Zade, osanottoni kissan kuoleman johdosta. Meidän neljäs kisu kuoli reilu vuosi sitten ja edelleen alan itkeä kun muistelen asiaa, saati että pitäisi puhua sen kuolemasta.
Pinniksen kissasuojasta, me esikoiselle ostettiin semmoinen kangasverkko, mutta se oli ihan syvältä. Jousti sängyn pohjaan asti kun kissa siihen hyppäsi, ja oli lisäksi tosi työläs viritellä paikoilleen ja ottaa pois. Ihan surkea. Sellaista kaupan kehikkoa ei edes harkittu kun kaupassa jo näki että todella työläs käyttää. Askaroitiin oma: ruuvattiin sängyn päätyihin puulistat kannattimiksi ja niiden varaan kaksi sellaista rautakaupasta saatavaa irtosäleikköä, alumiinista ja kevyttä. Mitä lie irtohyllyjä olivat oikeasti. Kun haluttiin "avata sänky" niin liu´utettiin vaan toinen toisen päälle niin että puolet sängystä paljastui, se riitti hyvin. Oli tosi näppärä vaikka itse sanonkin. Aika nopeasti kyllä sekin päästiin jättämään pois, kissat kyllä oppi ettei pinnikseen saa mennä.
Feliway meillä oli kun vauva tuli kotiin, en tiedä auttoiko vai ei muttei siitä haittaakaan ollut.
Ennen vauvan tuloa mies vei vauvan pukluliinan ja peiton sairaalasta kotiin pari päivää ennen kotiutumista (jouduttiin olemaan viikko sairaalassa infektion takia), ja kissat sai niitä haistella ihan rauhassa. Kotiin tultua laskettiin kantokoppa olkkarin lattialle ja kissat sai tulla rauhassa katsomaan ja haistamaan vauvaa. Yksi aivan rakastui vauvaan, oli koko ajan nuolemassa ja leipomassa sitä ja aina kun imetin halusi kissa samaan sylkkään
. Toinen ei vain piitannut vauvasta yhtään eikä sen elämä muuttunut siitä miksikään. Kolmas kattoi että mikä helkkari tuo on ja pakeni paikalta luimistellen. Se ei vieläkään pidä pojasta, karkaa kun poika tulee lähelle. Mutta mitäpä tuosta, ei kumminkaan raavi tai pure, tai itse stressaa niin paljon että sairastuisi tms. Neljäs, se joka vuosi sitten kuoli, pelkäsi vauvaa ja oli pitkään sängyn alla piilossa vauvan tultua kotiin, kävi öisin syömässä. Mutta muutamassa viikossa sekin tottui ja sen jälkeen oli lähinnä varuillaan ja muuten elettiin normaalisti.
Muuta, kissojen ruoat ja vedet me laitettiin kylppäriin ja hiekkis kodinhoitohuoneeseen, ja molempien oviin lapsiportit. Toimi tosi hyvin, portit on yhä paikoillaan. Asennettiin ne sen verran irti lattiasta että kissat mahtuu portin alta pujahtamaan mutta lapsi ei. On kuitenkin tärkeää että kissa saa ruokailla ja asioida hiekkiksellä rauhassa, muuten sille iskee kyllä stressi.
Niin, ja kyllä meillekin kommentoitiin tosi tökerösti tyyliin "Nyt kun teille tulee vauva niin varmaan lopetatte kissat heti". En olis ikimaailmassa lopettanut rakkaita kissoja niin heppoisesta syystä tai "varmuuden vuoksi", oikein pisti vihaksi typerät ihmiset kommentteineen. Ainoastaan silloin oltais lopetettu jos kissa itse olisi sairastunut vauvan tulon aiheuttamasta stressistä niin että selvästi voi huonosti koko ajan eikä parane. Ja silloinkin oltais varmaan yritetty lahjoittaa lapsettomaan kotiin ensin. Ja allergiasta on ihan turha huolehtia, ennemminkin vauva saa hyvän vastustuskyvyn kun syntymästä saakka on tekemisissä.