Lemmikit

Pinnasänky on tosiaan ollut jo pari viikkoa esillä ja koulutetaan kissaa että sinne ei mennä. Sisko ehdotti että kannattaisi soittaa vaikka vauvan itkua tai jotain ja totuttaa kissa siihen että hänen ei tarvitse reagoida siihen mitenkään. Helpommin sanottu kuin tehty. :) Feliway minulla ja on ja se täytyy ottaa käyttöön jo vähän ennen laskettua aikaa.
 
Meilläkin on Feliway-haihdutin, pitää ottaa taas käyttöön kun vauva tulee :)

Katsoinkin Prisma-dokumentin kissoista ja siinä oli myös yksi raskaana oneva tutkija soittanut vauvanitkua, että kissat tottuisi ääneen. Lisäksi oli kangaspalaa pyöritellyt kissan poskissa ja sillä "merkkaillut" vauvan sängyt sun muut. Tuohon jälkimmäiseen en itse koe tarvetta. Jos tavarat laittaa esille, niin kyllähän kissat ne ehtii tutkimaan ja merkkaamaan monta kertaa :)
 
Juu siitä Prisma dokumentista siskokin puhui. Minä en ilmeisesti ollut katsonut sitä niin tarkkaan vaikka katsoinkin sen, kun en muista ollenkaan raskaana olevaa naistutkijaa.
 
Zade, osanottoni kissan kuoleman johdosta. Meidän neljäs kisu kuoli reilu vuosi sitten ja edelleen alan itkeä kun muistelen asiaa, saati että pitäisi puhua sen kuolemasta.

Pinniksen kissasuojasta, me esikoiselle ostettiin semmoinen kangasverkko, mutta se oli ihan syvältä. Jousti sängyn pohjaan asti kun kissa siihen hyppäsi, ja oli lisäksi tosi työläs viritellä paikoilleen ja ottaa pois. Ihan surkea. Sellaista kaupan kehikkoa ei edes harkittu kun kaupassa jo näki että todella työläs käyttää. Askaroitiin oma: ruuvattiin sängyn päätyihin puulistat kannattimiksi ja niiden varaan kaksi sellaista rautakaupasta saatavaa irtosäleikköä, alumiinista ja kevyttä. Mitä lie irtohyllyjä olivat oikeasti. Kun haluttiin "avata sänky" niin liu´utettiin vaan toinen toisen päälle niin että puolet sängystä paljastui, se riitti hyvin. Oli tosi näppärä vaikka itse sanonkin. Aika nopeasti kyllä sekin päästiin jättämään pois, kissat kyllä oppi ettei pinnikseen saa mennä.

Feliway meillä oli kun vauva tuli kotiin, en tiedä auttoiko vai ei muttei siitä haittaakaan ollut.

Ennen vauvan tuloa mies vei vauvan pukluliinan ja peiton sairaalasta kotiin pari päivää ennen kotiutumista (jouduttiin olemaan viikko sairaalassa infektion takia), ja kissat sai niitä haistella ihan rauhassa. Kotiin tultua laskettiin kantokoppa olkkarin lattialle ja kissat sai tulla rauhassa katsomaan ja haistamaan vauvaa. Yksi aivan rakastui vauvaan, oli koko ajan nuolemassa ja leipomassa sitä ja aina kun imetin halusi kissa samaan sylkkään :grin. Toinen ei vain piitannut vauvasta yhtään eikä sen elämä muuttunut siitä miksikään. Kolmas kattoi että mikä helkkari tuo on ja pakeni paikalta luimistellen. Se ei vieläkään pidä pojasta, karkaa kun poika tulee lähelle. Mutta mitäpä tuosta, ei kumminkaan raavi tai pure, tai itse stressaa niin paljon että sairastuisi tms. Neljäs, se joka vuosi sitten kuoli, pelkäsi vauvaa ja oli pitkään sängyn alla piilossa vauvan tultua kotiin, kävi öisin syömässä. Mutta muutamassa viikossa sekin tottui ja sen jälkeen oli lähinnä varuillaan ja muuten elettiin normaalisti.

Muuta, kissojen ruoat ja vedet me laitettiin kylppäriin ja hiekkis kodinhoitohuoneeseen, ja molempien oviin lapsiportit. Toimi tosi hyvin, portit on yhä paikoillaan. Asennettiin ne sen verran irti lattiasta että kissat mahtuu portin alta pujahtamaan mutta lapsi ei. On kuitenkin tärkeää että kissa saa ruokailla ja asioida hiekkiksellä rauhassa, muuten sille iskee kyllä stressi.

Niin, ja kyllä meillekin kommentoitiin tosi tökerösti tyyliin "Nyt kun teille tulee vauva niin varmaan lopetatte kissat heti". En olis ikimaailmassa lopettanut rakkaita kissoja niin heppoisesta syystä tai "varmuuden vuoksi", oikein pisti vihaksi typerät ihmiset kommentteineen. Ainoastaan silloin oltais lopetettu jos kissa itse olisi sairastunut vauvan tulon aiheuttamasta stressistä niin että selvästi voi huonosti koko ajan eikä parane. Ja silloinkin oltais varmaan yritetty lahjoittaa lapsettomaan kotiin ensin. Ja allergiasta on ihan turha huolehtia, ennemminkin vauva saa hyvän vastustuskyvyn kun syntymästä saakka on tekemisissä.
 
Muokattu viimeksi:
Juu no kankainenhan joustaa.. Se on kun omasta kissasta ei tiedä miten se käyttäytyy. Joku kysyi että pelkäänkö mitä kissa tekee vauvalle ja ärsyttää vaan tuollaiset kysymykset!! Olen hyvin postiivisella mielellä, enkä kyllä ole vielä pelännyt mitään tuollaista. Pitää katsoa miten kissa suhtautuu vauvaan. Tai kysymykset "Oletko miettinyt lopetatko kissan jos ei hyväksy vauvaa." Olen valuttanut nopeasti toisesta korvasta ulos niihin reagoimatta. Meillä ei hirveästi käy vieraita ja kun käy kissamme ei pidä siiitä että häntä aletaan lääppiä ja saattaa hutkaista..siksi ilmeisesti ovat kysyjät tuota mieltä. Lapsien tuoksuista kisu tykkää, mutta kun ne alkavat juosta tekee mieli hypätä saaliin kimppuun.

Olen kyllä kevyt nukkuja jos lähellä oleva sairastaa yms. että ehkä ensimmäinen kuukausi menee toinen silmä auki nukkuessa. :joyful:

Mitenkäs Hepsulin kissa on suhtautunu tulokkaaseen? Onko pyrkiny pinnasänkyyn?

Meillä nyt kissa alkanut kiinnostumaan pinnasängystä, yllätetty se sieltä nukkumasta. Puoliso teki sitten "kannen" pinnasänkyyn, niin nyt tämä katto haluaa makoilla sen kannen päällä. Alkaa suihkepullokoulutus kohta, jos ei ala uskomaan ettei ole hänen paikka :D
 
Mä en tiedä mahtaako noi meidän karvakamut tajuta et on vauva tulossa. Ainakaan toi isompi ei oo osoittanut mitään mielenkiintoa mun mahaa kohtaan. Pienempi sen sijaan tulee sohvalla yhä vain enempi liki kuin ennen :D
 

Liitteet

  • _20151015_002110.JPG
    _20151015_002110.JPG
    635.1 KB · Katsottu: 34
Pitänee minunkin kertoa mun huomionkipeästä poika kissasta. 3v. maatiaiskolli kyseessä. Parina viime kuukautena ollut enemmän huomionkipeä ja "huolestuneempi" minusta. Päivisin seuraa mua jokapuolelle ku kävelen pitkin kämppää tekemässä jotain kotitöitä. Sohvalla löhöillessä on melkein koko aika tahtomassa mun vatsan päälle. Viimeaikoina ei kuitenkaan ole tehnyt sitä vatsan koosta johtuen( plus mun estelyt). Kehrää ku mahdoton ku annan vähänkään huomiota. Päivisin olen kahdestaan tän huomiohakuisen zen kissan kanssa(zen ei ole sen nimi kuiten) ja ku mies tulee kotiin iltapäivällä, kissa vetäytyy omiin oloihin aivan kuin vuoronvaihdon merkiksi.
Meil mies putsailee kissan hiekkalaatikon, joten mun ei tartte siitä huolehtia ollenkaan.

Kaverin husky poika ns. tiesi jo 10 min näkemisen jälkeen että "tämä ihmisyksilö odottaa lasta". Oli koko aika haistelemassa ja kuonolla puskemassa mun vatsaa. Oli muiden mielestä ihan höpönä mun vatsan takia ja sitä joudutaan jo toppuuttelemaan ettei liikaa innostu.
 
Meillä ei oo omia karvapalloja (vielä) mut miehen veljellä on 1,5v corgipoika. Kaveri on sen verran uuno ettei oo kyllä hoksannu mun raskautta vaikka paljon ollaan tekemisissä ja on yritetty änkee potkivaa kumpua kuonon eteen. Johtuiskohan siitä et on itsekin vielä niin pentu? No kohta sekin pääsee nuuhkimaan uutta sukulaista ja voin vaan kuvitella kuinka se innostuu ja luulee saaneensa samantien leikkivalmiin kaverin.

Paimennusvaisto on kova ja muutenkin on kovin ystävällinen mut pennun tyhmyyttä ja corgin itsepäisyyttä riittää melkoisesti. Käskyjä se ei juurikaan tottele. Siks mua on mietityttäny se et miten sais estettyä sitä nuolemasta vauvan naamaa ihan vastasyntyneenä, kun kuitenkin haluttaisiin antaa kaverusten tutustua toisiinsa alusta asti. Mielellään tosin haistelulla aloittaen. Oonkohan mä nyt ihan hyperbakteerikammomamma mut musta koiran kuolaaminen ei ihan vastasyntyneen kasvoihin vielä tunnu hyvältä ajatukselta.. mitä ajatuksia muilla? Ei ees oo oma koira niin pitää vaan sopia pelisäännöt sit omistajien kans. Niillä vastuu koirasta ja meillä vauvasta, toisaalta selkee homma mut en haluis et koira jouduttais pitämään kokonaan erillään vauvasta. Heti jos pääsee nuolemisetäisyydelle niin kenen tahansa kasvot saa perinpohjaisen pusukäsittelyn.
 
Mä oon miettiny samaa hommaa kuin minivöö.. Itellä kun on kaks lapukkaa nii ei niilläkään kieli suussa pysy :rolleyes: ehkä tarvii sit vaan kattoo niitten perään ensialkuun et miten tää arki sit lähtee pyörii kun vauva tulee taloon. On meillä jo tommonen tilanjakajaportti laitettu et saadaan rajattua niitten pölhöilytilaa :wink
 
Meidän koira alkanut tässä viimeviikkoina hakeutua mun läheisyyteen ihan jatkuvasti. Ennen nukkunut yöt vaatehuoneessa( ihan omasta halustaan siis) mut nyt nukkuu tiukasti sängyn vieressä mun puolella ja päivisinkin jatkuvasti 50cm säteellä musta. Ilmeisesti siis jotain vaistoaa olevan meneillään... säälittää vaan vanhan rouvan puolesta kun ei ole tottunut ihan pieniin vauvoihin ja kovaan meteliin, että taitaa hetken päästä siirtyä majailemaan tiiviivsti takas vaatehuoneeseen:joyful:.
 
Joo ja toi nuolemishomma on hankala varmasti estää jos koira mielissään kova lipomaan, meidän koira myös tälläinen ja aina yltyy vaan kun yrittää rajottaa. Täytyy jotenkin ne ensikerrat tehdä niin rauhallisiksi ettei alkais mielistelemään yhtään vaan haistelis rauhassa. Mahdotonta varmaan ihan täysin nuoleskelulta on välttyä...
 
Itsellä ei lemmikkejä, mutta mikä mun kokemus esikoisen kanssa koirien ja kissojen luona vierailusta on se, että eläimet kyllä jotenkin hoksaa että on ns pennusta kyse ja yllättävänkin kunnioittavasti lähestyy. Toisaalta myös vauvan yllättävät liikkeet saa eläimet pysymään vähän kaueampana. Nuoleskelija koiratkin on olleet vauvaa nuolaisematta, vaikka vauvan haistamisen jälkeen pyrkineet nuolemaan mun naaman.
 
Meillä on koira, mutta minä en pidä naamaa nuolevista koirista, joten meidän koiralle on tehty selväksi että saa maksimissaan lipaista käsiä tai korvia. Vierailta ei edes korviakaan. Nykyään tehnyt sitä muuten enää harvemmin. Sehän on siis koirien tapa osoittaa kiintymystään ym.
Esikoisen kotiin tullessa koira kävi vauvan tsekkaamassa ja haistelemassa ja nopeesti sitten kiiruhti mun luo kun nähtiin pitkästä aikaa. Uskoisin että tän tokan kohalla mennään aika samalla tervetuloa kotiin toivotuksella.

Aluks kun vauva oli paljon paikoillaan, ei koiralla ollu paljoo kiinnostusta siihen, mutta sitten kun rupes vauva enempi liikkumaan ja ryömimään olis koira tahtonu käydä lipasee sen naamaa ja käsiä ihan niinkuin ohimennen. Nytten jos koira on esim. Sohvalla makaamassa ja 2v. esikoinen menee siihen viereen könyämään niin en kyllä aina ehdi kaikkia nuolaisuja estämään, eikä se nyt ihan niin tarvis olekkaan kun koira enää niin kova nuolemaan.

Yks juttu muuten on. Esikoinen mättäis varmaan kilotolkulla koiran kuivamuonaa jos vaan sais. Aina pitää huolehtia heti koiran ruokailun jälkeen kaikki kipot ja kupit pois.

Minivöö: kannattaa todellakin ottaa koiran omistajan kanssa tuo nuolemis asia esille, etenkin jos heillä ei omia lapsia. Niillä ei ole edes saattanut moinen asia käydä mielessä. Mun mielestä lasten vanhemmilla on aina päävastuu omista lapsista ja lemmikkien omistajilla omista lemmikeistä. Mutta esim. Jos yli innokas koira tulee tervehtimään vauvaa ilman omistajiaan on tottakai lapsen vanhemman asetettava koiralle selkeät rajat, eikä niistä huoli lepsuilla, kyllä innokaskin koira rauhoittuu ja voi vaikka sitten antaa nuuhkaista vauvaa. Kuitenkin eläimethän nuolee oman takamuksensa samalla kielellä, joilla ne jakelee pusunsa meille..

Mutta jokainen menköön tavallaan:wink
 
Yöllä jo yritin vastailla mutta tää sivu jotenkin sekoili eikä hyväksynyt mun viestiä millään :/
Ennen vauvaa kissa pysyi poissa pinnasängystä. Nyt kun vauva nukkuu perhepedissä kissan reviirillä niin kissa on siirtynyt pinnasänkyyn!! :sad001 Aina kun vaan kun huomaan että nukkuu siellä nostan pois ja sanon ei. Välillä kissa nukkuu myös nojatuolissa tai jossain alakerrassa. Kun vauva tuli taloon kissa haisteli tulokkaan läpikotaisin ja tuijotti silmät suurina. Vahtii kovasti pientä. Hyvin on mennyt. Uskallan jättää vessakäynnin ajaksi heidät kaksistaan. Nyt kun pojun jalat on alkaneet heilumaan kissa vahtii niitä ja välillä on hyökkäys asennossa. Nyt pitää sitten sitä pitää silmällä.
 
Meillä aivan nuolemishullu yli-innokas vieterijalka italiaano. Se rakastaa nuolla ihan kaikkien naamat mutta vauvat on ihan ykkösjuttu. Eikä se oo mitään sellasta hellää lipaisua vaan ihan maksimiteholla kauheeta kohnotusta. Joten meillä kyllä alussa sai olla tarkkana, mihin vauvan laski, ettei koira heti päässyt nuolemaan. En ole bakteerikammoinen ja musta on hyvä, että vauva on tekemisissä koirien kanssa, mut en mäkään halunnut koiraa nuoleskelemaan vastasyntyneen naamaa :/ Nyt kolmen viikon aikan koira on onneksi rauhoittunut, kyl alussa meinas hermo mennä, vaikka koira vaan hyvää tarkoittaakin.
 
Meillä ei oo antanut muu kuin ukko nuolla naamaa, mua jotenkin se inhottaa ja siten koiratkin tietää rajat mun suhteen :D Kasvattaja antoi mulle vinkin kuukausi sitten et laittaa nyt jo lattialle vauvan peiton/leikkimaton ja kieltää koiria menemästä siihen. Tämä ehdollistaa koirat siihen et matto on vain vauvalle eikä heille. Ja silloin vauvasta ei tuu kielletty tabu vaan vain hänen "paikkansa" on rauhoitettu :cool: Laitoin leikkimaton lattialle mut ei se pahemmin noita kahta oo kiinnostanut. Eri asia sit varmaan kun siinä joku kellii ja ynisee?? :rolleyes: sen näkee sit miten käy..
 
Miksen tajunnut tota kans! Voi hitsi. Nimittäin sitä leikkimattoa oon just miettiny et miten sen laitan niin, ettei koirat kölli siinä sit heti.
 
Meijän wipukka on sen verran mukavuuden haluinen että se ei paljoa mattojen saati lattiankaan päällä makoile, vaan pehmyt on paras eli sohva tai oma peti :grin
Ei siis ollu minkäänmoista mielenkiintoa mennä makoomaan ohkasen leikkimaton päällekkään.
 
Takaisin
Top