Lemmikit

Meillä kissa ja sakemanni narttu. Ulkokissa kyseessä ja eipä sitä kiinnosta kun että ruoka on kupissaan kun sitä haluaa :wink Koira on alkanut suojelemaan minua raskauden myötä. Ei päästä minua silitteleen vieraita koiria vaan tulee nojaamaan jalkoihin ja jos vieras karvaturri yrittää tulla lähelle, niin varoittaa. Myös minun uusi tuttava siili oli koiran mielestä epäilyttävä. Menin siilille pihassa jutusteleen niin koira pysyi vierellä ja sit taas minun ja siilin väliin. Tälläistä suojelua ei koskaan aikasemmin ole ollut havaittavissa. Epäilen että tulevaa vauvaakin alkaa suojelemaan ja vieraille täytyy selväksi tehdä etteivät kävele suoraan vauvan luoke ja nosta syliin, sillä koiran mielestä se voi olla uhkaavaa. Paimenkoira ja metsässäkin kun lasten ja koiran kanssa liikun, niin kyllä pitää laumastaan huolta. Juoksee lasten ja minun väliä ja katsoo, että pysytään yhdessä. Kissasta sen verran että käy tarpeillaan pihalla mutta jos astiaansa käyttää, niin ilman hanskoja lapiolla otan jätökset ja pesen käteni.
 
Meillä esikoisen aikaan yksi dogeista oli todella suojelevainen kun vaunuja työnteli. Ihan elämänsä loppuun asti suojeli poikaa kaikelta. Välillä piti ihmisille selitellä lenkillä että ei se ole vihainen, mutta pitää jättää vaunut kauemmas jos haluaa koiraa silittää. Meillä siis koirat aina tietynlainen nähtävyys tuolla lenkillä niin usein saa pysähdellä jos haluaa koska ihmiset haluaa silittää isoa koiraa. Vauvasta ei niinkään kukaan silloin ollut kiinnostunut.
 
Justiina: eipä ollut itsellä käynyt mielessäkään tuo kuinka koira käyttäytyy jos vaunuja työntelen. Hyvin voi olla mahdollista, että meidän narttu varoittelee jos lähelle tullaan. Tuskin koiralta sitä suojeluviettiä poiskaan saa? Muuten tuo koira on ollut aina kaikkien kaveri :)
 
Meillä on kaksi kissaa, joista toinen ennen ollut intohimoinen seuranukkuja ja halunnut iltaisin asettua vatsan päälle hurisemaan. Aika pian plussauksen jälkeen huomasin, ettei kissa enää tullut päälleni vaan asettui jalkoihin tai valitsi miehen vatsan nukkumapaikakseen. Pari kertaa houkuttelun seurauksena kissa kävi nuuhkimassa alavatsaani ja poistui paikalta. Jotain oli kissan mielestä selvästikin muuttunut. Nyt viime aikoina kissa on muutamaan otteeseen tullut sohvalla tai sängyssä syliin eli nyt asia on joko hyväksytty tai sitten unohdettu se entinen emäntä. :grin
Toinen kissa on muutenkin niin puupää, että se ei ole huomannut tilanteessa yhtään mitään outoa. :woot:

Kissojen vessan olen putsannut koko ajan, olettaisin toksoplasmoosin saaneeni jo aikoja sitten, jos nuo kissat sitä kantavat. Kädet olen toki putsannut huolellisesti vessasiivouksen jälkeen ja käyttänyt vielä lisäksi käsidesiä.
 
Meillä on nyt sitten naapurilta saadut lapsen vaatteet hajustettu. Ehkä hyväkin, että ei oo sitten kaikki uutta ja vierasta. Toisella kissallla on niin hurja hoivavietti ja rakastaa vielä lapsia (vaikkei ole ikinä lasten kanssa asunut), että hellyyttä luvassa ehkä liiankin kanssa. Toinen taas on mustasukkainen, joten menoa ja meininkiä tulee riiittämään, mutta eikähän rakkaudella ja rutiineilla selvitä.
 
Meillä asustaa kaksi narttu terrieriä, ikää tulee molemmille joulukuussa 7vuotta. Toinen on alusta saakka ollut kova kulkemaan perässä ja aina kun mahdollista tulee sohvalle syliin ja laittaa pään mahan päälle. Toista ei juurikaan kiinnosta, tosin kovasti yhdessä vaiheessa "testaili" hermojani ja oli kuin ei kuulisi mitään mitä sanon. Nyt on onneksi korvat taas löytynyt. Vaunuihin ja pinnasänkyyn käyvät aika-ajoin kurkistelemassa, että josko siellä jo joku olisi. :)
Hieman jännittää näiden kahden karvakaverin ja tulevan vauvan yhteiselo!
 
Vaikka en nyt ihan pilkun viilaaja olekaan näissä kaikissa terveys suosituksissa, ni vauvan terveys on mulle kuitenkin kaikki kaikessa. Itse jättäisin kuitenkin tuon kissojen wc:n tyhjentämisen isännälle jos meillä sisäkissa olisi. ihan vaan sen takia kun se toksoplasmoosi siirtyy niin herkästi siihen vauvaan.
 
Meillä on 5 vuotias narttu kissa. Tossa rv 20 tienoilla kissa oli normaaliin tapaansa mun sylissä ja yhtäkkiä katto tuimasti mun mahaa. Sitten tunsin potkun ja kissa katsoi uudesti mahaa pahantuulisen näköisenä. Sitten meni hetki ja kissa ummisti taas silmänsä. En tuntenut potkua, mutta yhtäkkiä kissa alkoi murista mun mahalle! Katsahti tuimasti mua silmiin ja lähti pois. :joyful: Kyllä siis kissat aavistaa. Meidän kissan paransi kerran hetkellisesti mun hammassärynkin. Nyt hän on alkanut kunnioittamaan mun mahaa kun ei enää tunge kukkulan kuningattareksi niin kuin ennen sinne oli pakko ängetä.
 
Mites teillä joilla on kissa/kissoja estätte kissan pääsyn pinnasänkyyn? Onko siihen olemassa jotain apuvälineitä jos EI! sana ei vaan mene karvaisten korvien väliin?
 
Meillä ei oo kissoja eikä muitakaan lemmikkei mut oon netis jossain törmänny semmoseen viritelmään. Olisko ollu joku verkon tai ritilän tapainen mikä tulee sängyn päälle. Tän tarkemmin en kyl osaa sanoo mut olemassa on!
 
Meillä on kissojen takia ollu pinnis kasattuna jo hyvän aikaa.. Aluksi molemmat oli siellä koko ajan nukkumassa mut on joka kerta saanu lähtöpassit, ni nykyään menee sinne enää todella harvoin..
 
Niin meilläkin on pinnasänky kasattuna ja ainakun huomataan että sinne ollaan menossa, heti käy käsky poistumiseen. Oon nähnyt kanssa semmoisen verkon, mutta jos jollain on käytännössä kokemuksia siitä lukisin mielelläni. :)
 
Minä yritin googlailla jossain vaiheessa parasta ratkaisua tähän, mikäli jotain suojaa tarvitsisi. Epäilen kyllä, että meillä kissat pysyttelevät suosiolla kaukana huutavasta ja arvaamattomasti liikkuvasta vauvasta.
Hepe-suojan nimellä ainakin on ollut sellaisia puisia kehikoita, jotka kylläkin omaan silmääni ovat varsin rumia ja hintaakin tuntuu olevan. En tiedä käytännöllisyydestäkään, jos kehikko täytyy joka kerta nostaa kokonaan pois pinniksen päältä, että muksuun pääsee käsiksi. :shifty:
Samoin olen nähnyt sellaisia kankaisia verkkoja, samantyylisiä kuin vaunujen hyttyssuojaverkot. Kankainen verkko ja sen toimivuus epäilyttää vielä enemmän.
Paras ratkaisu oli itsetehty suoja, jollaisiin törmäsin muutamassa blogissa. Näissä suojissa oli tehty pinniksen päätyihin sopiva kehikko ja välissä puurimoja. Molemmissa oli vielä lisäksi avaamismahdollisuus eli kehikkoa ei tarvinnut erikseen poistaa sängyn päältä. Molemmat näyttää löytyvän Googlesta kuvahaulla "kissasuoja pinnasänky".
Eli puutöitä tekemään sitten vain! :p
 
Juu no kankainenhan joustaa.. Se on kun omasta kissasta ei tiedä miten se käyttäytyy. Joku kysyi että pelkäänkö mitä kissa tekee vauvalle ja ärsyttää vaan tuollaiset kysymykset!! Olen hyvin postiivisella mielellä, enkä kyllä ole vielä pelännyt mitään tuollaista. Pitää katsoa miten kissa suhtautuu vauvaan. Tai kysymykset "Oletko miettinyt lopetatko kissan jos ei hyväksy vauvaa." Olen valuttanut nopeasti toisesta korvasta ulos niihin reagoimatta. Meillä ei hirveästi käy vieraita ja kun käy kissamme ei pidä siiitä että häntä aletaan lääppiä ja saattaa hutkaista..siksi ilmeisesti ovat kysyjät tuota mieltä. Lapsien tuoksuista kisu tykkää, mutta kun ne alkavat juosta tekee mieli hypätä saaliin kimppuun.

Olen kyllä kevyt nukkuja jos lähellä oleva sairastaa yms. että ehkä ensimmäinen kuukausi menee toinen silmä auki nukkuessa. :joyful:
 
Onneksi minulta ei kukaan ole tullut kyselemään tuollaisia. En tiedä, kuinka hyvin osaisin olla välittämättä. :angry7
Lemmikkien ja vauvan yhteiselo on onnistunut varsin mallikkaasti ainakin kaikilla tutuillani, olettaisin näin tapahtuvan useimmiten muutenkin. Poikkeustapauksiakin varmasti on, mutta lemmikin lopettaminen on ainakin minun mielestäni niin vihoviimeinen keino, ettei sitä tarvitse ennakkoon tulla kyselemään.
 
Onpa kyllä tökeröä tulla tuollaista sanomaan... Mulla ei itsellä ole lemmikkejä, mutta tutulla oli kaks kania, jotka oli tottuneet olemaan vapaana päivät. Yhteiselo sujui hyvin niin kauan kunnes vauva lähti liikkumaan. Kanit eivät saaneet olla rauhassa ja stressaantuivat. Eivät myöskään enää häkissä olisi viihtyneet, kun koko ikänsä olivat vapaana saaneet olla. Kanit olivat niin vanhojakin jo, että tuttu päätti niiden parhaaksi lopettamisen. :sad001 Tässäkin tapauksessa lemmikeistä ei ollut vauvalle vaaraa, vaan toisin päin! Eiköhän teidän kissat ja koirat osaa siis käyttäytyä :)
 
Totta Hilumo. Yrittänyt vaan olla niinkuin en olisi kuullutkaan. Näreissäni toivonut että ei otettaisi enää tuollaista asiaa esiin. Kiitos jemppu.
 
Meillä oli kaksi kissaa... Nyt jo kyyneleet valuu pitkin kasvoja...

Vanhempi kisumme tuli masuni viereen kehräämään ja aivan kuin 'vahti' siinä masukkia. En tiedä olisko tästä tullu ongelmaa ku vauva syntyy. Hetkeäkään en ajatellut jotta kissa pitää lopettaa vauvan takia.

Ja enää ei tarvikkaan. Kisu jäi kuun alussa auton alle. Suru on ihan mahoton, kyyneleet nousee heti silmiin ku kisukulta tulee mieleen. :sad001
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top