä. Kuulostaa aika teinin touhuilta nuo mustasukkaisuuskohtaukset ja luottamuksen puutteet,ja ennen kaikkea se että joudut miettimään mitä suustasi päästät. Hyvä parisuhde perustuu siihen, että luotetaan toiseen ja saa olla oma itsensä,puhua siitä mistä haluu,varomatta sanojaan.
Itse en ainakaan hetkeäkään viettäisi aikaa miehen kanssa joka haluaa rajoittaa elämääni ja epäilisi jatkuvasti.
Sun kannattais jo ruveta miettimään että onko poikakaverisi se ihminen jonka kanssa haluat oikeasti elää, nimittäin ei vauvakaan hyvin voi suhteessa jossa riidellään ja panetellaan jatkuvasti.
Anteeksi jos kuulostin töykeältä,mutta tämä on minun mielipiteeni asiassa,ja näin itse tekisin.
 
Undulaatti, ettet nyt vain ajattelisi, että aika multaa pahat muistot? Toista ihmistä et voi muuttaa, eikä ole sinun tehtäväsi mennä korkkiruuville jotta pitäisit toisen hyvällä päällä. Ei ole sinun tehtäväsi erikoisesti antaa toiselle syy luottaa. Kyllä toinen luottaa, jos luottaa, mutta sinun pitäisi pystyä elämään elämääsi omalla tavallasi huolehtimatta toisen tunteista liikaa. Minä olen elämää nähnyt ja mennyt korkkiruuviksi silti onnistumatta muuttamaan toista. Nuorena vielä luotin siihen, että kaikki muuttuu hyväksi, vaan eipä muuttunut. Ja jos olisin jäänyt siihen suhteeseen, olisin päässyt hengestäni. Sinun ja vauvasi tulevaisuutta ajattelen...[8|]
 
Undulaatti: tuo kuulosti kyllä aikalailla siltä että vaikka miehessäsi on vikoja (kuten meissä jokaisessa) on hänessä myös jotain minkä takia kannattaa pitää kiinni.
Itse revin alku aikoina harmaita hiuksia välillä päästäni mieheni mustasukkaisuus kohtausten takia. itse en taas halunnut antaa periksi juuri noiden kaikkien luettelemisiesi asioiden takia.. päätin taistella enkä ole katunut päivääkään..
en nyt sano että sinun tulisi tehdä samoin, mutta.. niin, no loput menisi neuvomisen puolelle.. :P
toivottavasti pystyt tekemään päätöksen josta saat loppujen lopuksi sielun rauhan.. että teit oikein, vaikka se ei heti siltä tunnukaan ( menivät asiat sitten parhain päin tai.. no niin)
en nyt sano että kaikkien tarinat loppuvat onnellisesti, minulla kävi hyvä säkä siinä kohdalla.. monella muulla ei..

huh, nyt minä aloin muistelemaan menneitä XD
taitaa tää kellonaika tehä meikäläiselle tepposia.. HEI taika-aika!! kello on kolme yöllä XD sepä se.. ukkoa odotellessa taksiajosta :)
mutta toivotan todellakin parasta mahdollista onnea sinulle undulaatti!!! :)
 
Takaisin
Top