Vaikka en ole hetkeen kirjoitellut, olen käynyt päivittäin täällä kurkkaamassa, miten muilla menee.
Tervetuloa myös uusille tuttavuuksille!
move88:lle kiitoksia tsempeistä.
Missä omalla kohdallasi nyt mennään?
Amemosille paljon onnea!
Onneomenan kanssa mennään samoissa yrityskierroissa. Meilläkin nyt siis käynnistyy viides letrokierto, vaikkei inseminaatiota olekaan. Toivon niin kovasti, että sulla ovis tulisi hyvään aikaan ja pääsisitte etenemään suunnitelman mukaan!
Höperö: En ole itse huomannut letrojen jälkeen mitään erityisiä oireita, muuta kuin että valkovuoto (ja seksuaalinen halukkuus) lisääntyy, kun aletaan lähestyä ovulaatiota. Mutta mistäpä sitä tietää, vaikka voisikin johtua letroista.
Tammenterho91:lle toivon onnea tähän kiertoon, pidän peukut pystyssä teille ja toivottavasti työasiat selviää!
Kizulle ja
Hallakolle pahoittelut ja voimia
Samoin tietysti kuin muillekin tässä loputtomalta tuntuvassa suossa rämpiville!
Meillä neljäs Letrozol-kierto päättyi tuloksettomana.
Kiertokin venyi kuin kiusallaan 32 päivään (irrotuspiikki Ovitrelle oli kp 13), kun aiemmat Letroavusteiset kierrot ovat olleet 29-30 päivää. Kyseessä oli toinen yritys 5mg:n annoksella, ja ensimmäistä kertaa ilman seurantaultraa, koska letrojen vaste on tupla-annoksellakin maltillinen.
Mies kävi myös antamassa siemennestenäytteen ja tämän tulos oli normaali. Vaikka ajatus siitä, että ainoastaan minussa on vikaa (PCOS), tuntuu toisaalta pahalta, täytyy sanoa että tulos oli itselleni enemmänkin helpotus, kun meillä lapsitoiveet ja innokkuus koko touhuun ovat niin kaukana toisistaan.
Jäin miettimään, onkohan irrotuspiikillisen kierron venyminen noin pitkäksi normaalia, vai antaako tuo viitteitä siitä, että letrojen teho on jo hiipumassa..? Lääkäri aikoinaan totesi, että kahden viikon päästä irrotuspiikistä alkaa menkat tai sitten on raskaana. Ei ainakaan minulla pidä paikkaansa?! Kun piikki pistetty kp 13 ja menkat alkoi kp 32, siihenhän jää väliin 5 päivää yli sen kaksi viikkoa..
Kävin uusimassa kilpirauhaskokeet, ja TSH-arvo oli noussut. Keväällä se oli 2.7, ja vaikka se oli silloinkin jo yli suositellun 2,5, lääkäri oli sitä mieltä ettei lääkitystä sen perusteella aloitetaan vaan kontrollikäynti muutaman kuukauden päähän.
No, nyt TSH-arvo oli 3,0. Sain tyroksiinilääkityksen 25 mikrogrammaa, seurantaverikoe on reilun kolmen viikon päästä.
Kuulemma lähdetään liikkeelle pienimmästä annoksesta, kun arvoni on verrattain matalasta päästä. En suoraan sanottuna tiedä, olisinko saanut lääkitystä, jos en itse niin selkeästi olisi tuonut esiin haluavani sen.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita en ole aiemmin yhdistänyt itselläni olevan. Olen ollut erityisesti alkuvuodesta lähtien jäätävän väsynyt, mutta olen yhdistänyt sen enemmän elämäntilanteeseen (jota lapsettomuus ei yhtään auta) ja kroonistuneisiin liian myöhäisiin nukkumaanmenoihin. Toisaalta eihän sitä tiedä, mikä kaikki vaikuttaa ja mihin.. Odotan mielenkiinnolla, hellittääkö esim. väsymys.
Tältä palstalta lukemani kokemukset tyroksiinilääkityksestä ja sen hyödyistä raskautta toivottaessa olivat suuri syy sille, miksi vaadin lääkityksen. Suuri kiitos siis kaikille siitä puhuneille!
Toivon todella, että siitä olisi apua raskautumisessa, mutta en taida uskaltaa elätellä suuria toiveita.. Ehdin syödä lääkitystä vain viikon ennen ovulaatiota, joten päättyneeseen kiertoon apu ei ainakaan tainnut ehtiä.
Pari kiertoa mennään vielä Letrozolin tupla-annoksella ja kp 13 irrotuspiikillä (ilman seurantaultraa), ja sen jälkeen olisi kai inseminaation vuoro (yhdistettynä ovulaation induktioon, oletan). Kaikki tätä ovulaation induktiota "raskaammat" hoidot kammoksuttavat jo valmiiksi. Lähinnä sen takia että taas puoliso joutuu antamaan vihaamiaan näytteitä, kun juuri vasta toimitti ensimmäisen analyysia varten.
Sain muun muassa jonkinlaisen täydellisen hermoromahduksen, kun kuvittelin itseni mahdollisesti läpikäymässä raskaita IVF-hoitoja yksin, näin olemattomalla puolison tuella. Tiedän, ettei sitä pitäisi murehtia vielä, mutta kello tikittää uhkaavasti ja tuntuu tosi painostavalta, ettei näitä tosi kevyitä hoitoja enää ole jäljellä monta.
Eihän ovulaation induktioon yhdistetty inseminaatio ole mitenkään raskas hoito ja käytännöt erot kotiyritykseen ovat vähäiset. Mutta on se silti eri asia, etenkin meidän tilanteessa jossa toinen osapuoli ei ole tässä innokkaasti mukana, eikä edes 50-prosenttisesti..
Hermoromahdukseni jälkeen puhuimme asiasta ja Mies lupasi olla tarvittaessa mukana lääkärikäynneillä ym. ajoilla. Tieto siitä, ettei hän sentään kieltäydy tulemasta klinikalle mukaan, helpotti vähän, mutta eihän se sitä tosiasiaa poista, että kaikin tavoin aika surullista siellä odotusaulassa meidän olisi istua.. Siis tottakai on kenen tahansa muunkin, mutta lisämausteena tässä kohtaamattomat toiveet lapsesta.
Nyt alkaaki sit parin viikon jännitys, vaikka pessimistinä luulenkin jo tietäväni lopputuloksen. 
Tässä vuoden aikana, ei ole ikinä ollut, edes letrojen kanssa, en ole siis kyllä ovuloinutkaan.
