Voi Minsca, muistan kun kerroit suru-uutiset täällä foorumillakin. Edelleen kovasti voimia teille! Olisi niin tärkeää, että se geenivirhe löytyisi. Miten olet jaksanut, onko tunnelin päässä valoa, eli jatkuuko elämä joskus? Kysyn, koska olen itse miettinyt paljon sitä, että jos lapsi kuolisi, niin selviäisikö siitä eteenpäin...
Kiitos kaikille viesteistä! Meillä on mennyt ihan ok... lapsi oksentelee paljon, vähän enemmän kuin alkukesästä, mutta tilanne ei kumminkaan ole niin hankala kuin keväällä ja kasvuakin on hiukan tullut. Kehitystä ei ole tullut. Jos ei lasketa sitä, että juttua on ruvennut pojan suusta tulemaan taas enemmän...se on ainakin oikein mukavaa. Ollaan saatu olla päivät kotona ja ollaan päästy paljon kyläilemään ja myös lenkillekin, mikä oli talvella niin hankalaa.
Ongelmana on se, kun väsyttää :/ Lapsi edelleen yöt sairaalassa, ja haemme hänet vuoroaamuin iskän kanssa kotiin klo 8 aamulla. Eli saamme nukkua, mutta molemmilla ollut vähän nukkumisongelmaa.
Haussa on 3 henkilökohtaista avustajaa ja kun heidät löydetään, niin poika siirtyy kokonaan kotiin ja avustajat ovat sitten yövuorossa kahdeksan tuntia yössä. Saa nähdä miten sitten saadaan nukuttua, kun erikoisen hyvää äänieristystä ei ole. Mutta ainakin saamme sitten olla kotona, eikä tarvitse enää ajella päivittäin sairaalalle. Jos pojan vointi pysyy vakaana siis.