Me ei kuuluta kirkkoon, eli meillä on nimiäiset. Niistäkin saa ihan juuri niin kauniit ja suuret juhlat kun haluaa. Esikoisen nimiäiset vietimme pienimuitoisesti vanhempieni tykönä, ja tulevan vauvan nimiäiset tulemme viettämään omassa kodissamme (nyt kun neliöitä on tuplasti se mitä ennen). Läsnä ovat "lähin suku" ja kummit.
Vaikka ei kuuluta kirkkoon niin ajattelimme, että lapselle on kiva kun on kummit. Ei niinkään kristillisen kasvatuksen oppien opastukseen vain ihan olemaan läsnä läpi elämän. Itselläni ei kummivanhempia ole, kun taidan olla jo kolmas ellen neljäs "pakanasukupolvi" suvussamme. Mutta miehelläni kummivanhemmat on ja he ovat tärkeä osa elämää. Asuvat tosin Belgiassa kaikki, mutta tietävät ihan elämästämme kaiken ja toisin päin. Ja ompahan majapaikka, kun reissataan :)